Perussuomalaisiin liittyen, ei ole mielestäni väärin tulkita, että Sipilän, Marinin ja aiempien hallitusten lapsiperhe- ja sosiaalipolitiikka ei ole onnistunut erityisesti humanitaarisen maahanmuuton osalta. Nyt ollaan tilanteessa, jossa asiantuntijat nostavat ikäviä arvioita ja lukuja esille (HS artikkeli yllä). Yhdessä koronan kanssa - joka teki isosta joukosta alimman/alimpien desiilin/desiilien työntekijöistä työttömiä - seuraukset voivat olla erityisesti maahanmuuttajataustaisissa perheissä mm. syjäytymisen osalta vaikeita.
Kuten professori Hiilamo sanoo, maahanmuutto on 2000-luvulla nostanut lapsiperheköyhyyttä, sillä sitä on etenkin pääkaupunkiseudun monilapsisissa maahanmuuttajaperheissä. Vielä 1980-luvulla – hyvinvointivaltion lihavina vuosina –, kun Suomessa asui enimmäkseen vain vaaleita kantasuomalaisia, lähes kaikki vastustivat lapsiperheköyhyyttä. Nyt osa saattaa ajatella, ettei sen niin väliä.
Jos he eivät ole meikäläisiä.
Oletan, että Hiilamo on suhteellisen oikeiassa. Silloin vihervasemmisto, keskusta ja kokoomus ovat vieneet asian pisteeseen, jossa jotain todella tulisi tehdä.
Jotta ongelmaa ei enää kasvatettaisi uusilla humanitaarisilla tulijoilla, tulisiko raja sulkea heiltä, kuten Perussuomalaiset vaativat? Itse olen kahden vaiheilla. Mutta kun puolueita ei lapsiperherköyhyys ja siihen liittyvä hätä ja tuleva syrjäytyminen kiinnosta kuin vaalipuheissa, ehkä meidän tulisi lopettaa joksikin aikaa humanitaarinen maahanmuutto ja laittaa asioita Suomessa kuntoon.
Vaatia pääkaupunkiseudun monilapsisissa maahanmuuttajaperheissä kaikkien kielen opiskelua ja mahdollistaa sitä kautta koulutusta ja työpaikkoja. Ja niille, joilla ei ole pysyvää oleskelulupaa vielä, antaa se 2-3 vuoden määräajaksi sillä edellytyksellä, että saaja sitoutuu tavoitteisiin.
Emme ole Ruotsin tiellä, mutta heikkojen päätösten ja heikkojen vaatimusten vuoksi olemme lähestymässä mahdollisesti pistettä, jossa syrjäytyminen näkyy entistä enemmän isojen kaupunkien elämässä.