Tässä pieni pätkä pyynnöstä varjolle, ei tarvitse kiinnittää huomiota, nothing to see here, carry on...
Esim. sinäkin puhut "blogiroipelluksesta", siitä "ettei hän tiedä mistä puhuu" mutta et millään tavalla osoita tätä argumentatiivisin esimerkein, ilmoitat sen vain totena.
No niin, yritän nyt edes hieman korjata omia puutteitani. Kaivoin tuosta nopeasti esiin seuraavan
tekstin (<- Halla-Ahon blogiin). Tuosta voi lähteä tarkastelemaan Halla-Ahon ajatuksia ja argumentaatiota. En ota kantaa Halla-Ahon tyylilajiin sen enempää, itse en pidä tuota kovin asiallisena tai osoituksena sivistyneisyydestä. Enemmän jotain keskustelupalstatasoa, johon itsekin heikkoina hetkinä sorrun - Halla-Aholla enempi sääntönä. No, pari huomiota esiin:
Halla-Aho kirjoittaa: ”Mielestäni yksikulttuurisen yhteiskunnan oleellinen piirre on kuitenkin se, että siellä vallitsee yhteinen käsitys siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Toisin sanoen ihmiset ymmärtävät ja pystyvät ennustamaan toistensa motiiveja ja reaktioita. Kaikki jakavat saman käsityksen esimerkiksi siitä, mikä on hyvää ja mikä huonoa käytöstä. Monikulttuurisessa yhteiskunnassa tämä asioiden jouhevan pyörittämisen kannalta keskeinen asetelma menee päreiksi”
Ei ole millään muotoa selvää, mitä Halla-Ahon "yksikulttuurinen" vaihtoehto tarkoittaa, ottaen etenkin huomioon sen, kuinka moninaisia kulttuurillisia, moraalisia ja uskonnollisia näkemyksiä Suomesta ihan näin "kantasuomalaistenkin" voimin löytyy. Nämä hyvin selvästi osoitettavissa olevat erot aiheuttavat yhtälailla konflikteja, joita tulee käsitellä (huomautus: Halla-Ahon pointti tässä tekstissä on, että hän näkee monikulttuurisuuden ongelmana itsessään työttömyyden yms. sijaan). On vaikea nähdä suomalaista yhteiskuntaa tässä suhteessa niin homogeenisena, etteikö voitaisi sanoa, että esim. yliopistokoulutuksen saaneella arabilla ja yliopistokoulutuksen saaneella suomalaisella on huomattavan paljon enemmän yhteistä kuin vaikkapa lestadiolaisella suomenruotsalaisella ja itäsuomalaisella trukkikuskilla. Missä on kulttuurinen konflikti? Vai eikö kyseinen arabi ole etnisyytensä "oikea edustaja"? Kuka on, ja miksi? Mitkä ovat ratkaisevat kulttuurilliset tekijät, jotka aiheuttavat konfliktit? On päivänselvää, että mikä tahansa "ero" voidaan kääntää toiseudeksi, Halla-Aho lienee hyvä esimerkki tässä suhteessa siinä missä me kaikki muutkin, mutta ero itsessään ei aiheuta konfliktia. Tai jos aiheuttaa, on Suomi täynnä konflikteja (varallisuuserot, erot sosiaalisessa asemassa sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen suhteen, uskonnollisista näkemyksistä kumpuavat eroavaisuudet, poliittisideologiset eroavaisuudet yms.), jotka tulee kitkeä ”yksikulttuurisuutta” tavoitellessa pois. Emme jaa kaikki samaa käsitystä siitä, mikä on hyvää ja mikä huonoa käytöstä, perustavammista arvoista puhumattakaan. Tämä ei muuten ole slippery slope- argumentti millään muotoa, vaikka ymmärränkin, minkä vuoksi monet näkevät tällaisen puheen huolestuttavana. Halla-Aho kirjoittaa: ”Sen sijaan on harvinaisen epäselvää, miksi tällaista konfliktiherkkää viritystä pitäisi ehdoin tahdoin rakentaa. Mikä on sen lisäarvo verrattuna sellaiseen yhteiskuntaan, jonka jäsenet yhteisen vuosisataisen historian vuoksi luonnostaan ymmärtävät toisiaan ja kommunikoivat enemmän tai vähemmän yhteneväisin säännöin?” Hyvä kysymys. Suomenruotsalaiset Ruotsiin, Ateistit ja uskovaiset jonnekin, ihan sama, kunhan erilleen, sama pätenee poliittisiin toisinajattelijoihin. Slippery slope voi olla tässä mielessä relevantti, olkoonkin, että Halla-Ahon kulttuurinäkemykset ovat sisäisesti muutenkin ongelmallisia.
Toisaalta Halla-Aho tekstissään näkee selvän yhtäläisyyden (jopa yhdenmukaisuuden) kahden erillisen asian välillä: 1) monikulttuurisessa yhteiskunnassa ihmiset eivät ymmärrä toisiaan; 2) monikulttuurisessa yhteiskunnassa (toisin kuin yksikulttuurisessa) ihmiset eivät jaa samoja arvoja ja normatiivisia arvostelmia. Lisäksi molempiin seikkoihin vaikuttava kulttuurirelativismi ”tekee kommunikaation mahdottomaksi, koska omiin silmiin ja korviin ei voi enää luottaa”. Mikäli näemme kulttuurin jaettuna diskurssina, joka ohjaa, mahdollistaa ja rajoittaa merkityksien muodostamista, ajatus vähintäänkin diskurssien, ellei sitten jopa kulttuurien, yhteensovittamattomuudesta tulee jossain määrin ymmärrettäväksi. Ovatko kaikki normatiiviset arvostelmat sekä niistä muodostetut merkitykset yksinomaan kullekin kulttuurille tyypillisiä? Voidaanko tämänkaltaisten asioiden kanssa rinnastaa esimerkiksi yleistä ihmisyyttä koskevat arvot, esim. väkivallan ja tarpeettoman kärsimyksen välttäminen? Ovatko kyseiset arvot sekä niistä johdettavat normatiiviset ohjeet kulttuurien ulkopuolella ja/tai erilaisten kulttuurien jakamia?
Näillä kysymyksillä on merkitystä esimerkiksi mietittäessä sitä, mitä Halla-Aho tarkoittaa kulttuurirelativismilla. Jaetaan karkeasti kahtia: 1) Kulttuurirelativismi on sitä, että kussakin kulttuurissa voidaan itse päättää, mitkä ovat kulttuurin omat arvot; 2.) Kulttuurirelativismi on käsitys, jonka mukaan ei voida tietää, mitkä ovat oikeat arvot, koska ne vaihtelevat kulttuurista toiseen, mikä johtaa lopulta skeptisismiin ja nihilismiin (todellisuudessa kulttuurirelativismissa on kyse nimenomaan kulttuurinen ja arvojen suhteellisuudesta, ei niiden puuttumisesta kokonaan tai kaikenlaisten arvostelmien tekemisen mahdottomuudesta). Halla-Aho syyttää vastustajiaan jälkimmäisestä (toisaalla tekstissä hän syyttää näitä kulttuurirelativistisia vastustajiaan toisaalta nöyristelystä vieraan kulttuurin edessä, sekä liiallisesta kommunikointipyrkimyksestä, mikä ei ihan osu yksiin tämän kanssa), ja tuntuu siltä, että hänen täytyy sitoutua itse ensimmäiseen varianttiin. Miksi? Hänen on huomattavan hankala oman argumentaationsa puitteissa puhua universaalista normatiivisuudesta, koska se herättää kysymyksen läntisen moraalin asemasta ainoana oikeana: on helpompaa myydä viestiä, jossa ”musulmaanit” (Halla-Ahon käyttämä pejoratiivinen ilmaisu) pysykööt jossain muualla täällä olevien toivottavasti seuratessa perässä siinä missä ”luonnollinen” kantaväestö pysykööt synnyinsijoillaan. Toisaalta, hän ei voine hevillä hyväksyä esim. käsitystä, jonka mukaan normatiiviset arvostelmat ja niiden muodostuminen ovat pohjimmiltaan ihmisille yhteinen naturalistinen prosessi, koska tällöin ne olisivat mahdollisesti ylitettävissä huomion kiinnittämisen kulttuuriin näyttäytyessä pikemminkin häiriönä yhteisymmärryksen tiellä kuin todellisena jakolinjana. Jotta Halla-Ahon argumentaatio yksikulttuurisen yhteiskunnan ehdottomasta paremmuudesta voi toimia, täytyy kulttuurisen jakolinjan olla ylittämätön.
Halla-Aho näkee myös monikulttuurisuuden yhtenä ongelmana ihmisten redusoitumisen viiteryhmiensä edustajiksi. Tämä on sinänsä hauska pointti, että Halla-Aho tietenkin itse tekee kaikkensa muodostaakseen viiteryhmän itsekkäistä muslimeista, joilla ei ole minkäänlaista motiivia muuttua, ja jotka kuvittelevat kaiken lisäksi vielä olevansa ylivertaisia olentoja (tämä on projisointia, jos jokin!). Tämän jälkeen hän redusoi kaikki muslimit tämän viiteryhmän edustajaksi. Yhteiskunnallisesti tästä tietenkin tulee ns. itseään toteuttava ennustus, jolloin Halla-Ahon ajattelusta vaarin ottaessamme päätyisimme tekemään sen, mitä Halla-Aho pitää monikulttuurisen yhteiskunnan ongelmana. Tästä voinee päästä eroon jälleen syyttämällä muslimeja, mutta sitten olisimmekin argumentoimassa hieman samaan tapaan kuin jotkut Jyväskylän puukotustapauksen yhteydessä eli tapahtuman järjestäminen provosoi väkivaltaan ja häiriköintiin, joten se oli tapahtuman järjestäjien vika.
edit. pientä siistimistä