Eu:sta ei puhuta rehellisesti. Eu-kulkee koko ajan liittovaltiosuuntaan ja siitä meillä ei puhuta. Meillä käsitellään ihan käsittämättömän pienellä fontilla Eu:n luonnetta ja kehitystä kriisien välillä.
Johtuu siitä, että hyvin harvalla on mitään kiinnostusta EU-politiikkaa kohtaan. Se kun vaatisi, että seuraa kansainvälistä keskustelua, ulkomaista mediaa ja vaikeita poliittisia kysymyksiä. Tavan tallaajalle EU on lähinnä mielikuvia, joihin voi vaikuttaa joku nuoruuden interrail-reissu, ulkomailla asuva kirjekaveri tai pubissa kuultu kohtaaminen ulkomaalaisen kanssa.
EU-vaaleissa on aina alhaisin äänestysinnokkuus, ja se näkyy mm. siten, että koulutetulla "eliitillä" on selkeä yliedustus uurnilla. Tähän on selkeä syy: äänestettävien edustajien rooli on epäselvä, erot kohtuullisen vähäisiä ja seuranta vaikeaa. Etelän hyvätuloiset reissaavat vaivatta, ovat tottuneita kansainvälisyyteen ja saattavat töidenkin puolesta olla tekemissä muiden eurooppalaisten kanssa. Lisäksi he hyötyvät sisämarkkinoista ja pääomien liikkuvuudesta. Jossain Kontiolahdella nämä ovat vähemmän merkityksellisiä asioita, joten harva jaksaa kiinnostua. Jos siellä on joku alkoholiongelmainen sahuri ehdolla, niin ehkä häneen samaistutaan jopa enemmän kuin etelän kosmopoliitteihin.
Varsinaista EU-keskustelua käydään hyvin pienten piirien kesken. Käytännössä heitä ovat tutkijat, virkamiehet ja harvat poliitikot. Puolueet tietävät, että ulospäin ei voi käydä keskustelua esim. liittovaltiosta, koska sen kannatus on samaa luokkaa kuin NATO-jäsenyyden. Eli siitä ei kannata puhua. Niinpä puhutaan sitten jostain maaseuturahoista ja yleisestä eurooppalaisuudesta. Tasaisin väliajoin muistetaan mainita, että mihinkään yhteisvastuuseen ei olla menossa.
Sitten kun kriisi tulee, ja on aika avata lompakkoa, niin asiat esitetään aina ainutkertaisina ja sellaisina että meillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Vrt talouskriisi, maahanmuuttokriisi ja nyt koronakriisin elvytyspaketti.
Mainitsit, että rehellistä keskustelua ei käydä. Se liittyy juuri tähän. Jos käytäisiin rehellistä keskustelua, pitäisi tunnustaa, että Suomi on mitätön reunavaltio, jolle EU on erittäin tärkeä taloudellinen ja poliittinen yhteisö.
Pitäisi myös myöntää, että Suomella ei ole juuri mitään vaikutusvaltaa siihen, mitä maailmalla tapahtuu - tai edes, mitä Euroopassa tapahtuu. Suomi sopeutuu, kuten on tehnyt aina ennenkin. Osa sitä sopeutumista on se, että EU:n kuluerät maksetaan, vaikka ne eivät näytä hyvältä jossain työmiehen excelissä, jossa ainoita muuttujia ovat jäsenmaksut ja saamiset.
Minusta suurinta populismia on hallituspuolueiden suulla puhua paketin ainutkertaisuudesta. Se voi olla sitä koronan osalta, mutta seuraava kriisi on jo oven takana. Ja taas se tuleva paketti on ainutkertainen ja Suomen tulee olla mukana, koska se on välttämätöntä ja etujemme mukaista.
Tämä taas johtuu siitä, mistä edellä puhuin: kansa ei kannata mitään liittovaltiolta haiskahtavaa, koska mielikuvissa he ajattelevat Suomella olevan jotain oikeaa valtaa vaikuttaa kansainväliseen talouteen tai poliittisiin voimasuhteisiin. Siksi poliitikot joutuvat myymään tätä(kin) niin, että pyöristellään vähän kulmia. Sinällään ei ole väärin sanoa, että paketti on ainutkertainen, sillä korona on ainutkertainen ja tämä paketti sorvattu sitä varten. Kokonaan toinen kysymys on sitten se, mihin suuntaan EU kehittyy tai ei kehity.
Tässä ei nyt oteta kantaa siihen, että mikä olisi järkevin kehityssuunta. Brittein tie vai liittovaltiokehitys avoimesti. Tämä nykytilanne vain on kestämätön ja suorastaan valheellisen tilannekuvan luomista. Ei tässä mistään salaliitosta ole kyse, mutta kyllä kaikki ammattipolitiikot sen suunnan näkevät mitä kohti kuljetaan, mutta siitä ei haluta puhua kannatuksen vajoamisen pelossa.
Minun mielestä järkevin suunta olisi liittovaltio. Nykyinen EU on laiha kompromissi, jossa suurimmat hyödyt jäävät saamatta nurkkakuntaisen intressipolitiikan takia.
Toisaalta nykyinen EU on parempi vaihtoehto kuin sen hajoaminen. Eli sanoppa näistä sitten.