Kotkasydän kirjoitti:
Yliopistossa on muuten huvittavaa huomata minkälaisen polemiikin saa aikaan, jos kertoo äänestävänsä "väärin". Tiedekunnasta riippuen muodikkainta on äänestää joko vihreitä, vasemmistoliittoa, tai kokkareita. Kyllä sieltä muidenkin puolueiden kannattajia löytyy, mutta esim. PS:n kannattajat pysyvät yleensä kaapissa ja kepunkin kannattajia pidetään takapajuisina juntteina.
Tämä akateemisen maailman ilmiö johtunee ensinnäkin ihmisluontoon koodatusta (eli pitkälti tiedostamattomasta) statuksenkipeydestä sekä toisaalta akateemisen maailman funktiosta yhteiskunnassa.
Ensinnäkin "sivistyneet mielipiteet" muodostuvat siitä, että todella pitkälle viedyt (käytännön tarpeet ylittävä) teoreettisuus, eettisyys ja uskonnollisuus voivat toimia tiedostamattomina statuksen hankkimisen välineinä. Tämä selittänee osittain mm. valtiotieteellisen (teoreettinen), oikeustieteellisen (eettinen) että teologisen (uskonnollinen) tiedekunnan viehtymyksen utopismiin. Jos haluaa olla näiden tiedekuntien kermaa, niin aatelistoon päässeiden kuuluu tietenkin koreilla aateliston aseman edellyttämällä tavalla - kuten toistelemalla suurella äänellä yltiöteoreettista, yltiöeettistä ja yltiöuskonnollista esoteriaa.
Lisäksi akateemiseen maailmaan päässeet tietävät olevansa jossain mielessä länsimaiden yläluokkaa. Ja monien yläluokan jäsenten mielestä "asiaan kuuluu" ryhmähenkensä ylläpitämiseksi, että he aina säännöllisin väliajoin kyykyttävät rituaalisesti yhteisön alempiarvoisina pitämiään "epäpuhtaita" jäseniä (so. väärin äänestäneet ja muut viimeisimmistä trendeistä tietämättömät, niin akateemiset kuin taviksetkin).
Edellämainitut statuksenkipeyden muodot ovat universaaleja evoluution oikkuja ja niitä esiintyy kaikissa ihmisyhteisöissä, mutta lisäksi saattaa olla olemassa länsimaiden poliittiselle kulttuurille spesiaaleja itsensä koristelemisen muotoja.
Esimerkiksi korkeakouluympäristö palvelee jäsentensä koristautumisviettiä myös siinä mielessä, että ostoskeskusmaiset kampukset muodostavat symbolimaailmansa kautta suuren tavaratalon. Tekemällä "ostoksia" tässä suuressa marketissa voi luoda itselleen särmikkään kuluttajaidentiteetin, joka antaa ensinnäkin omalle elämälle merkityksen "ostosten" parissa puuhastellessa sekä toiseksi tarjoaa automaattisesti viiteryhmän, kun samoja tuotteita ostaneet asiakkaat löytävät toisensa. Siinä, missä teinitytöt vertailevat ostamiaan muotivaatteita, niin opiskelijat vertailevat kursseilta ja yliopiston harrastuspiireistä löytämiään ajatusmalleja. Vihreys voitaneen ehkä jopa määritellä siten, että kuluttajayksilö tekee siinä eettisen valinnan ostaa mieluummin tiedostavan trendikkäitä ajatusmalleja eikä perinteisten ostoskeskusten fyysisiä tavaroita.
Kun lukee Suomen kuvalehden jutun:
Tällaisia ovat puolueiden peruskannattajat, katso profiilit ja kuvat – Suomenkuvalehti.fi, niin ei voi vältyä siltä ajatukselta että länsimainen politiikka taitaa olla muutenkin nykyään pitkälti puolueiden tarjoamien katalogien omaksumista aivan samoin, kuin länsimaalaisilla on tapana omaksua itselleen brändimielikuvia tekemiensä ostosten perusteella.
Toki vastaavankaltaista kritiikkiä voitaneen esittää akateemisten ihmisten lisäksi muistakin länsimaalaisista. Tiedotusvälineet nostavat päivittäin esille puolueiden toivomia teemoja, ja tavikset sitten silmät pyöreinä uutisia seuratessaan "shoppailevat" itselleen poliittista kuluttajaidentiteettiä joko valitsemalla kyseisen teeman osaksi omaa henkilökohtaista kuluttajaidentiteettiään tai torjumalla tämän teeman kuluttajaidentiteetistään.