Voidaan kyllä myös kysyä, että miksi ihmisen, jolla ei ole varaa elättää lasta, täytyy se lapsi tehdä?
Kaikkien elämänhallinta ei ehkä ole samaa tasoa kuin sinulla mutta hyväksytkö sellaisen teoreettisen mahdollisuuden että ihmisen elämässä voi tapahtua muutoksia myös lapsen tekemisen jälkeen? Haluaisin nähdä kun menet lällättämään jollekin työttömäksi jääneelle yh-äidille että pitikö tehdä lapsi, mitäs läksit, kikkelis kokkelis niin; siinä arvomaailmasi tiivistettynä.
Sossun harkinnanvaraista tuista kirjoitat niin saatanan pehmeitä etten usko todeksikaan vaikka olen lukenut viestit jo kolmesti. Harkinnanvaraista tukea myönnetään nimensä mukaisesti vain ja ainoastaan harkinnan mukaan vain ja ainoastaan välttämättömiksi katsottuihin hyödykkeisiin. Esimerkiksi vaatteet ja kodin elektroniikka eivät kuulu harkinnanvaraisen piiriin, kännykkä voi kuulua aivan poikkeustapauksissa, mutta puhelinlasku pitää maksaa itste. Huonekalut, pesukoneet ja sen sellaiset niin ikään mikäli henkilöllä ei todistettavasti niitä ole ja alla on esimerkiksi asunnotomuutta tai vastaavaa; pesukonekin vain niissä tapauksissa jos tloyhtiössä ei ole pesutupaa. Toisin kuin tunnut luulevan, sossu ei ole mikään ostoskanavan jatke johon mennään kertomaan mitä halutaan vaan sosiaalityöntekijät tekevät arvion siitä mitä henkilö tarvitsee, osoittavat tietyn rahasumman (yleensä mahd. alhainen) joka annetaan ostoseteleinä ja jonka käyttöä myös kontrolloidaan tarkasti. Sossusta ei saa kukaan mitään ilman selkeitä dokumentteja olemassaolevasta tarpeesta ja varmin tapa menettää tukensa on käyttää rahat johonkin muuhun kuin mihin tukea on haettu.
Harkinnnanvaraisesta tuesta voin kertoa myös omakohtaisen esimerkin: silmälasit. Ne korvataan harkinnanvaraisesti mikäli on esittää todistus näöntarkistuksesta ja tarjous silmälaseista vähintään kolmelta optikolta. Sossu käy paprut läpi ja jos/kun tukea myönnetään, se tulee luonnollisesti halvimman tarjouksen mukaan. Mainittakoon vielä, että korvaus ei kata laseja kokonaan vaan niihin kuuluu omavastuuosuus minkä lisäksi korvaus koskee vain linssejä, kehykset pitää maksaa. Harkinnanvaraisuudessa nyrkkisääntöjä on, että kaikki minkä voi itse valita, rajataan tuen ulkopuolelle.
Kaikki tämä luennointi siksi että minua ärsyttää välillä helvetisti se, että toimeentulotukea kritisoivat suurimpaan ääneen ihmiset jotka eivät asiasta mitään tiedä.
Perustulosta en käy tässä sen syvemmin kinamaan, siinä on hyvät ja huonot puolensa, mutta idean tasolla kyseessä on reaktio työelämän pirstoitumiseen ja pätkätyön määrän räjähdysmäiseen kasvuun. Moni pieneläjä on todellisessa kusessa sen kanssa, että välillä töitä on ja välillä ei, ja sitten kun olet hetkellisesti töissä, menetät kaikki tuet koska olet ollut töissä; varsinkin perheelliselle ihmiselle vittumainen tilanne. Perustulon pitäisi taata se, että ihminen voisi käydä töissä tässä yhteiskunnassa realistisesti tarjolla olevan työn mukaisesti, ilman jatkuvaa pelkoa toimeentulonsa romahduksesta.
Siihen yhteiskuntaan jossa ihmisellä joko on tai ei ole töitä ei ole enää paluuta, kasvava joukko ihmisiä heiluu siinä välitilassa että joskus on ja joskus ei. Monella alalla on koko ajan vähemmän tarjolla vakituisia työpaikkoja ja niihinkin pääsee vasta vuosien räpiköinnin jälkeen. Joku ratkaisu tähän on löydettävä ja perustulo on yksi mahdollisuus.