Kuten sanottu niin ympäristönsuojelun ja vihreiden hörhöys mitataan vasta sillä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
Olen eri mieltä. Luonnonsuojelu on tärkeä asia. Samalla tavalla aikanaan työväenliike, tai naisten äänioikeutta ajavat liikkeet olivat tärkeitä. Mutta koko maailman ja historian tulkitseminen oman aatteen, kuten kommunismin, feminismin tai ekologismin kautta on vain täysin selkeän yksiselitteisesti väärin.
Suomen ja suomalaisten yritysten kohtelu on hyvä esimerkki siitä miten piipertäjät ovat menneet liian pitkälle metsään. Maassa jossa jokaisen pystyyn kuolleen pihamännyn kaatamista harkitaan ympäristöperustein on ihmisten elämää huomattavasti vaikeutettu mm. kaiken maailman energia-, polttoaine- ja sähköveroin. Samaan aikaan vihreät pyrkivät ajamaan teollisuuden pois maasta, sekä tekemään uudet investoinnit mahdottomiksi. Arvot ovat sellaiset, että parempi sulkea paperitehtaat tai että karja annetaan petojen eikä ihmisten ruuaksi.
Silti suomalaiset uskollisesti koittavat kierrättää, vaihtavat lamppunsa energiansäästölamppuihin, asennuttavat ilmalämpöpumppuja, vaihtavat V8 autonsa hybrideihin ja maksavat selkänahoistaan kaikki ns. ympäristöverot. Eli voidaan sanoa, että kansalaiset ovat erittäin ympäristötiedostavia.
Maailmalla taas tuprutellaan hiilivoimalla päästöjä taivaat täyteen. Luulisi maailman piipertäjien huomion kohdistuvan tupruttajamaihin. Sillä itsestään selvää on, että suomalaiset ovat nykyään ympäristötietoisia, ja esim. Kiina puskee saastetta. Huomio on siis tietenkin Kiinassa ja muissa ? Mutta kun ei ole. Piipertäjät kampanjoivat vastuullista suomalaista metsäteollisuutta vastaan, valitsevat vastuullisen suomalaisen energia-alan yhtiön maailman ympäristölle haitallisimmaksi yhtiöksi ohi BP:n jne jne.
Jos piipertäjiä kiinnostaisi paskan vertaa mitä ympäristölle oikeasti käy, heidän huomionsa olisi aivan muualla kuin pienessä Suomessa, ja meidän vastuullisissa yrityksissämme. Samaa signaalia kertoo myös ydin- ja vesivoiman järjestelmällinen vastustaminen. Ihmisen toiminta pitäisi minimoida vaikka sillä hinnalla että ilmastonmuutosta ei voida hallita. Vähän on sellaista makua, että ympäristön tilan ei halutakkaan parantua, koska sehän voisi syödä liikkeen kannatusta.
Itse olen sitä mieltä, että kärki taistelussa luonnon puolesta on suunnattava viimein sinne missä todella saastutetaan. Suomalaiset ovat edenneet tuomiopäivän pelossa liian nopeasti, ja painopistettä on muutettava. Lisäksi tavallisen veronmaksajan selkänahasta viedään jo liikaa. Raja on vedettävä johonkin, ja minä ehdotan, että juuri tähän. Mieluummin otetaan pari askelta takaisin päin. Natura ohjelmasta pitäsi erota yksipuolisesti kuten myös päästökauppasopimuksista. Valmius kansainväliseen sopimiseen pitää olla korkealla tasolla, mutta mitään ei pidä enään tehdä ennen kuin suurimmat saastuttajat lupaavat tehdä vähintään saman ja oikeastaan enemmän.
Sikäli on hyviä merkkejä ilmassa, että ympäristön suojelusta on tullut osa poliittisten puolueiden ohjelmaa. Onkin todennäköistä, että piipertäjät jäävät jatkossakin vasemmistoliitton tasoiseksi marginaalitoimijaksi. Vielä kun saisimme pahimmat ihmisvihaajat edesvastuuseen, niin voisi olla tyytyväinen. Sitä tuskin tapahtuu, mutta täytyy oikeasti toivoa, että Soini pitää kiinni vaatimuksistaan tehdä täyskäännös Suomen ympäristöpolitiikassa tulevissa hallitusneuvotteluissa. Se antaa muillekin oikeille puolueilla tilaa etäisyyden ottoon.