Esim. opintotukimielenosoitukset ovat nimenomaan pappa betalar -nuorison verkostoitumistilaisuuksia. Köyhistä perheistä tulevat opiskelijat eivät juokse vapaa-ajallaan miekkareissa, vaan käyvät töissä.
Itse uskon, että yhteiskunnan tukipylväät äänestävät innokkaimmin kokkareita. Sen sijaan heidän lapsistaan tulee usein kovia maailmanparantajia, sillä kun ihminen kasvaa pumpulissa, Weltschmerz ottaa herkästi vallan. Tyypillisiä nykyvasemmistolaisia ovat esim. pankinjohtajan poika Paleface ja Kulosaaren karujen katujen kasvatti Arhinmäki, nuo Suomen köyhälistön äänitorvet. Ja tässä sitten tyyppiesimerkki vähän vihertävämmästä vaihtoehdosta:
Emma | Emma Kari
Synnyin Espoossa, kasvoin omakotitalossa, kahden auton perheessä. Bussipysäkille oli lähes puolen tunnin kävelymatka, juna-asemalle käveli tunnin. Isäni käytti aikansa kokoomukseen ja Lions clubiin, äitini meditoi, hoiti yrttitarhaa ja teki savitöitä. Näin jälkeenpäin ajateltuna, olen looginen tulos tästä yhdistelmästä.
Viisivuotiaana perustin leikkikavereiden kanssa ryhmän taistelemaan roskanheittäjiä vastaan. Leikkimökissäni oli sairaala katkenneille madoille ja jalkansa menettäneille hämähäkeille. Myöhemmin löysin punkrockin, värjäsin hiukseni vihreiksi, lopetin lihansyönnin ja lähdin vuodeksi Englantiin tekemään ympäristötaidetta.
En halunnut ajaa ajokorttia, en halunnut omakotitaloa, en halunnut diplomi-insinööriksi enkä halunnut äänestää kokoomusta. Pakenin autokaupungista Helsinkiin. Järjestin sodanvastaisia mielenosoituksia, työskentelin tehtaassa ja itkin kuullessani balladin toveri Viljasesta.
Sieltä Kalliostakin löytyy pilvin pimein näitä herranterttuja, joille on jäänyt lapsuudentraumat siitä, että iskällä oli komea Mersu ja perheellä hieno talo.
Täysin tarpeeton vuodatus. Totesin jo luovuttavani, eli olleeni väärässä.
Sinä ole oikeassa, vihervasemistoa äänestävät hyvin toimeen tulevat yhteiskunnnan talouden moottorit ja persuja vähävaraiset (kuunatsi)lapsiperheet.