Tuolla ei ole yksi yhteen mitään tekemistä raiskausten ehkäisemisen kanssa. Ei yhtään mitään, itse asiassa. Olen ylipäätään eri mieltä kovempien vankeusrangaistusten tarpeesta.
Tekojaan toistaville rikollisille lyhyempi tuomio tarkoittaa lyhyempää aikaa ennen uutta uhria. Mitä pidempi tuomio sarjarikollisille, sitä vähemmän uhreja. Helppoa ja yksinkertaista matematiikkaa. Ei tiettyjen tapausten kohdalla ole eikä pidäkään olla kyse mistään "sopeuttamisesta takaisin yhteiskunnan normeihin" tai muusta hölynpölystä. Tuommoinen voi toimia ns. kertaluonteisten rikoksentekijöiden kohdalla, mutta ei sellaisten ihmisten kohdalla, joilla kyky asettua toisen asemaan on nollalukemissa, jolta puuttuu kyky hallita impulssejaan ja jonka maailmankuva on niin vinoutuneen vääristynyt, ettei tekijä ikinä sopeudu tai halua sopeutua mihinkään normeihin.
Ensimmäisten rikoksien kohdalla voisi vielä harrastaa kohtuutta tuomioiden kanssa (toki poislukien julmat murhat ja vastaavat, joista kuuluukin tulla pitkä kakku heti kättelyssä), mutta sen jälkeen voisi antaa tuomioita kumulatiivisesti ja vaikka kertomalla vankilavuosien määrän väkivalta- tai seksuaalirikoksien lukumäärällä.
Sinun mielestäsi siis rangaistuksien pituudella ei ole mitään merkitystä raiskauksien ehkäisemisen kanssa, eikä kovia rangaistuksia tarvita? Sanopa sitten oma mielipiteesi ihan esimerkkien kera, miten esimerkiksi Simo Ruumensaaren kohdalla tuomioiden jakaminen ja tuomioiden pituus ovat onnistuneet?
Ruumensaari aloitti "uransa" ns. tavallisilla varkauksilla ja ryöstöillä, joista istui vähän aikaa linnassakin. Sen jälkeen Simppa löysi raiskaamisen ilot. 80-luvun puolivälistä 1990-luvun alkuun mennessä Simo oli raiskannut viisi naista. Tai oikeastaan kolme naista ja kaksi alaikäistä tyttöä. Ruumensaari raahasi mm. Kemissä 15-vuotiaan tytön metsään, kuristi ja raiskasi. Tästä heilahti mahtavat 1v 7kk vankeutta, sen jälkeen Simo vapautui ja jatkoi taas raiskauksiaan.
1990-luvun puolivälissä Ruumensaari siirtyi sitten tytöistä vanhuksiin. Simppa raiskasi ja raiskaamisen yhteydessä tappoi yli 70-vuotiaan vanhuksen. Tämä teki oli oikeuden silmissä tehty täyttä ymmärrystä vailla, joten tuomio totta kai oli lievempi, vaikka Ruumensaari sen istuikin eristyksissä. Reilu vuosi vapautumisensa jälkeen eli vuonna 2006 Simo iski taas, tällä kertaa ulkomaalaiseen marjanpoimijaan. Naiseen kohdistui raiskaamisen ohella hengenvaarallista väkivaltaa.
Tämä ulkomaalainen marjanpoimija oli Ruumensaaren seitsemäs raiskattava. Yksi uhri siis kuoli raiskauksen yhteydessä, toinen sai vaarallisia vammoja ja kaksi uhreista on ollut lapsia. Ja arvaapa missä Ruumensaari nykyisin on? Totta kai vapaana, ollut jo jokusen vuoden.
Millä tavalla siis lyhyet, minimaaliset tuomiot ovat olleet eduksi Ruumensaaren tapauksissa ja millä tavalla pidemmät tuomiot eivät auttaisi asiaa? Se nimittäin on varma, että jos Ruumensaari olisi istunut esimerkiksi 20 vuotta putkeen, niin tämän 20 vuoden aikana hän ei olisi raiskannut (eikä mahdollisesti tappanut) yhtään naista, lasta tai vanhusta. Luultavasti hän olisi taas vapauduttuaan iskenyt, mutta ainakin uhrien kokonaislukumäärä olisi pienempi.