Mitä tämä aika monenkin nimimerkin harrastama jatkova uhriutumis-pakotus? En ole minkäänlaista uhriutumista havainnut Persujen johdossa tai Vornasessa. Mutta selkeästi olen vain missannut jotain kun tätä uhriutumis-mantraa täällä niin kovasti toistellaan.
Tuo
@Hermes#41 edelle linkkaama blogikirjoitus on ihan lukemisen arvoinen tämän osalta. Bloggaaja, joka on viestintäkouluttaja ja professori, kirjoittaa, että "mikäli käyttöön otetaan puolueen perinteiset viestinnän keinot, jonkin ajan kuluttua saamme todistaa uhriutumista: on kohtuutonta syyttää koko puoluetta yhden kännisen toilailuista!". Uhritumisessa kyse on siis vasta ennakoidusta seuraavasta vaiheesta, jonka toteutumisen ennakoiminen valitettavasti jo perustuu kokemukseen, kuten edellä
@Kilgore Trout ja
@Osmo Rapeli kirjoittaa.
Sillä vaikka näillä toistuvilla persuja koskevilla kohuilla ei ole mitään kausaalista yhteyttä toisiinsa, on täysin päivänselvää, että nämä samassa puolueessa toistuvat tapaukset ovat ongelma vähintäänkin kotimaisen demokratian uskottavuuden kannalta. Puolueen tavassa käsitellä näitä on tosiaan se, että mitään reflektiota siihen, että miksi taas joku kohu osui puolueeseen, ei ole tapana tehdä. Vaan mahdollisen - joskus riittävänkin - syyllisen harjaamistoimenpiteen jälkeen keskustelu käännetään aina siihen, että "muutkin sekoilee ja miksi aina meitä sorsitaan".
Tälle voisi tehdä jotain. Puolue voisi laatia pelisäännöt, tehdä ne selviksi kaikille aktiiveilleen ja vaatia niiden noudattamista. Eli esimerkiksi sen osalta, että puolueessa ei suvaita vastedes minkäänlaisia sekoiluja esimerkiksi 1) väkivallan tai sillä uhkailun, 2) ekstremismin tai demokratian vastaisen toiminnan, 3) rasismin tai muun syrjinnän kanssa. Se, ja kyseisten periaatteiden mukainen toiminta, estäisi viimeistään keskipitkällä aikavälillä sen, että monenlainen hörhöaines jäisi hakeutumatta puolueen piiriin, mikä oleellisesti harventaa paska -> tuuletin -frekvenssiä. Mielestäni tämä on ihan vain johtamiskysymys.
Täysin selvillä en ole, mutta siten kun olen asian käsittänyt, persujen sisarpuolue Ruotsissa on juurikin näin toiminut väsyttyään lapioimasta jatkuvasti omien töräyttämiä paskakasoja nurkistaan.
Sinänsä tämä ei nyt siis liity yksistään Vornasen tapaukseen. Kaikkia perseilyjä ei koskaan voi estää, mutta mikäli systemaattisiin ongelmiin puututaan kovalla kädellä, jäävät perseilyt lopulta oikeasti yksittäistapauksiksi, jolloin - viitaten mainitusta blogitekstistä yllä lainaamaani kohtaan - puolueen syyttäminen yhden kännisen toilailuista olisi oikeasti kohtuutonta.
Tässä on syy yksi merkittävä syy sille, miksi en aseta persuja muiden puolueiden kanssa samalle viivalle. En, ennen kuin asia korjataan ja sen voi tehdä vain persut itse. Puhun nimenomaan puoluetasolla. Yksittäisiä poliitikkoja kohtelen yksittäisinä poliitikkoina ja myös persuissa on paljon asiallisia ja rakentavaa keskustelukulttuuria noudattavia poliitikkoja. Olen myös ollut aina valmis ja olen jatkossakin valmis tukemaan persujen leiristä tehtäviä hyviä ja rakentavia ideoita sekä ajatuksia - joskin on sanottava sekin, että arvomaailmani eroaa persuista sen verran paljon, että ei näitä tapauksia nyt ihan liukuhihnalta tule. Asiallisesti esitettyjä ja perusteltuja mielipiteitä kuitenkin kunnioitan ja keskustelen niistä mielelläni vaikka ne omistani merkittävästi eroavatkin. Ja tämmöisissä tapauksissahan usein voi löytyä myös yhteisiä näkemyksiä ja mahdollisuuksia rakentavalle kompromissille.
Tästä kuitenkin tullaan kuitenkin siihen toiseen merkittävään ongelmaan, josta mainitsin jo aiemmin: persuissa vallitsee tilanne, että asiallisesta ja rakentavasta lähestymistavasta ei useimmiten palkita, vaan johtoasemiin nousee jatkuvasti joko demagogeja, pölhöpopulisteja tai vittuilijoita. Tämä puolestaan sitten stimuloi sitä ensimmäistä ongelmaa, eli kaikennäköisen hörhöistön hakeutumista puolueeseen ja sen liepeille.
Eli kyllä, persuissa olisi ihan oikeasti peiliin katsomisen paikka. Toistuvien kohujen taustalta löytyy kyllä yhteisiä nimittäjiä, vaikkei niiden välillä olisikaan kausaalista yhteyttä.