Pentti Linkola – viimeinen ajattelija

[theZ]

Mitä Linkolaan tulee, en näe hänen omaa kommenttiaan siitä ettei hän olisi ihmisvihaaja kovinkaan uskottavana.

Eli rakastan ihmistä lajina mutta toivon että lajin täydellinen tuho tulee asap... Jep jep. Niin ikään jakamatonta ihmisarvoa hän ei tunnistanut tai tunnustanut. Jossain vaiheessa pelkäsi myös omien sanojensa mukaan "lopulliseen ihmisvihaan vajoamista", joten vähän hassulta tuntuu nähdä hänen "filosofiansa" esitettävän jonain hienona koherenttina kokonaisuutena jossa on kyetty vailla ihmisvihaa ajattelemaan koko ekosysteemin parasta.

Lisättäköön edelliseen viestiin vielä että kyllä nähdäkseni Linkola täyttää varsin hyvin ihmisvihaajan perusmääritelmän:

Linkola saattoi hyvinkin olla ihmisvihaaja. Joidenkin määritelmien mukaan oli sitä varmuudella mutta enemmän painoarvoa antaisin sille miten Linkola asian todellisuudessa koki. Mun logiikkaan mahtuu mahdollisuus että Linkola vailla ihmisvihaa ajatteli koko ekosysteemin parasta. Varmasti siinä helposti roikutaan puhtaan ideologian ja perinteisemmän ihmisyyden aiheuttamien tunteiden rajamailla joten pelko "lopullisesta ihmisvihaan vajoamisesta" ei vielä romuta täysin mahdollisuuksia etteikö Linkola olisi tuntenut ja kokenut kuten väitti. Ei lopullista vastausta asiaan saada koskaan, mutta termien määrittelyllä Linkolasta varmasti voidaan ihmisvihaaja tehdä ihan 100% varmuudellakin.

Kyllä se tuossa puhumassani muodossa on epälooginen ajatus. Nuo mainitsemasi esimerkit esim. läheisestä ovat sellaisia etteivät varmasti aiheuttaisi juhlintaa kuoleman sattuessa. Tuo aiemmin esitetty esimerkki jota kommentoin vertautuisi paremmin siihen että poksauttelisi samppanjapulloja perintöä juhlistaakseen "läheisen" kuollessa ja yrittäisi samalla esittää että tämä oli niin valtavan rakas toki silti. "En minä kuolemaa juhli vaan perintöä". En näe tippaakaan uskottavana sellaisen henkilön rakkautta ko. lähimmäiseen enkä sen enempää uskottavamapana epidemioiden ja terrori-iskujen kuolemia tuulettavan rakkautta ihmiskuntaan.

Se, että et esimerkkisi tapauksessa pitäisi uskottavana henkilön rakkautta lähimmäiseen tai ihmiskuntaan ei tarkoita etteikö ihmiset vilpittömästi voisi niin kokea. Ihmisten suhtautuminen elämään on niin erilaista ja kaikkien lokeroiminen samaan ei ole missään mielessä järkevää. Toki luonnollista kun lapsesta asti meille tiettyjä käyttäytymismalleja tuputetaan. Ala-asteen ensimmäisillä luokilla kahdelta luokkakaverilta kuoli isät. Toinen oppilaista oli pitkään poissa ja oli selvästi traumatisoitunut. Toinen tuli heti seuraavana päivänä kouluun, oli nauravainen ja iloinen. Muistan vaan, kuinka porukalla ihmeteltiin hänen käytöstään. Olihan se meille ihmeellistä kun meille oli tuputettu käyttäytymismalleja koko lapsuusaika. Kun sattuu jotain ikävää niin paha olo pitää näyttää ulospäin. Kun läheinen kuolee niin sen täytyy tuntua pahalta. Jne jne.

Ihmisten suhtautuminen on yksilöllistä ja vaikka et jotain pitäisi uskottavana, niin mun mielestä siinä ei ole mitään ristiriitaista rakastaa jotain ihmistä kovasti mutta hänen kuolemansa jälkeen laittaa rankat perintöbileet käyntiin heti. Tiedän jopa tällaista sattuneen ihan Suomessakin. Vilpittömyydestä en tiedä. Jossain päin maailmaa nämä kuolemaan liittyvät juhlat ovat arkipäivää. Ainoastaan jokainen itse tietää mitä tuntee. Mutta se, että jotkut käyttäytymismallit ovat yleisten normien vastaisia eivät tee niistä vielä epäloogisia.

Olen sikäli eri mieltä, että jos toivoo belgialaisten kuolemaa jotta esim. hollantilaiset voisivat elellä mukavasti elämäntapojaan muuttamatta (mikä voisi olla edessä jos belgialaisia olisi "liikaa"), on vähän kyseenalaista julistaa rakkautta belgialaisiin. Kuten @El Gordo toi esille, tässä tehdään joku hämärä kuperkeikka jossa ihmiskunta muuttuukin vain abstraktiksi käsitteeksi päässä jota voi rakastaa samalla kun toivoo oikeiden ihmisten massakuolemia.

Entäs jos toivoo belgialaisten kuolemaa, jotta muut belgialaiset voisivat elää mukavammin tilanteessa jossa maa olisi todella liikakansoittunut? Jos sulla on perheesi veneessä, joka on uppoamassa kun siellä on liikaa painoa ja yksi täytyy heittää veneestä pois jotta muut selviävät, niin etkö voi vilpittömästi rakastaa perhettäsi jos päädyt ratkaisuun heittää yhden pois veneestä muiden pelastamiseksi. Ihmiskunnan tai asioiden ylipäätään muuttaminen abstrakteiksi käsitteiksi tietyissä tilanteissa on ihan luonnollista ja se voi olla täysin vilpitöntäkin. Siinä ei ole mitään epäloogista eikä "hämärää kuperkeikkaa". Se abstrakteiksi käsitteiksi muuttaminen voi monesti olla avain järkeviin ratkaisuihin. Se, että moni ihminen ei tuollaiseen ajatteluun kykene tai halua kyetä ei tee siitä epäloogista. Tämän koronakriisin keskellä aihetta sivuavia tilanteita tulee vastaan paljon ja ihan valtiojohtoisesti tuon kaltaista ajattelua tehdään. Ei täysin verrannollisesti tähän esimerkkiin, mutta jos minkäänlaisia yhtäläisyyksiä ei kykene aihepiiristä löytämään niin täytyy olla ajattelultaan melko rajoittunut.

 

[BigRedCat]

Ei mun kirjoittamiset tässä kohdin perustu tulkinnoille. Linkola on itse sanonut täälläkin siteeratussa Ylen haastattelussa, että "Haluaisin tän ihmislajin kulttuureineen juuri säilyttää".

Ja 80-luvulla sama Linkola toivoi lainaukseni mukaisesti "ihmislajin täydellistä tuhoa", vieläpä mahdollisimman nopeasti. Minusta on vähän naiivia että sinä otat tuon herran haastattalukommentin ja kuittaat asian sillä selväksi. Selvästi ristiriitainen on Linkolan suhtautuminen ihmiskuntaan ollut ja myönsipä hän itsekin kamppailleensa ihmisvihan kanssa.

 

[Fordél]

Ja 80-luvulla sama Linkola toivoi lainaukseni mukaisesti "ihmislajin täydellistä tuhoa", vieläpä mahdollisimman nopeasti. Minusta on vähän naiivia että sinä otat tuon herran haastattalukommentin ja kuittaat asian sillä selväksi.

Niin, minun lähteeni taisi olla tuoreempi, joten ehkä Linkola on lieventänyt näkemyksiään. Näin monesti käy.

Selvästi ristiriitainen on Linkolan suhtautuminen ihmiskuntaan ollut ja myönsipä hän itsekin kamppailleensa ihmisvihan kanssa.

Kenties näin tai hän on muuttanut näkemystään. Tuskin vaikka Björn Wahlroos kannattaa enää taistolaisuutta vaikka näin tekikin 1970-luvulla.

Linkola oli varmasti ristiriitainen hahmo. Totesihan hän itsekin ettei pysty elämään täysin niin kuin "opettaa".

 

[BigRedCat]

Linkola saattoi hyvinkin olla ihmisvihaaja. Joidenkin määritelmien mukaan oli sitä varmuudella mutta enemmän painoarvoa antaisin sille miten Linkola asian todellisuudessa koki. Mun logiikkaan mahtuu mahdollisuus että Linkola vailla ihmisvihaa ajatteli koko ekosysteemin parasta. Varmasti siinä helposti roikutaan puhtaan ideologian ja perinteisemmän ihmisyyden aiheuttamien tunteiden rajamailla joten pelko "lopullisesta ihmisvihaan vajoamisesta" ei vielä romuta täysin mahdollisuuksia etteikö Linkola olisi tuntenut ja kokenut kuten väitti. Ei lopullista vastausta asiaan saada koskaan, mutta termien määrittelyllä Linkolasta varmasti voidaan ihmisvihaaja tehdä ihan 100% varmuudellakin.

Toki mahdollisuuksia on. Näyttää kuitenkin että Linkolan suhtautuminen ihmiskuntaan oli jo lausuntojenkin osalta varsin ristiriitaista ja vaatii melkoisesti hyvää tahtoa nähdä hänen johdonmukaisesti rakastaneen ihmiskuntaa.

Se, että et esimerkkisi tapauksessa pitäisi uskottavana henkilön rakkautta lähimmäiseen tai ihmiskuntaan ei tarkoita etteikö ihmiset vilpittömästi voisi niin kokea. Ihmisten suhtautuminen elämään on niin erilaista ja kaikkien lokeroiminen samaan ei ole missään mielessä järkevää. Toki luonnollista kun lapsesta asti meille tiettyjä käyttäytymismalleja tuputetaan. Ala-asteen ensimmäisillä luokilla kahdelta luokkakaverilta kuoli isät. Toinen oppilaista oli pitkään poissa ja oli selvästi traumatisoitunut. Toinen tuli heti seuraavana päivänä kouluun, oli nauravainen ja iloinen. Muistan vaan, kuinka porukalla ihmeteltiin hänen käytöstään. Olihan se meille ihmeellistä kun meille oli tuputettu käyttäytymismalleja koko lapsuusaika. Kun sattuu jotain ikävää niin paha olo pitää näyttää ulospäin. Kun läheinen kuolee niin sen täytyy tuntua pahalta. Jne jne.

Tietenkin ihmiset käyttäytyvät kriisin kohdatessaan eri tavalla. Tästä ei ole kysymys. Veikkaanpa ettei tuo "nauravainen ja iloinen" koulukaverisi kuitenkaan erityisemmin hehkuttanut kuinka hienoa on että isä kuoli vaikka häntä rakastinkin, vai kuinka?

Ihmisten suhtautuminen on yksilöllistä ja vaikka et jotain pitäisi uskottavana, niin mun mielestä siinä ei ole mitään ristiriitaista rakastaa jotain ihmistä kovasti mutta hänen kuolemansa jälkeen laittaa rankat perintöbileet käyntiin heti. Tiedän jopa tällaista sattuneen ihan Suomessakin. Vilpittömyydestä en tiedä. Jossain päin maailmaa nämä kuolemaan liittyvät juhlat ovat arkipäivää. Ainoastaan jokainen itse tietää mitä tuntee. Mutta se, että jotkut käyttäytymismallit ovat yleisten normien vastaisia eivät tee niistä vielä epäloogisia.

Kuolemaan liittyvät juhlat maailmalla ovat yleensä sellaisia joissa juhlitaan henkilön elämää. Se ei mitenkään sovi esimerkkiini "perintöbileistä". Lisäksi tuolla nyt vain halusin alleviivata sitä, että on ristiriitaista sanoa käytännössä että "toivon sinulle kaikkea hyvää ja pitkää ikää, mutta kuolisitpa nyt pian sinä ja muutkin sukulaiset että saisin perinnön mahdollisimman äkkiä".

Entäs jos toivoo belgialaisten kuolemaa, jotta muut belgialaiset voisivat elää mukavammin tilanteessa jossa maa olisi todella liikakansoittunut?

En kykenisi pitämään tällaista toivovaa henkilöä mitenkään humaanina tai belgialaisia rakastavana. Millä hän painottaa niiden kuolevien belgialaisten (joita tarvitaan aika pirusti jos joku liikakansoitus pitää ratkaista) kuoleman ja kärsimyksen suhteessa muiden hyötyyn? Miksei hän toivoisi ratkaisua muuta kautta, kuten hitaammin syntyvyyden alenemisen myötä tms.?

Tällaiset filosofiset pyörittelyt saadaan helposti kuulostamaan tosi fiksuilta ja houkuttelevilta. Kuitenkin tämä esittämäsi ajatus on fundamentaalisesti samanlainen kuin olisi kannattaa vähemmistöjen orjuutta ja joukkoraiskauksia sillä ajatuksella että "muu ihmiskunta hyötyy". Tästähän on olemassa vitsikin kuinka yhdeksän kymmenestä tms. nauttii joukkoraiskauksesta. Jonkinlainen utilitarismin irvikuva.

Jos sulla on perheesi veneessä, joka on uppoamassa kun siellä on liikaa painoa ja yksi täytyy heittää veneestä pois jotta muut selviävät, niin etkö voi vilpittömästi rakastaa perhettäsi jos päädyt ratkaisuun heittää yhden pois veneestä muiden pelastamiseksi. Ihmiskunnan tai asioiden ylipäätään muuttaminen abstrakteiksi käsitteiksi tietyissä tilanteissa on ihan luonnollista ja se voi olla täysin vilpitöntäkin. Siinä ei ole mitään epäloogista eikä "hämärää kuperkeikkaa". Se abstrakteiksi käsitteiksi muuttaminen voi monesti olla avain järkeviin ratkaisuihin. Se, että moni ihminen ei tuollaiseen ajatteluun kykene tai halua kyetä ei tee siitä epäloogista. Tämän koronakriisin keskellä aihetta sivuavia tilanteita tulee vastaan paljon ja ihan valtiojohtoisesti tuon kaltaista ajattelua tehdään. Ei täysin verrannollisesti tähän esimerkkiin, mutta jos minkäänlaisia yhtäläisyyksiä ei kykene aihepiiristä löytämään niin täytyy olla ajattelultaan melko rajoittunut.

Jos olisin isänä perheeni kanssa veneessä joka on uppoamassa ja heittäisin jonkun perheenjäseneni laidan yli sen sijaan että hyppäisin itse, olisinpa totisesti sairas tapaus. Sen sijaan jos puhutaan isommasta porukasta, en oikein tajua miten se pitäisi nähdä ihmisrakkauden ilmaisuna lajityypillisen käyttäytymisen sijaan jossa laitetaan oma ja lähimmäisten nahka kollektiivin edelle. Tietenkin, jos oltaisiin hypoteettisessa tilanteessa jossa on esim. 100 ihmistä laivassa ja joko yksi kuolee tai kaikki kuolevat, olisi lähtökohtaisesti parasta että vain yksi kuolee. Mutta myös keinoilla on väliä ja järjestyksellä jossa niitä sovelletaan. Lisäksi tuo tilanne ei ole sama kuin liikakansoitus, jonka osalta ei tälläkään hetkellä ole mitään tuollaista ultimaattumia että nyt täytyy pienehkön porukan heittää veivinsä tai kaikki muut kuolevat. Esimerkin luonne muuttuu täysin, jos mennään "jotta muut voisivat elää mukavammin" -asteelle, kuten edellisessä kappaleessasi esitit.

Mitä tulee tuohon abstraktointiin, siinä vain käy herkästi niin että episteemisen ylimielisyyden seurauksena omat spekulaatiot siitä, mikä on tarpeen ja hyväksi, muuttuvatkin aksioomiksi joiden pohjalta aletaan johtaa ratkaisuja ja pudotella muiden päitä.

 

[BigRedCat]

Niin, minun lähteeni taisi olla tuoreempi, joten ehkä Linkola on lieventänyt näkemyksiään. Näin monesti käy.



Kenties näin tai hän on muuttanut näkemystään. Tuskin vaikka Björn Wahlroos kannattaa enää taistolaisuutta vaikka näin tekikin 1970-luvulla.

Linkola oli varmasti ristiriitainen hahmo. Totesihan hän itsekin ettei pysty elämään täysin niin kuin "opettaa".

Niin, onhan se toki mahdollista. Björn Wahlroos ei kuitenkaan ole pitänyt esim. kokonaisnäkemystään taloudesta lähimainkaan samana tuon näkemyksensä muuttamisen jälkeen, joten sikäli esimerkki ei ole osuva. Parempi olisi jos Wahlroos olisi pitänyt kaikki taistolaiset näkemyksensä mutta väittäisi julkisuudessa että ei hän taistolainen ole. Niinkin voi käydä, että ihminen pehmentää sanomaansa vaikuttaakseen viestinsä vastaanottajaan ja toisaalta pysyäkseen julkisuudessa.

Wahlrooshan myös mm. opiskelijaedustajana pitämässään puheessa 70-luvulla ilmoitti ettei ollut enää kommunisti, myöntäen tätä aiemmin olleensa. Linkolan kohdalla ei taida tällaista kehitystä olla havaittavissa, vaan hän on laukonut vähän milloin mitäkin.

Ottaen huomioon Linkolan elämän ja sanomiset, on minusta paksua tuo hänen väitteensä että "tämän ihmislajin haluaisin kulttuureineen juuri säilyttää". Enemmänkin vaikutti siltä että hän halusi säilyttää muun ekosysteemin, rakasti luontoa ja välillä sitten halusi kenties tuhota ja välillä säilyttää (mutta osittain tuhota) ihmiskunnan siinä sivussa. Tuosta kommentista taas tulee kuva, että ihmiskunnan säilyttäminen olisi ollut hänen ajattelunsa primus motor.

Tämä nyt omaa tulkintaani.

 

[Fordél]

Toki mahdollisuuksia on. Näyttää kuitenkin että Linkolan suhtautuminen ihmiskuntaan oli jo lausuntojenkin osalta varsin ristiriitaista ja vaatii melkoisesti hyvää tahtoa nähdä hänen johdonmukaisesti rakastaneen ihmiskuntaa.

Enemmänkin vaikutti siltä että hän halusi säilyttää muun ekosysteemin, rakasti luontoa ja välillä sitten halusi kenties tuhota ja välillä säilyttää (mutta osittain tuhota) ihmiskunnan siinä sivussa. Tuosta kommentista taas tulee kuva, että ihmiskunnan säilyttäminen olisi ollut hänen ajattelunsa primus motor.

Mielestäni ainakin vanhan Linkolan suhtautuminen ihmiskuntaan näyttäytyy ihan loogiselta. Hän rakasti läheisiään ja ihmistä lajina. Hän ei halunnut ihmisen lajina tuhoutuvan. Sen sijaan hän ei rakastanut nykyistä väestömäärältään räjähtänyttä ja luontoa riistävää ihmiskuntaa eikä tuntenut (itse näin sanonutkin) rakkautta kaukomaiden asukkaita kohtaan. Hän halusi ihmiskunnan selvästi pienentyvän määrällisesti ja vähentävän radikaalisti kulutustaan.

Uskon, että aika moni määrittelee suhtautumisensa ja jopa rakkautensa ihmiskuntaan samalla tavalla, mutta ei toki kaikki. Keinojen suhteen Linkola olikin sitten ihan omassa ja lähes yksinäisessä loossissaan.

 

[steierwrass]

Ja 80-luvulla sama Linkola toivoi lainaukseni mukaisesti "ihmislajin täydellistä tuhoa", vieläpä mahdollisimman nopeasti. Minusta on vähän naiivia että sinä otat tuon herran haastattalukommentin ja kuittaat asian sillä selväksi. Selvästi ristiriitainen on Linkolan suhtautuminen ihmiskuntaan ollut ja myönsipä hän itsekin kamppailleensa ihmisvihan kanssa.

Musta tuntuu, että Linkolasta, kuten kovin usein muistakin, halutaan vetää joku mielikuva, joka sopii joko omaan agendaan tai paremmin omaan ymmärrykseen tai jotain muuta. Mä en ymmärrä ristiriitaa.

Olen monesti sanonut puheissani jollain tasolla, että toivon ihmiskunnon täydellistä tuhoa. Kuitenkin oikea toive on pienempi määrä ihmisiä, jotka välittäisivät maapallosta, jolla elävät sekä sen muusta elollisesta. Ensimmäinen toive on siinä mielessä luonnollinen, ettei ole oikein uskoa siihen, että ihminen oppisi, vaikka määrä hetkellisesti ajautuisi siihen sopivaan. Se toistaisi samat virheet. Ja sen takia parempi olisi poistaa ihminen kokonaan. Näkemättä yhteyttä, missä tuo Linkolan kommentti on, en kommentoi sitä enempää. Tämä on kuitenkin käsitykseni hänenkin ajatusmallistaan.

Jos taas mennään toiveisiin kuolleista erilaisten tapahtumien yhteydessä, väitän kommenttien olevan osittain provosoivia ja herätteleviä, osittain pragmaattisia tavoitetta lähemmäs vieviä. Kuitenkin todellinen toive ihmiskunnan ihmismäärän vähentämiseen ei käsittääkseni ikinä ollut tappamisessa terrori-iskuin tai vastaava. Ja niiden kohdallakin kommentointi perustui tasan siihen, että ihmisten määrän vähenemiseen tarvitaan kuolemaa. Ja siinä mielessä kuolema on hyvästä. Ja ikinä se ei ollut kannanotto siihen, että kyseinen kuoleman muoto olisi hyvästä tekona, kuten sen niin moni ottaa.

Minulle henkilökohtaisesti ei ole tullut ikinä Linkolasta oloa, että hän olisi ihmisvihaaja. Hän ehkä vihasi ihmisen tapaa elää yli kestokyvyn riistäen muilta. Voi toki olla, että tämä mielikuva itselleni tulee siitä, että tunnen kovin samankaltaisesti. Rakastan silti ihmisiä ja en haluaisi hukata maailmasta ihmislajia sen takia, että se on myös kykenevä moneen hyvään, mihin mikään muu laji ei ole sen pahan lisäksi. En pystyisi itse tappamaan ketään vähentääkseni ihmisten määrää. Olen tosin miettinyt, että kykenisinkö painamaan nappulaa, joka poistaisi satunnaisesti puolet maapallon väestöstä hetkessä vai olisiko yksittäisten ihmisten suru liikaa ja oppisiko yhteiskunta mitään. Ja kun Linkola sanoo, että hänen äitinsä lempeys esti terroristin uran, niin pitää muistaa, että meillä jokaisella on paljon asioita, jotka ovat muokanneet meitä. Se, että hän mukamas tunnistaa yhden asian vaikutuksen, on helposti liioiteltua tai vaikkei olisi, ei hän muutenkaan olisi sama ihminen ilman äitiään. Olisiko hän koskaan oppinut rakastamaan luontoa samoin?

 

[BigRedCat]

Mielestäni ainakin vanhan Linkolan suhtautuminen ihmiskuntaan näyttäytyy ihan loogiselta. Hän rakasti läheisiään ja ihmistä lajina. Hän ei halunnut ihmisen lajina tuhoutuvan. Sen sijaan hän ei rakastanut nykyistä väestömäärältään räjähtänyttä ja luontoa riistävää ihmiskuntaa eikä tuntenut (itse näin sanonutkin) rakkautta kaukomaiden asukkaita kohtaan. Hän halusi ihmiskunnan selvästi pienentyvän määrällisesti ja vähentävän radikaalisti kulutustaan.

Eli siis ei rakastanut ihmiskuntaa vaan lähimmäisiään ja jotain ajatusta siitä millainen ihmiskunnan hänestä pitäisi olla, sen sijaan mitä se on. Jossain määrin tuo väitetty rakkaus ihmiskuntaa kohtaan vaikuttaa samankaltaiselta kuin henkistä väkivaltaa kumppaniaan kohtaan tekevän "rakkaus", jossa kumppanin sijaan rakastetaan ajatusta siitä millainen tämän pitäisi olla ja tehdään tämän elämästä helvettiä. Hänen itsensä parhaaksi, totta kai.

 

[BigRedCat]

Ensimmäinen toive on siinä mielessä luonnollinen, ettei ole oikein uskoa siihen, että ihminen oppisi, vaikka määrä hetkellisesti ajautuisi siihen sopivaan. Se toistaisi samat virheet. Ja sen takia parempi olisi poistaa ihminen kokonaan.

Tartun nyt tähän. Ylle jo linkkasin misantropian Wikipedia-määritelmän, johon tämä sopii oikein kätevästi. Kertauksen vuoksi,

"Misanthropy is the general hatred, dislike, distrust or contempt of the human species or human nature. A misanthrope or misanthropist is someone who holds such views or feelings."

Eli kuten tuossa esitit, oman käsityksesi mukaan Linkolan ajattelu nojaa syvään epäluottamukseen ihmisluontoa kohtaan, jonka takia laji olisi kenties parempi kokonaan poistaa. Toinen keskustelu on sitten se, onko jonkinasteinen misantropia itseisarvoisen paha tai huono asia.

Jos taas mennään toiveisiin kuolleista erilaisten tapahtumien yhteydessä, väitän kommenttien olevan osittain provosoivia ja herätteleviä, osittain pragmaattisia tavoitetta lähemmäs vieviä. Kuitenkin todellinen toive ihmiskunnan ihmismäärän vähentämiseen ei käsittääkseni ikinä ollut tappamisessa terrori-iskuin tai vastaava. Ja niiden kohdallakin kommentointi perustui tasan siihen, että ihmisten määrän vähenemiseen tarvitaan kuolemaa. Ja siinä mielessä kuolema on hyvästä. Ja ikinä se ei ollut kannanotto siihen, että kyseinen kuoleman muoto olisi hyvästä tekona, kuten sen niin moni ottaa.

En ole tästä ihan vakuuttunut, vaikka se totuuden siemenen kenties sisältääkin. Linkolahan sanoi ettei itse ole terroristi koska kyvyt ja rohkeus puuttuvat. Ei siksi, että nuo keinot eivät olisi hänestä oikein.

Ymmärrän jossain määrin puolustelut, mutta vähän tulee paikoin fiilis että täällä eräät saisivat ihan samoilla argumenteilla Hitlerin ja Pol Potinkin perusteltua ihmiskunnan ystäviksi. Ja miksei Breivikinkin, jolla myös oli oma "filosofiansa" jossa hän koki tekevänsä jotain "suuremman tarkoituksen" hyväksi. Puhumme kuitenkin ajattelijasta, jonka mielestä mm. demokratia tuhoaa ihmiskunnan ja joka olisi ollut valmis tekemään itse terrori-iskuja ja näki ne ylipäätään hyvinä asioina.

Ja ei, en pidä Pentti Linkolaa yhtä pahana kuin em. henkilöitä. Ihan aiheesta @steierwrass muistutit että tässäkin kun sanat ja teot ovat ristiriidassa, on tekojen paino suurempi. Linkola ei ollut terroristi eikä murhaaja.

 

[steierwrass]

Tartun nyt tähän. Ylle jo linkkasin misantropian Wikipedia-määritelmän, johon tämä sopii oikein kätevästi. Kertauksen vuoksi,

"Misanthropy is the general hatred, dislike, distrust or contempt of the human species or human nature. A misanthrope or misanthropist is someone who holds such views or feelings."

Eli kuten tuossa esitit, oman käsityksesi mukaan Linkolan ajattelu nojaa syvään epäluottamukseen ihmisluontoa kohtaan, jonka takia laji olisi kenties parempi kokonaan poistaa. Toinen keskustelu on sitten se, onko jonkinasteinen misantropia itseisarvoisen paha tai huono asia.[/QUOTE]

En sanonut, että Linkolan ajattelu yleisesti nojaa. Minkä itse toisaalta otat koko jutun pääasiaksi.

En ole tästä ihan vakuuttunut, vaikka se totuuden siemenen kenties sisältääkin. Linkolahan sanoi ettei itse ole terroristi koska kyvyt ja rohkeus puuttuvat. Ei siksi, että nuo keinot eivät olisi hänestä oikein.

Olen eri mieltä.

Ymmärrän jossain määrin puolustelut, mutta vähän tulee paikoin fiilis että täällä eräät saisivat ihan samoilla argumenteilla Hitlerin ja Pol Potinkin perusteltua ihmiskunnan ystäviksi. Ja miksei Breivikinkin, jolla myös oli oma "filosofiansa" jossa hän koki tekevänsä jotain "suuremman tarkoituksen" hyväksi. Puhumme kuitenkin ajattelijasta, jonka mielestä mm. demokratia tuhoaa ihmiskunnan ja joka olisi ollut valmis tekemään itse terrori-iskuja ja näki ne ylipäätään hyvinä asioina.

Ja ei, en pidä Pentti Linkolaa yhtä pahana kuin em. henkilöitä. Ihan aiheesta @steierwrass muistutit että tässäkin kun sanat ja teot ovat ristiriidassa, on tekojen paino suurempi. Linkola ei ollut terroristi eikä murhaaja.

En usko, että yksikään tällä hetkellä täällä Linkolaa ymmärtävistä kykenisi tuollaiseen esimerkiksi Hitlerin kohdalla. Eikä kellään olisi edes yritystä siihen, koska ajatukset eivät ole sitä lähelläkään.

 

[BigRedCat]

Vihaan ampiaisten ininää ja pistoksia, olen siis ampiaisvihaaja. Vihaan kirjojen painoa, sotkeutuvuutta ja haurautta, olen siis kirjavihaaja.

Vähän sakeaksi menee, palataan kenties paremmalla ajalla. Mutta otetaan nyt tästä kohtaa sen verran kiinni, että varmaan olisitkin jos sinusta kirjoja pitäisi polttaa siksi että ne ovat painavia ja sotkeutuvia. Tai että ampiaisten määrä pitäisi pudottaa murto-osaan koska ne inisevät ja pistävät.

 

[BigRedCat]

Esimerkithän ovat mitä naurettavimpia, mutta tuosta määrän vähentämisestähän ei ollut kyse. Antamasi määritelmän ehdot näyttäisi täyttyvän, riittää kun on tuollaisia tuntemuksia tai ajatuksia.

"Misanthropy is the general hatred, dislike, distrust or contempt of the human species or human nature. A misanthrope or misanthropist is someone who holds such views or feelings."

Puolestani voidaan olla palaamatta asiaan.

Hyvä on. Tässä voidaan antaa henkilölle itselleen valtaa ihmisluonnon määrittelyssä. Ei-misantroopin voisi kuvitella näkevän, että ihmislaji kykenee myös "pelastamaan" luonnon ja mukauttamaan käyttäytymistään. Säätelemään aiheuttamaansa kuormaa ekosysteemille ekosysteemin säilyttämiseksi. Linkola ei omien sanojensa mukaan ajatellut näin, vaan että ihmiselle oli nimenomaan väistämätöntä kykenemättömyys kohtuullisuuteen ja elämään tuhoamatta muuta ekosysteemiä.

Ampiaisviha taas on sikäli turha esimerkki, että mitä sitten jos noilla määritelmillä todetaan henkilön olevan ampiaisvihaaja? Kyllä minäkin inhoan hyttysiä ja paarmoja mutta ymmärrän että lajien poistaminen voisi tuoda arvaamattomia ei-toivottuja vaikutuksia ekosysteemille. Voi minua silti paarmavihaajaksi kutsua ja ihan aiheesta. Mitä kirjoihin tulee, eivät kaikki kirjat ole esimerkiksi painavia, vaan paino vaihtelee valtavasti kirjojen kesken. Ei tuo siten ole mikään "kirjaluonnon ominaisuus".

Kun Linkolasta puhutaan, hän on ihan itse tuonut ilmi näkemyksiään kuinka ihmislaji on se typerin, evoluution erehdys, pitäisi hävittää täysin, jne. Hän on nimenomaan itse korostanut ihmisen haitallista käytöstä lajinomaisena piirteenä ja kuinka ihmiseltä puuttuu kyky säädellä kuormittavuuttaan ympäristölle. Lisäksi hän on sitten puhunut paljon myös muista "vitsauksista" ihmisten keskuudessa, kuten demokratiasta ja kehitysavusta.

edit: Esim. itse vihaan ihmisten itsekkyyttä ja piittaamattomuutta. Kuitenkin rakastan ihmisten pyyteettömyyttä ja halua auttaa kärsiviä. Jos olisin sitä mieltä että ihminen on lajina auttamatta itsekäs ja piittaamaton, ja näkisin nämä negatiivisena asiana, voisi minua jonkin sortin misantroopiksi hyvinkin nimittää. Näen kuitenkin ennemminkin että ihmiskunnan sisällä on melkoisesti vaihtelua näissä ominaisuuksissa ja että molemmat ovat sidonnaisia ympäristöön. Meillä on lajina taipumus molempiin.

 

[Ollakseni]

"You can't make an omelette with out breaking eggs." Tällähän toimiaan on puolustellut niin Lazar Kaganovitš, Ranskan Vallankumous johtajat ja muut hilpeä veikot. Ja olihan mm. Ruandassa kova taistelu elintilasta kun hutut tappoivat noin sadassa päivässä 800 000 tutsia.

 

[theZ]

Toki mahdollisuuksia on. Näyttää kuitenkin että Linkolan suhtautuminen ihmiskuntaan oli jo lausuntojenkin osalta varsin ristiriitaista ja vaatii melkoisesti hyvää tahtoa nähdä hänen johdonmukaisesti rakastaneen ihmiskuntaa.

Tietenkin ihmiset käyttäytyvät kriisin kohdatessaan eri tavalla. Tästä ei ole kysymys. Veikkaanpa ettei tuo "nauravainen ja iloinen" koulukaverisi kuitenkaan erityisemmin hehkuttanut kuinka hienoa on että isä kuoli vaikka häntä rakastinkin, vai kuinka?

Olet oikeassa tuon osalta, että miltä se näyttää ulospäin jos suhteuttaa keskimäärin ihmisiin ja siihen missä linjassa ajatukset ja sanomiset ovat pääsääntöisesti. Jokainen tapaus on yksilöllinen ja Linkolan kohdalla pidän todennäköisyyttä vielä keskivertoihmistä suurempana, että hän ajattelee todella samoin kuin puhuu ja rakasti myös ihmiskuntaa. Täysin johdonmukaista se ei vuosikymmenten aikana tietenkään voi olla ja väkisinkin ajatusmaailmat muuttuvat vuosien varrella.

En usko että ollaan kovin paljon eri linjoilla Linkolan suhteen. Mielestäni todennäköisempää on, että hän ei rakastanut ihmiskuntaa siinä määrin kuin puhui, mutta kun siihen kuitenkin realistinen mahdollisuus on niin en oikein osta sitäkään näkökulmaa, että vaadittaisiin jotain hyvää tahtoa nähdä hänen rakkautensa ihmiskuntaa kohtaan. Näen sen mahdollisuuden siitä huolimatta, että mitään varsinaista tahtotilaa aiheeseen liittyen mulla ei ole. Mulle Linkolan suhtautuminen ihmiskuntaan on sinänsä ihan yhdentekevää. Enemmän tässä keskustelussa kiinnostaa ihmisten osittain mustavalkoinenkin ajatusmaailma, sen taustojen ymmärtäminen ja erittäin räikeät argumentaatiovirheet. Linkolaan nämä liittyvät siten, että hän oli tuota "out of the box"-ajattelua vahvasti käyttävä henkilö.

Tuossa aiemmin vaikkapa @Fordél sortui erittäin huonoon argumentaatioon väittäessään että "lajien säilyminen ja suuri määrä on itseisarvo" ja että "ilman luontoa ei ole elämää". Samaan syssyyn totesi silti, että: "Toiseksi mikä sinä tai minä olemme määrittämään merkityksiä. Jokainen määrittäkööt ne itse." Eli todettiin jokaisen saavan määrittää merkitykset itse, mutta silti useamman viestin ajan yritettiin muka rationaalisesti perustella miksi luonnolla, lajien määrällä tai edes ihmiskunnan säilymisellä olisi mitään merkitystä.

Kuolemaan liittyvät juhlat maailmalla ovat yleensä sellaisia joissa juhlitaan henkilön elämää. Se ei mitenkään sovi esimerkkiini "perintöbileistä". Lisäksi tuolla nyt vain halusin alleviivata sitä, että on ristiriitaista sanoa käytännössä että "toivon sinulle kaikkea hyvää ja pitkää ikää, mutta kuolisitpa nyt pian sinä ja muutkin sukulaiset että saisin perinnön mahdollisimman äkkiä".

En kykenisi pitämään tällaista toivovaa henkilöä mitenkään humaanina tai belgialaisia rakastavana. Millä hän painottaa niiden kuolevien belgialaisten (joita tarvitaan aika pirusti jos joku liikakansoitus pitää ratkaista) kuoleman ja kärsimyksen suhteessa muiden hyötyyn? Miksei hän toivoisi ratkaisua muuta kautta, kuten hitaammin syntyvyyden alenemisen myötä tms.?

Tällaiset filosofiset pyörittelyt saadaan helposti kuulostamaan tosi fiksuilta ja houkuttelevilta. Kuitenkin tämä esittämäsi ajatus on fundamentaalisesti samanlainen kuin olisi kannattaa vähemmistöjen orjuutta ja joukkoraiskauksia sillä ajatuksella että "muu ihmiskunta hyötyy". Tästähän on olemassa vitsikin kuinka yhdeksän kymmenestä tms. nauttii joukkoraiskauksesta. Jonkinlainen utilitarismin irvikuva.

Jos olisin isänä perheeni kanssa veneessä joka on uppoamassa ja heittäisin jonkun perheenjäseneni laidan yli sen sijaan että hyppäisin itse, olisinpa totisesti sairas tapaus. Sen sijaan jos puhutaan isommasta porukasta, en oikein tajua miten se pitäisi nähdä ihmisrakkauden ilmaisuna lajityypillisen käyttäytymisen sijaan jossa laitetaan oma ja lähimmäisten nahka kollektiivin edelle. Tietenkin, jos oltaisiin hypoteettisessa tilanteessa jossa on esim. 100 ihmistä laivassa ja joko yksi kuolee tai kaikki kuolevat, olisi lähtökohtaisesti parasta että vain yksi kuolee. Mutta myös keinoilla on väliä ja järjestyksellä jossa niitä sovelletaan. Lisäksi tuo tilanne ei ole sama kuin liikakansoitus, jonka osalta ei tälläkään hetkellä ole mitään tuollaista ultimaattumia että nyt täytyy pienehkön porukan heittää veivinsä tai kaikki muut kuolevat. Esimerkin luonne muuttuu täysin, jos mennään "jotta muut voisivat elää mukavammin" -asteelle, kuten edellisessä kappaleessasi esitit.

Mitä tulee tuohon abstraktointiin, siinä vain käy herkästi niin että episteemisen ylimielisyyden seurauksena omat spekulaatiot siitä, mikä on tarpeen ja hyväksi, muuttuvatkin aksioomiksi joiden pohjalta aletaan johtaa ratkaisuja ja pudotella muiden päitä.

@BigRedCat ja nimimerkin takana oleva ihminen on selvästi logiikkaan ja rationaaliseen ajatteluun pystyvä. Sen takia vähän ihmetyttää tuo ettet halua nähdä ihmisten erilaisuutta ja vahvasti oman(?) arvomaailmasi pohjalta yleistät asioita täällä.

Tuossa nyt esittämässäsi perintöesimerkissä on jonkinlainen ristiriita olemassa. Senkin toki pystyy ihminen kääntämään niin, ettei siinä ole ristiriitaa, mutta en tartu siihen nyt kun se veisi fokusta liikaa pois. Mutta se on jo yksinkertaisempi ajattelutapa, että rakastat ja toivot pitkää ikää sille sukulaisellesi ja hänen kuoltuaan välittömästi laitat pystyyn perintöbileet. Sitä kuollutta ei mikään enää tähän maailmaan palauta joten voit kääntää uuden sivun elämässäsi ja ottaa vaikka ekasta minuutista lähtien "ilon irti" perintörahoista. Tämä ei ole sosiaalisesti hyväksyttyä, mutta se ei ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa että aidosti olisit välittänyt kuolleesta ihmisestä ja toivonut hänelle pitkää ikää niin kauan kuin hän oli elossa.

Belgialaisesimerkki ja tuo vene-esimerkki ovat vähän erilaisia. Tai tuo sinun uusi sadan ihmisen laivaesimerkki. Keinoilla ja järjestyksillä mitä sovelletaan on juuri se merkitys, minkä jokainen niille haluaa antaa. Vene-esimerkissä taas yleistät ihmisten arvomaailmaa toteamalla, että jos et isänä hyppäisi itse niin "olisinpa totisesti sairas tapaus". Sadan kohdalla olisikin "lähtökohtaisesti parasta että vain yksi kuolee". Olisitko totisesti sairas tapaus jos et laivaesimerkissä haluaisi olla se joka kuolee? Tuskin, jos 99:lle riittää pelastusveneet nii kapteeninhan se pitää kuolla laivansa mukana, eikö? Yleinen konsensus. Tai tuo joukkoraiskaus-vitsi. Sekin perustuu ainoastaan yleiseen konsensukseen. Jos 95% ihmisistä hyväksyisi joukkoraiskaukset niin olisiko se silloin sairasta? Oliko homoseksuaalisuus sairasta silloin kun se ei ollut yhteiskunnallisesti hyväksyttyä? Etiikkaa on ihmiskunnan sisäisten tarpeiden pohjalta järkevää miettiä, mutta ihmiselle joka ajattelee että "ei ole absoluuttista oikeaa tai väärää, on vain erilaisia tekoja" ei pysty rationaalisesti perustelemaan mitään muuta näkemystä sen oikeammaksi. Et pysty perustelemaan miksi kenenkään pitäisi miettiä ihmiskunnan tai yksilön tarpeita. Jokainen tekee valinnat.

Liikakansoitus oli ainoastaan kuvitteellinen esimerkki. Ihan kuten alunperin se belgialaisviha oli kuvitteellinen tilanne. Siksi ei ole juurikaan mieltä käyttää aikaa sen pohtimiseen että kuinka realistinen tilanne on missä liikakansoituksen vuoksi pitäisi ihmisiä kuolla Belgiassa.

Ihmiset ovat erilaisia. Heillä voi vilpittömästi olla omanlaiset arvomaailmansa ja vaikka ne eivät osuisi yhteen oman arvomaailmasi tai yleisen konsensuksen kanssa, niin se ei tee niistä automaattisesti vääriä. Mun oma agenda elämässä jollain tasolla on erilaisuuden ymmärryksen ja hyväksymisen lisääminen. Myös ääritapauksissa. Sen vuoksi Linkolakin kiinnostaa vaikka en hänen arvomaailmaansa henk.koht. tasolla jaa ollenkaan. Eikä Linkolan kohdalla mua tosiaan niinkään kiinnosta se oliko Linkola aidosti jotain mieltä vai ei vaan enemmän tässä keskustelussa kiinnostaa se miltä pohjalta osa keskustelijoista vetää johtopäätöksiä siitä miten Pentti-setä jostain on ajatellut.

 

[Walrus21]

Linkolan myötäily kyllä tylsyttää ainakin niiden kirjoittajien kirveet, jotka ovat tavanneet kritioida "paremman väkivallan" mantraa. Johdonmukaisuuden nimissä vaadin, että joku nurkkaa käsitteen "parempi kansanmurha".

Minä en löydä Linkolan haastatteluista tai kirjoista mitään sellaista, mikä viittaisi filantrooppisiin taipumuksiin tai edes johonkin kädenlämpöiseen vasemmistohumanismiin.

Ääriajattelija mikä ääriajattelija. En voi olla palaamatta ajatukseen, että hyvin brändätty ekologisuus antaa "vapaudut vankilasta"-kortin kaikkiin muihin poliittisiin linjauksiin.

 

[Fordél]

Tuossa aiemmin vaikkapa @Fordél sortui erittäin huonoon argumentaatioon väittäessään että "lajien säilyminen ja suuri määrä on itseisarvo" ja että "ilman luontoa ei ole elämää". Samaan syssyyn totesi silti, että: "Toiseksi mikä sinä tai minä olemme määrittämään merkityksiä. Jokainen määrittäkööt ne itse." Eli todettiin jokaisen saavan määrittää merkitykset itse, mutta silti useamman viestin ajan yritettiin muka rationaalisesti perustella miksi luonnolla, lajien määrällä tai edes ihmiskunnan säilymisellä olisi mitään merkitystä.

Lopultahan jokainen määrittelee itse merkityksensä eri asioille, eihän siitä ole epäselvyyttä. Kuten totesin niin tämän toteutuminen kuitenkin edellyttää, että kunnioitamme jokaisen elämää ja mahdollisuutta siihen. Ilman luontoa ei ole elämää.

Itse kysyit, että onko lajien mahdollisimman suuri määrä joku itseisarvo ja miksi enemmän lajeja on jotenkin tavoiteltavampi tila kuin vähemmän?

Vastasin tähän kyllä. Vaikka jokainen luo lopulta itse omat merkityksensä niin meillä on myös yhdessä sovittuja merkityksiä. Yksi niistä on luonnon monimuotoisuus, mikä ilmenee esimerkiksi perustuslakimme 20 pykälästä.

 

[Byvajet]

Ääriajattelija mikä ääriajattelija.

Linkolan ääriajattelu on kovin vaatimatonta verrattuna markkinatalouden kannattajien ääriajatteluun. Kaiken lisäksi Linkolan ajattelu on todellakin vain ajattelua ilman tekoja. Sen sijaan markkinatalouspahuuden vaikutukset ovat todellisia, konkreettisia.

Keskivertokansalaiseen verrattuna Linkola on aiheuttanut hyvin vähän pahaa. Sen sijaan kulutuskulttuurin edustajat, joihin kuuluvat mm. oppilailleen markkinatalousliturgiaansa saarnaavat opettajat, ovat varsinaisia superpetoja, jotka täysin häikäilemättä pyrkivät maksimoimaan ihmisten edun tässä ajassa kokonaisuutta huomioimatta.

Nykymuotoinen globaali markkinatalous:

• Tuhoaa ympäristön ja heikentää tulevien sukupolvien elinoloja, saattaa jopa tuhota ne. Kysymys on ihmisoikeusrikollisuudesta, jossa aikaisemmat sukupolvet suorittavat tulevien sukupolvien kansanmurhaa tai kidutusta kulutuskulttuuriin sitoutumalla. Resurssit voitaisiin jakaa muutenkin kuin kestämättömään kulutukseen perustuvan järjestelmän ehdoin.
• Luo äärimmäistä epätasa-arvoa. Vauraat maat ja niiden kansalaiset, joihin suomalaisetkin kuuluvat, hyödyntävät surutta surkeisiin oloihin syntyneiden ihmisten ahdinkoa. Köyhään maahan köyhäksi syntyneellä ei ole käytännössä mitään mahdollisuutta parantaa asemaansa, eikä globaali markkinatalous häpeile käyttää näiden ihmisten hätää hyväkseen. Globaalin markkinatalouden yksi keskeinen ajatus on halu vaalia kilpailua ja epätasa-arvoa ja hyötyä niistä.
• Perustuu äärimmäiseen epärehellisyyteen eli sivistyksen puutteeseen, jota erityisesti liberaalit koulutetut kaupunkilaiset rakastavat ja vaalivat. Heitä tuuttaa, että monenlaisia mahdollisuuksia ja monenlaista hyvyyttä heille itselleen tarjoava markkinatalousjärjestelmä ei sosiaalisilta perusteiltaan ole oikeudenmukainen eikä pitkällä aikavälillä mahdollinen ilman ympäristötuhoa.

Tuossa on kuvattu Linkolan maailma ja markkinatalousprkeleen maailma. Nyky-yhteiskunnassa jälkimmäiseen pyrkivät lähes kaikki. Se ohjelmoidaan lapsiin jo esikoulussa. Kaikki halutaan tuottamaan, luomaan tarpeita ja kuluttamaan. Jos tuho ei pysy käynnissä, järjestelmä ajautuu kriisiin.

Kumpi on pahempi, se, joka tekee hyvää (esimerkiksi Linkolan luonnonsuojeluhankkeet) ja puhuu ihmistä vastaan, vai se, joka puhuu ihmisen puolesta, mutta tekee ihmistä vastaan?

Katsotaan mies eikä nuttu. Olet sitä mitä teet etkä sitä mitä puhut. Markkinatalousjärjestelmään sitoutumalla sitoutuu samalla väistämättä myös pahan tekemiseen. Silloin paha ei ole ainoastaan puheissa vaan käytännössä.

 

[theZ]

Lopultahan jokainen määrittelee itse merkityksensä eri asioille, eihän siitä ole epäselvyyttä. Kuten totesin niin tämän toteutuminen kuitenkin edellyttää, että kunnioitamme jokaisen elämää ja mahdollisuutta siihen. Ilman luontoa ei ole elämää.

Itse kysyit, että onko lajien mahdollisimman suuri määrä joku itseisarvo ja miksi enemmän lajeja on jotenkin tavoiteltavampi tila kuin vähemmän?

Vastasin tähän kyllä. Vaikka jokainen luo lopulta itse omat merkityksensä niin meillä on myös yhdessä sovittuja merkityksiä. Yksi niistä on luonnon monimuotoisuus, mikä ilmenee esimerkiksi perustuslakimme 20 pykälästä.

Ymmärrän nuo näkemykset, mutta Linkola-ketjussa kun ollaan niin ajattelin mennä vähän syvemmälle ajattelussa kuin mitä lukee perustuslaissa tai mikä on ihmisten yleinen konsensus (sitä kautta se perustuslakikin syntynyt epäsuorasti) puhumattakaan pelkistä omista arvoistasi. Tuohon "ilman luontoa ei ole elämää"-kommenttiin vastasinkin jo aiemmin. Jos sitä on tarvetta käydä rautalangasta läpi vielä niin avaan sitä tarvittaessa lisää.

 

[Realcowboy]

Pentti Linkolasta on tehty näytelmä. Esitykset ovat keväällä Kansallisteatterin Vallilan näyttämöllä, syksyllä korjatussa päärakennuksessa. Linkola oli niin moniulotteinen persoona, että hänen esittämiseen tarvittiin viisi henkilöä: Kolme näyttelijää, muusikko ja tanssija.