Lähtökohtaisesti varmaan ennemmin kyseisen tilaisuuden järjestäjiin: Suomen sisuun ja Kansalliseen akseliin. Toki kansanedustaja Keskisarjalta on väkisinkin jonkinlainen statement osallistua puhujana kyseisten järjestäjien tilaisuuteen.
Mutta kuten edellä sanottu, niin kaikin puolin hyvin pelattu tilanne. Joku muu puhuja olisi voinut lähteä kilpahuutoon mielenosoittajan kanssa ja saada aikaiseksi täyden hulabaloon, joku toinen taas provosoinut ja sen jälkeen uhriutunut.
Tai vastaavasti joku toinen mielenosoittaja olisi hermostunut, kun ei saanutkaan odottamaansa reaktiota Keskisarjalta, tai käyttäytynyt loppuluennon aikana epäasiallisesti sen sijaan, että istui nätisti aiheuttamatta häiriöitä.
Näinhän se demokraattisessa maassa varmaan pitäisikin mennä. Voi olla montaa mieltä siitä, pitäisikö kyseisten yhdistysten antaa järjestää tilaisuuksia julkisissa tiloissa, mutta toisaalta ne ovat laillisia ja sallittuja yhdistyksiä - että kuuluisiko esimerkiksi kirjastotoimenjohtajan vastuuseen valita ketkä ovat hyväksyttyjä ja ketkä eivät? Vastaavasti taas ihmisillä tulee olla oikeus osoittaa (asiallisesti) mieltään tällaisista asioista.
Näinä vastakkainasetteluiden ja kärjistysten lisääntyvinä aikoina tämä tapaus sai jopa pikkaisen hyvällä mielellä minut. Tälleen se pitäisikin mennä, että ihmiset voivat olla eri mieltä toistensa kanssa myös jotenkin asiallisesti, sivistyneestä ja turvallisesti.
Pitkälti samoilla linjoilla kanssasi, mutta parista kohtaa olen hieman eri mieltä.
Mielestäni ei pitäisi ajatella osallistumista tai puheen pitämistä automaattisesti minkäänlaisena statementtina. Ratkaisevaa on motiiivi, miksi osallistuu. Oikeastaan pidän hieman vaarallisena polarisoimisena tuollaista ajatusta, koska se luo väkisin ne vastaan me henkeä. Maltilliset tai jopa eriävät näkemykset ovat omiaan rauhoittamaan ja lieventämään ääriajattelijoiden kiihkoa, kun heidän omissa tilaisuuksissa ei ole pelkkää uhoa ja yhtä laitaa.
Sama juttu kirjastoon tilaisuuden järjestämispaikkana. Ei pidä eritellä, ketkä siellä laillisista järjestöistä tapahtumiaan pitävät. Puolustan erimielistenkin sananvapautta, enkä usko lainkaan kieltämisen poistavan ilmiötä. Paremminkin epäilen sen vain vahvistavan heidän yhteenkuuluvuuden tunnettaan ja lietsovan siihen taipuvaisten henkilöiden vihaa. Toiminnan salliminen, mutta vähälle huomiolle jättäminen rauhallisesti ja asiallisesti vastaan argumentoimalla halaa happea vähemmäksi kyseisiltä järjestöiltä.
Mielenosoitukset ja fasistinatseiksi haukkuminen sen sijaan vaan ruokkii ilmiötä. Agitaattorit saavat lisää vettä myllyynsä ja vastakkainasettelu kukoistaa. Moni fasistinatsirasisti on todellisuudessa vain yksinkertainen ihminen, joka on väärin perustein huolissaan esimerkiksi maahanmuutosta ja disinformaatio puree tietämättömään. Tiedän muutaman sinänsä ihan hyväntahtoisen tapauksen, jotka on tallottu syvälle poteroonsa aivan vain joidenkin yhtä tyhmien toimesta. Sen sijaan, että heille olisi alun perin asiallisesti käyty faktat läpi, ivaaminen radikalisoi ja lukitsi ajatukset tasolle, josta on enää vaikea saada perääntymään. Kaikkia ei voi halata hiljaisiksi, mutta heidän kannatuksensa voi halata hyvin pieneksi. Valitettavasti on liikaa yhtä yksinkertaisia ihmisiä eri puolella, jotka toiminnallaan puhaltavat hiileen liekkiä.