Hoitoalalle sellainen voi oikeasti tulla, mutta panostaisin ennemminkin uudelleen koulutukseen ja tarvittaessa maahanmuuttoonkin mieluummin kuin siihen, että arvokasta mutta samalla kuitenkin raskasta työtä tekevät pakotettaisiin roikkumaan työelämässä pidempään. Kysymys näin ylipäänsä on myös siitä, halutaanko iäkkäitä ihmisiä pitää työelämässä? Halukkaita pidempään työskentelijöitä kyllä on, mutta aina ei vaan ole työpaikkoja näillekään. Se on ongelma eikä työvoiman tarjonta niinkään. Noh, onneksi edes Paavo Lipposen anti-intellektuelliksi nimeämä Heikki Patomäki katselee esimerkiksi huoltosuhteen ongelmaa laajemmin kuin nykyinen vartiaiskonsensus:
Vuoden 2014 budjetin analyysi | Heikki Patomäki
Kun Aatu Amis valmistuu ammattikoulusta vaikkapa raksamieheksi tai putkimieheksi 18-vuotiaana, aloittaa työt ja lopettaa eläkeikään tullessaan, on takana 45 vuotta töitä ammatissaan. Siis jos ajatellaan optimitilannetta. Luulisi riittävän kaikille osapuolille.
Tiina Tutkija taas "opiskelee" jotain kulttuurihistoriaa yliopistolla, valmistuu 28-vuotiaana (jos valmistuu), jää eläkkeelle 63-vuotiaana ja takana on 35 vuotta töitä ammatissaan. Siis jos ajatellaan edelleen optimitilannetta.
Ihan kuriositeettina kysyisin, että kumpi on maksanut Suomen yhteiskunnalle enemmän, kummasta on ollut Suomen yhteiskunnalle enemmän hyötyä ja kumpi jää eläkkeelle todennäköisemmin paremmassa fyysisessä kunnossa?
Mun mielestä eläkkeelle pääsyä pitäisi viedä siihen suuntaan, että iällä ei ole merkitystä eläkkeelle pääsyn kanssa, vaan se merkitsisi, kuinka kauan ihminen on ollut työelämässä. Mun mielestä ihminen, joka on ollut työelämässä vaikkapa 40 vuotta, on ansainnut päästä eläkkeelle. Tämä myös kannustaisi ihmisiä nopeuttamaan valmistumistaan korkeakouluista, sillä korkeakouluista valmistumisikä taitaa Suomessa olla ihan ylätasoa Euroopassa.
