Iivarin (2006) tutkimuksen mukaan maahanmuuttajataustaisilla vangeilla on kokemuksia työttömyydestä, pienituloisuudesta, kuten muillakin rikoksia tehneillä. Maahanmuuttajien rikollisuus ei tulosten mukaan ole ”tuontitavaraa”, vaan taustalla on epäonnistunut kotouttaminen, pitkäaikaistyöttömyys, rahan puute, minkä lisäksi monet olivat kokeneet syrjintää sekä arkielämässään että viranomaiskohtaamisissaan. (Iivari 2006, 133–134, 138)
Yksi varsinkin etnisten vähemmistöjen nuorten rikosten taustalla oleva tekijä liittyy nuorten keskinäisten suhteiden ongelmiin, joista vakavampia ovat niin kutsutun arkipäivän rasismin eri muodot. Tämä käsite viittaa arkisiin omaan tai perheen etniseen taustaan tai ihonväriin perustuviin epäoikeudenmukaisuuden kokemuksiin eri elämänalueilla. Tällaisia ovat esimerkiksi syrjivät eleet, nimittely, ryhmästä ulos sulkeminen ja äärimmillään fyysinen väkivalta tai uhkailu. Nuoret voivat siis olla paitsi rikosten tekijöitä, myös rasistisen rikollisuuden uhreja. Rasisminvastaiset ennaltaehkäisevät toimet voisivat ehkäistä maahanmuuttajataustaisten nuorten rikollisuutta. (Honkatukia & Suurpää 2007.)
Edellä kuvatun kaltaisiin sosiaalista ja arkielämää kuvaavien tekijöiden ohella selitystä maahanmuuttajien yliedustukseen tilastoidussa rikollisuudessa on etsitty siitä, miten heitä kohdellaan rikosten tekijöinä. Rikosoikeusjärjestelmässä tapahtuvaa etnistä syrjintää ei ole tutkittu Suomessa eikä kovin paljon muissakaan Pohjoismaissa (Pettersson 2005, 134). Ruotsalaistutkimusten havaintojen mukaan on kuitenkin viitteitä siitä, että maahanmuuttajien rikokset ilmoitetaan useammin kuin kantaväestön, heidät otetaan helpommin kiinni ja heitä epäillään useammin rikoksista. He joutuvat useammin myös tutkintavankeuteen (samanlaisia havaintoja Suomesta on tehnyt Kainulainen 2004b, 346–350).
Osin tämän syynä voi olla se, että heidän tekemänsä rikokset ovat helpommin havaittavissa ja heihin kohdistuu enemmän epäluuloja kuin kantaväestöön kuuluviin (tästä Suomen osalta esim. Hautaniemi 2004, 101, 109). Lisäksi paitsi heidän kielitaitonsa myös heidän tietonsa yhteiskunnan säännöistä ja lainsäädännöstä saattava olla puutteelliset, minkä vuoksi heidän on vaikeampi puolustaa itseään. (Pettersson 2005, 139–146; Diesen 2005, 258–286, 292.)