Edit. Lainaus PTS:n viestistä poistettu, koska alla oleva ei kovin hyvin liittynyt lainaukseen vaan oli yleistä jutustelua aiheesta.
Olen huomannut, että yllättävän harva ihminen, joka sanoo haluavansa auttaa vaikka nyt kehitysmaiden ihmisiä, kuitenkaan on elämässään tehnyt kovin merkittäviä tekoja heidän hyväkseen. Lähipiirissäni on paljonkin ihmisiä, jotka puheiden tasolla tuntuvat olevan syvästi huolissaan oloista kehitysmaissa tai esimerkiksi ilmastonmuutoksesta. Eikä siinä mitään, nämä omat vakavia asioita ja niistä sietääkin olla huolissaan.
Mutta kun näiltä ihmisiltä kysyy, että kai sitten olette opiskelleet esimerkiksi diplomi-insinööreiksi, jotta esimerkiksi osaatte kehittää parempaa ja halvempaa vedenpuhdistustekniikkaa, jonka ansiosta lapset siellä saavat puhdasta juomavettä ja välttävät jano- ja tautikuolemia, vastaus ei välttämättä ole kyllä. Tai vaihtoehtoisesti voi kysyä, että oletteko sitten opiskelleet perustermodynamiikkaa, jotta ymmärrätte energiatekniikan perusteita ja osaatte kehittää energiatehokkaampia koneita ja laitteita, joiden avulla päästöjä saadaan vähennettyä ja sitä ilmastonmuutosta hillittyä. Tai miksette ole lääkäreitä ja lähde taistelemaan sinne kehitysmaihin sairauksia vastaan tai kehitätte jossain globaalissa lääkefirmassa lääkkeitä, joilla sairauksia hoidetaan.
Vastaukseksi saa, että ei mua mikään tekniikka tai matematiikka ja kemia kiinnosta, mä olen opiskellut 1800-luvun taidehistoriaa ja erityisesti olen kiinnostunut Katariina Suuren pukujen helmakirjailusta. Ja toi Minna on opiskellut Suomen kieltä, hänen keskeneräinen gradunsa käsittelee liitepartikkeleiden lukumäärän syitä.
Yritän siis sanoa, että maailma on todellakin auki niille jotka oikeasti haluavat auttaa ja tehdä asioita, joilla ihan todella olisi merkitystä. Teot ovat merkittäviä, ei pelkkä maailmantuskan poteminen viinilasillisen ääressä. Se perusinsinööri, joka onnistuu kehittämään laitteita, joilla säästetään megawattitunteja, hillitsee ilmastonmuutosta päivässä enemmän kuin koko Punavuoren ja Kallion viherhipsterit ikinä elämänsä aikana tulevat tekemään. Toki on nykyään coolimpaa olla vain huolestunut, konkreettinen tekeminen ja omien käsien likaaminen on valitettavan aliarvostettua.