Halliksen osalta tuo Skriptan kirjoitusten leimaaminen nuoruuden hairahduksiksi, joiden kanssa hän on jotenkin fundamentaalisti eri mieltä nykyään on kahdesta syystä melko erikoinen kulma.
Halla-ahon kirjoituksiin liittyvä yleinen ongelma on kirjaimellinen tulkinta. Mitä vähäisemmäksi käy kaunokirjallisuuden lukeminen, sitä heikommin ihmiset ymmärtävät, että kirjoitettu teksti ei tarkoita sitä, mitä se tarkoittaa.
On hälyttävää, että Halla-ahon tekstejä luetaan aivan kuin hän tarkoittaisi sitä, mitä kirjoittaa. Se on merkki kansan sivistyksellisestä rappiosta.
Ja joo, olen lukenut kirjallisuustiedettä yliopistossa. Ja joo, siellä on kokonaisia laajoja kursseja, joilla käsitellään juuri sitä, että teksti ei tarkoita sitä, mitä se tarkoittaa.
Ja joo, kun Halla-aho miettii homon ampumista, niin oikeasti hän ei mieti homon ampumista.
Ja kun Halla-aho toivoisi jonkun tulevan raiskatuksi, niin oikeasti hän ei toivo jonkun tulevan raiskatuksi.
Älkää nyt jumaliste edes yrittäkö luoda maailmaa, jossa ihmisen puheet tai kirjoitukset aletaan tulkita hänen tavoitteikseen tai motiiveikseen. Sellainen maailma on kauhea, enkä usko, että lopulta juuri kukaan tahtoo sellaisessa maailmassa elää.
Kaikki kunnia luonnontieteille ja matematiikalle, mutta kurja on oleva tulevaisuutemme, jos alamme tulkita sanoja sanoina. Tällä saralla suomalainen koulutus näyttää epäonnistuneen karkeasti.