Kyse on tietystikin siitä, että Suomen viennistä noin 73% suuntautuu EU-maihin ja tuonnista lähes 80% tulee EU-maista. Suomi lienee EU:ssa sieltä muista riippuvaisimmasta päästä, mutta samoin muut EU-maat ovat laajasti riippuvaisia ulkomaankauppansa suhteen EU-sisämarkkinoista. Sisämarkkinoiden kehitys taas riippuu sen yksittäisten jäsenmaiden kehityksessä jotakuinkin siinä suhteessa, mikä kunkin kansantalouden koko on. Sillä ei ole sinällään isossa kuvassa paskaakaan väliä, kuinka paljon viennistä suuntautuu vaikkapa Romaniaan, vaan kyse on vahvasta keskinäisriippuvuudesta: esimerkiksi Saksalle Italia on erittäin tärkeä kauppakumppani ja Saksa taas on Suomelle tärkein yksittäinen kauppakumppani. Itävalta on vientinsä osalta riippuvainen CEE-maista, ja on taas itse yllättvänkin tärkeä yksittäinen kauppakumppani Saksalle.
Eikä kyse tietenkään ole pelkstään kaupasta, vaan myös suorista EU-maihin suuntautivista ja EU-maista tulevista investoinneista.
Lisäksi, kun elvytysrahan käyttöä suunnataan nimenomaan vihreisiin investointeihin, on se lähtökohtaisestikin Suomelle hyvä siksi, että Suomessa on esimerkiksi teollisuuden ja rakennetun ympäristön energiatehokkuusratkaisujen osalta erinomaisen hyvää teknologista osaamista. Ala on vahvasti julkisesta ohjauksesta ja rahoituksesta riippuvainen, ja tämä paketti on EU-laajuisesti käytännössä ensimmäinen voimakas julkinen policy action näiden teknologisten ratkaisujen suuntaan.