Onhan tuo nyt mega-luokan saivartelua alusta loppuun. Halla-aho tietää faktat, enkä usko, että hän on minkään valtakunnan denialisti. Hänen kannattajansa sen sijaan voivat olla juuri niin hölmöjä, että tuollainen semantiikalla pelaaminen ja reuna-alueen yksityiskohtien korostaminen saa "eliitin" ja heidän sanomansa näyttämään huonolta.
Uskon vakaasti, että ihmiset osaavat päätellä Ohisalon/Anderssonin keskeisen viestin. Se on itse asiassa niin helppoa, että moinen voisi käydä peruskoulun äidinkielen tunnilla luetunymmärrysharjoitteesta. Tarkoituksena on ollut, ja on jatkossakin, sanoa, että luonnonkatastrofit lisääntyvät ja vahvistuvat ilmastonmuutoksen myötä. Tähän löytyy tieteen kentältä melko vahva konsensus, enkä usko, että Halla-ahokaan lähtee sitä haastamaan. Sen sijaan hän voi lähteä tuohon semanttiseen kikkailuun, jossa hänen sanojaan väitetysti "vääristellään". Taistelu eliitin yksimielisyyttä vastaan uppoaa kannattajaryhmään erinomaisesti.
Suomen mediakentälle on syntynyt jonkinlainen ilmastosaivartelijoiden kerho. Sitä edustavat Halla-ahon lisäksi mm. Ivan Puopolo ja Matti Virtanen. Heidän tavoitteena on kasvattaa suosiota "ilmastoepävarmojen" äänillä. Keksimälläni termillä kuvaan ihmisiä, jotka sinällään ymmärtävät ilmastonmuutoksen tieteellisen perustan, mutta ovat kenties hieman epävarmoja sen vaikutuksista tai "syyllisistä". Heidän joukkonsa ei muuten ole pieni, ja heitä löytyy joka maasta. Fokus ei ole niinkään tieteen, vaan sen tulkitsijoiden, kyseenalaistamisessa. Nämä ihmiset etsivät "uusia näkökulmia", "ilmastorealismia" ja "suhteellisuutta". He pitävät länsimaisesta elämänmenosta, johon kuuluu autoilu, korkea elintaso ja positivistinen usko kehitykseen. Kun maailmankuva on rakentunut vahvasti edellämainittujen varaan, on suuri hinku löytää informaatiota, joka paljastaisi punavihreän eliitin "ilmastohuijauksen" tai joka antaisi vapaudut vankilasta -kortin saastutuksen suhteen. Tälle porukalle on ominaista etsiä epäloogisuuksia, korruptiota tai puolitotuuksia ilmastotieteilijöiden ja heitä siteeraavien poliitikkojen puheesta.
En pidä em. ihmisiä sinällään mitenkään tyhminä. Ihminen on itsekäs otus, joka pitää mukavuudesta ja haluaa säilyttää omat edut. Tämä on monille vasemmistoliberaaleillekin vaikeasti myönnettävä asia, koska kuluttaminen ja leveä elämä opitaan jo nuorella iällä. Kun ihmisen maailmankuva ajautuu ristiriitaan todellisuuden kanssa, syntyy halua löytää ideologisesti yhtenäinen ratkaisu. Vasemmalla se tarkoittaa sitä, että "rikkaat" pitää laittaa vastuuseen muuttamalla poliittista järjestelmää. Oikealla taas päädytään johtopäätökseen, ettei asialle voi mitään, koska maailmanpolitiikka on mitä on. Molemmilla on pointtinsa. Uskon, että valtaosa ihmisistä pitää nykymenoa epäreiluna, mutta koska edut valuvat omaan pussiin, on aika vähän motivaatiota tehdä isoja muutoksia. Mitä pidemmälle ilmastonmuutoksen vaikutukset ulottuvat, sitä enemmän systeemimuutos vaihtuu sopeutumiseen.
Vasemmalla vaaditaan usein, että "meidän pitää toimia". Toisin sanoen "meistä" tehdään ikään kuin joukkue, jolla ei vain ole tarpeeksi tsemppiä otteissa. Vaatimus on aika idealistinen, ja sillä saadaan tehtyä kiistasta moraalinen kamppailu. Oikealla puolestaan katsotaan, että punavihreät ovat seonneet ja että heiltä puuttuu "suhteellisuudentajua". Tämä on muuten loputon konflikti, jota saamme katsella tulevat vuosikymmenet. Halla-aholla on ilmastoteeman suhteen kaikki valtit käsissä, sillä etenkin keski-ikäisyyden saavuttaneilla on aika vähän intressejä lähteä mihinkään silakkaliikkeisiin tai vegaanihaasteisiin mukaan. Asettumalla heidän puolelle Halla-aho pääsee suotuisaan tilanteeseen, jossa kaikki muut näyttävät olevan pilaamassa länsimaista harmoniaa turhan takia. Viis maahanmuutosta, sillä tämä on isomman mittakaavan kysymys.