On myös puhdas vale, että rahasto pelastaisi vientimme (ja taloutemme), koska kriisi on globaali ja rahaston koko liian pieni, kuten
aikaisemmin selitin. Silti poliitikkomme näyttävät toistelevan tätä valhetta edelleen. Se ei kuitenkaan ole sovitun rahaston pahin ongelma.
Vaikka rahaston varoista suurin osa on suunniteltu jaettavaksi seuraavina kahtena vuotena, vaikuttaa rahasto EU:n rahoitusrakenteisiin 40 vuoden ajan. Kyseessä ei ole mikään väliaikainen väline, ainakaan ihmisen iässä mitattuna. Kyseessä on käytännössä pysyvä mekanismi, jota varmasti käytettäisiin
myös jatkossa.
Eurooppaoikeuden professorin ja perustuslakivaliokunnan asiantuntijan, Päivi Leino-Sandbergin
mukaan rahoitusmallia tullaan varmasti soveltamaan uudelleen, kun on kerran linjattu, että perussopimukset eivät estä EU:n toiminnan rahoittamista velaksi. Samaan
näkemykseen on päätynyt myös entinen valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston ylijohtaja, Peter Nyberg. Valtiotieteiden tohtori Nyberg myös aivan oikein linjaa, että rahasto käynnistää liittovaltiokehityksen.
Rahasto onkin siirtyminen tulonsiirtounioniin ja edelleen liittovaltioon. Se on EU:n perussopimuksen, SEUT:n, artiklan
125 selkeä rikkomus. Samalla EU:n lainanotto ja tulonsiirtojen jakaminen budjetin kautta rikkoo SEUT:n artiklaa
310. Emmekä me koskaan ole äänestäneet tulonsiirtounioniin tai liittovaltioon liittymisestä.
Nyt hallituksemme on myös linjannut, että meidän ei tarvitse kuunnella asiassa perustuslakimme korkeinta tulkitsijaa, perustuslakivaliokuntaa. Perustuslaki on yksittäisen kansalaisen tärkein suoja, jota perustuslakivaliokunta tulkitsee. Nyt hallitus katsoo, käytännössä, että poliittinen tahtotila ohittaa sen.
Samalla hallitus rikkoo omaa hallitusohjelmaansa, jossa
linjattiin, että ”kullakin jäsenmaalla on ensisijainen vastuu omasta taloudestaan”. Nyt sovittujen tulonsiirtojen myötä talousvastuuta siirtyy EU:lle ja sitä kautta muille jäsenmaille.
On ilmiselvää, että tämä ei ole se Euroopan unioni, johon liityimme, eikä tämä politiikka ole se mistä eduskuntavaaleissa äänestimme.
Tämän vuoksi Suomessa on nopealla aikataululla järjestettävä kansanäänestys EU:n ”elpymisvälineestä”. Muuten luisumme laittomuuden tielle, missä perustuslain yksittäiselle kansalaiselle tuoma suoja ei enää päde.