Ja minä ihmettelen sitä, että miksi monet vertaavat alisteisia suhteita ei-alisteisiin suhteisiin ja täten vaativat näille alisteisille suhteille samoja (tai lähes samoja) oikeuksia kuin ei-alisteisille suhteille. Jokainen voi päätellä onko eläimiinsekaantuminen alisteista vai ei, tai onko pedofilia alisteista vai ei tms. Sisarrakkaus, siihen en ota kantaa, koska olen valmis ymmärtämään sen, jos sen tarkoituksena ei ole lisääntyminen vaan vain ja ainoastaan rakkauden ja halujen tyydyttäminen ja se perustuu tasa-arvoiseen tahtoon/haluun. Olenko pervo?
vlad.
Mielenkiintoista kyllä eläimiinsekaantuminenhan on Suomessa sallittua, jos se ei aiheuta eläimelle kärsimystä eikä ole eläinrääkkäystä, toisin sanoen lehmiä yms. saa ihan luvallisesti panna. Vihkiseremoniaa ei sentään varmaan kukaan tosissaan kaipaa lehmiä lempivän Erwinin ja Mansikin välille. (Lisäpisteitä niille, jotka tietävät lehmiä lempivän Erwinin, tuon vanhan Ratto-klassikon ja tosielämän surullisen hahmon ritarin.)
Sisarrakkauden kohdalla tilanne on se, että eipä sisaruksillekaan tulisi avioliitto-oikeuksia antaa sellaisenaan, sillä nykyiseen avioliittolakiin tuskin voi sisällyttää pykälää siitä, että lisääntyminen on kielletty. Jotenkin kaukainen ja abstrakti asia, mutta minun puolestani toisiaan himoavat täysi-ikäiset sisarukset saavat naiskennella jos siltä tuntuu - mutta lisääntymisen tulisi olla kiellettyä. Ei kukaan halua mitään sisäsiittoisia sukurutsaisia Leatherfaceja päristelemään moottorisahaa metsäsuomalaiselle farmille.
Todellisuudessahan veli+sisar -pareja ei edes ole kuin äärimmäisen marginaalisesti, sillä ihmisen psyyke on rakennettu siten, että yhdessä pienestä asti kasvaneet lapset eivät tunne toisiaan kohtaan seksuaalista himoa ellei heissä ole ns. päässä vikaa ja joku osa-alue täysin viturallaan (tai jos joku vinksahtanut uskovaisuuden muoto ei tähän yllytä). Eri asia, jos sisarukset ovat kasvaneet täysin erillään ja tapaavat toisensa aikuisina.
Variaatioita on monia, ja kaikki pitäisi ilmeisesti mahduttaa samaan nippuun. Minulla olisi asiaan helppo ja simppeli ehdotus: pidetään "avioliitto" sellaisena kuin se on, eli miehen ja naisen välisenä kulttuurisena ja juridisena instituutiona, jonka pelisäännöt on aikoja sitten vakiinnutettu. Tällä ei ole mitään tekemistä uskontojen kanssa vaan suomalaisen kulttuuris-historiallisen avioliiton käsitteen kanssa. Suomessa kun ei ole käsitetty avioliitto-sanalla moniavioisuutta, homoliittoja eikä sisarrakkauttakaan. Kaikille muille eri variaatioille voidaan sorvata omanlaisensa rekisteröity parisuhde, joka turvaa eri variaatioiden perinnönjakoturvan ynnä muun. Tuskin se parisuhde ja ihmisten välinen kiintymys siitä muuksi muuttuu, vaikka sen nimi olisi rekisteröity parisuhde tai rekisteröity usean henkilön intiimisuhde.
Ai mutta niin, tämähän ei kelvannutkaan, vaan tarkoin määritelty avioliittoinstituutio pitää purkaa ja taivuttaa aivan uudenlaiseksi, koska tiettyyn perinteeseen ja tiettyyn kaavaan (mies+nainen) nojaavia instituutioita ei enää saa olla, perinteet on hävitettävä ja termien sisällöt korvattava uusilla, neutraaleilla käsitteillä, Jos joku suvaitsee vanhoja käytäntöjä, hän ei ole suvaitsevainen ja häntä ei tule suvaita!
Välillä tuntuu, että ns. aktiivit käyttävät niitä ihmisiä ja vähemmistöjä pelinappuloinaan, joiden puolesta he muka puhuvat. Homojen väliset suhteet ovat ihmisten välinen yksityisasia, ja rekisteröidyt parisuhteet ovat heidän oikeutensa, mutta ei niistä tarvitse käyttää tismalleen samaa termiä kuin heterojen välisestä avioliitosta. Vähän sama kuin haluaisi harrastaa syöksypujottelua murtomaahiihdon säännöillä sen takia, että kummassakin on lunta maassa ja sukset jalassa.