Jos haluaa tarkastella sananvapautta laajemmin, eli kohdistaa katseensa vaikka läntiseen maailmaan kokonaisuudessaan, niin todistusaineisto kasvaa entisestään. Yhdysvaltojen presidentti antaa päivästä toiseen esimerkkejä siitä, miten aika lailla kaikki menee läpi. Ylhäältä annettava roolimalli vain tehostaa trendiä, jonka mukaan jokaisen ajatuksen tai mielipiteen - rikkova tai rakentava - on päästävä seurauksista riippumatta kaiken kansan ihasteltavaksi.
Sinällään tämä on osa mediaympäristön popularisaatiota, mutta edistääkö se jollain tavalla politiikanteon laatua? Onko siitä konkreettista hyötyä, että kansanedustaja puhuu kuin rääväsuinen rasisti? Minusta se päinvastoin heikentää demokraattisen päätöksenteon integriteettiä. Asioista saa totta kai keskustella monista näkökulmista, ja kovaakin kieltä pitää voida saada käyttää, mutta jossain menee raja. Suomessa se raja on vedetty ihmisryhmiä halventaviin puheenvuoroihin, joita lähinnä perussuomalaisten leiristä pursuaa. Suurimmalle osalle ihmisistä tämä on ihan ok ja ymmärrettävää.