Suomen osalta ydinvoimasta puhuttaessa pitää muistaa, että Suomessa on kuitenkin myönnetty enemmän lupia, kuin markkinat ovat antaneet myöden rakentaa. Huolimatta siitä, että vastustusta on myös ollut - ideologistakin. Ydinvoimaa tarvittaisiin näinä aikoina kipeästi paljon lisää, vaikka se ei nykymuodossaan tosiaan ole mikään Ikuisen Auvon Lähde. Nykymuotoisten suurten reaktorien luotettavuusongelmista kertovat mm. Ranskan vakavat ongelmat: siellä tällä hetkellä teknisten ongelmien sekä huoltovaikeuksien takia poissa verkosta on yli puolet maan kapasiteetista ja noin puolet reaktoreista (linkki: NY Times), mikä tässä tilanteessa on omiaan antamaan merkittävän kontribuutionsa energiakriisiin ja energian hintakehitykseen koko Euroopassa. Ranskan kohdalla pikaista ratkaisua ei myöskään - ikävä kyllä - taida olla näköpiirissä.
Totta on varmasti myös se, että ydinvoiman tämänhetkiset ongelmat johtuvat osin juuri mm. Saksan vastustuksesta. Jos Saksassa ja yleisesti oltaisiin suhtauduttu myönteisemmin lisärakentamiseen ja nykyisten reaktoreiden toiminta-ajan jatkamiseen, ydinenergian tutkimus ja kehitys olisi jatkunut jouhevampana ja toimitusketjut pysyneet eheämpinä.
Ihan fissioreaktioonkin pohjautuvalla ydinvoimalla on paikkansa tulevaisuuden energiapaletissa, mutta nykymuotoisista suuryksiköistä pysyväksi ratkaisuksi ei ole. Pienilläkin teknisillä ongelmilla on tällä hetkellä aina valtava vaikutus kokonaistuotantoon ja siten hintavakauteen. Vikojen aiheuttamat huoltoajat nykymuotoisissa reaktoreissa ovat myös liian pitkiä ja ajallisesti ennustamattomia, kuten Ranskan ongelmat ja OL3 osoittavat. Lähitulevaisuudessa - toivon mukaan - pienemmät yksiköt tuovat luotettavamman ratkaisun osaksi tulevaisuuden energiapalettia. Pienien yksiköiden lauhdelämpöä voisi kenties käyttää myös kaukolämmön lähteenä, mikä nykyisissä yksiköissä ei ole mahdollista suuressa määrin (liian pitkät siirtomatkat merkittäviin asutuskeskuksiin). Suomessa, jossa lämmöntarve on suuri ja CHP / kaukolämpö kustannustehokasta, tällä olisi valtavan suuri merkitys kokonaisenergiantuotannon kannalta.
Suuret yksiköt ja keskitetty energiantuotanto eivät myöskään turvallisuuspoliittisesti ja huoltovarmuuden kannalta ole varsinaisesti enää nykypäivää. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on tämän ikävä kyllä konkretisoinut.
Menee vähän nyt osaltani ohi aiheen - olisi kaiketi parempi jatkaa hyvää keskustelua jossakin sopivammassa ketjussa.
Totta on varmasti myös se, että ydinvoiman tämänhetkiset ongelmat johtuvat osin juuri mm. Saksan vastustuksesta. Jos Saksassa ja yleisesti oltaisiin suhtauduttu myönteisemmin lisärakentamiseen ja nykyisten reaktoreiden toiminta-ajan jatkamiseen, ydinenergian tutkimus ja kehitys olisi jatkunut jouhevampana ja toimitusketjut pysyneet eheämpinä.
Ihan fissioreaktioonkin pohjautuvalla ydinvoimalla on paikkansa tulevaisuuden energiapaletissa, mutta nykymuotoisista suuryksiköistä pysyväksi ratkaisuksi ei ole. Pienilläkin teknisillä ongelmilla on tällä hetkellä aina valtava vaikutus kokonaistuotantoon ja siten hintavakauteen. Vikojen aiheuttamat huoltoajat nykymuotoisissa reaktoreissa ovat myös liian pitkiä ja ajallisesti ennustamattomia, kuten Ranskan ongelmat ja OL3 osoittavat. Lähitulevaisuudessa - toivon mukaan - pienemmät yksiköt tuovat luotettavamman ratkaisun osaksi tulevaisuuden energiapalettia. Pienien yksiköiden lauhdelämpöä voisi kenties käyttää myös kaukolämmön lähteenä, mikä nykyisissä yksiköissä ei ole mahdollista suuressa määrin (liian pitkät siirtomatkat merkittäviin asutuskeskuksiin). Suomessa, jossa lämmöntarve on suuri ja CHP / kaukolämpö kustannustehokasta, tällä olisi valtavan suuri merkitys kokonaisenergiantuotannon kannalta.
Suuret yksiköt ja keskitetty energiantuotanto eivät myöskään turvallisuuspoliittisesti ja huoltovarmuuden kannalta ole varsinaisesti enää nykypäivää. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on tämän ikävä kyllä konkretisoinut.
Menee vähän nyt osaltani ohi aiheen - olisi kaiketi parempi jatkaa hyvää keskustelua jossakin sopivammassa ketjussa.
Viimeksi muokattu: