Kirjoittelija
Jäsen
Jos tätä asiaa nyt hieman yhteiskunnan kannalta miettii, niin maamme tarvitsee lapsia koska heistä kasvaa tulevaisuuden työläiset. Olisi toivottavaa että heitä syntyisi enemmän kuin nyt.
Tästä syystä yhteiskunnassamme myös tuotetaan vanhemmuutta. Kumpi nyt sitten on yhteiskunnan kannalta fiksumpaa, se että joku Tiina-Antero tekee lapset silloin kun on työttömänä ja saa äitiyspäivärahaa joitakin satasia ja asiasta ei aiheudu kuluja työnantajille vai että järjestelmä on sellainen, että hänen "kannattaa" tehdä lapset vasta päästyään vastuulliseen duuniin, josta maksetaan 4750e kuussa jolloin hän saa äitiysrahaa reilusti enemmän, työnantaja joutuu etsimään sijaisen ja tulee tarpeettomia kustannuksia?
Toki voidaan jeesustella, että ensimmäisessä tapauksessa hänellä ei ole varaa lapsien hankkimiseen, mutta jälkimmäisessä on, mutta minä en näe yhteiskunnan kannalta jälkimmäistä millään tavoin fiksummaksi. Minusta ensimmäinen tapaus on kaikkien kannalta fiksumpi, niin äidin itsensä, hänen urakehityksensä, työnantajan ja välillisten vaikutusten kautta myös yhteiskunnan. Toki olen myös sitä mieltä, että vanhemmuuden kuluja ei pitäisi ollenkaan laittaa äitien työnantajien maksettavaksi, vaan ne pitäisi tasata kaikille.
Sitähän voidaan varmasti tutkia, kummat tässä maassa pärjäävät paremmin: työttömien naisten lapset vai 4750 euroa kuussa tienaavien naisten lapset. Itse olen 99,9-prosenttisen varma siitä, että jälkimmäiset pärjäävät paremmin koulussa, ovat terveempiä, syövät parempaa ruokaa, opiskelevat pidemmälle, pääsevät aikuisena parempaan duuniin ja elävät vanhemmaksi.
Jakomäessä ja Tesomalla käsittääkseni on runsaasti niitä Tiina-Anteroita , jotka tehtailevat työttöminä mukuloita jo ihan sen vuoksi, että "kotiäiti" kuulostaa tittelinä huomattavasti kunniallisemmalta kuin "pitkäaikaistyötön". Monesti näillä eukoilla tilanne on myös se, että isältä ei paljon apuja lapsen elättämiseen tule. Näiden naisten lapsille ei voi kovin ruusuista tulevaisuutta ennustaa. Persujen kannatuslukemien kannalta he ovat toki arvokas kansanosa.
Uskallan muuten myös veikata, että sellaisilla naisilla, jotka päätyvät työurallaan 4750 euron palkoille, ei paljon mitään luppoajaksi laskettavia työttömyysjaksoja elämässään ole. Jos he lukion jälkeen hetken ovatkin näennäisesti toimettomina, eivätkä lähde kerryttämään opiskelukassaa johonkin hanttihommiin, niin se aika luultavasti käytetään ahkeraan pääsykokeisiin lukemiseen.
Viimeksi muokattu: