Tässä voi luullakseni olla vähän samaa ongelmaa kuin Keskustalla oikeammalle ryhmittymisen jälkeen. Kokoomus saa tavallaan "anteeksi" leikatessaan haavoittuvassa asemassa olevilta, koska ensinnäkin se on merkittävälle osalle heidän perusäänestäjiään ihan ok, ja toisekseen tuonsuuntainen talouspolitiikka on heillä osa ideologiaa ja näyttäytyy osana jonkinlaista suurempaa suunnitelmaa, joka periaatteessa pyrkii parempaan kaikille vaikka keinoista erimielisyyksiä onkin.
Sitten kun Sipilä tai Purra lähtee samaan, niin siellä ei sitä puoltoa omalla kentällä samassa määrin olekaan, ja kun asioita ei edes osata perustella niin toiminta näyttäytyy Suomen eteen toimimisen sijasta lähinnä jonkinlaisena päämäärättömänä sadismina. Saksileikit eivät tätä mielikuvaa vastaan todellakaan auta asiaa.
Sipilä kaivoi oman kuoppansa kun lupasi taloaan käyttöön pakolaisille. Kun katsoo Perussuomalaisia niin siellä on ollut Rydmanin casee ja sitten ampumisjuttu, Hakkaraisen lähtö ja sitten kaikki leikkuulaudat ja sakset. Sitten kun vielä Andersson osasi asiansa äänien kalastelulla kun kukaan ei haastanut tai pystynyt haastaan niin ketä yllättää sukellus.
Sen lisäksi Tynkkynen jonka äänestäjät ovat pääosin muita kuin puolueen peruskannattajia niin ei hääviä ole. Ilman viimeksimainittua olisi voinut tulla vieläkin enempi turpiin.
Sitten vielä tämä Riikan: Punaliput liehuu, menkää töihin oli viimeinen niitti.