Maahanmuuttajakriitikoiden tulisi:
a) Esittää käytännön toimet rajoituksineen, joihin heidän mielestään on ryhdyttävä.
b) Kuvailtava tarkasti kulttuurinen Suomi, joka heidän tavoitteenaan on.
c) Esitettävä uskottava näkemys kehityksestä, joka johtaa siihen, että Suomi tuhoutuu islamin vaikutuksesta. Jotkut heistä väittävät, että Ruotsi on jo tuhottu, mutta lukujen ja hyvinvointimittausten mukaan Ruotsilla menee erinomaisesti - paremmin kuin Suomella.
Tällä hetkellä maahanmuuttajakriitikot huutavat, ettei keskustelua käydä, vaikka tosiasiassa se velloo villinään. Se ei vain etene siihen suuntaan, jota kriitikoiden ydinjoukko toivoo.
Mitä enemmän kansa puhuu, sitä epätoivoisemmaksi kriitikot käyvät. He eivät suostu todelliseen dialogiin, koska tietävät, että joutuisivat keskustelussa myöntämään kansan tahdon pääosin tapahtuvan. He mieluummin vetoavat iltapäivälehtien tieteellisesti pätemättömiin gallupeihin ja maalailevat uhkakuvia.
En kiellä maahanmuuttoon liittyviä ongelmia. Juuri näistä ongelmista on keskusteltava, jotta maahanmuutto olisi mahdollisimman rakentava voima. Jos kriitikoiden ydin kuitenkin toivoo romanttista Suomea, on keskustelu turhaa, koska heidän haikailemaansa Suomea ei ole ollut eikä tule olemaan. Kuviteltua yhtenäiskulttuuriakaan ei ole ollut tai ainakin se on kestänyt marginaalisen lyhyen ajan.
Kriitikot ovat tyytyväisiä sitten, kun heidän tahtonsa toteutuu ohi kansan demokraattisen tahdon. Sen jälkeen he toteavat, että maahanmuuttokeskustelua on käyty.