Valitettavasti jatkoaikakin on nykyään täynnä tätä jankuttamisen kulttuuria. Liekö sitten vain harhaluulo, että ajatuksia ja mielipiteitä on joskus voinut sanoa ääneen, ja eri mieltä olevaa on kunnioitettu siksi, että se on ollut eri mieltä. Tätä nämä mainitut dokumentit mielestäni alleviivaavat, Linkolan sanomaan on ollut lupa. Nykyään ei, kuten tämäkin keskustelu osoittaa tässä viime päiviltä.
Linkola herätti ajatuksia, ja jos jotain on hänelle annettava, on se että tuskinpa olisi saanut sanomaansa niin monelle perille, jos ei olisi aikanaan puhunut niin suoraan, tai kenties rehellisesti omista "ratkaisuistaan".
Mautonta, tunnekylmää, hautojen päällä tanssimista se oli antaa mielipide terroristi-iskusta, että se oli hyvä asia. Vaikka olisikin ollut pidemmälle vietynä, mustavalkoisesti ajateltuna oikeassa. Vaikka juuri terrori-iskuista tosiasiassa seurasi esim 911 kohdalla, että hetkellisesti lennettiin vähemmän, mutta myöhemmin käynnistyi sota-operaatioita, joiden myötä luontoa tuhoutui paljon enemmän. Tässä kohtaahan, ja muuttuneessa yhteiskunnallisen keskustelukulttuurin tilassa tämä viesti oli oman ydinajatuksen, luonnonsuojelun kannalta vahingollinen, koska se lisäsi hänen ajatustensa vastustamista, jo periaatteellisista syistä keskittyen tunnereaktioon joka viestistä syntyi, eikä meillä oikein ole keskustelukulttuurissa ollut tämän jälkeen pyrkimystä ymmärtää toisen ydinajatusta.
Linkolasta piirtyy omaan mieleeni se, että mies oli melko kaukaa älykäs, ja ymmärsi jo 1970 sen, mitä me yleisesti tiedämme nyt ilmaston ja luonnon tilasta. Se, oliko hän kuitenkaan ihmisenä viisas, on kai aika yhdentekevää arvioitaessa hänen ajatuksiaan. Kuitenkin se on todettava, että viisas ihminen ei ahdistuisi älykkyydestään niin paljon, että se estäisi kokemasta myönteisiä tunnekokemuksia elämästä. Omalla tavallani pidän Linkolaa epäonnistuneena ihmisenä, kun hän on saanut niin paljon kärsiä, omien sanojensa mukaan siitä, että on ymmärtänyt miten tuhoisaa maailman meno on.
Levätköön rauhassa.