Swearengen
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Fortress Europe, turvattomat tilat
Alla parin hyvinkin valistuneen (ja päivittyneen!) Timon mielipidettä Hankamäen kirjasta.
Valistuneita arvosteljoita he ovat nimenomaan siksi, että edustavat Hankamäen tavoin itsekin nationalistista älykkösiipeä. Tästä syystä he eivät ainakaan arvioi teosta järkyttymisen, tahallaan väärinymmärtämisen ja leimaamisen lähtökohdista. Eivätkä myöskään puoluepoliittisista paineista.
Jos joku ei halua lukea arvosteluja vain siksi, että edustaa itse ideologisesti jotain toista leiriä, niin todettakoon, että varsinkin Hännikäinen on hyvin kriittinen Hankamäen teosta kohtaan.
Timo Hännikäinen:
Mitä Hankamäki todella sanoi?
Timo Vihvavainen:
Filosofin vaikeudet
Pidän lähtökohtaisesti hieman yllättävänä ja mielenkiintoisena kuriositeettina, että näistä kahdesta arvioijasta juuri professori Vihavainen (joka siis omaa akateemisten parissa huomattavasti enemmän kunnioitusta kuin Timo Hännikäinen) suhtautuu selvästi myötämielisemmin Hankamäen teokseen.
Itsehän en ole kirjaa edelleenkään kokonaisuudessaan lukenut, mutta olen muiden kommenteista ymmärtänyt, että luku 11 on persujen kannalta se varsinainen ongelma, missä Hankamäki ajelee pahasti metsään. Sehän on ilmeisesti jo aiheenakin sellainen, mitä PS ja Suomen Perusta eivät Hankamäeltä mediakriittiseen tutkimukseen olleet tilanneet.
On toisaalta niinkin, että kun tilaa jukkahankamäkeä, niin saa jukkahankamäkeä. Julkaisun ja toimituksen suhteen aikamoista amatööripuuhastelua nimenomaan Suomen Perustalta (ja siten myös persuilta). Eli kyllä Hankamäen halu provsoida oli varmasti tiedossa jo tilausvaiheessa, mutta välillä sivuraiteille omiaan hössöttävää homotohtoria olisi pitänyt ymmärtää valvoa suuremmalla porukalla. Nythän on selvinnyt, että julkaisupäätöksen finaaliversion suhteen teki Marko Hamilo yksinään ja hänellä taas oli siihen oikeus.
En kuitenkaan ylläty, jos Hankamäki kaikesta huolimatta on PS-listoilla ehdolla kuntavaaleissa ja menee hänelle ilmaisella näkyvyydellä tällä kertaa läpikin. Hankamäen pitää toki silloin hyväksyä, että joutuu jankuttamaan loputtomiin filosofin yksityisajattelun ja puolueen linjan eroa. Puoluepolitiikassa ei voi olla edustajana samaan aikaan sekä vapaa filosofi että poliitikko.
Valistuneita arvosteljoita he ovat nimenomaan siksi, että edustavat Hankamäen tavoin itsekin nationalistista älykkösiipeä. Tästä syystä he eivät ainakaan arvioi teosta järkyttymisen, tahallaan väärinymmärtämisen ja leimaamisen lähtökohdista. Eivätkä myöskään puoluepoliittisista paineista.
Jos joku ei halua lukea arvosteluja vain siksi, että edustaa itse ideologisesti jotain toista leiriä, niin todettakoon, että varsinkin Hännikäinen on hyvin kriittinen Hankamäen teosta kohtaan.
Timo Hännikäinen:
Mitä Hankamäki todella sanoi?
Timo Vihvavainen:
Filosofin vaikeudet
Pidän lähtökohtaisesti hieman yllättävänä ja mielenkiintoisena kuriositeettina, että näistä kahdesta arvioijasta juuri professori Vihavainen (joka siis omaa akateemisten parissa huomattavasti enemmän kunnioitusta kuin Timo Hännikäinen) suhtautuu selvästi myötämielisemmin Hankamäen teokseen.
Itsehän en ole kirjaa edelleenkään kokonaisuudessaan lukenut, mutta olen muiden kommenteista ymmärtänyt, että luku 11 on persujen kannalta se varsinainen ongelma, missä Hankamäki ajelee pahasti metsään. Sehän on ilmeisesti jo aiheenakin sellainen, mitä PS ja Suomen Perusta eivät Hankamäeltä mediakriittiseen tutkimukseen olleet tilanneet.
On toisaalta niinkin, että kun tilaa jukkahankamäkeä, niin saa jukkahankamäkeä. Julkaisun ja toimituksen suhteen aikamoista amatööripuuhastelua nimenomaan Suomen Perustalta (ja siten myös persuilta). Eli kyllä Hankamäen halu provsoida oli varmasti tiedossa jo tilausvaiheessa, mutta välillä sivuraiteille omiaan hössöttävää homotohtoria olisi pitänyt ymmärtää valvoa suuremmalla porukalla. Nythän on selvinnyt, että julkaisupäätöksen finaaliversion suhteen teki Marko Hamilo yksinään ja hänellä taas oli siihen oikeus.
En kuitenkaan ylläty, jos Hankamäki kaikesta huolimatta on PS-listoilla ehdolla kuntavaaleissa ja menee hänelle ilmaisella näkyvyydellä tällä kertaa läpikin. Hankamäen pitää toki silloin hyväksyä, että joutuu jankuttamaan loputtomiin filosofin yksityisajattelun ja puolueen linjan eroa. Puoluepolitiikassa ei voi olla edustajana samaan aikaan sekä vapaa filosofi että poliitikko.
