Perussuomalaiset ovat varmaan tällä hetkellä hyvin tyytyväisiä puolueensa puheenjohtajaan, joka on saanut kurssin käännyttyä, mutta itse kyseenalaistaisin miehen esiintymistaitoja. Nieleskelytaipumukselle, punastumistaipumukselle ja monotoniselle puheäänelle ei TIETENKÄÄN henkilö itse mitään voi. On oikeastaan aika hienoakin, että mies on hakeutunut noin näkyvälle paikalle näistä asioista huolimatta. Sen sijaan passiivisuus, yltiörauhallisuus ja hidas puheen rytmitys väittelyissä ei välttämättä ole se toimivin tapa populistipuolueen puheenjohtajalle.
Katsoin youtubesta ylen vaalikeskustelun jälkeen muutamia klippejä ihmeteltyäni hänen esiintymistään vaalikeskustelussa. Olen toki vaalikeskusteluja katsonut paljon aiemminkin ja miehen tyyli sinänsä tuttu. Suorastaan yllätyin, kuinka voimakkaasti, humoristisesti ja suorastaan hurmoksellisestikin Halla-aho pystyy esiintymään, kun hän muuttaa puheen nopeutta ja volyymiä. Toisaalta hänelle tuntuu kyllä myös sopivan paremmin tuollainen tiivisrytminen vuorovaikutteinen haastattelutilanne.
Mitä yritän sanoa, on että jos Halla-aho pyrkisi tietoisesti lisäämään alla olevan klipin tyylistä ilmaisua julkisissa esiintymisissään, niin uskoisin sen uppovan äänestäjiinsä paremmin. Esiintyminen korostuu mielestäni erityisesti populistipuolueissa.
Ja tässä se klippi, joka vie IS vaaligrilliin
Jussi Halla-ahon paras haastattelu ikinä: 14.3.2019 Sanomatalo