Minä uskon, että perussuomalainen on isänmaallinen, vaikka perussuomalaisen isänmaallisuus näkyy eri tavalla kuin minun. Minun ja perussuomalaisen ero on siinä, että minä uskon heidän ajattelevan maan parasta, vaikka olen eri mieltä siitä, mikä on maan parasta. Perussuomalainen taas ei hyväksy minun isänmaallisuuttani ja maan parhaan ajattelun, koska se on erilaista kuin perussuomalaisen.
Jos nyt ottaa esimerkiksi eduskuntavaalitaiston, niin demareissa, keskustassa, kokoomuksessa ja vihreissä ymmärretään, että kaikki – jopa perussuomlaiset – ajattelevat maan parasta (jopa ilmastoasioissa), mutta vain keinot ja näkemykset ovat erilaisia. Perussuomalaisille taas kaikki muut ovat uutta natsi-Saksaa tai Neuvostoliittoa rakentavia puolueita, koska he uskovat maan parhaaksi edellyttävän tiivistä kansainvälistä yhteistyötä.
Oulun raiskausten tultua julki, joku syytti minua asian valkopesusta, koska en viesteissäni tuominnut tekoja. Totesin silloin, että minun ei tarvitse tuomita sitä kirjoituksissani, koska minulle tuomitseminen on niin itsestään selvä, ettei sitä tarvitse erikseen ilmaista. Kirjoitin tuolloin, että sinä ja minä voimme käydä keskustelua ja olla asioista eri mieltä, mutta meidän ei tarvitse kertoa toisillemme tällaisia itsestäänselvyyksiä. Perussuomalaiseen tapaan kuuluu tehdä ihmisten välille tällaisia eroja: jos ei erikseen tuomitse raiskauksia, kuuluu raiskausten hyväksyjien ja valkopesijöiden joukkoon.