Jos kulttuurista haluaa leikata niin kannattaisi aloittaa ruohonjuuritasolta, ja karsia rajusti esimerkiksi taiteen perusopetuksesta. Aivan älytöntä rahanhukkaa opettaa lapsille ja nuorille sellaisia taitoja, jotka eivät tuota mitään, ja joilla ei aikuisena tee mitään. Jotkut vielä lähtevät siltä pohjalta opiskelemaan ammattia, ja loisivat loppuelämän valtionosuuksilla jossakin maakuntaorkesterin kakkosviulussa. Samaan aikaan voisivat vaikka hakata saunaklapeja tai mennä perkele hiihtämään.
Puhumattakaan kaiken maailman kansalaisopistotoiminnasta. Helkkari, mummot siellä valtion subventiolla vääntävät savipiirissä kippoja tai tuhertavat taidekurssilla kökköjä öljymaalauksia. Ei tuota mitään, hyvä jos edes mielihyvää heille itselleen: "no tämä nyt on vaan tämmöinen töherrys".
Luovatko nämä amatöörit edes mitään uutta tai avartavaa? Eivätpä niinkään, vaan enimmäkseen apinoivat tai suorastaan toistavat jo keksittyjä ja tulkittuja teoksia, ahtaiden konventioiden viitoittamana. Samaan aikaan meillä kuitenkin tehdään taidetta jolle on selkeää kaupallista kysyntää, siitä esimerkkinä ihan viime päivinä julkaistu runoilija Kiira Korven esikoisteos. Todellinen lahjakkuus ei tarvitse instituutteja, koulutuksia tai mesenaatteja - saati eliittiä - tuottaakseen kulttuuria yhteiskuntaan.