No, tuo on nyt valtakunnansyyttäjän tehtävä arvioida, ei täysin puolueellisten nimimerkkien.
Kyllä se on viimekädessä tuomioistuimen asia.
Oikeastaan tämä case osoittaa hyvin näiden "asianomistajattomien sananvapausrikosten" ongelmallisuuden. On aika vaikea arvioida, että mitä vähemmistövaltuutetun tässä
olisi pitänyt tehdä. Koko tutkintapyyntöhän on kaikkinensa aivan naurettava, mutta kertooko se enemmänkin vallitsevasta poliittisesta ilmapiiristä, vähemmistövaltuutetusta henkilönä, vai kyseisen rikosnimikkeen epätarkoituksenmukaisuudesta?
Olen nyt jonkin verran tutustunut näihin rikosnimikkeisiin tunnusmerkistöjen sekä oikeuskäytännön kautta. Nämä ovat nimittäin aivan julmetun ongelmallisia ihan jo rikosoikeudellisesti arvioituna; lähinnä legaliteettiperiaate, oikeushyväoppi sekä syyksilukevuuden arviointi ovat todella ongelmallisia näiden osalta.
Lain esityöthän eivät käytännössä sano mitään tuosta "kiihotus kansanryhmää vastaan" -pykälästä. Täten sanat "panettelu", "solvaaminen", "pelottelu" ovat äärimmäisen tulkinnanvaraisia. Huomionarvoista myös on se, että tämä kriminalisointihan perustui Rooman sopimuksen tuomiin velvoitteisiin, mutta Lakivaliokunta totesi mietinnössään, että jo pelkästään yllyttäminen rikokseen riittää täyttämään tämän sopimuksen velvoitteet. Täten rikosnimikkeen soveltamisalaa ollaan pystytty laajentamaan hyvin paljon, ja siitä onkin muodostunu lähinnä poliittinen lyömäase.
On myös hyvin vaikea perustella tätä oikeushyväopin kautta, koska perinteisesti rikosoikeudessa ollaan suhtauduttu kielteisesti moraalikriminalisointeihin, ja kriminalisointien tulisi aina suojella tarkkoja oikeushyviä (esim. fyysinen koskemattomuus, elämä, terveys jne.) On siis hyvin vaikea perustella, että mitä oikeushyvää jumalan pilkat tai kiihotus-pykälät suojelevat?
Kolmas ongelma liittyy tunnusmerkistötekijöihin. Nämä ovat siitä erikoisia kriminalisointeja, että ne eivät edellytä mitään konkreettista
seurausta. Täten syykslukevuus perustuukin lähes täysin teon
tahallisuuteen. Toisin sanoen syyksilukevuus muodostuu yksittäisen lainsoveltajan täysin
subjektiivisesta ilmaisun tulkinnasta sekä siitä, mikä on vastaajan
motiivi. Tämä on jo selvittämistaakan kannalta hyvin ongelmallinen tilanne, koska rikosoikeudessa ollaan aina suhtauduttu kielteisesti käännettyyn todistustaakkaan, mutta tämän osalta tilanne on
käytännössä toinen. Koska jos vastaaja kieltää motiivinsa, voi syyksilukevuus perustua ainoastaan tekstin tulkintaan (lainsoveltaja siis arvioi tekstistä, mikä mahdollisesti on ollut motiivi).
Ja jos vielä otamme tarkasteluun ihan sananvapaustematiikan, niin löydämme ongelmia vieläkin enemmän.
Edit. Semmonen lisäys vielä, että pidän kyllä Hakkaraisen puheita pölhöinä ja junttimaisina, mutta ei niistä nyt sentäs pitäisi rikosoikeudellisesti joutua edes tutkinnankohteeksi.