Perussuomalaiset

[Radiopää]

Nähdäkseni Jokisipilän esityksessä on se ongelma, että siinä kumotaan väite äärioikeistolaisuudesta. Minusta tämä väite ei edes ole kovin oleellinen, vaan keskiössä pitäisi olla solidaarisuus läpi kansanosien. Jos muilla vastakkain ovat duunarit ja porvarit, kaupunkilaiset ja maajussit, liberaalit ja konservatiivit, nuoret ja vanhat sukupolvet, uskovaiset ja maalliset, persuilla vastakkain ovat me ja muut. Persuja äänestävälle tiettyjen kansanryhmien vastaisuus ei ehkä ole arvoista tärkein, mutta se voidaan hyväksyä, jos se on oikotie omien tavoitteiden saavuttamiseen.

Ja mitä Jokisipilän kritiikkiin median toiminnasta tulee, sekin on osittain persujen itsensä aiheuttama. Kritiikkiä ei voi esittää tullakseen itse kritisoiduksi. Juuri edesmennyt Loka Laitinen lokasi kaikki, ja poliitikolle oli jopa kunnia tulla Laitisen lokaamaksi, mutta persuille jopa pieni poliittinen satiiri halutaan näyttää suorana hyökkäyksenä, koska puolueen kannatus elää konflikteista.

Esimerkiksi Paavo Arhinmäki ja Ben Zyskowicz ovat lähes kaikessa eri mieltä, mutta he pystyivät naljailemaan toisilleen hyvässä hengessä. He tajuavat, että asiat riitelevät, eivät ihmiset. Löytyykö persuista yhtään kansanedustajaa, joka pystyisi samaan toisen puoleen edustajan kanssa?

Jokisipilän ansio on keskustelun avaaminen. Toivottavasti joku vähemmän tunnettu tutkija saa tämän seurauksena huomiota ja myyntiä omalle teokselleen.

 

[Cobol]

Kuinka hyvin olet lukenut kyseisen teoksen? Tai sen lähdeluettelon?

Jotain 40-60 sivua eli hyvin alussa. Tässä Jokisipilä on avannut metodiaan ja suhdettaan tutkimuskohteeseen eli Perussuomalaisiin. Hän avasi ensimmäiset perustelut, miksi Perussuomalaiset eivät ole puolueena äärioikeistoa. Aamun lainaukseni perustuivat linkittämiini valtamedian kirjan ilmeistymisen puffijuttuihin.

Ymmärtääkseni moni kirjan väite perustuu kirjoittajan subjektiiviseen kokemukseen, jotka on esitetty tutkimuksen muodossa. Odotan mielenkiinnolla tiedemaailman kommentteja.

Kirjaa varten on tehty paljon henkilöhaastatteluja, ja kokonaisuus on käynyt useamman tutkijan pöydällä ennen julkaisemista. Jokisipilä tuo esille tehneensä kirjan tieteellisin metodein. Lähdeluettelo on mielestäni kohtuullinen, ja perustuu Suomen lähiajan poliittiseen historiaan ja niminä kovan tason tutkijoihin jo alussa.

On kyllä mielenkiintoista nähdä vastaanotto.

 

[Redimor]

On kyllä mielenkiintoista nähdä vastaanotto.

Eikös se yksi lehti jo kieltäytynyt julkaisusta kiireeseen vedoten?

Edit: käsi ylös virheen merkiksi, nyt erehdyin nimestä.

 

[Mathieu]

Mielenkiintoista keskustelua tästä uudesta teoksesta. Se ei toki mihinkään tyhjiöön tullut, sillä Jokisipilän sympatiathan nyt on tiedetty jo vuosia. Hän on ollut se PS:n uuden hallinnon ainoa (tietääkseni) hyväksymä yt-tutkija. Luottomies, suorastaan.

Ja hänen pitkä sotansa mediaa vastaanhan kärjistyi viimeistään siitä ISIS-vaimojupakasta. Jokisipilä sanoi, että kaikilta ISIS-vaimoilta olisi samantien pitänyt ottaa kansalaisuus pois, mutta lainoppineet ja tietyt toimittajat eivät pitäneet.

Tai toisaalta tämäkin kirja voi olla myös miehen outoa huumoria. Hänhän on kertonut pitävänsä Sleepy Sleeperistä, Pahkasiasta, Bad Taste -elokuvasta ja muutoinkin kaikesta epäsovinnaisesta. Halla-ahon ja Purran persut sopii hyvin tähän jatkumoon.

 

[knttrtknkn1]

Onko median, tutkijoiden ja perussuomalaisten suhde vinoutunut? Päätoimittajat ja tutkijat tyrmäävät tuoreen kirjan väitteet jopa provokatiivisina

Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä kritisoi torstaina julkaistussa teoksessa voimakkaasti median ja tutkijoiden suhtautumista perussuomalaisiin.

yle.fi

Tuossa on arvioita Jokisipilän kirjasta @Cobol

Edit Tai ehkä ei suoria arvioita mutta tuossa on otettu kantaa joihinkin väittämiin.

 

[Osmo Rapeli]

Onko median, tutkijoiden ja perussuomalaisten suhde vinoutunut? Päätoimittajat ja tutkijat tyrmäävät tuoreen kirjan väitteet jopa provokatiivisina

Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä kritisoi torstaina julkaistussa teoksessa voimakkaasti median ja tutkijoiden suhtautumista perussuomalaisiin.

yle.fi

Tuossa on arvioita Jokisipilän kirjasta @Cobol

Edit Tai ehkä ei suoria arvioita mutta tuossa on otettu kantaa joihinkin väittämiin.

Alkaa tuossa jo korostua se, missä väitteistään Jokisipilä onnistuu ja missä epäonnistuu. Oman osaamisen vahvuudet ja ne osa-alueet, joiden asiantuntija ei ole. Ja sitten persujen oman narratiivin toistaminen.

 

[knttrtknkn1]

Kysytään tahoilta, joihin kirjan kritiikki kohdistuu, mitä mieltä ovat kirjassa esitetyistä väitteistä.

"EI PIDÄ PAIKKAANSA!" ja yllättyneet nostavat käden pystyyn nyt...

Samaa mieltä tavallaan, että eipä ollut yllätys. Toisaalta vastaukset on perusteltu mielestäni hyvin.

 

[steierwrass]

Samaa mieltä tavallaan, että eipä ollut yllätys. Toisaalta vastaukset on perusteltu mielestäni hyvin.

On noissa vastauksissa aika suuri ero siihen, miten perussuomalaiset reagoivat heihin osoitettuun kritiikkiin. Voisi melkein tehdä tutkimuksen aiheesta.

 

[Cobol]

Jatkan edelleen lukemista. YLE:n esittämiä "otteita" (puuttuvat YLE:ltä) on sivuttu ja osaa käsitelty tarkemmin.

Väite 1: Medialle tekee perussuomalaisten tapauksessa tiukkaa pysytellä poissa puoluepolitiikan kentältä pois ja olla neuvomatta yleisöään siitä, kenelle luottamuksensa äänestyskopissa kannattaa antaa.

Vastaus: tuli esille, mutta ei tässä muodossa ja ehdottomana. Saattaa toki tulla myöhemmin.

Väite 2: Media ja tutkijat suhtautuvat eri tavalla perussuomalaisiin kuin muihin puolueisiin. Esimerkiksi syytökset puolueen rasismista Jussi Halla-ahon saamien tuomioiden johdosta ovat saaneet mediassa kohtuutonta huomiota.

Vastaus: tuli esille, mutta ainakin vielä vertauksena puolueen kautta. Siis, kun persujen saamia tuomioita käsitellään, niistä tehdään puolueen tuomioita. Näin ei toimita muiden puolueiden kanssa (varkaiden puolue, pahoinpitelijöiden puolue jne).

Väite 3: Vaikka asiasta ei tutkijoiden keskuudessa kyselyjä ole tehtykään, pitänee suuri osa suomalaistutkijoista perussuomalaisia äärioikeistolaisena liikkeenä.

Vastaus: ei ole tullut esille. Sen sijaan Jokisipilä kertoi äärioikeiston määritelmiä samaan tapaan, kuin muutkin äärioikeistoon ja äärivasemmistoon perehtyneet tutkijat. Muista lähteistä on selvää, että vain harva tutkija näkee perussuomalaiset äärioikeiston kautta, vaan kyse on kansallismielisestä oikeistopopulistisesta puolueesta.

Vaikea uskoa, että Jokisipilä tekisi tällaisen virheellisen väitteen, mutta katsotaan.

Todettakoon, että YLE pyysi kommentin vain kahdelta tutkijalta. Toinen heistä oli juurikin yksi ainoista Perussuomalaiset äärioikeistoon kytkeneistä YLE:n politiikkaohjelmissa. Emilia Palonen.

Loput kaksi väitettä ovat sellaisia, että niihin on toistaiseksi kirjan perusteella vaikea sanoa mitään. Pidän esimerkiksi selvänä, että PS:n haukkuminen tuo ääniä vasemmalle ja vihreille, ja on niiden kasvun osittainen elinehto. Somessa vihervasemmistolla tai jos halutaan, "suvaitsevaisilla" sekä äärivasemmistolla on systemaattista toimintaa, jossa kohteena on mm. perussuomalaiset kansanedustajat ja puolue sekä ideologia.

(Toisessa kontekstissa vastaavaa toimintaa on tutkimusten mukaan paljon enemmän oikeistopopulisteilla, nuivilla ja äärioikeistolla. Huomautus vain siksi, että tämä puoli ei nouse tarkoituksella esille tässä kontekstissa).

 

[Radiopää]

Pidän esimerkiksi selvänä, että PS:n haukkuminen tuo ääniä vasemmalle ja vihreille, ja on niiden kasvun osittainen elinehto.

Pidän selvänä, että persujen haukkuminen tuo eniten ääniä persuille. Uhriutuminen ja konfliktien muodostaminen on puolueen elinehto.

 

[Cobol]

Pidän selvänä, että persujen haukkuminen tuo eniten ääniä persuille. Uhriutuminen ja konfliktien muodostaminen on puolueen elinehto.

Jokisipilä käy läpi persujen nousun ja sen syyt. Hyvää tekstiä. Pääsyyt eivät ole tuossa, kuten eivät ole vihervassarien kannatuksessakaan. Käytin siksi sanaa "osittain".

Jokisipilän tämä osuus on mahdollisesti laaja (en ole vielä koko kirjaa lukenut), ja tilastollisten faktojen sekä lähdeviitteiden osalta riittävän kattava johtopäätöksiin. Palataan tähän joskus.

 

[Radiopää]

Jokisipilä käy läpi persujen nousun ja sen syyt. Hyvää tekstiä. Pääsyyt eivät ole tuossa, kuten eivät ole vihervassarien kannatuksessakaan. Käytin siksi sanaa "osittain".

Vihreiden ja vasemmistoliiton nykyinen kannatus on sitä tasoa, että jos persuilla on siihen jotain vaikutusta niin laskevaa, koska osa laskelmoi äänestävänsä kokoomusta ja demareita, jotka ovat käytännön vastavoimia persuille.

Persujen nousu ja suosion ylläpitäminen ovat eri asioita. Suosion ylläpitäminen on vaikeampaa kuin nousu, ja siksi persut tarvitsevat vastakkainasettelua, konflikteja ja mediakohuja, joiden seurauksena voi taas uhriutua.

 

[Cobol]

Persujen nousu ja suosion ylläpitäminen ovat eri asioita. Suosion ylläpitäminen on vaikeampaa kuin nousu, ja siksi persut tarvitsevat vastakkainasettelua, konflikteja ja mediakohuja, joiden seurauksena voi taas uhriutua.

Totta, nousun ja kannatuksen ylläpitäminen on hyvä erottaa toisistaan. Katsotaan Jokisipilän näkemys kannatuksen ylläpitämiseen (jos hän sellaisen esittää) kun saan kirjan loppuun.

Oma näkemykseni on entiseen tapaan se, että puoluekartan ääripäät vas+vihr tarvitsevat toisen ääripään ps:n (+ kok kansallismielisin siipi) ylläpitääkseen kannatustaan. Nämä tahot "paljastavat" kilpaa sitä, miten toinen ääripää sanoi, ajatteli tai teki yleistäen sen koskemaan yksittäisistä henkilöistä koko puoluetta. Vasemmalla riittää sekin, että jotkut seisoivat jossain tai joku jätti sanomatta jossain tilaisuudessa jonkun asian, jonka sanomatta jättämisestä saadaan skuuppi.

Kuntavaalien ennakoissa löytyi hyvin tukea tuolle näkemykselle mm. Iiris Suomelan toimesta.

Jos Turtiaisen puolue saa kannatusta ja esimerkiksi Venäjän tukea (tavalla tai toisella), siitä saattaisi tulla ns. yhteinen vihollinen puolueiden ääripäissä.

 

[Osmo Rapeli]

Samaa mieltä tavallaan, että eipä ollut yllätys. Toisaalta vastaukset on perusteltu mielestäni hyvin.

Ja osaanhan väitteistä vastataan myöntyvästi, ja sitten on osittain myöntyviä ja osittain kielteisiä.

Vasemmalla riittää sekin, että jotkut seisoivat jossain tai joku jätti sanomatta jossain tilaisuudessa jonkun asian, jonka sanomatta jättämisestä saadaan skuuppi.

Ohisalo on kai persu, kun hänen sanomatta jättämistään on tämä koko viikko kauhisteltu...

 

[Cobol]

Ohisalo on kai persu, kun hänen sanomatta jättämistään on tämä koko viikko kauhisteltu...

Joo, tämä oli hyvä huomautus, ja samaa olen seuraillut. Nyt on persuilla ja kokkareilla menossa lainattu tai opittu heikompi retoriikka. Ohisalon osalta ei taidettu päästä sen alle, että poliisi arvioi keinot ja Elokapinan toimien laillisuuden, ei ministeri. Eduskunta säätää lait, viranomaiset toteuttavat jne.

Olen silti opposition kanssa samaa mieltä, että näissä tapauksissa hallituksen tulee ilmaista vahvasti kantansa yleisellä tasolla. Kuten Marin teki: en hyväksy, eikä hallitus hyväksy laitonta toimintaa.

 

[Osmo Rapeli]

Joo, tämä oli hyvä huomautus, ja samaa olen seuraillut. Nyt on persuilla ja kokkareilla menossa lainattu tai opittu heikompi retoriikka.

Sosiaalisessa mediassa jotkin toimintatavat ovat yllättävän samanlaisia puolueisiin katsomatta. Napataan jokin vastapuolen viesti osaksi omaa viestintää. On vähän kuin riitti pällistellä jotain möläytystä tai tietoisestikin heittämää täkyä. Sitten tulee vastaviestintä jne.

(No täällä tietty voi sortua samaan kun joskus poimii lauseen sieltä, toisen täältä! En minä mutta ne muut...)

 

[Tadu]

Sosiaalisessa mediassa jotkin toimintatavat ovat yllättävän samanlaisia puolueisiin katsomatta. Napataan jokin vastapuolen viesti osaksi omaa viestintää. On vähän kuin riitti pällistellä jotain möläytystä tai tietoisestikin heittämää täkyä. Sitten tulee vastaviestintä jne.

(No täällä tietty voi sortua samaan kun joskus poimii lauseen sieltä, toisen täältä! En minä mutta ne muut...)

Tätähän se 2020-luvun poliittinen viestintä ja äänien kerjääminen nykyään on.

 

[Radiopää]

Totta, nousun ja kannatuksen ylläpitäminen on hyvä erottaa toisistaan. Katsotaan Jokisipilän näkemys kannatuksen ylläpitämiseen (jos hän sellaisen esittää) kun saan kirjan loppuun.

Jokisipilä esittää, että puolue on tähän asti ollut yhtä nousua, ensin Soinin, sitten Halla-ahon aikana. Purran suurin haaste onkin pitää suosiota yllä, koska nousu on jo tehty. Toisin sanoen on liian aikaista käsitellä suosion ylläpitämistä sen enempää. Ja tämän näkemyksen perustan eiliseen Politiikkaradioon, jossa Jokisipilää haastateltiin kirjasta yli tunnin ajan.

Täytyy lisäksi muistaa, että Halla-ahon ”eroilmoitus” tuli kesken kirjoitusprosessin eli ihan kaikkea siinä ei ole pystytty käsittelemään.

 

[Walrus21]

Jokisipilä on jo muutaman vuoden ajan ottanut jonkinlaista asemaa persujen politiikan hoviselittäjänä. Kun otetaan huomioon miehen status pitkän linjan tutkijana, näkyvyys ja auktoriteettiasema on taattu, ja siinä mielessä hän poikkeaa esim. Hännikäisestä tai Hamilosta.

Selailin kirjan johdantoa hieman. Sen perusteella sain kuvan, että kirja on pikemminkin kiistakirjoitus tai esseekokoelma kuin tieteellinen julkaisu.

Politiikan tutkimuksessa tutkijan rooli on hyvin merkittävä, ja hyvässä tutkimuksessa sitä reflektoidaan jatkuvasti. Sen sijaan tässä Jokisipilän kirjassa vaikuttaa ainakin alun perusteella siltä, että tutkijan roolia pikemminkin puolustellaan retorisin keinoin kuin käsitellään monipuolisesti. Johdannon perusteella kirjassa on myös vahva poliittinen taustavire.

Asiat, jotka tässä minun mielestä vievät uskottavuutta "tieteellisiltä metodeilta", ovat kysymyksenasettelu ja käsitteiden käyttö. Käytännössähän Jokisipilän tutkimuskysymys kuuluu: "Miksi perussuomalaiset leimataan äärioikeistolaiseksi puolueeksi, ja onko sille perusteita". Käytännössä kirjaan on siis leivottu jo sisään oletus - perussuomalaisia väitetään äärioikeistoksi. Sitten tätä omaa tulkintaa median toiminnasta yritetään retorisin keinoin ja ylimalkaisin lähdeviittein kumota.

Ongelma tässä on minun mielestä siinä, että lähtöoletus on jo itsessään latautunut ja osin harhaan johtava. Siinä luodaan kategorinen asema, jossa puolue joko on äärioikeistolainen tai ei ole. Minusta tuollaisessa kysymyksessä on aika vähän mieltä, sillä hyvin harva näkee asian noin mustavalkoisesti. Sen sijaan yleinen näkemys on, että perussuomalaisissa on rasistisia ja äärioikeistolaisia piirteitä ja toimijoita.

Jokisipilä maalaa kuvaa, jossa on relevanttia tietää, kannattaako viidesosa suomalaisista demokratian vastaista äärioikeistoliikettä. No, ei tietenkään kannata. Perussuomalaisten äänestäjäkunta pitää sisällään monenlaisia ihmisiä, joita yhdistää lähinnä jonkinlainen kansallismielisyys. Mukana onkin sekä oikeistolaisia että vasemmistolaisia, eikä kaikkia välttämättä kiinnosta koko maahanmuutto aiheena.

Jokisipilä esittää myös iänikuisen argumentin, jonka mukaan "näin merkittävä osa suomalaisista ei voi kannattaa ääriliikettä, koska olemme vakaa demokratia". Tämänkin osalta voisi kysyä, että miksi Suomen poliittinen historia tarjoaisi kattavat vastaukset nykypäivään tai tulevaisuuteen? Mennyt on mennyttä eikä tae tulevasta.

Erityisen sokealta tämä kirja vaikuttaa Euroopan viime vuosien puoluekehitykselle. Jos ajatellaan vaikka tuota edellä esitettyä argumenttia, niin eikö Saksan Afd tarjoa hyvän vertauskohdan? Saksa on länsimainen oikeusvaltio ja demokratia, mutta silti saksalaisista jopa 10% on äänestänyt puoluetta, jolla on avoimen rasistisia ja äärioikeistolaisia näkemyksiä.

Perussuomalaisten yhteistyöpuolueista löytyy kovan luokan oikeistoryhmittymiä, jotka voi kevyesti luokitella "äärioikeistoksi". Se ei tarkoita, että perussuomalaiset olisi äärioikeistolainen puolue, mutta antaa kuitenkin perusteen kritisoida puolueen sitoutumista liberaalidemokraatiaan ja sen arvoihin. Halla-aho esimerkiksi on puolustellut mm. Italian Salvinia, Ranskan Le Peniä, Viron Ekreä ja Puolan PiS:ää. Pitäisikö tämä ohittaa olankohautuksella, koska puolueohjelmassa ei tavoitella väkivaltaista vallankumousta? Mielestäni ei pitäisi, vaan media on ollut jopa liian varovainen asian esille tuonnissa.

En ole vielä lukenut koko kirjaa, ja voi olla, etten jaksa koskaan lukeakaan. Alku ei ainakaan herättänyt lupauksia, ja sen pohjalta voi hyvin ymmärtää muutaman mediassa esiintyneen tutkijan kritiikin.

 

[Radiopää]

En ole vielä lukenut koko kirjaa, ja voi olla, etten jaksa koskaan lukeakaan. Alku ei ainakaan herättänyt lupauksia, ja sen pohjalta voi hyvin ymmärtää muutaman mediassa esiintyneen tutkijan kritiikin.

Kannattaa kuunnella eilinen Politiikkaradio. Siinä sivutaan Euroopan muita kansallismielisiä puolueita. Ohjelman mielenkiintoisin osuus on se, jossa Jokisipilä esittää Halla-ahon tapaan kuuluvan itse määritellä milloinkin keskustelun keskiössä olevan aiheen. Se on kiinnostaa siksi, että nyt näyttää siltä kuin Jokisipilä olisi tyytynyt Halla-ahon määritelmiin, eikä käyttänyt muita tutkijoita tai yleiseurooppalaista näkemystä.

 

[Cobol]

Jokisipilä on jo muutaman vuoden ajan ottanut jonkinlaista asemaa persujen politiikan hoviselittäjänä. Kun otetaan huomioon miehen status pitkän linjan tutkijana, näkyvyys ja auktoriteettiasema on taattu, ja siinä mielessä hän poikkeaa esim. Hännikäisestä tai Hamilosta.

Selailin kirjan johdantoa hieman. Sen perusteella sain kuvan, että kirja on pikemminkin kiistakirjoitus tai esseekokoelma kuin tieteellinen julkaisu.

Politiikan tutkimuksessa tutkijan rooli on hyvin merkittävä, ja hyvässä tutkimuksessa sitä reflektoidaan jatkuvasti. Sen sijaan tässä Jokisipilän kirjassa vaikuttaa ainakin alun perusteella siltä, että tutkijan roolia pikemminkin puolustellaan retorisin keinoin kuin käsitellään monipuolisesti. Johdannon perusteella kirjassa on myös vahva poliittinen taustavire.

Asiat, jotka tässä minun mielestä vievät uskottavuutta "tieteellisiltä metodeilta", ovat kysymyksenasettelu ja käsitteiden käyttö. Käytännössähän Jokisipilän tutkimuskysymys kuuluu: "Miksi perussuomalaiset leimataan äärioikeistolaiseksi puolueeksi, ja onko sille perusteita". Käytännössä kirjaan on siis leivottu jo sisään oletus - perussuomalaisia väitetään äärioikeistoksi. Sitten tätä omaa tulkintaa median toiminnasta yritetään retorisin keinoin ja ylimalkaisin lähdeviittein kumota.

Ongelma tässä on minun mielestä siinä, että lähtöoletus on jo itsessään latautunut ja osin harhaan johtava. Siinä luodaan kategorinen asema, jossa puolue joko on äärioikeistolainen tai ei ole. Minusta tuollaisessa kysymyksessä on aika vähän mieltä, sillä hyvin harva näkee asian noin mustavalkoisesti. Sen sijaan yleinen näkemys on, että perussuomalaisissa on rasistisia ja äärioikeistolaisia piirteitä ja toimijoita.

Jokisipilä maalaa kuvaa, jossa on relevanttia tietää, kannattaako viidesosa suomalaisista demokratian vastaista äärioikeistoliikettä. No, ei tietenkään kannata. Perussuomalaisten äänestäjäkunta pitää sisällään monenlaisia ihmisiä, joita yhdistää lähinnä jonkinlainen kansallismielisyys. Mukana onkin sekä oikeistolaisia että vasemmistolaisia, eikä kaikkia välttämättä kiinnosta koko maahanmuutto aiheena.

Jokisipilä esittää myös iänikuisen argumentin, jonka mukaan "näin merkittävä osa suomalaisista ei voi kannattaa ääriliikettä, koska olemme vakaa demokratia". Tämänkin osalta voisi kysyä, että miksi Suomen poliittinen historia tarjoaisi kattavat vastaukset nykypäivään tai tulevaisuuteen? Mennyt on mennyttä eikä tae tulevasta.

Erityisen sokealta tämä kirja vaikuttaa Euroopan viime vuosien puoluekehitykselle. Jos ajatellaan vaikka tuota edellä esitettyä argumenttia, niin eikö Saksan Afd tarjoa hyvän vertauskohdan? Saksa on länsimainen oikeusvaltio ja demokratia, mutta silti saksalaisista jopa 10% on äänestänyt puoluetta, jolla on avoimen rasistisia ja äärioikeistolaisia näkemyksiä.

Perussuomalaisten yhteistyöpuolueista löytyy kovan luokan oikeistoryhmittymiä, jotka voi kevyesti luokitella "äärioikeistoksi". Se ei tarkoita, että perussuomalaiset olisi äärioikeistolainen puolue, mutta antaa kuitenkin perusteen kritisoida puolueen sitoutumista liberaalidemokraatiaan ja sen arvoihin. Halla-aho esimerkiksi on puolustellut mm. Italian Salvinia, Ranskan Le Peniä, Viron Ekreä ja Puolan PiS:ää. Pitäisikö tämä ohittaa olankohautuksella, koska puolueohjelmassa ei tavoitella väkivaltaista vallankumousta? Mielestäni ei pitäisi, vaan media on ollut jopa liian varovainen asian esille tuonnissa.

En ole vielä lukenut koko kirjaa, ja voi olla, etten jaksa koskaan lukeakaan. Alku ei ainakaan herättänyt lupauksia, ja sen pohjalta voi hyvin ymmärtää muutaman mediassa esiintyneen tutkijan kritiikin.

Aika paljon tekstiä ja oletuksia "selailemalla hieman johdantoa".

Todellisuudessa Jokisipilä tekee kirjassaan hyvää työtä käymällä läpi johtavien eurooppalaisten ja amerikkalaisten vasemmistolaisten ja sitoutumattomien tutkijoiden äärioikeisto- ja fasismimäärittelyä. Tunnetuimpia ovat mm. Cas Mudde ja Roger Griffin sekä Robert Paxton. Heitä pidetään yleisesti parhaimpina ääriliikeiden tutkijoiona. Lukijalle selviää, kuinka heppoisasti leimoja "kuuluu äärioikeistoon ja kuuluu fasismiin" Suomessakin lyödään.

Jouko Jokisalon vahvasta tutkimuksesta eurooppalaiseen äärioikeistoon ja äärivasemmistoon kävi samat asiat pitkälti selville, ja osin samojen, osin muiden tutkijoiden suulla. Jokisalo on erikoistunut fasismin tutkimukseen ja rasismin historiaan. Hänen vuonna 1994 ilmestynyt saksankielinen väitöskirjansa käsitteli natsi-Saksan 1930-luvun kansallissosialistista ideologiaa. Kootusti äärioikeistoa käsitellään hänen kirjassa "Euroopan radikaali oikeisto", jota Jokipilä myös lainaa.

Jokisipilä käy sanatarkasti läpi YLE:n ja HS:n materiaalia toimitustasolla, kuten uutiset ja pääkirjoitukset. Lukijan tehtäväksi jää pohtia, onko tarkat lainaukset ja lähdeluettelo vähemmän uskottavampia kuin vaikkapa median kiistäminen moisia kirjoittaneen.

Yksi uusi asia tuli esille. YLE pudotti Huhtasaaren haastattelussa suorassa lähetyksessä kauko-ohjauksella Huhtasaaren tuolia alas. Sain kirjan perusteella kuvan, että tarkoituksella. Muistan, että jotain tuollaista oli, mutta että ihan häiritäkseen esiintymistä ja pelotellakseen ja saadakseen epävarmaksi, se oli uutta. Jos siis näin oli, en itse tiedä.

Eräs osaselitys tolkuttomille leimoille fasismista ja äärioikeistosta löytyy tutkijoiden ulkopuolelta kokeneelta poliitikolta. Ben Zyskowicz ei kirjassa pidä perussuomalaisia puolueena äärioikeistona ja fasisteina. Hän näkee keskustelun jossain määrin muistuttavan Kekkosen aikaa, jolloin äärioikeistolaiseksi leimattiin ne, jotka edustivat pohjoismaista parlamentarismia.

 

[Osmo Rapeli]

Aika paljon tekstiä ja oletuksia "selailemalla hieman johdantoa".

Todellisuudessa Jokisipilä tekee kirjassaan hyvää työtä käymällä läpi johtavien eurooppalaisten ja amerikkalaisten vasemmistolaisten ja sitoutumattomien tutkijoiden äärioikeisto- ja fasismimäärittelyä. Tunnetuimpia ovat mm. Cas Mudde ja Roger Griffin sekä Robert Paxton. Heitä pidetään yleisesti parhaimpina ääriliikeiden tutkijoiona. Lukijalle selviää, kuinka heppoisasti leimoja "kuuluu äärioikeistoon ja kuuluu fasismiin" Suomessakin lyödään.

Jouko Jokisalon vahvasta tutkimuksesta eurooppalaiseen äärioikeistoon ja äärivasemmistoon kävi samat asiat pitkälti selville, ja osin samojen, osin muiden tutkijoiden suulla. Jokisalo on erikoistunut fasismin tutkimukseen ja rasismin historiaan. Hänen vuonna 1994 ilmestynyt saksankielinen väitöskirjansa käsitteli natsi-Saksan 1930-luvun kansallissosialistista ideologiaa. Kootusti äärioikeistoa käsitellään hänen kirjassa "Euroopan radikaali oikeisto", jota Jokipilä myös lainaa.

Jokisipilä käy sanatarkasti läpi YLE:n ja HS:n materiaalia toimitustasolla, kuten uutiset ja pääkirjoitukset. Lukijan tehtäväksi jää pohtia, onko tarkat lainaukset ja lähdeluettelo vähemmän uskottavampia kuin vaikkapa median kiistäminen moisia kirjoittaneen.

Yksi uusi asia tuli esille. YLE pudotti Huhtasaaren haastattelussa suorassa lähetyksessä kauko-ohjauksella Huhtasaaren tuolia alas. Sain kirjan perusteella kuvan, että tarkoituksella. Muistan, että jotain tuollaista oli, mutta että ihan häiritäkseen esiintymistä ja pelotellakseen ja saadakseen epävarmaksi, se oli uutta. Jos siis näin oli, en itse tiedä.

Eräs osaselitys tolkuttomille leimoille fasismista ja äärioikeistosta löytyy tutkijoiden ulkopuolelta kokeneelta poliitikolta. Ben Zyskowicz ei kirjassa pidä perussuomalaisia puolueena äärioikeistona ja fasisteina. Hän näkee keskustelun jossain määrin muistuttavan Kekkosen aikaa, jolloin äärioikeistolaiseksi leimattiin ne, jotka edustivat pohjoismaista parlamentarismia.

Eihän tuossa ole muuta ristiriitaa kuin se, että toisille äärioikeisto on yläkäsite ja toisille alakäsite. Äärioikeisto yläkäsitteenä jakautuu laitaoikeistoon (jota persut on) ja radikaalioikeistoon (jota demokratiaa halveksivat/mylläävät uusnatsit ovat). Miksi heitä pitäisi tästä erotella? Ei tämä äärioikeisto ole homogeeninen, muttei heidän yhteyksiään radikaalimpaan väkeen voi kiistää, kun Suomen Sisut, PVL:t ja kaikenmaailman etnofasistit ovat joko päättävissä rooleissa tai samassa piirissä.

 

[Cobol]

Eihän tuossa ole muuta ristiriitaa kuin se, että toisille äärioikeisto on yläkäsite ja toisille alakäsite. Äärioikeisto yläkäsitteenä jakautuu laitaoikeistoon (jota persut on) ja radikaalioikeistoon (jota demokratiaa halveksivat/mylläävät uusnatsit ovat). Miksi heitä pitäisi tästä erotella? Ei tämä äärioikeisto ole homogeeninen, muttei heidän yhteyksiään radikaalimpaan väkeen voi kiistää, kun Suomen Sisut, PVL:t ja kaikenmaailman etnofasistit ovat joko päättävissä rooleissa tai samassa piirissä.

Tätä voidaan pohtia, mutta kuten Jokisipilä kirjoittaa, ongelmana on terminologian käyttö epämääräisellä tavalla. Suomessa ei ole nähdäkseni yhteistä terminologiaa eurooppalaisen äärioikeiston tutkimuksen kanssa. Minusta ei ole aina sielläkään. Meillä äärioikeisto, laitaoikeisto, radikaalioikeisto yms yms voivat kaikki tarkoittaa samaa asiaa, ja lisäksi tuohon voidaan niputtaa joskus kansallismielinen oikeistopopulismi ja jossain määrin erilaiset fasistiset liikehdinnät.

Mitä sitten persujohtoon tulee, siellä ei ole ketään mainitsemiasi. Halla-aho erosi, Eerola erosi aiemmin, etnonationalistit saivat kenkää ja nykyjohto ei ole koskaan ollutkaan.

 

[Tami Talk]

Kiinnostavaa perussuomalaisissa on sen kehitys.

Puolueen alkuajoissa perussuomalaiset nimenomaan korosti sitä, että he ovat aivan erilainen puolue kuin ”vanhat puolueet”. He ajattelevat ja näkevät, että pitäisi toimia aivan eri lailla kuin ”vanhat puolueet”.

Nyt oikein erityisesti halutaan korostaa, että he ovat aivan samanlainen puolue kuin muutkin puolueet. Pidetään suorastaan hyökkäyksenä heitä kohtaan sitä, että he muka olisivat erilainen puolue kuin muut…

 

[Tadu]

Kiinnostavaa perussuomalaisissa on sen kehitys.

Puolueen alkuajoissa perussuomalaiset nimenomaan korosti sitä, että he ovat aivan erilainen puolue kuin ”vanhat puolueet”. He ajattelevat ja näkevät, että pitäisi toimia aivan eri lailla kuin ”vanhat puolueet”.

Nyt oikein erityisesti halutaan korostaa, että he ovat aivan samanlainen puolue kuin muutkin puolueet. Pidetään suorastaan hyökkäyksenä heitä kohtaan sitä, että he muka olisivat erilainen puolue kuin muut…

Eiköhän Timo Soini ja ”siniset” osoittaneet nuo puheet potaskaksi omalla epäonnistuneella hallitustaipaleellaan. Populisteista tulee samanlaisia kuin muutkin päästessään valtaan.