Ei minua kiinnosta, miksi kukakin höyrypää kansanmurhaa pitää hyväksyttävänä. Yhdellä on syynä hatusta vedetty rotuideologia ja toisella hatusta vedetty planeettaideologia. Itsekin kannatan noita kolmea viime mainitsemaasi, en vain millä hinnalla hyvänsä. Ja mielestäni antaa aika vaarallisen kuvan ihmisestä, jos nuo Linkolan mainitsemat keinot näkee jotenkin normaalina, ihailtavan ehdottomina tai missään mielessä hyväksyttävinä.
What's the difference? Ajoihan se Hitler toimillaan myös sinun ja Linkolan arvostamia asioita eteenpäin, vaikkakin ns.sivutuotteena. Tahraako se rotuoppi jotenkin homman? Linkolan mielestä on parempi tasa-arvoisesti hävittää kaikki ihmiset, en oikein ymmärrä, miksi se on jotenkin ihailtavaa, saati jotenkin syvällistä ajattelua.
Sehän se pointti tässä on, eikö? Ei tässäkään langalla puhuttaisi, jos Linkola ei olisi noita keinojaan niin hanakasti puolustanut. Ei niitä pidäkään erottaa toisistaan. Aika harva on luonnonsuojelua vastaan tai sitä mieltä ettei väestömäärää tule pitää planeetan sietokyvyn rajoissa. Tai ettei ilmastokriisiä vastaan pidä taistella. Niistä keinoistahan tässä nimenomaan on kyse.
Miten, jos saa kysyä?
Otetaan vielä linkolagasmin aiheuttava ajatusleikki. Oletetaan, että ihmiskunta saadaan pois planeetalta, onko nyt luonnolle kaikki paremmin? Kuka sitä on enää arvioimassa tai arvostamassa? Ilmasto palautuu pikkuhiljaa (ellei tipping point ole jo mennyt) ja luonto valtaa planeetan. Koko biosfääri jatkaa darwinistista tuskan täyttämää selviytymistaisteluaan hamaan tulevaisuuteen vailla ymmärrystä siitä, kuinka paljon paremmin nyt menee, kun se johtava kädellislaji poistui. Biologiset lokerot kasvavat ja täyttyvät. Planeetalta on poistunut sen ainoa laji, joka sitä osasi edes jollain tapaa arvostaa ja arvottaa. Evoluutio jauhaa sokeasti eteenpäin kunnes viimeistään aurinko syö planeetan. Sitä ennen saattaa kehittyä uusi laji, jolla on niin paljon kykyä käsitteelliseen ajatteluun, että se osaa aiheuttaa laajamittaista tuhoa ympäristölleen ja vihata itseään siksi niin paljon, että toivoo lajinsa pikaista häviämistä, että nätti luonto saisi kukoistaa rauhassa.
Ihminen, kuten tuo kuvitteellinen alfalajikin on osa luontoa ja sen luonnon suurin saavutus sokeassa pyrkimyksessään selvitä ja lisääntyä. Minusta tämä kyky syvälliseen ajatteluun, estetiikkaan ja arvotukseen tekevät lajistamme ei vain uniikin, mutta arvokkaan ja säilyttämisen väärtin. Linkolalainen ajattelu tuntuu sisältävän ajatuksen, että elämä pitää pitää sen verran primitiivisenä, ettei yksikään laji kykene tällaiseen tuhoon. Ok, mutta ei se sitten kykene syömistä ja nussimista suurempiin toimintoihinkaan. Otan Star Trek -utopian linkolalaista sukupuuttofantasiaa ennen milloin vaan.
