Onko imeväiskuolleisuuden lasku pitkällä tähtäimellä hyvä asia, jos ja kun se on johtanut Afrikan mantereen väkiluvun räjähdysmäiseen kasvuun ja sitä kautta maanosan kurjuuden ja kärsimyksen lisääntymiseen? Minusta ei ole. Yhteen asiaan kuten imeväisiin keskittyminen mutta muun infrastruktuurin ja kulttuurin jättäminen oman onnensa nojaan on valikoivaa auttamista, joka johtaa vain siihen, että väkimäärä kasvaa mutta systeemit väkimäärän kasvun ja perimmäisten ongelmien takana eivät muutu miksikään.
Tällöin autettavien määrä vain kasvaa ja kasvaa, koska väkiluku on suhteettoman suuri resursseihin nähden ja koska paikallisia kulttuureita ei ole vaadittu muuttumaan tai kehittymään mitenkään vaan sama sotaisan korruptoitunut klaani/heimolaisjärjestelmä pysyy yllä, niin lopputulos tuottaa maapallon väkiluvun liikakasvua, kestämättömiä oloja yhä useammalle, vaurioita korvaamattomalle ekosysteemille ja viime kädessä myös valkoisten länsimaalaisten (eli lähes ainoiden niiden, jotka kykenevät teknologiseen kehitykseen, kestävämpään demokratiaan ja kulujen maksamiseen) systeemin kuormittumiseen siten, että edessä saattaa olla isompi romahdus kuin koskaan ennen kuin "taikaseinästä" ei enää tule rahaa ja Euroopan maat sekä USA ovat itsekin taloudellisessa kusessa.
Imeväiskuolleisuuden lasku on hyvä asia silloin jos sikäläisiä imeväisiä ympäröivä yhteiskunta joko muuttuu itsenäisesti parempaan suuntaan tai jos se ei siihen pysty niin se pakotetaan muuttumaan ottamalla sikäläisiltä päätäntävalta pois siksi aikaa, että he ovat kulttuurina ja kansana kasvaneet tarpeeksi kypsiksi itsenäisyyteen ja vastuunottoon. Mutta jos vain tuotetaan yhä enemmän lapsia maailmaan jolla ei ole heille muuta tarjottavaa kuin klaanisodat tai äbäläbäbäläbä-hihhulointi ilman, että tämä mitenkään parempaan suuntaan muuttuu, niin siitä touhusta on humanismi kaukana.
Siirtomaahallintoa ei olisi aikoinaan saanut purkaa niin rajusti kuin se purettiin, paikalliset eivät olleet siihen valmiita. Mutta kun se purettiin, niin sitten olisi pitänyt ymmärtää olla tuntematta loputonta syyllisyyttä ja valkoisen miehen taakkaa ja antaa Afrikan maiden löytää oma tiensä ilman kehitysapukierrettä ja asioihin sekaantumista siten, että tilannetta vain pahennetaan ylläpitämällä vääristynyttä, keinotekoista tilannetta ja "auttamalla" väkiluvun kasvua siten, että nälänhädät ja sodat vievät sitten entistä useamman hautaan.
Muu ei varmaan auta kuin Kiinan malli, koska kiinalaiset eivät viisaasti tunne mitään syyllisyyden taakkaa tai tarvetta paapoa afrikkalaisia iankaikkisesti sillä perusteella, että joskus joku maa jossain on kohdellut afrikkalaisia kaltoin. Kiinalaiset saisivat myös tuoda mukanaan Afrikkaan yhden lapsen mallin joka manner-Kiinassakin on käytössä ja valvoa sen toteutumista. Länsimaathan eivät tähän pysty, mutta kiinalaiset voisivat pystyä.
Toivoa sopii, että länsimaatkin saisivat katkaistua syntyneen kehitysapu- ja mokuttamisteollisuuden, jonka varassa moni hyväpalkkainen hyysääjä elää julkishallinnon rahoilla vailla aikomustakaan saada autettavien asiaa siihen kuntoon, että oma virka tai tulonlähde ehtyisi. Kehitysyhteistyö toteutukoon pääosin vapaaehtoisrahoituksella, sillä jos jollain on sisimmässään palava halu auttaa ja tarve tukea afrikkalaisia kohti ihmisarvon mukaista elämää, niin kaipa hän sitten voi sen tehdä omilla rahoillaan eikä vaatia muiden maksavan oman ideologiansa tuottamia kustannuksia velkarahalla.