Pietarin, tuon italialaisten ja saksalaisten rakentaman metropolin, loistoa en toki ryhdy kiistämään. En kuitenkaan ole varma, pitäisikö Venäjä-näkemykseni perustua Pietarin asemakaavaan. Enemmän minua kiinnostaa se, että Venäjä on totalitarismia kohti kulkeva valtio, joka on läpeensä korruptoitunut, jonka oikeusjärjestelmä on poliittisessa kontrollissa, jonka johtopaikoilla istuu KGB:n teurastajia, joka suorittaa järjestelmällistä kansanmurhaa Kaukasuksella, joka on uusimmalla lainsäädännöllään riistämässä kansallisilta vähemmistöiltään itsehallinnon rippeitäkin, jonka ulkopolitiikka on ailahtelevaa ja ylimielistä, ja jonka perinteisiin kuuluu pöyristyttävä rasismi (vanhastaan "ystävyydeksi" tai "veljeydeksi" kutsuttu) kaikkia ei-venäläisiä kohtaan. Ja jossa nykyhallinnolla ja sen politiikalla on kansan syvien rivien vankka tuki.
Sotien jälkeisenä aikana suomalaiset oppivat olosuhteiden pakosta olemaan sokeita, kuuroja ja mykkiä itäisen roistoimperiumin tekemisten suhteen. Närkästystä herättäneen mielipidetutkimuksen tulos osoittaa ilahduttavasti, että tuon sairaan ajanjakson jälkeenkin enemmistö suomalaisista kykenee näkemään ja tuomitsemaan pahuuden. Venäläisten, kuten amerikkalaistenkin, tulisi kuunnella herkällä korvalla, mitä heistä ulkomailla ajatellaan, ja katsoa syvälle peiliin.