Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haatainen ottaa Helsingin kaupungin rekrytointitapaan kantaa 29.5.2011 HS/C11. Helsinki suosittaa positiivista erityiskohtelua, mutta pätevyys ratkaisee. Haatainen kirjoittaa: "Haluan sanoa, että ensisijaiset kriteerit rekrytoinnissa ovat siis tehtävässä vaadittu koulutus, ammattitaito ja pätevyys." En lisää Haataisen mielipiteeseen mitään, kun se on ihan selkeä kannanotto ja muu väittäminen on jankutusta jankutuksen takia, ei muuta. Lukekaa itse Haataisen kirjoitus hesarista kokonaan, jos kiinnostaa faktat, eikä politikointi ontosti kumisevalla rummulla.
On kuitenkin syytä huomioida se, että tämä positiivinen erityiskohtelu tarkoittaa myös sitä, että kahden tasavahvan (lue yhtäpätevän) hakijan kohdalla on otettava käyttöön positiivinen erityiskohtelu ts. tässä kohdin tämä Helsingin kaupungin rekrytointilinja pätee ja tätä kohtaa Haatainen ei käsitellyt lainaamassasi kohdassa lainkaan - jos ehdin kirjastoon huomenissa niin luen koko kirjoituksen, jotta voin päätellä päteekö positiivinen diskriminointi missään tapauksessa vai ei, jos pätee niin Haatainen on varsin heikoilla jäillä. Onko se sitten oikein, että tällaisessa tapauksessa tulee (tulisi) ottaa käyttöön positiivinen erityiskohtelu vai ei? Millainen vaikutus kyseisellä toiminnalla on rekrytointiin, hakijoihin, tuleviin työntekijöihin, kohteluun työpaikalla ect. etc.?
Positiivinen diskriminointi ei ole onnistunutta toimintaa, käsittipä se naiskiintiöt, ulkomaalaiskiintiöt tai jonkin muun toimintamallin, jonka perusteella tasavahvojen hakijoiden joukosta on ennalta annetun ohjeistuksen mukaisesti valittava ryhmään kuuluva henkilö. Mikään tietyn ryhmän suosiminen missään tilanteessa ei voi olla hyväksyttävää toimintaa, ei myöskään se, että valkoisia heteromiehiä suosittaisi joissain tapauksissa.
vlad.