Lisättäköön vielä, että persuille itselleen vaihdos on varmasti hyvä juttu. Ruohonen-Lernerin ulosanti on kertakaikkisen surkeata. Lindström on retorisesti pätevä, tyyliltään lähellä Soinia. Lisäksi ex-luottamusmies -asema tuo monien silmissä uskottavuutta.
Sukupuoli-korttiakaan on oikeastaan turha heilutella, sillä naiset ovat aika monessa puolueessa heikossa huudossa juuri tällä hetkellä. Vihreät vetävät kahdella miesministerillä, Hautalasta ei enää puhuta. Haglund voitti istuvan naisministerin. Urpilaista suojaa vain ja ainoastaan salkku, mutta EU-vaalit ratkaisevat, suojaako enää sekään. Virkkunen pyrkii pakosalle Brysseliin, samoin ehkä Kyllönenkin. Kiviniemen puheenjohtajuudelle tuli nolo loppu.
Ei sillä, etteikö olisi törttöileviä ja epäpäteviä miehiäkin. Noin 100:n kansanedustajankin joukosta niitä löytyy uskomattoman paljon. Mutta "sukupuolikiintiöt" - esim. ministerinsalkkuja jaettaessa - on kyllä hieman ongelmallinen juttu. Vaikea nähdä hirveästi eroa esim. poliittisiin virkanimityksiin. Pitäisikö puhua sukupuolipoliittisista virkanimityksistä?