Hetkinen. Mikä on tämä yhteiskunta, joka tällaisen ylisuuren palkkauksen keksii, jos kerran kukaan ei ole halukas maksamaan? Minä olen ollut siinä uskossa, että yhteiskunta olemme me, sinä ja minä ja kaikki muut. Ei se ole mikään taivaalta tipahtava jumalan sana.
Aika ylevää Snakster. Yhteiskunnan muodostamme me kaikki mutta meitä kaikkia koskevat säännökset (lait ja asetukset) määritellään eduskunnassa.
Pitäisikö väkivaltarikosten tuomioita korottaa? Jos tämä olisi kansanäänestyksessä niin tod.näk. 90% vastaisi kyllä. Jostain syystä näin ei ole käynyt.
Pitäisikö rattijuoppojen tuomioita korottaa? Jos tämä olisi kansanäänestyksessä niin tod.näk. 90% vastaisi kyllä. Jostain syystä näin ei ole käynyt.
Pitäisikö puoluetukea tiputtaa? Jos tämä olisi kansanäänestyksessä niin tod.näk. 90% vastaisi kyllä. Jostain syystä näin ei ole käynyt.
Pitäisikö byrokratiaa vähentää? Jos tämä olisi kansanäänestyksessä niin tod.näk. 90% vastaisi kyllä. Jostain syystä näin ei ole käynyt.
Se mitä yhteiskunta (suurin osa kansalaisista) haluaa ei aina tapahdu. Jos em. esimerkit ovat ns. slam dunkkeja kansan syvissä riveissä niin turhien julkisten virkojen karsiminen ja erinäisten äänitaiteilijoiden ja muiden huuhaa-tieteilijöiden nykyiset koulutusmäärät lienee myöskin aika korkealla yhteiskunnan (eli suuren yleisön) leikkauslistalla.
Ylisuuri palkkaus on tietysti subjektiivinen käsitys, joku voi kyseenalaistaa pitääkö julkisista varoista maksaa esim. 2500€/kk palkkaa tutkijalle joka tutkii muinais-turkulaisten hääjuhlien rivitanssikoreografian vaikutusta taka-mongolian jurtta-kulttuurin kehittymiseen Ugandassa, mutta joku toinen voi pitää tätä täysin relevanttina tutkimusaiheena ja rahallista panostusta (=palkkaa) täysin oikeutettuna. Jos "yhteiskunnalta" (=meiltä, kansalta) kysyttäisiin halukkuutta tämän palkan maksamiseen, vastaus lienee kaikille selvä. Mutta ei tätä koskaan kysytä suoraan, vaan se tapahtuu hyvin epäsuorasti edustuksellisen demokratian kautta. Em. hypoteettinen epäkohta on vain liian pieni merkitykseltään jotta kukaan siihen puuttuisi esim. vaaliohjelmassa.
Ehkä tästä päästään yhteiskunnan rakenneuudistuksiin ilman mitään aasinsiltaa. Koulutus on Suomen turva ja tulevaisuus mutta koulutus sinänsä ei ole mikään itseisarvo vaan kaikki panostukset koulutukseen pitää pystyä perustelemaan. Mutta koska koulutus itsessään on kaikkien vaalima pyhä arvo, harva uskaltaa puuttua sen sisältöön tarkemmin pelätessään leimakirveiden heilumista.