Niin kauan kuin ero EU:sta on mahdollinen, niin kai semmoisen mahdollisuus kannattaa meidän ihan kansakuntana pitää varasuunnitelmana taskussa. Vai onko jokin erityinen syy, miksi aiheesta ei saisi puhua hyötyineen ja haittoineen?
Ongelmana on mielestäni lähinnä se, että valtaosa keskustelijoista ei juuri seuraa EU-politiikkaa. Siksi he piirtävät eteen nykyisen EU-kuvan. Siis sellaisen, josta Suomi ei ole yhdenkään merkittävän puolueen politiikassa eroamassa. Juuri kukaan ei tunne prosesseja, joita parhaillaan mietitään Saksassa Ranskan ja useamman muun EU-maan aloitteesta. Samoin niitä mietitään EU:n komissiossa.
EU:n tulevaisuus näyttää siltä, että isot maat haluavat kulkea kohti liittovaltiota mm. yhteisvelkaa hyödyntäen. Liittovaltio on Macronin suuri tavoite. Saksa siirtyi aiemmin Merkelin aikana enemmän liittovaltion kannalle. Scholz arpoo kantaansa yhteisvelkaan. Arvaan itse, että hän seisoo vielä sen takana. Ranskan vaikutusvalta on kasvanut Britannian EU-eron ja Saksan Scholzin poliittisen kyvyttömyyden vuoksi. Ja Macron on kertonut avoimesti suunnitelmansa. Hänellä on tukenaan eteläinen Eurooppa. Britannia vastusti aiemmin, samoin Saksa. Mutta ei enää.
Kukaan ei Suomessa juuri näistä asioista keskustele. Marinin hallituksen velvollisuus olisi avata tapahtumia ja linjauksia EU:ssa, mutta sellaista hallitus ei tee. Lähes kaikkien suomalaismeppien mielestä Suomi on Marinin hallituksen aikana siirtynyt yhä enemmän takariviin, jossa ei valmistella mitään ja josta ei vaikuteta mihinkään.
Olisikohan nyt syytä keskustella itse asiasta jo vihdoin? EU kulkee kohti liittovaltiota ja yhteisvelkaa. Samalla pienten maiden vaikutusmahdollisuuksia päätöksentekoon aiotaan kaventaa. Kysymys kuuluu, onko tämä se EU, jossa Suomi haluaa olla ja mitä Suomi voi tehdä kaikissa tapauksissa?
PS:n linja poikkeaa muista EU:n suhteen. Jos asioista ei keskustella avoimesti, nouseeko PS:n kannatus jossain vaiheessa yli 30 prosentin, koska suomalaiset eivät kannata yhteisvelkaa eivätkä Macronin tavoitteita EU:n liittovaltiosta.