Tässä minusta näkyy perussuomalaisten nopean kasvun aiheuttama ongelma. Puolue ei ole millään muotoa virallisesti rasistinen, eikä myöskään eduskuntaryhmä sellaiselta vaikuta, kuten ei myöskään puolueen politiikka valtakunnan tasolla. Sen sijaan puolueen maahanmuuttokriittisyys on saanut nämä avoimesti rasistiset kunnallispoliitikot ottamaan puolueen vaikutuskanavakseen, ja juuri tästä syystä puolueesta löytyy näitä selvästi rasisteja paikallisyhdistyksiäkin. Jotenkin tuntuu, että nämä rasistiset osastot eroavat Soinin linjasta niin voimakkaasti, että ne ovat melkeinpä eri puoluetta. Eduskuntaryhmän ajaman linjan kannattajien kannalta tuo on toki valitettavaa, koska tuollainen avoin rasismi pilaa vakavasti otettavamman ja parlamentaristisemman kritiikin esittäjien maineen.
Hyvin muotoiltu, ja on tietysti helppo sanoa näin, kun olen päätynyt samanlaisiin johtopäätöksiin. Perussuomalaiset on puolueena kokenut valtavan kasvupyrähdyksen nopeassa ajassa, eikä vastaavaa ole nähty Suomen poliittisessa historiassa. Edes isä-Vennamo ei hankkinut SMP:lle yhtä suurta kasvuloikkaa, kun SMP lähti "unohdetun kansan asialle".
Kun Perussuomalaisten kannatusluvut nousivat ruohonjuuritasolta kohti nykyisiä lukemia, niin tähän kannattajaporukkaan liittyi ihmisiä hyvinkin erilaisin tavoittein ja eri syiden viitoittamina.
Yksiä on innoittanut juuri tuo nousevan puolueen vetovoima. On hienoa olla mukana nopeasti vahvistuvassa kansanliikkeessä, eikä tähän liity välttämättä sen suurempaa analyysia Persujen arvoista tai edes äänestäjän omista arvoista. Ollaan menestyksessä mukana ja katsotaan mihin asti päästään.
Toisille oma tuttu puolue, yksi tai useampi, on tuottanut pettymyksen. Vasemmalla tämä kumpuaa siitä, että sekä SDP:ssä että Vasemmistoliitossa miespuolisen rasvanahkaduunarin asia on vaikuttanut jääneen liian vähälle huomiolle. Demareista on jo kauan sitten tullut keski-ikäisten naisten toimihenkilöpuolue. Tosin unelmista ja rakkauden puolueesta ei Jungnerin jälkeisessä ajassa ole enää puhuttu, mutta demarit ovat menettäneet paljon asemiaan omassa peruskannattajakunnassaan. Ja Vasemmistoliitto, voi voi. Arhinmäen aikana vasureita ovat kiinnostaneet paremminkin räppärit, mamu-kiehnääminen ja äärioikeistojahti kuin varmaankin epäseksikkääksi koettu työmiesten asia. Ei ihme, että joka aamu haalarin sonnustautuva miesväki ei koe tuollaisia juttuja. Mutta on Persujen kelkkaan lähtenyt väkeä muistakin ryhmistä, niin Kokoomuksesta kuin Keskustastakin. Kepulaisia vituttivat vaalirahasotkut ja oikeanlaisen terän puuttuminen puolueen johdosta, jota Sipilä kyllä parhaillaan paikkaa todella hyvin. Kokoomuslaisista joitakin jyrsii puolueen linja euroalueen riskimaiden tukemisessa. Tuon tapaiset asiat ovat vieneet Kokoomukselta liikkuvia äänestäjiä, jotka takavuosien nousussa ovat tukeneet Kokoomusta.
Kolmannet ovat löytäneet tai kuvitelleet löytävänsä Persuista jonkin sopivan piirteen, joka uppoaa omaan arvopohjaan. Joillakin se liittyy maahanmuuttokriittisyyteen. Lisäksi monille Persut ovat sopiva alusta jonkinlaisten sanoisinko traditioisänmaallisten tuntojen ilmaisemiselle, jotka saavat muotoa vaikkapa EU-kriittisyydessä, eurorahan jyrkässä torjumisessa, ruotsin kielen aseman kyseenalaistamisessa, sekä pääosin liittoutumattomattomuutta ja yleistä asevelvollisuutta korostavissa maanpuolustusnäkökannoissa.
Kaikille kolmostyypin persuille arvokysymysten analyyttinen käsitteleminen ei ole omin tapa lähestyä asioita, vaan niistä puhutaan suurella tunteella ja mustavalkoisin sävyin. Kun puolueen piiriin on tullut paljon porukkaa lyhyessä ajassa, niin ei ole mikään ihme jos arvokysymyksistä liittymismotivaation löytäneestä väestä irtoaa Saastamois-tyyppisiä möläytyksiä. Tälle väelle ei kerta kaikkiaan ole ehtinyt muodostua selkäydintason kykyä ajatella ensin ja puhua vasta sitten. Luulen, että moni heistä on toiminut poliittisissa ympyröissä vasta hyvin lyhyen ajan, siis siitä asti kun päättivät ryhtyä persuilemaan. Vennamon ajoista kunnallispolitiikassa mukana ollut jengi on ihan erilaista kuin nämä uusherännäiset.