Mainos

Peruskoulu muutoksen tarpeessa?

  • 29 076
  • 187

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
.. Olen vain sitä mieltä, että sen tason ongelmatapausten, jotka ovat suureksi häiriöksi tai jopa vaaraksi normaalissa luokassa, pitäisi olla vastaanottamassa sitä apua jossain ihan muualla kuin normaalissa koululuokassa.

Aika harvassa ovat ne muille vaaraksi olevat oppilaat normaaliluokissa, ne karsiutuvat nopeasti pois. Integraation tarkoitus on välttää tarpeetonta leimaantumista ja tätä kautta syrjäytymistä opetusjärjestelyiden takia. Siirto "apukouluun" tai tarkkikselle leimaavat ja tästä syystä pyritään integraatioon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita kaikkien erityisoppilaiden integroimista, erityiskouluja ja -luokkia tarvitaan edelleen.

Valitettavasti kunnat näkevät tässä säästökeinon ja saavat sijoitettua erityisoppilaita normaaliluokkiin ja vähentävät näin erityisopetusjärjestelyiden tarvetta. Tämä tarkoittaa käytännössä erityisoppilaalle suurempaa luokkaa ja näennäistä tukea. Silti erityisoppilaan määritelmä säilyy ja kunta saa korotettua valtionapua, kunnan talouspäällikkö tykkää. Nämä voivat olla pienessä kunnassa isoja rahoja.

Se missä erityisopetus tapahtuu ei ole ratkaisevaa, ratkaisevaa on resurssi. Vaikeaa ADHD lasta voi opettaa lähikoulun normaaliluokassa, jos opettaja ja henkilökohtainen avustaja ovat päteviä. Tällä pätevyydellä en tarkoita oppiarvoa vaan työnsä osaamista. Ongelmaoppilas tarvitsee moniammatillista apua ja resurssia, mikä lyhyellä tähtäimellä maksaa kunnalle, mutta pitkällä tähtäimellä säästää.
 

Gagne

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikenlaiset pörröiset maskotit, kahdella.
Ensinnäkin esim. itselläni alakoulussa työskennellessäni ammattinani on LUOKANOPETTAJA. Katson jo tämän ammattinimikkeen viittaavan siihen, että yksi yksilö ei voi jatkuvasti viedä muulta ryhmältä läsnäoloani. Jos esim. matematiikan HOJKsia toteutetaan yhden oppilaan kohdalla niin kuin sitä pitäisi asetusten mukaan tehdä, tarkoittaa se käytännössä sitä, että opettaja on melkolailla joka matematiikan tunnista (45 min.) kymmenisen minuuttia vain tämän yhden oppilaan käytössä. Mitä tekevät muut sillä aikaa? Eikä kannata vedota mihinkään kouluavustajiin. Päteviä ei ole saatavilla, ja mitäs luulette saako joku juuri lukiosta päässyt työllistämistuella palkattu likkalapsi kuinka helposti oppilaan luottamuksen? Sitäpaitsi HOJKS on henkilökohtainen suunnitelma, jossa on arvioituna nimenomaan sen oppilaan henkilökohtaiset heikkoudet. Tietääkö joku puolen vuoden Anne 19-vee ne? Ja sitten kun Anne ne oppii, on hänen sopimuksensa ohi ja eikun uutta henkilöä työkkäristä kehiin.

*Yksittäisten* HOKSien läpivetäminen ei tunnu kuitenkaan oikeastaan missään, koska tokihan opettajan pitää ottaa lapset huomioon yksilöinä. Toinen tarvitsee jeesiä enenmmän kuin toinen ja that's it. Kuuluu työn kuvaan. *Tendenssi vaan on se, että niitä HOJKseja alkaa olemaan samalla oppilaalla niin matikassa, äidinkielessä, englannissa jne. Eikös tällöin pitäisi päästä sinne laaja-alaisen erityisopetuksen puolelle?*

Mutta sitten kun aletaan menemään ihan turvallisuusriskien puolelle niin ei täällä päässä ainakaan ymmärrys enää riitä. Mitä hyötyjä saavat ne ministerin mainitsemat lahjakkaat oppilaat, jotka opettaja on joutunut laittamaan muun luokan keralla esim. pihalle kun yksi oppilas riehuu luokassa pulpetteja heitellen? Mitä hyötyjä haetaan sillä, että liikuntatunnilla kolmen kilon kuula suhahtaa takaapäin opettajan pään ohi korvaa hipaisten? Entä tilanteessa, jossa teknisen työn luokassa vahtimestari ja koulun miesopettajat ottavat puukon kanssa riehuvaa oppilasta kiinni? Asperger-lapsi saa kohtauksen luokassa kun oma henkilökohtainen avustaja on sairauslomalla: se olikin tässä tämä päivä sitten. Viidesluokkalainen poika on psykoosissa linnoittautuneena luokan kaappiin ja näkee kaikkialla verta. Kyllähän hän joo oli sairaalakoulussa ihan normaaliopetukseen kelpaavaksi katsottu. Ajatelkaa esim. oppimisretkien määrää jos luokassa on tällaisia lapsia. Lisääntyvätkö ne? Lähteekö opettaja fillareilla katraansa kanssa katsomaan niitä vesilintuja kolmen kilometrin päähän jos aikapommi tikittää koko ajan? Ja tätä listaa voisin jatkaa. Kaikki näistä eivät ole olleet oppilainani, jälkiselvittelyissä olen ollut mukana. Jos käytävällä varrella on yksi häirikkö, saa hän aikaan suht' usein tilanteen, jossa ainakin kahden luokan työskentely häiriintyy. Naisvaltainen ala, oppilaan "halaamisessa" saatetaan tarvita miehistä voimaa...

Näyttäkää mulle ne hyödyt pliis. En meinaan ole intergaatiosta 13 vuoden aikana juurikaan positiivisia asioita nähnyt.

Ehkä kuitenkin kaikista hienointa näissä jutuissa on se, että kun lapsi sitten siirtyy yläkoulun puolelle, hänet kaikista siirtoon liittyvistä precautioneista huolimatta erittäin usein unohdetaan ensimmäisten parin kuukauden ajaksi. Uudet opettajat, isompi oppilaspopulaatio jne. Sitten onkin usein helvetti jo irti ja oppilas "tarkkiksella". Mihin hänen ei siis pitänyt näiden tukitoimien ansiosta joutua.

Sairaan/häiriintyneen lapsen paikka ei useinkaan ole normaaliopetuksessa. Ei ole noiden em. tapausten vika että he olivat sellaisia kuin olivat. Siellä oli taustalla kaikkea vanhemman itsemurhasta insestiin. Perus-juoppojen lapsia ei enää tavallaan edes noteerata.
 
Viimeksi muokattu:

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
...Mutta sitten kun aletaan menemään ihan turvallisuusriskien puolelle niin ei täällä päässä ainakaan ymmärrys enää riitä. Mitä hyötyjä saavat ne ministerin mainitsemat lahjakkaat oppilaat, jotka opettaja on joutunut laittamaan muun luokan keralla esim. pihalle kun yksi oppilas riehuu luokassa pulpetteja heitellen? Mitä hyötyjä haetaan sillä, että liikuntatunnilla kolmen kilon kuula suhahtaa takaapäin opettajan pään ohi korvaa hipaisten? Entä tilanteessa, jossa teknisen työn luokassa vahtimestari ja koulun miesopettajat ottavat puukon kanssa riehuvaa oppilasta kiinni? Asperger-lapsi saa kohtauksen luokassa kun oma henkilökohtainen avustaja on sairauslomalla: se olikin tässä tämä päivä sitten. Viidesluokkalainen poika on psykoosissa linnoittautuneena luokan kaappiin ja näkee kaikkialla verta. Kyllähän hän joo oli sairaalakoulussa ihan normaaliopetukseen kelpaavaksi katsottu. Ajatelkaa esim. oppimisretkien määrää jos luokassa on tällaisia lapsia. Lisääntyvätkö ne? Lähteekö opettaja fillareilla katraansa kanssa katsomaan niitä vesilintuja kolmen kilometrin päähän jos aikapommi tikittää koko ajan? Ja tätä listaa voisin jatkaa. Kaikki näistä eivät ole olleet oppilainani, jälkiselvittelyissä olen ollut mukana. Jos käytävällä varrella on yksi häirikkö, saa hän aikaan suht' usein tilanteen, jossa ainakin kahden luokan työskentely häiriintyy. Naisvaltainen ala, oppilaan "halaamisessa" saatetaan tarvita miehistä voimaa...

Miksi teet tuollaista työtä huonolla palkalla? Jos minun työpaikkani olisi tuollainen, niin en olisi päivääkään siellä.
 

Gagne

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikenlaiset pörröiset maskotit, kahdella.
Miksi teet tuollaista työtä huonolla palkalla? Jos minun työpaikkani olisi tuollainen, niin en olisi päivääkään siellä.

Tämä koulu oli aivan tavallinen peruskoulun ala-aste (käytän tuota sanaa mielelläni edelleen. Jotenkin suunmukaisempi kuin alakoulu) nykyään n. 66 tuhannen asukkaan kunnassa. Ehkä erona kunnan muihin kouluihin oli se, että koulun rehtori otti mielellään sulkaa hattuunsa lupaamalla KOVI:lle "me hoidetaan" jos joku oppilas "ei pärjännyt" muissa kouluissa (erityisopetuksen resurssit kunnassa olivat... no joo.) Tämä taas johtui pitkälti siitä, että hänen päässään koulu oli edelleen se sama yksisarjainen kyläkoulu jossa kaikki tunsivat toisensa jne, vaikka todellisuudessa koulu oli kasvanut kolmisarjaiseksi kymmenessä vuodessa. Ongelmien ilmaantuessa rehtori sitten kyllä pesi joka ikinen kerta kätensä ja opettaja oli tilanteessa yksin. Muuten koulu oli kyllä suht' mukava/hyvä paikka työskennellä.

Pointtini on se, että yhä useammat koulut tulevat muuttumaan tuollaisiksi (pl. rehtorin osuus) jos erityisoppilaat vaan integroidaan normaaliopetukseen.

En siis ole siellä enää vaan keräämässä kokemuksia brittisysteemistä kansainvälisessä sikarikkaiden koulussa Afrikassa. Oikeastaan en ole nyt sielläkään vaan koti-isäilen puolivuotiaan likan kanssa.

Joskus Suomeen palattaessa tulen taas toki olemaan jollain ala-asteella kahvia luokassa juovana puhetyöläisenä. Vaikka opettajan homma onkin muuttunut yhä paskamaisemmaksi on se silti yhä "mun juttuni".
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
...Pointtini on se, että yhä useammat koulut tulevat muuttumaan tuollaisiksi (pl. rehtorin osuus) jos erityisoppilaat vaan integroidaan normaaliopetukseen...

Valitettavasti totuus on kyllä näin, jollei tämän integroinin mukana tule lisäresurssia ja opettajankoulutuksen uudistusta.
 

kakkonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Kyllä peruskoulutukseen olisi hieno juttu nämä tasoryhmät luontaisten taipumusten kanssa. Kallis toki ja "eriarvoistavana" ihan saatanasta täällä meidän onnellassa.
Jep. Mutta jännä kyllä että Jatkoajan "yleinen mielipide" on kuitekin tasokursseja vastaan:
http://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?t=36183
Itse olen kyllä sitä mieltä että jollain tapaa toteutetut tasoryhmät pitäisi saada käyttöön vaikka heti.

Sen lisäksi että oppilaiden älykkyydessä ja sitä kautta oppimiskyvyssä on eroja, niin ehkä kannattaisi jossain vaiheessa myös lajitella kavereita motivaationkin perusteella? Oma ryhmä niille joilla ei ole tippaakaan motivaatiota. Tämä voisi olla uusi juttu joka tekisi tasoryhmä-systeemistä entistä paremman.
 

Gagne

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikenlaiset pörröiset maskotit, kahdella.
Valitettavasti totuus on kyllä näin, jollei tämän integroinin mukana tule lisäresurssia ja opettajankoulutuksen uudistusta.

Eihän mitään lisäresurssia ikinä tule. Tai jos tulee niin se ei taaskaan ole korvamerkittyä, joten kunnat sitten rakentelevat niillä rahoilla normaaliin tapaan ohitusteitään ja konserttisalejaan. Jos nyt jostain kumman syystä merkittäviä lisäresursseja kouluille tulee, niin opetusryhmien pienentäminen olisi ainoita oikeasti työtä helpottavia juttuja. Ehkä pätevän koulunkäyntiavusta-kaartin lisäksi. Siis sellaisten avustajien, joita luokanopettajan ei tarvitse holhota luokan lisäksi.

Opettajankoulutusta pitää aina uusia, mutta sieltä ei mitään merkittävää helpotusta voida saada. Kyllähän tähänkin mennessä opettaja, jolle on sattunut luokalleen jonkin sortin erityisoppilas, on opiskellut otona esim. Aspergerin-syndroomista sun muista. Ehkä sen erkkapedan osuutta voisi lisätä ennestään. Itselläni sitä oli aikanaan pakollisena kahden opintoviikon kurssi, joten aika lailla oman harrastuneisuuden varaan jäi. Toisaalta opettajalta tosin odotetaan että näihin asioihin, ihan raa'an psykologian lisäksi (sitä oli yhden nopan kurssi pakollisena), ihan ammattitaidon vuoksi, isohkoa perehtymistä.

Selvennän vielä tähän loppuun, että kaikki erityisoppilaat eivät hankaluuksia/vaaratilanteita suinkaan tule aiheuttamaan, mutta jos vaikka 10-15 prosenttia tuosta kaartista heittäytyy pahapäiseksi, on koulun arki sekaisin ja kalapuikot lattialla.
 

HJL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Katso Pallo, Vancouver Cancouver
*Yksittäisten* HOKSien läpivetäminen ei tunnu kuitenkaan oikeastaan missään, koska tokihan opettajan pitää ottaa lapset huomioon yksilöinä. Toinen tarvitsee jeesiä enenmmän kuin toinen ja that's it. Kuuluu työn kuvaan. *Tendenssi vaan on se, että niitä HOJKseja alkaa olemaan samalla oppilaalla niin matikassa, äidinkielessä, englannissa jne. Eikös tällöin pitäisi päästä sinne laaja-alaisen erityisopetuksen puolelle?*

***

Näyttäkää mulle ne hyödyt pliis. En meinaan ole intergaatiosta 13 vuoden aikana juurikaan positiivisia asioita nähnyt.

Hyvästä kirjoituksesta otin nämä kaksi osaa, joihin haluan kommenttini antaa. Ensiksi tuo yksittäisen HOJKSin läpivetäminen ei välttämättä tuo hirveästi lisätyötä. Tilanteen muuttaa radikaalisti vasta se, onko HOJKSissa mainintaa mukauttamisesta.
Omalla luokallani on viisi(!!) integroitua oppilasta. Sitä ei välttämättä huomaisi missään, ellei valmiiksi tietäisi.
Kyse onkin siitä, ettei kaikki erityisluokan oppilaat/yleisopetukseen integroidut/integraatiopäätösen saaneet ole suinkaan vanhaa kunnon "tarkkiskamaa". Erityiluokatkin ovat ainakin Helsingissä pitkälti monimuotoluokkia, joissa on sekä käytös- että oppimishäiriöisiä tai jonkun muun diagnoosin saaneita.

Eli erottaisin selkeästi erityisluokilta integroinnin ja yleisopetuksen luokassa olevan oppilaan integraatiopäätöksen.

Mitä tulee integraation hyviin puoliin, niin pari keksin, kun oikein mietin. Kunnat säästävät. :)
Erityisluokkien oppilaiden integrointi taito- ja taideainetunneille on mielestäni ollut aina jees. Lapsi kokee enemmän onnistumisia kuin luultavasti koko viikon aikana yhteensä. Omat kokemukseni(opettajana) ovat olleet ainakin erittäin rohkaisevia. Ei ole koskaan tarvinnut miettiä ja pelätä, rupeaako "tarkkiskundi" heilumaan teknisen työn luokassa puukon kanssa. Päinvastoin.

Anteeksi sekavahko teksti. Oli vähän kiire. Kellot soivat kohta. :D
 

Gagne

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikenlaiset pörröiset maskotit, kahdella.
Eli erottaisin selkeästi erityisluokilta integroinnin ja yleisopetuksen luokassa olevan oppilaan integraatiopäätöksen.

Mitä tulee integraation hyviin puoliin, niin pari keksin, kun oikein mietin. Kunnat säästävät. :)
Erityisluokkien oppilaiden integrointi taito- ja taideainetunneille on mielestäni ollut aina jees. Lapsi kokee enemmän onnistumisia kuin luultavasti koko viikon aikana yhteensä. Omat kokemukseni(opettajana) ovat olleet ainakin erittäin rohkaisevia. Ei ole koskaan tarvinnut miettiä ja pelätä, rupeaako "tarkkiskundi" heilumaan teknisen työn luokassa puukon kanssa. Päinvastoin.

Näinpä juuri. Tämä jäi itseltäni mainitsematta.

Mitä tulee tuohon erityisluokkien taide-ja taitoaineisiin integrointiin niin edelleen samaa mieltä. Tosin usein sielläkin nuo oppilaat saattavat olla heikohkolla motivaatiolla liikkeellä (tottakai jos "turpaan" tulee koko ajan. Ei se hirveästi kannusta yrittämään.), mutta sitten olen kyllä tavannut kavereita, joille "puutyö"-tunti oli se viikon henkireikä. Kuudesluokkalaiset jätkät tekivät aivan puusepänverstaan tasoista työtä. Toki heille piti sitten antaa vähän vaikeampaa matskua tehtäväksi, ja sehän taas aiheutti opettajapoloiselle lisää duunia... *hymiö*

Ei noita puukon kanssa riehumistapauksia ole ollut minullakaan kuin yksi, eikä ko. oppilas ollut omassa opetusryhmässäni. Olin siis apuna siinä tilanteessa.
 

HJL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Katso Pallo, Vancouver Cancouver
Niin, sen verran täytyy omaa mielipidettäkin mainostaa(otsikkoon liittyen), että mielestäni peruskoulu ei periaatteessa ole suurteen muutosten tarpeessa, mitä nyt opetussuunnitelman voisi tasaisin väliajoin tarkistaa ja ajanmukaistaa.
Suurin uhkakuva tulee olemaan resurssit. Yllättäen. Kun rahaa ei ole tarpeeksi, suurenee luokkakoot, tuntikehys kiristyy sekä tuki- ja erityisopetusresurssit vähenee.

Tasoryhmille sanoisin varauksella kyllä. Toisaalta olen jyrkästi esimerkiksi lukioiden "ranking-listaa" vastaan.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Itse olen kyllä sitä mieltä että jollain tapaa toteutetut tasoryhmät pitäisi saada käyttöön vaikka heti.

Itse en ainakaan kannata 80-luvun tyylisiä tasokursseja. Riittävän usein näin sen millainen rooli opettajalla on siinä mihin tasokurssiin/-ryhmään oppilas ohjataan. Mikäli opettajan ja oppilaan välinen kemia ei pelaa, on hyvin paljon mahdollista, että opettaja "suosittelee" lapselle matalampaa tasokurssia ja koska opettaja näin tekee moni oppilas/vanhempi pitää sitä absoluuttisena totuutena jota noudattaa. Niinpä lapsi aloittaa ya:n sitten opettajan suosittelemilla tasokursseilla vaikka todellisuudessa oppilaalla olisi resursseja pärjätä korkeammallakin tasokurssilla.

Se on totta, että moni hyvä tai erinomainen oppilas varmasti turhautuu tunneilla jos ei saa riittävän haastavia tehtäviä tehtäväkseen. Ongelma liene ratkaistavissa siten, että opettaja aktiivisesti antaa tällaisille oppilaille omantasoisia extratehtäviä. Hyvin motivoinut haasteista pitävä oppilas ottaa nämä varmasti vastaan. Ainoa huono puoli liene se, että tällainen toiminta tuo lisää työtä opettajalle - riittääkö aika extratehtävien tekemiseen? Vaikea sanoa kun ei ole kokemusta alalta.

vlad.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Yllä on ollut paljon hyvää ja asiantuntevaa jutustelua aiheesta, enkä ala nyt ketään sen kummemmin lainailemaan seuraavaa varten. Itseäni on kuitenkin mietityttänyt näin epäpätevän opettajan ominaisuudessa monien opettajien auktoriteetin haku. Selvää on, että opettaja on se, joka hommat sanelee, mutta välillä tuntuu, että oppilaille kitistään pienimmistäkin asioista, kun jutun voisi kuitata esimerkiksi huumorilla tai jollain tapaa muuten kuin tylyttämällä. Tämä siis yläkoulun puolella. Saahan se itsekullakin automaattisesti vastarinnan pystyyn, jos asenne häiriköijään on se, että ruokasalin poikki huudetaan käskyjä puolen koulun kuullen tai muuten asenne on hyvin jyrkkä.

TosiFani mainitsi jotain siitä, että pitäisi nähdä ihminen sieltä kusipäisen häirikön takaa. Tätä olen yrittänyt itselleni tolkuttaa, vaikka myönnän, että aina en jaksa ymmärtää kaikkia angsteja ja päänaukomisia, mitä koulussa kohtaa. Pari kesää sitten kohdalleni osui kuitenkin sellainen tapaus, että se avasi silmiäni aika paljon. Olin reilun vuoden verran töissä rakennustarvikeliikkeessä, ja ensimmäisenä kesänä siellä oli kesäpoikana 16-vuotias entinen yläasteen kingi. Huumeita, viinaa, katutappeluita ja känniajeluita takana ihan riittävästi. Jannu hoisi hommansa kuitenkin pääasiassa hyvin ja oli itseasiassa aika mukavaa juttuseuraa, eikä ollenkaan tyhmä. Lauantaityöt olivat vain ylivoimaisia ja kerran sitten mainitsin asiasta, kun taas kerran kaveri tuli pari tuntia avaamisen jälkeen duuniin. Ajattelin sanoa suoraan, että kuset käytökselläsi ensinnäkin muiden työntekijöiden nilkoille ja toisekseen vaarannat omat työsi. Loppuun sitten heitin, että ei se ole muusta kiinni kuin päätät vain yhtenä perjantaina olla ottamatta.

Vähän ajan päästä, kun asiakkaita oli vähän, huomasin, että pojalla on selvästi jotain asiaa, kun jannu nyhjäsi vaivaantuneen oloisena vieressä, eikä oikein osannut tehdä mitään fiksua. Virittelin pientä juttua tarkoituksella, ja siitä se sitten lähti. Tyyppi kertoi mulle lapsuudestaan, siitä miten äitinsä pahoinpiteli häntä, mutta hän ei sitä kertonut kellekään pelon vuoksi ja toisaalta myös siksi, että suojeli äitiänsä. Kertoi erinäisistä sekoiluistaan ja siitä, miten elämässä ei ole muuta kuin kaverit, eikä niiden edessä voi olla heikko, vaan aina pitää sekoilla kovaa vauhtia. Täytyy sanoa, että aika hiljaiseksi veti. Ei se suhtautumistani sikäli muuttanut, että olisin pitänyt hänen tekojaan ymmärrettävinä tai hyväksyisin idioottimaisen käytöksen nykyäänkään oppilailtani. Avasi vain sitä, mitä todella paljon näiden ongelmatapausten takana on paskaa jo ennestään, eikä se ainakaan parane tylyttämällä, jos nyt ei silittämälläkään. Ehkä joku vaikutus voisi olla, jos yrittäisi olla ihminen rinnalla. Kellä siihen sitten riittää voimavaroja sen lisäksi, että tekee varsinaisen päivätyönsä, sitä en tiedä.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Ehkä joku vaikutus voisi olla, jos yrittäisi olla ihminen rinnalla. Kellä siihen sitten riittää voimavaroja sen lisäksi, että tekee varsinaisen päivätyönsä, sitä en tiedä.

Jotenkin voisin kuvitella, että tällainen ongelmatapaus kaipaa auktoriteetin sijaan juuri sitä ihmistä siihen rinnalleen - hyvin siis todettu sinulta. auktoriteettia kun on "pakko" uhmata mutta jos sitä laskeutuu portaita hitusen alemmas niin käyttäytyminen "pöydän" toisella puolen voi muuttua.

Minulla oli ya:lla hyvä opettaja englannissa. Hän oli opettaja mutta samalla hän oli ihminen, joka näki jokaisessa jotain hyvää ja joka oli valmis kannustamaan jokaista - myös luokan kovista. Voisinpa sanoa, että hänen tunnilla moni oppi paljon enemmän kuin sellaisen opettajan tunnilla jos katsoi ylhäältä alas oppilaitaan (jopa hivenen väheksyen).

vlad.
 

Gagne

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikenlaiset pörröiset maskotit, kahdella.
Itseäni on kuitenkin mietityttänyt näin epäpätevän opettajan ominaisuudessa monien opettajien auktoriteetin haku.

Ehkä joku vaikutus voisi olla, jos yrittäisi olla ihminen rinnalla. Kellä siihen sitten riittää voimavaroja sen lisäksi, että tekee varsinaisen päivätyönsä, sitä en tiedä.

Yläkoulusta itselläni ei ole kokemuksia (olin kyllä opiskeluaikoina silloin tällöin ammattikoululla äidinkielenopettajana, mutta se oli lähinnä videokurssin vetämistä), mutta ihan mutuna heittäisin että auktoriteetin haussa opettajien kohdalla voi tulla näkyviin se, että maikat siellä ovat aineenopettajia. Eli varsinaisen kasvatustieteen (onko se tiede kysyvät nyt oikeiden tieteiden edustajat) opinnot ovat monella rajallisemmalla pohjalla kuin alakoulun puolella. Lisäksi kun opetusryhmät vaihtuvat tunti tunnin perään, voi olla vaikeaa asennoitua joka tuntiin "lähimmäisenrakkautta" pursuen. Ei osa kahdeksasluokkalaisista ole kuitenkaan kuin n. vuoden vanhempia verrattuna kuudesluokkalaisiin, puhumattakaan nyt seiskaluokkalaisista. Ne ovat edelleen ihan niitä samoja kakkapyllyjä. Tukea ja turvallista ympäristöä vääjämättömien epäonnistumisen tunteidensa käsittelyyn ne tarvitsevat. Ja kyllähän voittamisen tunteen kohtaamistakin pitää harjoitella.

Brittikoulussa jossa olen viime aikoina aikaani kuluttanut maikat ovat usein yhteiskuntatieteiden yms. backeloreja, jotka ovat sitten auskultoineet itsensä primaryyn päteviksi. Siellä näkee joka päivä tuota auktoriteetti hakua/pelolla johtamista, jopa viisivuotiaiden opettajilta. Hyvin formaalihan se kulttuuri muutenkin sillä koululla on. Heikäläiset muuten tiesivät Suomen PISA-tuloksista enemmän kuin minä, ja Suomen mallia pidettään lähes taivaana opettajien keskuudessa.

Eli jos viittaisin tämän aasinsillan kautta otsikkoonkin, niin sanoisin että "if it ain't broken don't fix it." Maintenancea ja pikku päivitystä on kyllä suotavaa tehdä. Ei Suomella kuitenkaan pienenä kansana ole yksinkertaisesti varaa olla antamatta jokaiselle kansalaiselleen maailman mittakaavassa hyvää yleissivistystä (ja kohtuullista määrää indoktrinaatiotakin). Vaikka kuinka sitä kärkiosaamista koitetaan kairata ja olla innovaatioliidereitä, ei meidän väestöpohja koskaan tule tarjoamaan meille dominanssia Maapallolla. Sopeutuminen on meidän aseemme, ja monipuolisen sivistyksen saanut kansa voi siinä onnistuakin. Samaan hengenvetoon olisin kyllä matemaattis-luonnontieteellisisissä aineissa valmis jonkin sortin tasoryhmiin. Ristiriitaista eikös?

Aasi koputtelee takaisin lainaukseen.

Onhan toki niinkin, että jos koulu menee ihan summerhilliksi, lyövät oppilaat varsinkin yläkoulun puolella välittömästi löylyä kiukaalle. Eli joku rotikin pitää olla.

Ok, jossain vaiheessahan oppilaan on ruvettava ottamaan/saamaan lisää vastuuta tekemisistään, mutta en ole aivan varma onko yläkoulun pelkästään aineenopettajiin perustuva malli paras mahdollinen tähän. Sitten toki offtopicina voisin vielä avautua siitä, että kun oppilas siirtyy kuudennelta seiskalle (välissä on siis kesä-heinä ja puolet elosta), muuttuu hän niin paljon vaikemmaksi opettaa, että sille yläkoulun maikalle pitää maksaa huomattavasti enemmän kuin alakoulun vastaavalle. Tätähän palkkaeron syynä käytetään.

Tuota auktoriteettihakua esiintyy myös alakoulun puolella, yleensä silloin kun opettajan ideaalimaailma on ristiriidassa vallitsevan todellisuuden kanssa. "Miten niin Chopin ei teitä kiinnosta? Hän oli kuitenkin yksi suurista..." Kokemattomat/tuoreet maikat sortuvat siihen myös aika helposti. Itsekin muistan olleeni aika lailla tiukkapipoisempi urani alussa kuin mitä nyt olen.

Olen joskus kuvannut kasvatus/opetusfilosofiaani: "Ihminen oppii paljon itkemällä. Vielä enemmän ihminen kuitenkin oppii nauramalla." Miten tämä nyt liittyy mihinkään?

Oppilas pitäisi jaksaa kohdata ihmisenä, tämän huolet ja ilot kuunnellen. Lopullinen kasvatusvastuu on kuitenkin aina kodilla. Olen tavannut muutamia opettajia, jotka ovat koittaneet olla vanhempia niin oppilailleen kuin heidän vanhemmilleenkin. Se tie vie opettajan viidessä-seitsemässä vuodessa keinutuoliin maalaamaan terapeuttisesti öljyväreillä.
 

Hanhi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, AS Roma
Taideaineet

Taidepuolen aineiden tuntimäärät on käsittämättömiä. Miksi kuvaamataitoa on joka luokalla enemmän kuin esimerkiksi musiikkia? Jos saisin päättää miten uutta jakoa pitäisi tehdä niin ala-asteella olisi kuvaamataitoa, käsitöitä, musiikkia ja lisänä vaikka ilmaisu/teatteri, kaikkia tasapuolisesti yhtä paljon. Yläasteella saisi tehdä itse sen päätöksen mitä haluaa tehdä ja opetus olisi asiaan jo reilusti syvempää. Näin kitaransoittajana vitutti yläasteella kun musiikin valinnaismäärätkin oli aivan olematonta. Monta tuntia oli toki vesiväripelleilyä.
 

El Lude

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kvanttimobikki kolmessa eri ulottuvuudessa
Aineenopettaja = auktoritteettiongelmainen?!

Peruskoulun vuosiluokilla 7-9 opettajakuntaan kuuluu erilaisia opettajia sekä erilaisia persoonia. Joidenkin kohdalla olisi ehkä joku toinen ammatti voinut olla parempi. Onko luokanopettaja opettajuuden korkein muoto? Itse voisin omasta kokemuksestani sanoa, että myös oppilaiden kanssa ongelmiin joutuvat jopa luokanopettajat. Joidenkin kohdalla ehkä joku toinen ammatti olisi ollut parempi valinta. Eikö näin?

Pursutko muuten itse tunnista ja päivästä toiseen lähimmäisenrakkautta? Onko ko. kyky vain ja ainoastaa synkän kasvatustieteen lavin tulosta? Kumulla jäät siis vaille kykyä tuntea "lähimmäisenrakkautta"? Pelkästään kasvatustieteitä lukemalla ei opettaja ns. auktoriteettiaan rakenna. Joillakin sitä ns. auktoriteettia on ja joillakin ei.

Lisäksi kun opetusryhmät vaihtuvat tunti tunnin perään, voi olla vaikeaa asennoitua joka tuntiin "lähimmäisenrakkautta" pursuen. Ei osa kahdeksasluokkalaisista ole kuitenkaan kuin n. vuoden vanhempia verrattuna kuudesluokkalaisiin, puhumattakaan nyt seiskaluokkalaisista. Ne ovat edelleen ihan niitä samoja kakkapyllyjä.
-clip-
mutta en ole aivan varma onko yläkoulun pelkästään aineenopettajiin perustuva malli paras mahdollinen tähän. Sitten toki offtopicina voisin vielä avautua siitä, että kun oppilas siirtyy kuudennelta seiskalle (välissä on siis kesä-heinä ja puolet elosta), muuttuu hän niin paljon vaikemmaksi opettaa, että sille yläkoulun maikalle pitää maksaa huomattavasti enemmän kuin alakoulun vastaavalle. Tätähän palkkaeron syynä käytetään.

Itse olen olen ollut opettajana yläasteella yli kymmenen vuotta (opettanut myös lukiossa ja ala-asteella) ja kummeksun väitettäsi siitä, että kutosluokkalainen ei paljoa eroa kasiluokkalaisesta. Kyllä tuossa välissä tapahtuu - ja paljon tapahtuukin sekä henkisellä että fyysisellä puolella. Oliko se murrossikä vai mikä? Lue vaikka Aggerssion Portaat. Väitätkö myös, että normaalin luokanopettajan tietotaito riittää yläasteella kaikkien aineiden opettamiseen? Historian opettamiseen riittää siis 3ov (noin 6op)? Jos näin on, niin voidaan lopettaa aineenopettajien kouluttaminen. Ehkä olisi syytä itse jos sun toisenkin käydä katsomassa niitä oppitunteja riittävän paljon ylä/alakoulupuolella (tai no perusopetuksen vuosiluokilla 0/1-9)?

Itse koin tekstisi ns. aineenopettajien ammatitaitoa aliarvioivana ja väheksyvänä. Meninkö muuten nappiverkkari/Turenkilaiseen perunamiinaan?

Tuosta palkka-asiasta voidaan jankata maailmanloppuun. Miksi lukion opettaja saa enemmän palkaa kuin peruskoulun aineenopettaja? Miksi äikänopettajilla on pienempi opetusvelvollisuus? Miksi amiksen tai AMK:n opettaja tienaa enemmän kuin lukion opettaja? Kukin puolustaa omaa reviiriään.

Lopuksi: ammatinvalintakysymys.
 

HJL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Katso Pallo, Vancouver Cancouver
Pursutko muuten itse tunnista ja päivästä toiseen lähimmäisenrakkautta? Onko ko. kyky vain ja ainoastaa synkän kasvatustieteen lavin tulosta? Kumulla jäät siis vaille kykyä tuntea "lähimmäisenrakkautta"? Pelkästään kasvatustieteitä lukemalla ei opettaja ns. auktoriteettiaan rakenna. Joillakin sitä ns. auktoriteettia on ja joillakin ei.

En ole nimimerkki Gagne, mutta epäilisin, että kyseessä on enemmänkin se, että luokanopettaja viettää saman ryhmän kanssa huomattavasti enemmän aikaa JA ala-asteella on myös enemmän resursseja(lue:aikaa) kasvatustyöhön ja siitä johtuen opettajalla on enemmän aikaa jokaiselle oppilaalle. Se ei liity ammattitaitoon millään lailla.
Muutenkin opettajien ammattitaidon sekä palkan vertaileminen on täysin turhaa eikä se itse asiassa liity ketjun aiheeseen mitenkään. Siinä vain ammattiryhmä sahaa omaa jalkaansa ja aiheuttaa keskinäistä epäsopua.
Itse, by the way, kuulun siihen koulukuntaan, joka luottaa kasvatustieteiden opiskelua enemmän maalaisjärkeen, jos kyseessä on motivointi, auktoriteetin haku, opettaminen tai ryhmänhallinta.


Edelleen jos puhutaan peruskoulun muutostarpeesta, olen vahvasti sitä mieltä, että resurssit ovat suurin ongelma tällä hetkellä. Tuntikehyksen leikkaaminen, lomautukset jne. tulevat väistämättä näkymään tulevina vuosina huolestuttavalla tavalla.

Toinen asia, mihin pitäisi panostaa, on kouluviihtyvyys. Siihen saavat viisaammat antaa lääkkeet... :)
 

Gagne

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikenlaiset pörröiset maskotit, kahdella.
Joidenkin kohdalla ehkä joku toinen ammatti olisi ollut parempi valinta. Eikö näin?

Pursutko muuten itse tunnista ja päivästä toiseen lähimmäisenrakkautta? Onko ko. kyky vain ja ainoastaa synkän kasvatustieteen lavin tulosta? Kumulla jäät siis vaille kykyä tuntea "lähimmäisenrakkautta"? Pelkästään kasvatustieteitä lukemalla ei opettaja ns. auktoriteettiaan rakenna. Joillakin sitä ns. auktoriteettia on ja joillakin ei.


Itse olen olen ollut opettajana yläasteella yli kymmenen vuotta (opettanut myös lukiossa ja ala-asteella) ja kummeksun väitettäsi siitä, että kutosluokkalainen ei paljoa eroa kasiluokkalaisesta.

Lopuksi: ammatinvalintakysymys.

Absolutely.

- En todellakaan pursu lainausmerkkeihin kirjoittamaani lähimmäisenrakkautta tunnista toiseen. Joskus olen aika perkeleen kaukana siitä. Ja ei, auktoriteettia ei OKL:ssä opita. Olet oikeassa sanoessasi että jollakulla sitä on ja toisilla ei. Nimimerkki HJL ehtikin kyllä jo pointtini haistelemaan.

- Kuudesluokkalainen vs. osa kaseista. Ihan laskemalla... Keväällä useat kuudesluokkalaiset ovat jo 13-vuotiaita. Kasin alkaessa osa kahdeksasluokkalaisista on... niin. Kolmetoista. Itse olin sitä aikanaan joululomaan asti. Kun nyt tuota termiä murrosikä kuitenkin tarjoat, niin vastaan sitten yksilöllisen kehitysvauhdin eroilla. Missään vaiheessa en ole puuttunut aineenopettajien tietomäärään opettamassaan aineessa. Sinä kuitenkin dissaat luokanopettajan kasvatustieteiden opintojen määrää ja niiden merkitystä oppilaan "hallinnassa". Se kalakka johon ja niin edespäin?

- Absolutely.
 

El Lude

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kvanttimobikki kolmessa eri ulottuvuudessa
Haistellanpas sitten uudestaan...

Hei Gagne.
En ns. "dissaa" teitä. Itse koin sen sinun jutun aineenopettajien dissaamisena: lavi vs. cumu. Selvensit asiaa yllä olevassa viestissä. Arvostan todella paljon luokanopettajan työtä ja heidän saamaansa koulutusta. Toivottavasti myös tekin arvostatte meidän aineenopettajien työtä. Varsinki seiskaluokalla 40% työstä on kasvattamista ja loput sitten sitä aineenopettamista - ainakin joidenkin oppilaiden kohdalla. Itse olen edelleen eri mieltä tuosta "murkkuiästä", mutta se siitä. Ehkä toisessa ketjussa lisää.

Lopuksi: kalakka vai oliko se KalPa ei kolahtanut ja - niin mitä?
 

Gagne

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikenlaiset pörröiset maskotit, kahdella.
Lopuksi: kalakka vai oliko se KalPa ei kolahtanut ja - niin mitä?

Off-topicia, sorgen.

Kalapa ei joo kolahda. Eikun hetkinen, justiinhan Kuninkaallinen PalloKerho kävi teitä kurmoottamassa.

Ei tässä kato hätää. Juodaan kahvetta välitunneilla niinkuin ennenkin.
 

Timitri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Hiukan turhaa vääntöä, mutta totahan ammattikunnan sisällä käydään koko ajan. Läheltä seuranneena saman pihapiirin ala- ja yläkoulujen yhdistämistä yhtenäiskouluksi voin sanoa, että kummassakin ryhmässä (luokan- vs. aineenopettajat) on taipumusta turhaan aliarvioida toisen hommaa sen sijaan, että haluaisi tehdä yhteistyötä ja hyödyntää niitä toisenkin puolen vahvuuksia kun kuitenkin nyttemmin ollaan fyysisestikin samassa tilassa.

Kyllä kai se on selvä, että luokanopettaja yleensä tuntee oppilaansa paremmin viettäessään näiden parissa paljon aikaa monen vuoden ajan ja mikä tärkeää, usein vanhemmatkin ovat jonkinlaisessa yhteistyössä opettajan kanssa alakoulun vuosina. Toisaalta on kai yhtä selvää, ettei meidän luokanopettajien kompetenssi voi riittää kaikkien oppiaineiden yläkoulun oppiaineksen opettamiseen. Näistä tuskin kukaan on eri mieltä. Palkkaus on mikä on, ehkäpä kiistelyn sijaan olisi paikallaan vaatia molemmille lisää. Sen verran vaativaa tämä opetustyö nykyään on.

Kuitenkin rohkenen väittää, että tuo massiivinen integraatio toteutuessaan haittaa enemmän alakoulussa. Nuoremmat oppilaat eivät ole tietenkään niin "fyysisesti vaarallisia", mutta mitäs teet jos luokkaan tulee pari kaveria, joilla on esim. paha ADHD, keskittyminen ja aikaan saaminen ilman jatkuvaa valvontaa ja vieressä istumista 0. Näille varmasti määrätään HOJKSissa henkilökohtainen avustaja, mutta sellaisenkin kun joskus näkisi luokassa.

Yläkoulun puolella lienee paremmat resurssit osa-aikaisen erityisopetuksen antamiseen ns. klinikalla ja toisaalta myös ne todella selvästi erityiskouluun kuuluvat on yleensä jo ennen yläkouluikää ohjattu sinne oikeampaan paikkaan. Alakoulussa monesti tapellaan useampi vuosi vanhempien kanssa kun "meidän Erkki-Petteri on ihan normaali, vaikkei osaakaan vielä mitään ja kiipeilee seinille".

Yhtä kaikki kyllä peruskoulujärjestelmä ampuu itseään jalkaan, jos kehityssuunta on se, että kaikki hiukankin mahdolliset yleisopetukseen vaan. Homma räjähtää käsiin luokassa kun muutama oppilas vie 80 % opettajan ajasta. Muut kärsivät väkisinkin. Niitä avustajia, huom koulutettuja avustajia, kun lienee kauniista puheista huolimatta turha edes odottaa.

kivaa hommaa tämä luokanopettajan työ, enkä ainakaan vielä vaihtaisi, mutta vähän pelottaa kyllä mihin ollaan menossa.
 

cottonmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo & Philadelphia Flyers
Hieman huvitti katsella Ylen Elävästä Arkistosta Tarkkis-sarjan ensimmäistä jaksoa vuodelta 1986. Siellä tähän tarkkailuryhmään kuului kokonaiset kolme (3!) oppilasta ja näitä ylä- ja alakoulun välilllä keikkuvia lapsia varten oli omistettu pätevä luokanopettaja (FM). Vaikken itse ihan samassa toimintaympäristössä pyöri, niin sen verran kokemuksesta tiedän, että kyllä moni näiden 25 normin + 5 integroidun kanssa tasapainoilevista opettajista pitäisi tuollaista tilannetta lähinnä toisena palkallisena 10 viikon kesälomana.

Pitkälle on "päästy" tuostakin tilanteesta ja kyllä säästöt ovat menneet oikeaan osoitteeseen.
 

Jussih

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Ihan kiireisesti tämän ketjun aiheeseen, tosin käänteisestä näkökulmasta. Mitä peruskoululle ei missään tapauksessa pitäisi tehdä on ala- ja yläkoulujen yhdistäminen saman katon alle. Aineenopettajat eivät ole luokanopettajia ja vielä vähemmän - luokanopettajat eivät todellakaan ole aineenopettajia.

Luokanopettaja pienellä täydennyskoulutuksella tai jopa ilman sitä sähläämässä yläkoulussa (lukiota en uskalla edes ajatella) merkitsee länsimaisen sivistyksen loppua sellaisena kuin me sen tunnemme. Suomen koulujärjestelmän (vaikka sitten hieman yliarvostettu) laatu perustuu juuri siihen, että aineenopettajat ovat oman alansa asiantuntijoita, eivät jokapaikan höyliä.

On myös parempi, että aineenopettajat jättävät alakoulun herkässä kehitysvaiheessa olevien ihmisen taimien kasvattamisen luokanopettajille, joiden koulutus on siihen paremmin soveltuva.

Summa summarum: Aineenopettaja ensi sijaisesti opettaa ja kasvattaa kun on pakko. Luokanopettaja ensi sijaisesti kasvattaa ja siinä sivussa hieman myös opettaa.

Tasokursseille sen sijaan ehdoton kyllä. Jo riittää Riku-Pettereiden terrori niitä kohtaan, jotka oikeasti haluaisivat opiskella.
 

Gagne

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikenlaiset pörröiset maskotit, kahdella.
Summa summarum: Aineenopettaja ensi sijaisesti opettaa ja kasvattaa kun on pakko. Luokanopettaja ensi sijaisesti kasvattaa ja siinä sivussa hieman myös opettaa.

Periaatteessa juurikin näin. Toisaalta tuo alakoulun priorisointi lähinnä kasvattamiseen on juurikin sitä sosiaaliholhousta, jota tälläkin palstalla paljon vastustetaan. Lapsen kasvatusvastuu on aina lähtökohtaisesti kodilla. Tottahan toki alakoulussa kasvatustyötä tehdään enemmän, koska koulun yhtenä tehtävänä on yhteiskunnan säilyttäminen ja uudistaminen. Eli julmasti sanottuna pieneen päähän uppoaa paremmin indoktrinaatio kuin vähän isompaan päähän.

Joskus sitä on miettinyt, että mahtavatko vanhemmat tajuta (yhtään nyt Jussih:hon nyt viittaamatta) omien lastensa kognitiivisen kapasiteetin tasoa kun he puhuvat peruskoulusta? Ala-asteella ei sisältöjen puolesta mitään kovin jämäkkää ydinfysiikkaa harrasteta, mutta sille on syynsä. Niillä Kielo-Alexandroilla ei ole jerkkua oppia/ymmärtää kamalan monimutkaisia ajatuskokonaisuuksia. Tottahan joku Mika-Rosella voi osata himassa ulkoa CD-Factan "Näin toimii fuusioreaktori"-sivun, mutta on aivan eri asia ymmärtääkö hän.

Ei se ole sattumaa että luokanopettajakoulutuksessa pääpaino on juurikin kasvatustieteessä ja oppimisen psykologiassa. Muunmuassa tästä syystä en näe mitään järkeä alakoulujen ja yläkoulujen kovin suurimittaisessa yhdistämisessä. Alakoulun maikkoja ei tarvita sähläämään yläkoulun puolelle (no joo, ehkä siinä seiskalla olisi hyvä olla linkkiä luokanvalvojan muodossa tms. Tämä tosin luo kysymyksen "Koska niistä päästetään irti? Vanhainkodissako?") mutta kyllä asia on niin ettei yläkoulun aineenopettajiakaan alakouluun pitäisi päästää yhden asian liikkeitään perustamaan (tässäkin tietysti järki mukana: Joku fyke:n paja-jakso tms. teemaviikottaminen aineenopettajien kiistatonta oppiaineidensa asiantuntemusta käyttäen kyllä sopii.) Sitten meillä on tätä yhdistämistouhua vastaan vielä mallioppimiset sun muut, eli onhan se kamalaa nähdä kuinka viidesluokkalainen ei enää hyppää narua koulun pihalla kun se on niin lapsellista...

Alakoulussa jokainen oppiaine on kuitenkin mitä suurimmassa määrin vain väline erilaisten oppimistrategioiden opettelemiseksi. Ja totta Mooses näin päihin iskostetulla tiedollakin on merkittävä rooli akateemisen pohjatyön tekemisessä, mutta se tulee siinä sivussa.
 

Jussih

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Näyttää, että olemme Gagnen kanssa melko pitkälti samoilla linjoilla mitä tulee yhtenäiskouluun. Sen verran haluaisin kuitenkin vielä täsmentää, että erityisesti 1-2 luokat pitää ehdottomasti rauhoittaa aineenopettajilta. Silloin luodaan pohja koko myöhemmälle oppimiselle, joten on ehdottoman tärkeätä, että asialla on enemmän lapsen kehityspsykologiaan yms. asioihin perehtyneitä henkilöitä kuin esimerkiksi matemaatikkoja. Tietääkö kukaan mitä yhteinäiskoululla voidaan saavuttaa paitsi säästöjä kuntien hallintokuluissa kun saadaan sama reksi sekä entiselle ala- että yläkoululle (ja reksille burn out)?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös