Pentti Linkola – viimeinen ajattelija

[Fordél]

Maailmanloppu on lähempänä kuin uskotkaan – Sen voi ymmärtää, jos kiipeää korkealle kalliolle Helsingin Pasilassa - Suomenkuvalehti.fi

Olkoonkin kirjoitus Suomen Kuvalehden, niin kyllähän ihmistä tässä vahvasti pidetään kuudentena "maailmanloppuna".

Kiitoksia, kun linkkasit tämän artikkelin. Oli todella mielenkiintoista, joskin surullista luettavaa, kuten:

"Ennen ihmisen aikaa viisi lajia vuodessa kuoli sukupuuttoon. Nyt yli viisisataa lajia, lievimmän arvion mukaan."

Tai se, että huippututkijoiden Consensus Statementiin kirjattiin vuonna 2013 yhteinen kannanotto, jonka mukaan:

"Ilmastonmuutos oli iso ongelma mutta ei ainoa. Saasteet, sukupuutot, väestönkasvu ja kulutus, kokonaisten ekosysteemien tuhoutuminen. Ne kaikki vaikuttivat toisiinsa, vahvistivat toisiaan. Siksi tilanne oli niin hälyttävä."

 

[Fat Cat]

Ylläolevilla asioilla mässäileville neuvoisin tutustumaan myös Hans Roslingin kirjaan/elämäntyöhön.

 

[Fordél]

Ylläolevilla asioilla mässäileville neuvoisin tutustumaan myös Hans Roslingin kirjaan/elämäntyöhön.

Valitettavasti näillä asioilla ei tarvitse mässäillä. Ne ovat osa faktojen maailmaa. Vaikka moni asia menee ihmisen näkökulmasta koko ajan parempaan suuntaan, koko maapallon näkökulmasta tilanne on toinen eikä edessä näy muutosta parempaan, ei oikein edes hidastumista.

 

[El Gordo]

Voi hyvää päivää. Siis katsoitko ollenkaan sitä haastattelua? Kerrataas:

Haastattelija: Pentti Linkola, oletteko te ihmisvihaaja?
Pentti Linkola: No, mä sanoisin, että olen juuri päinvastoin. Mä haluaisin tän ihmislajin kulttuureineen juuri säilyttää, mutta...en näe että tätä ylitiihetä ihmissaattuetta pitäisi laahata mukana. Mutta lajia kuten muitakin lajeja, mutta ehkä kun edustan tätä lajia niin pidän juuri sitä arvossa ja rakastan.

Eli Linkola ei nimenomaan vihannut ihmistä eläinlajina. Mutta hän vihasi kyllä etenkin länsimaisen ihmisen maapalloa rajusti kuluttavaa elämäntapaa ja toivoi sen vuoksi väestömäärän radikaalisti vähenevän.

Tämä tästä kysymyksestä ja palataan siihen vain jos ilmenee jotain uutta.

Rakasti ihmislajia mutta vihasi ihmiskuntaa?

En mä oikein tiedä voiko ihmisvihaajan tittelin välttää noin helpolla kikalla. Jos vaikka belgialaisista sanoisi jotain vastaavaa, niin ei kyllä menisi läpi.

Että arvostan kyllä belgialaisuutta noin yleisesti ajatuksena, mutta itse belgialaisten elämäntapaa vihaan ja toivon että ne kuolisi vähiin päihin pois.

 

[arvee]

Ihminen on luomakunnan kruunu, Luojakunnan kruunu?

Ihiminen on nisäkäs, elukka toisten joukossa.
Ei ihmisen tarvitse tuntea tuskaa jonkun amazonialaisen sammakan elämästä, sen jälkeläisten koulutuksesta.

Planeetta rullaa radallaan ja toiset eliölajit pärjäävät vaihtelevan väistämättömästi.
Miksi ihminen ei saisi käyttäytyä lajiityyppisesti?
Yksi kädellinen nisäkäsversio kekseliäisyydessään, ahneena veti aika pitkälle ja kuihtui pois.
Kylä lähtee ja kyllä Pallo kestää.

Ihmisillä on ongelma oman egonsa kanssa, oman vaikuttavan tunneylivertaisuutensa kanssa.

Maailma ei ole tyly. Se on yllättävän kestävä ekosysteemi.
Ihmisten lisääntyminen korjaantuu ajansaatossa ja Ferrarien määrä vähenee.
Ferrarien myynti loppuu, mutta lisääntyviä homosapiensseja on senkin jälkeen, ehkä vuosituhat ja toinenkin.
Tai kymmenen tuhatta vuotta.
Vaan ei iänkaiken, ei ole jumalainen otus, elukka ihminen. Se on yksi palikka biodiversiteesissä.

 

[verco]

Ihiminen on nisäkäs, elukka toisten joukossa.
Ei ihmisen tarvitse tuntea tuskaa jonkun amazonialaisen sammakan elämästä, sen jälkeläisten koulutuksesta.

Planeetta rullaa radallaan ja toiset eliölajit pärjäävät vaihtelevan väistämättömästi.
Miksi ihminen ei saisi käyttäytyä lajiityyppisesti?
Yksi kädellinen nisäkäsversio kekseliäisyydessään, ahneena veti aika pitkälle ja kuihtui pois.

Tiedostaen, että edessäni voi olla miina, astun rohkeästi askelen eteenpäin.

Onpas siinä katsantakanta elämään. Tuleeko jossain raja vastaan? Päteekö tämä vain ravintoketjussa alempana oleviin, vai onko esim. nyt ne terrori-iskut vain lajityypillistä käyttäytymistä, joka pitäisi hyväksyä?

Pienestä pitäen kalastus ja metsästys ovat ainakin minut saaneet arvostamaan elämää eri muodoissaan. Tässä on varmaan yksi asia, mikä erkaannuttaa koko ajan ihmisiä luonnosta, kun kukaan ei enää joudu muodostamaan omaa suhtautumistaan elämän lopettamiseen. Brasilialaista tarjouslihaa saa aina lihaosastoilta ja joku muu on tehnyt ajatustyön sen eettisyydestä puolestani.

Jos nyt jotain tällä haluan sanoa, niin sen, että nykyihmisen katsantakannat elämään ovat niin kaukana toisistaan, että ymmärrän hyvin Linkolan turhautumisen. En toki ymmärrä niitä äärikeinoja, joita Linkola nosti puheissaan esille. Mielestäni hän kuitenkin teki sen enemmän saadakseen ääntään kuuluviin, kun kannustaakseen tekoihin.

 

[ms.qvist]

Että ihminen olisi samaa luokkaa tuhovoimaltaan kuin Siperian supertulivuori, joka tappoi 60% kaikista eläinlajeista. Tai se kun miltei kaikki elämä tuhoutui kun siirryttiin hapettomasta hapelliseen ympäristöön. Tai kun maahan iskeytyi suhteellisen iso kivenmurikka ja taas poistui aivan järjetön kasa lajeja. Life finds a way ja planeetta kyllä pärjää. Itse toivon ja uskon ihmisen pystyvän vähentämään kuormitustaan teknologialla ja tuottamaan ruokaa tehokkaammin. Minä katson ennemmin tulevaisuuteen.

Useimmilta tuntuu unohtuvan eräs merkittävä asia, nimittäin muutoksen nopeus - Siperian laakiobasalttipurkaukset (ymmärtääkseni kyseessä ei teknisesti ollut supertulivuori) ajoittuivat aikaan 250-251 miljoonaa vuotta sitten, ja kyseessä oli pitkäaikainen tulivuoripurkausten sarja, kestoltaan noin vuosimiljoonan eli kyseessä ei ollut tapahtuma, joka kestää geologisesti tai evoluution kannalta hetken (muutaman vuosikymmenen) vaan pitkäkestoinen prosessi, jossa sukupuuttoaalto ei kohdannut lajikirjoa kerralla vaan hiukan pidemmän ajan kuluessa.

Samoin dinosaurukset ja valtaosan kyseisen ajan eliöistä tappanut Jukatanin niemimaan asteroiditörmäys ei tuottanut tuhoa "silmänräpäyksessä", vaan kyseessä oli prosessi, joka oli jo alkanut ennen sitä (muutokset ilmakehässä) ja asteroidin törmäys alueelle oli sitten tavallaan kamelin selän katkaissut korsi, joka kiihdytti jo aiemmin käynnistynyttä prosessia siten, että seurauksena oli joukkotuho. Tässäkin koko prosessi kesti (todennäköisesti) satoja tuhansia vuosia vuosikymmenten sijaan.

Tänään tilanne on toinen, merkittävältä osin juuri ihmisen toiminnan seurauksena luontoon kohdistuu niin merkittävä paine, etteivät eläimet ehdi luonnonmukaisen valinnan (sopeuman) seurauksena sopeutua muutosnopeuteen, josta seuraa lajien ja pahimmassa tapauksessa kokonaisten eliöryhmien sukupuuttoja.

ihmisen vaikutus on reilun vuosisadan ajan ollut niin merkittävää, ettei ihme, että osa tutkijoista kuvaa aikaa "ihmisen aikakaudeksi" (Antroposeeniksi) ja tänä aikana kuudes sukupuuttoaalto on kiihtynyt huomattavasti ihmisen toiminnan seurauksena. Ihmisen toiminta muuttaa ja muokkaa luontoa niin voimakkaasti, että tämä muutos on havaittavissa myös geologiassa, siksi osa tutkijoista on sitä mieltä, että haloseenikaudelta on siirrytty antroposeenikaudelle.

Vaikka näen ihmisen toiminnan merkittävänä, näen myös asian siten, että teknologian avulla on mahdollista ratkaista lukuisia käsillä olevia (ja eteen tulevia) ongelmia, jos vain halua on riittävästi. Tosin en ole aivan niin toiveikas, mitä Esko Valtaoja on - ennemminkin pessimistinen, epäillen samalla, että itsekkyys vie voiton, kunnes vasta yhdennellätoistahetkellä ymmärrämme mitä tehdä.


Ja, koskapa Esko on mainittu, niin tägi @Amerikanihme 'elle. *grin*

 

[theZ]

Useimmilta tuntuu unohtuvan eräs merkittävä asia, nimittäin muutoksen nopeus

Tai voisiko toinen vaihtoehto olla se, että osa ihmisistä ajattelee muutoksen nopeuteen liittyvistä asioista eri tavalla. Ehkä puhutte samasta 17cm pitkästä peniksestä ja toisen mielestä se on pieni ja toisen mielestä suuri? Onko yhdellä vuorokaudella tai miljoonan vuoden ajanjaksolla lopulta isossa kuvassa mitään eroa? Suhteessa äärettömään yhtä pitkiä ajanjaksoja. Joillekin asiasta innostuneille tutkijoille voi olla ja heille suotakoon oikeus nimetä jaksoja miten haluaa.

Olemassaolossa ihmettelen vähän tätä nykyistä "enemmän on parempi"-tyylistä mentaliteettia. Onko lajien mahdollisimman suuri määrä joku itseisarvo? Miksi enemmän lajeja on jotenkin tavoiteltavampi tila kuin vähemmän? Sama tuntuu koskevan ihan ihmisten lukumäärääkin vaikka kasvavan väestön varjopuoliakin tunnistetaan jo hyvin.

Pentti Linkolalla oli selvästi valtaväestöstä poikkeava arvomaailma. Luonnosta huolissaan olemalla hän kuitenkin todisti olevansa vain tavallinen ihminen siinä missä me muutkin. Joku elää pelastaakseen luontoa, joku hoitaakseen vanhaa sairasta isäänsä, joku saadakseen tämän päivän annoksen huumeita. Lopulta kaikessa on kyse samasta asiasta. Ihmisyydestä. Erikoisen aseman Linkola onnistui yhteiskunnassa kuitenkin saavuttamaan. Vähissä on ne ihmiset, joiden sisällöltään samanlaiset haastattelut YLE suostuisi julkaisemaan ja jotka saisivat julistaa näkemyksiään ilmeisesti kohtuullisen rauhassa kuitenkin. Luulen, että omalla kohdallani vaikkapa ei hyvä heiluisi mikäli alkaisin terrorismiin liittyen julkisesti huudella linkolamaisia ajatuksia omalla nimelläni.

Ihmiskunta tulee tiensä päätökseen ennemmin tai myöhemmin. Kaikki olemassaolo siihen tuskin lakkaa. Milloin ja miksi? Ja mitä jää jäljelle? Merkityksetöntä. Paitsi jokainen yksilö voi omat merkityksensä määrittää. Niillä vaan tuskin on enää siinä vaiheessa kenellekään merkitystä kun se ihmiskunta tiensä päätökseen tulee. Tai mistä sitä tietää.

Onpas siinä katsantakanta elämään. Tuleeko jossain raja vastaan? Päteekö tämä vain ravintoketjussa alempana oleviin, vai onko esim. nyt ne terrori-iskut vain lajityypillistä käyttäytymistä, joka pitäisi hyväksyä?

Ei tule rajaa vastaan. Tietysti jokainen saa ne rajat määrittää omassa elämässään. Linkolan turhautumisen ihmisten elämään liittyvien katsantakantojen eriäväisyyksiin voi helposti tietysti ymmärtää. Turhautuminen on aika luonnollista kun asiat ei mene kuten haluaa. Sitä oman katsantakannan rationaalisuutta Linkolakaan ei jaksanut ilmeisesti pohtia. Miksi luonnolla olisi jotain tai ylipäätään mitään merkitystä?

 

[Fordél]

Olemassaolossa ihmettelen vähän tätä nykyistä "enemmän on parempi"-tyylistä mentaliteettia. Onko lajien mahdollisimman suuri määrä joku itseisarvo? Miksi enemmän lajeja on jotenkin tavoiteltavampi tila kuin vähemmän?

Kyllä, lajien säilyminen ja suuri määrä on itseisarvo.

Me emme täysin ymmärrä luonnon monimuotoisuuden merkitystä emmekä tiedä kaikkia lajien häviämiseen liittyviä syy-seuraussuhteita. Luonnon monimuotoisuutta voi verrata lentokoneeseen: Siitä voi poistaa osia ilman, että mitään kohtalokasta tapahtuu, mutta kriittisen ruuvin poistaminen lopulta pudottaa koneen.

Toiseksi tämä nykyinen kuudes laaja sukupuuttoaalto on ihmisen toiminnan seurausta. Jokaisella lajilla on kuitenkin sama olemassa olon oikeutus täällä maapallolla. Tai näin piisi olla, mutta ihminen on nostanut itsensä muiden lajien ja koko muun luonnon yläpuolelle. Kuten huomaamme, tämä ei ole maapallon kannalta kestävää eikä se ole eettisesti tai moraalisesti perusteltua.

Ihmiskunta tulee tiensä päätökseen ennemmin tai myöhemmin. Kaikki olemassaolo siihen tuskin lakkaa. Milloin ja miksi? Ja mitä jää jäljelle? Merkityksetöntä. Paitsi jokainen yksilö voi omat merkityksensä määrittää. Niillä vaan tuskin on enää siinä vaiheessa kenellekään merkitystä kun se ihmiskunta tiensä päätökseen tulee. Tai mistä sitä tietää.

Ensinnäkin ihmiskunta ei välttämättä kokonaan katoa vaan jotkut voivat selvitä vaikka elinolot maapallolla heikkenevätkin radikaalisti.

Toiseksi mikä sinä tai minä olemme määrittämään merkityksiä. Jokainen määrittäkööt ne itse. Tämä kuitenkin edellyttää, että kunnioitamme jokaisen elämää ja mahdollisuutta siihen.

Miksi luonnolla olisi jotain tai ylipäätään mitään merkitystä?

Ilman luontoa ei ole elämää.

 

[Fordél]

Ehkä tuo joissain piireissä nähdään tasa-arvoisena, ja sitä myöten eettisenä ajatteluna. Kun tunnustetaan ja huomioidaan paremmin kaikkia elämänmuotoja, ravintoketjun huipun ja häntäpään arvon ero kaventuu, ja ollaan taas lähempänä parempaa ja kauniimpaa maailmaa. Tämän ihannemaailman toteutuminen vaatii sen perusteettoman olettaman hyväksymistä, että eläin- ja kasvilajien tasa-arvon tavoittelu on yhtä parhaan mahdollisen maailman kanssa. Senhän tiedämme, että tuota tasa-arvoa ei koskaan saavuteta, kun lajeja on enemmän kuin yksi. Lähtökohdissa on jo välttämättömät erot olemassa, mistä seuraa keskinäinen epätasa-arvo. Yksi laji elää toista pidempään, jollakin on paremmat elinolosuhteet ja joku menestyäkseen tarvitsee toista lajia ravintonaan.

Eihän tässä olla hakemassa yhdenvertaisuutta majavan ja sillin välille vaan ihmisen ja muiden lajien välille, jotta ihminen lopettaisi luonnon riistämisen omiin itsekkäisiin tarkoituksiinsa muiden lajien kustannuksella. Ei kukaan ole puuttumassa esimerkiksi lajien välisiin ravintoketjuihin yms. vaan ihmisen toimintaan, joka itse asiassa vaikuttaa myös ravintoketjuihin.

 

[steierwrass]

Tai voisiko toinen vaihtoehto olla se, että osa ihmisistä ajattelee muutoksen nopeuteen liittyvistä asioista eri tavalla. Ehkä puhutte samasta 17cm pitkästä peniksestä ja toisen mielestä se on pieni ja toisen mielestä suuri? Onko yhdellä vuorokaudella tai miljoonan vuoden ajanjaksolla lopulta isossa kuvassa mitään eroa? Suhteessa äärettömään yhtä pitkiä ajanjaksoja. Joillekin asiasta innostuneille tutkijoille voi olla ja heille suotakoon oikeus nimetä jaksoja miten haluaa.

Siinähän puhuttiin vanhojen tapahtumien nopeudesta ja otettiin aikavertailu noihin aiempiin lajien tuhoihin. Ja siten määriteltiin nopeutta. Kerrottiin, ettei aiemmat tapahtumatkaan olleet mitään yhdessä hetkessä tapahtuneita ja oikeastaan tämä on todella nopeaa niihin verrattuna. En tiedä, miten siinä sitten voi todeta, että tämä ihmisen sadan (tai tuhansien) vuoden aikaansaannos onkin hidas verrattuna satoihin tuhansiin tai miljooniin vuosiin. Ehkä se 1,7 sentin penis on sitten jonkun mielestä pidempi kuin 25 sentin penis. Tai 17 sentin penis ei oikeastaan ollutkaan 17 sentin penis, vaan jotain ihan muuta.

 

[Fordél]

Ok, siitä huolimatta ihminen ja majava tai siili eivät ikinä tule olemaan yhdenvertaisia, niin kauan kun ihminen on ihminen ja majava on majava.

Kukaan ei ole muuta täällä väittänytkään tai vaatinutkaan.

Jos lajien suurempi määrä on itseisarvo, ei ole enää väliä, miten ihmiset tai eri lajien yksilöt voivat ja mitä ovat niiden toimintamahdollisuudet. Pääasia on säilyttää olemassaolevat lajit ja luoda uusia lajeja. Tämä tappaa keskustelun luonnon monimuotoisuuden mahdollisista merkityksistä.

Toisekseen, jos emme tiedä "kaikkia lajien häviämiseen liittyviä syy-seuraussuhteita", kuinka hyvin tiedämme lajien moninkertaistumiseen liittyvät seuraukset?

Ei vaan lajien nykyisen suuren määrän eli luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on tärkeää. Nyt lajeja kuolee sukupuuttoon valtavia määriä ihmisen toiminnan seurauksena.

 

[Derksen]

Eihän tässä olla hakemassa yhdenvertaisuutta majavan ja sillin välille vaan ihmisen ja muiden lajien välille, jotta ihminen lopettaisi luonnon riistämisen omiin itsekkäisiin tarkoituksiinsa muiden lajien kustannuksella.

Ja myös ihmislajin itsensä kustannuksella. Luultavimmin tämä nyt käynnissä oleva maailmanloppu tullee aiheuttamaan myös paljon inhimillistä kärsimystä. Siinä mielessä puhuisin enemmänkin nyt parhaillaan elävien ihmisyksilöiden itsekkyydestä. Ei tämä ole ihmislajin tasolla siinä mielessä itsekkyyttä, että nykyinen toiminta palvelisi lajin menestymistä tulevaisuudessa.

 

[Derksen]

Kiitoksia, kun linkkasit tämän artikkelin. Oli todella mielenkiintoista, joskin surullista luettavaa, kuten:

"Ennen ihmisen aikaa viisi lajia vuodessa kuoli sukupuuttoon. Nyt yli viisisataa lajia, lievimmän arvion mukaan."

Tai se, että huippututkijoiden Consensus Statementiin kirjattiin vuonna 2013 yhteinen kannanotto, jonka mukaan:

"Ilmastonmuutos oli iso ongelma mutta ei ainoa. Saasteet, sukupuutot, väestönkasvu ja kulutus, kokonaisten ekosysteemien tuhoutuminen. Ne kaikki vaikuttivat toisiinsa, vahvistivat toisiaan. Siksi tilanne oli niin hälyttävä."

Liittyen tuohon artikkeliin täytyy suositella kirjaa End Game - Tipping Point for Planet Earth? (suom. Loppupeli: Onko maapallo keikahduspisteessä?) Tekijöinä tutkijat Anthony Barnosky ja Elizabeth Hadley, jotka osallistuivat merkittävässä roolissa tuohon artikkelissa mainittuun tutkijoiden kokoukseen ja kannanottoon. Kirja käsittelee kattavasti noita isoja ongelmia, joita ihmisen toiminta aiheuttaa. Paitsi niiden tulevia seurauksia, myös sitä kuinka ne näkyvät joka puolella maailmaa jo nyt ja näyttää siltä, että se keikahduspiste on jo aivan käsillä. Varsin vaikuttava kuvaus siitä, kuinka nämä ongelmat uhkaavat ei vain muuta luontoa vaan ihmislajia itseäänkin.

 

[theZ]

Siinähän puhuttiin vanhojen tapahtumien nopeudesta ja otettiin aikavertailu noihin aiempiin lajien tuhoihin. Ja siten määriteltiin nopeutta. Kerrottiin, ettei aiemmat tapahtumatkaan olleet mitään yhdessä hetkessä tapahtuneita ja oikeastaan tämä on todella nopeaa niihin verrattuna. En tiedä, miten siinä sitten voi todeta, että tämä ihmisen sadan (tai tuhansien) vuoden aikaansaannos onkin hidas verrattuna satoihin tuhansiin tai miljooniin vuosiin. Ehkä se 1,7 sentin penis on sitten jonkun mielestä pidempi kuin 25 sentin penis. Tai 17 sentin penis ei oikeastaan ollutkaan 17 sentin penis, vaan jotain ihan muuta.

Niin siinä yksittäisessä lainaamassasi viestissä siitä saatettiin puhuakin. Aloitit kuitenkin viestin "useimmilta tuntuu unohtuvan eräs tärkeä asia" kun viittasit muutoksen nopeuteen. Eli tulkitsin, että puhutaan tilanteesta ja maailmankatsomuksesta vähän laajemmassa perspektiivissä ja tulkitsin sen jopa koskemaan osittain itseäni vaikka tähän topiciin en ollut vielä viestiäkään kirjoittanut. Agendani oli siis tuoda julki se, että monen käsitys vaikkapa juuri ihmisten aiheuttamien tuhojen laajuudesta ja nopeudesta verrattuna ihmisistä riippumattomiin sukupuuttoa aiheuttaneisiin syihin voi olla ihan siitä syystä erilainen, että he käsittelevät aikaa ihan eri perspektiivistä. Sama ilmiö toistuu ihan kaikessa. En usko että kukaan on puhunut että sadan tai tuhansien vuosien aikaansaannos olisi hidas verrattuna satoihin tuhansiin tai miljooniin, mutta se näkökulma on merkittävästi helpompi hahmottaa että moni ei pidä sitä myöskään edes mainittavan paljon nopeampana. Jos Saharasta katoaa kerralla tuhat hiekanjyvää verrattuna yhteen niin onhan se merkittävä ero joidenkin ajatusmaailmassa. Jotkut taas katsovat koko Saharaa ja mittasuhteet ovat aivan erilaiset. Se ero Saharalla ja aikaan liittyvällä nopeudella on, että Saharasta ne hiekanjyvät loppuvat aikanaan jos niitä yksi (tai sen tuhat) kerrallaan poistaa. Aika sen sijaan ei lopu koskaan. Tai se "aika" miten nykytiede ajan määrittelee voi loppuakin.

Kyllä, lajien säilyminen ja suuri määrä on itseisarvo.

Me emme täysin ymmärrä luonnon monimuotoisuuden merkitystä emmekä tiedä kaikkia lajien häviämiseen liittyviä syy-seuraussuhteita. Luonnon monimuotoisuutta voi verrata lentokoneeseen: Siitä voi poistaa osia ilman, että mitään kohtalokasta tapahtuu, mutta kriittisen ruuvin poistaminen lopulta pudottaa koneen.

Ei vaan lajien nykyisen suuren määrän eli luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on tärkeää. Nyt lajeja kuolee sukupuuttoon valtavia määriä ihmisen toiminnan seurauksena.

Lentokone-esimerkki kuvastaa jopa yllättävän hyvin tätä ajattelutapoihin liittyvää eroa. Osa miettii niitä osien poistoja ja yksittäisiä ruuveja kun taas osa katsoo siitä perspektiivistä että onko sillä mitään merkitystä mikäli se kone putoaa tai onko se kovin vaarallista mikäli se lentokone ei koskaan lentoon pääsisikään. Tunnut ajattelevan asiaa ihan puhtaasti omien määrittelemiesi merkitysten pohjalta. Vaikka koko elämä maapallolla lakkaisi, niin olemassaolo ei siihen lakkaisi. Ihmisen tietoisuus ja käsityskyky aikaan ja olemassaoloon liittyen on selvästi puutteellista. Aikaan liittyen alkaa olla jo jonkinlaisia havaintoja siitä, että aika voi kulkea eri suuntiinkin. Sekin on todennäköisesti vasta ihan alkua. Meidän käsityksen mukainen olemattomuus tuskin on todellista olemattomuutta. Tämä on helppo perustaa siihen, että tieteen mukaan maailmankaikkeus on syntynyt alkuräjähdyksestä. Kuitenkin kaiken alun eli sen alkuräjähdyksen on täytynyt tapahtua sellaisessa olemattomuuden tilassa, missä jotain pystyy syntymään. Ihan tältä logiikalta vaikka maailmankaikkeus itsessään lakkaisi olemasta, niin on loogista olettaa sitä seuraavan olemattomuuden mahdollistavan olemassaoloa myös jatkossa koska olemattomuuteen aiemminkin on syntynyt olemassaoloa.

Tietysti on mahdollista että tiede on väärässä ja kyse onkin ihmisen heikoista tiedoista ja vahvasti puutteellisesta kyvystä hahmottaa aikaa. Eli että koko aikakäsityksemme missä asioilla on alku ja loppu on täysin vääristynyt.

Ensinnäkin ihmiskunta ei välttämättä kokonaan katoa vaan jotkut voivat selvitä vaikka elinolot maapallolla heikkenevätkin radikaalisti.

Toiseksi mikä sinä tai minä olemme määrittämään merkityksiä. Jokainen määrittäkööt ne itse. Tämä kuitenkin edellyttää, että kunnioitamme jokaisen elämää ja mahdollisuutta siihen.

Ilman luontoa ei ole elämää.

Kai se teoriassa on ihan mahdollista, että ihmiskunta ei välttämättä kokonaan katoa koskaan. Loppukaneettisi "ilman luontoa ei ole elämää" on täysin virheellinen riippuen tietysti elämän määritelmästä. Rinnastan elämän olemassaoloon, muut saa rinnastaa sen miten haluaa. Ja ihan lineaarisellakin aikakäsityksellä tosiaan jopa ennen maailmankaikkeuden syntyä oli vähintään sellaista olemattomuutta mikä olemassaolon eli elämän synnyn mahdollisti.

Minä tai sinä emme ole "mitään" määrittämään merkityksiä. Silti ainoastaan toinen meistä niitä merkityksiä yrittää väkisin luoda luonnolle tai ihmiskunnan olemassaololle. Ei kukaan kiellä luomasta niitä merkityksiä, mutta jos haluat ilman ristiriitoja antaa vapaudet jokaiselle määrittää ne merkitykset, niin miksi niitä omia näkemyksiä pitää tulla faktana julistamaan kaikille muille malliin "ilman luontoa ei ole elämää". Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen voi olla sulle ja oli Linkolalle merkityksellistä. Mikään rationaalinen fakta se sen sijaan ei ole. Meidän maailmankaikkeus ja kaikki sitä laajemmat olemisen ja olemattomuuden tiloja sisältävät kokonaisuudet ovat pyörineet ennenkin ja tulee suurella todennäköisyydellä pyörimään vaikka kaikki elävä tältä planeetalta katoaisi tai koko maapallon räjäyttäisi palasiksi.

 

[steierwrass]

Niin siinä yksittäisessä lainaamassasi viestissä siitä saatettiin puhuakin. Aloitit kuitenkin viestin...

Tokihan viesti ei edes ollut mun ja lopussa vastauksessa ei kyllä ollut järjen hiventäkään. Ei edes sitä murusta saharan hiekasta.

 

[theZ]

Tokihan viesti ei edes ollut mun ja lopussa vastauksessa ei kyllä ollut järjen hiventäkään. Ei edes sitä murusta saharan hiekasta.

Tästä kättä pystyyn virheen merkiksi.

"Aloitit kuitenkin viestin "useimmilta tuntuu unohtuvan eräs tärkeä asia" kun viittasit muutoksen nopeuteen. "
->
"Viesti kuitenkin aloitettiin "useimmilta tuntuu unohtuvan eräs tärkeä asia" kun viitattiin muutoksen nopeuteen"

Tällä korjauksella se on oikein. En tiedä helpottiko yhtään pointin ymmärtämistä.

 

[rice cooker]

Pentti Linkola oli omalla tavallaan niitä ihmisiä, joita ihailin aina eniten. Ihailen toki edelleen, vaikka hän luultavasti halveksuisi minua kaikin tavoin. Kliseisesti ilmaistuna jäärä eli miten opetti, vaikka joskus saattoi hieman lomaillakin (villien huhujen mukaan). Ihmisvihaaja? Todellakin, mutta nähdäkseni ihan perustelluista syistä. Mies rakasti rehellisesti luontoa ja ympäristöä enemmän, kuin jotain Prismassa suhaavaa Perus-Pekkaa, eli voiko tuostakaan lopulta varsinaisesti syyttää millään tavoin? Itsehän olen myös sangen keskiverto ja keskikaljaa nauttiva kuluttaja, joka tuskin pärjäisi viikkoakaan erämaassa. En koe siitä varsinaista stressiä, mutta ymmärrän kyllä hyvin, että miksi Linkola inhosi ihmisiä juuri kuten minä. Eikä siinä mitään, eipä tässä vain oikein parempaankaan kykene.

Parasta kuitenkin itselle Penassa oli hänen tapansa kirjoittaa, täysin häpeilemätöntä ja suodattamatonta kamaa noin pääosin. Minähän en tiedä mitään pöllöistä, koskeloista tai aarnimetsien sarvijaakoista, mutta kunnioitan kyllä, kun joku tietää. Siinä rinnalla ihailen sitä, että miten syvälle sellaistan itseriittoisten "hyvien ihmisten", eli nykyvihreiden ihon alle Pentti on päässyt vuosien saatossa tunkeutumaan. Linkolahan ei tunnetusti juuri harrastanut ihmisoikeushurskastelua tai muuta vastaavaa moraaliliturgiaa. Ymmärrettävästi kukkaruukut jossain Punavuoressa ja Kalliossa ovat nyt hyvillään, kun cityvihreyden nimekkäin vihollinen on poissa. Humanisti voi kuivata yhden kyyneleen ikuisesti loukatuista koiranpennun silmistään.


Keveät mullat Pentille!

 

[BigRedCat]

Jos hurraa terrori-iskussa surmansa saaneille belgialaisille, belgialaisviha voisi määrittyä sen mukaan, onko juhlanaiheena belgialaisten (=belgialaisuuden) kuoleminen vai belgialaisten määrän väheneminen. Eli vaihtoehdot olisi a) jes, on hyvä että ne kuoli ja kärsii ja niitä on nyt vähemmän, ja b) kuoleminen ja kärsimys ovat sinänsä ikävää, mutta onneksi niiden määrä on nyt vähentynyt. a) täyttänee vihan kriteerit, mutta b)-kohdasta en olisi niin varma.

Minusta tämä ajatus ei kestä kriittistä tarkastelua. Koska esim. terrori-iskun aiheuttama "belgialaisten määrän väheneminen" on täysin riippuvainen terrori-iskun aiheuttaman kuolemisen määrästä, ei näitä mitenkään voi irrottaa toisistaan. On aivan totaalisen epälooginen ajatus että voisi yhtä aikaa toivoa taudin/terrori-iskun aiheuttavan enemmän harvennusta ja samaan aikaan toivoa humaanisti ettei ihmisiä kuolisi.

Toki on eri asia nähdä pilvessä hopeareunus, joka tuo "määrän väheneminen" voisi olla, mutta se on kovin eri asia kuin juhlia pilven ilmestymistä hopeareunan takia.

ping @El Gordo

 

[theZ]

On aivan totaalisen epälooginen ajatus että voisi yhtä aikaa toivoa taudin/terrori-iskun aiheuttavan enemmän harvennusta ja samaan aikaan toivoa humaanisti ettei ihmisiä kuolisi.

Onko se nyt lopulta niin epälooginen ajatus? Esim. vaikka pohjimmiltaan ei toivoisi ihmisille kuolemaa niin silti ymmärtäisi kuoleman olevan joskus parempi vaihtoehto. Onko mielestäsi vaikka se epäloogista ajattelua, että välittää ihmisistä ja ihmiskunnasta eikä toivoisi lähtökohtaisesti ihmisille mitään pahaa, mutta samalla olisi hyvillään vaikkapa epidemiasta jonka seurauksena maapallon liikakansoittuminen saataisiin kuriin koska näkee sen ihmisille ja ihmiskunnalle kollektiivisesti parempana vaihtoehtona.

Arjen tasolla valitettavan moni meistä on varmasti kokenut tilanteita, joissa paljon rakastamansa henkilön kohdalla jossain vaiheessa alkaa toivoa hänelle kuolemaa koska näkee sen paremmaksi vaihtoehdoksi eri osapuolille. Oma lähisukulainen kuoli pitkän sairauden uuvuttamana. Rakastin häntä kyllä ja "humaanisti" toivoin ettei hän kuolisi, mutta lopulta samaan aikaan nähdessäni tilanteen vaikutukset koko lähipiiriin ja loppuvaiheessa aloin vähitellen jo nähdä kuoleman parempana vaihtoehtona kaikille. Onko tämä epäloogista?

Sama koskee tätä (hypoteettista) belgialaisvihaa. On täysin mahdollista toivoa belgialaisille kuolemaa vihapohjalta (belgialaisvihan määritelmä täyttyy) tai kuolemaa vaikkapa liikakansoitussyistä (hypoteettista kuten koko belgialaisviha mutta belgialaisvihan määritelmä ei täyttyne?). Eikä se ole totaalisen epälooginen ajatus vaikka toivoisi molempia taudin/terrori-iskun muodossa.

 

[BigRedCat]

Onko se nyt lopulta niin epälooginen ajatus? Esim. vaikka pohjimmiltaan ei toivoisi ihmisille kuolemaa niin silti ymmärtäisi kuoleman olevan joskus parempi vaihtoehto. Onko mielestäsi vaikka se epäloogista ajattelua, että välittää ihmisistä ja ihmiskunnasta eikä toivoisi lähtökohtaisesti ihmisille mitään pahaa, mutta samalla olisi hyvillään vaikkapa epidemiasta jonka seurauksena maapallon liikakansoittuminen saataisiin kuriin koska näkee sen ihmisille ja ihmiskunnalle kollektiivisesti parempana vaihtoehtona.

Arjen tasolla valitettavan moni meistä on varmasti kokenut tilanteita, joissa paljon rakastamansa henkilön kohdalla jossain vaiheessa alkaa toivoa hänelle kuolemaa koska näkee sen paremmaksi vaihtoehdoksi eri osapuolille. Oma lähisukulainen kuoli pitkän sairauden uuvuttamana. Rakastin häntä kyllä ja "humaanisti" toivoin ettei hän kuolisi, mutta lopulta samaan aikaan nähdessäni tilanteen vaikutukset koko lähipiiriin ja loppuvaiheessa aloin vähitellen jo nähdä kuoleman parempana vaihtoehtona kaikille. Onko tämä epäloogista?

Kyllä se tuossa puhumassani muodossa on epälooginen ajatus. Nuo mainitsemasi esimerkit esim. läheisestä ovat sellaisia etteivät varmasti aiheuttaisi juhlintaa kuoleman sattuessa. Tuo aiemmin esitetty esimerkki jota kommentoin vertautuisi paremmin siihen että poksauttelisi samppanjapulloja perintöä juhlistaakseen "läheisen" kuollessa ja yrittäisi samalla esittää että tämä oli niin valtavan rakas toki silti. "En minä kuolemaa juhli vaan perintöä". En näe tippaakaan uskottavana sellaisen henkilön rakkautta ko. lähimmäiseen enkä sen enempää uskottavamapana epidemioiden ja terrori-iskujen kuolemia tuulettavan rakkautta ihmiskuntaan.

Vakavasti sairaan läheisen kuolemassa näkee usein itsekkäiden motiivien lisäksi hyvää myös kärsimyksen päättymisen kautta. Sen sijaan ihmisten tappaminen jotta muut hyötyisivät (kuten vaikkapa Linkola itse) on kovin eri asia.

Sama koskee tätä (hypoteettista) belgialaisvihaa. On täysin mahdollista toivoa belgialaisille kuolemaa vihapohjalta (belgialaisvihan määritelmä täyttyy) tai kuolemaa vaikkapa liikakansoitussyistä (hypoteettista kuten koko belgialaisviha mutta belgialaisvihan määritelmä ei täyttyne?). Eikä se ole totaalisen epälooginen ajatus vaikka toivoisi molempia taudin/terrori-iskun muodossa.

Olen sikäli eri mieltä, että jos toivoo belgialaisten kuolemaa jotta esim. hollantilaiset voisivat elellä mukavasti elämäntapojaan muuttamatta (mikä voisi olla edessä jos belgialaisia olisi "liikaa"), on vähän kyseenalaista julistaa rakkautta belgialaisiin. Kuten @El Gordo toi esille, tässä tehdään joku hämärä kuperkeikka jossa ihmiskunta muuttuukin vain abstraktiksi käsitteeksi päässä jota voi rakastaa samalla kun toivoo oikeiden ihmisten massakuolemia.

Mitä Linkolaan tulee, en näe hänen omaa kommenttiaan siitä ettei hän olisi ihmisvihaaja kovinkaan uskottavana. Vai miten nämäkin herran jutut pitäisi ymmärtää parhain päin?

"Mieletöntä surra lentokoneen pudottamista – sehän on huojennus."

”Toivon, että täydellinen ihmislajin tuho tulee mahdollisimman nopeasti. Niin nopeasti, ettei ihminen sitä ennen ehtisi tuhota uuden evoluution mahdollisuuksia.”

Eli rakastan ihmistä lajina mutta toivon että lajin täydellinen tuho tulee asap... Jep jep. Niin ikään jakamatonta ihmisarvoa hän ei tunnistanut tai tunnustanut. Jossain vaiheessa pelkäsi myös omien sanojensa mukaan "lopulliseen ihmisvihaan vajoamista", joten vähän hassulta tuntuu nähdä hänen "filosofiansa" esitettävän jonain hienona koherenttina kokonaisuutena jossa on kyetty vailla ihmisvihaa ajattelemaan koko ekosysteemin parasta.

 

[BigRedCat]

Lisättäköön edelliseen viestiin vielä että kyllä nähdäkseni Linkola täyttää varsin hyvin ihmisvihaajan perusmääritelmän:

Misanthropy - Wikipedia

en.wikipedia.org

"Misanthropy is the general hatred, dislike, distrust or contempt of the human species or human nature. A misanthrope or misanthropist is someone who holds such views or feelings."

Tulkaa nyt joku vielä kertomaan ettei Linkolalla ollut tällaisia tuntemuksia ihmisten luonteesta ja käyttäytymisestä lajina.

Se mistä Linkola toki ansaitsee kunnioitusta, on että hän vaikutti ihan aidosti pyrkivän ottamaan loogisia askelia silloinkin kun ne olivat epämiellyttäviä. Hän uskalsi ajatella vaikka ajattelu teki hänen elämästään todella vaikeaa. Ei se kuitenkaan tarkoita että hän olisi ollut kaikessa oikeassa tai että hänen tekemänsä johtopäätökset lähtöoletuksista puhumattakaan olisivat aina osuneet lähelle maalia.

 

[Fordél]

Eli rakastan ihmistä lajina mutta toivon että lajin täydellinen tuho tulee asap... Jep jep.

Väärin. Ei lajin täydellistä tuhoa vaan väestömäärän selkeää pienentymistä. Siinä on fundamentaalinen ero.

 

[BigRedCat]

Väärin. Ei lajin täydellistä tuhoa vaan väestömäärän selkeää pienentymistä. Siinä on fundamentaalinen ero.

Mielestäni lainasin ihan herraa itseään tuossa aiemmassa viestissä, jossa hän selväsanaisesti toivoi "ihmislajin täydellistä tuhoa". Mutta väärinhän se on toki tulkita Linkolaa hänen sanomistenkaan mukaan. Parempi kuunnella niitä jotka ovat selittäneet hänen epähumaanitkin ajatuksensa parhain päin. Kuten vaikka nimimerkkiä @Fordél .

 

[Fordél]

Mielestäni lainasin ihan herraa itseään tuossa aiemmassa viestissä, jossa hän selväsanaisesti toivoi "ihmislajin täydellistä tuhoa". Mutta väärinhän se on toki tulkita Linkolaa hänen sanomistenkaan mukaan. Parempi kuunnella niitä jotka ovat selittäneet hänen epähumaanitkin ajatuksensa parhain päin. Kuten vaikka nimimerkkiä @Fordél .

Ei mun kirjoittamiset tässä kohdin perustu tulkinnoille. Linkola on itse sanonut täälläkin siteeratussa Ylen haastattelussa, että "Haluaisin tän ihmislajin kulttuureineen juuri säilyttää".