Pelitapakeskustelu

  • 604 775
  • 4 156

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Erityisesti odotan mielenkiinnolla ehdotuksia TosiFanilta ja Wäinö#16:lta. Ennen kaikkea odotan omatoimista tilastointiin perustuvaa faktatietoutta näiltä kahdelta nimimerkiltä.

Ainakin alkuun olisi mielenkiintoista yhdistää lähtöjen määrät vaikkapa ykkös- ja kakkoskategorioiden maalipaikkojen määrään. Tulisi huomattavasti parempi kokonaiskäsitys pelinkulusta ja pelinhallinnasta ja voisi jopa olla mahdollista arvioida valittujen lähtöjen korrelaatiota maalipaikkoihin. Maalipaikat on helppo laskea etukäteen selkeillä kriteereillä kertakatsomalla.
 
Maalipaikat on helppo laskea etukäteen selkeillä kriteereillä kertakatsomalla.
Joskus on tullut tätä ohimennen mietiskeltyä, ja tulin siihen tulokseen, että kyllähän ne silmällä näkee omaa käyttöä varten helposti, mutta jos se oma pääsnsisäinen maalipaikkakriteeristö pitäisi aukikirjoittaa, menisi homma jo aika vaikeaksi. Mikä olisi sinun kriteeristösi vaikkapa ykkösluokan maalipaikalle? Entä kakkos-?
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Joskus on tullut tätä ohimennen mietiskeltyä, ja tulin siihen tulokseen, että kyllähän ne silmällä näkee omaa käyttöä varten helposti, mutta jos se oma pääsnsisäinen maalipaikkakriteeristö pitäisi aukikirjoittaa, menisi homma jo aika vaikeaksi. Mikä olisi sinun kriteeristösi vaikkapa ykkösluokan maalipaikalle? Entä kakkos-?

Ykkösluokan maalipaikka voisi olla esim. maalialueen ja B-pisteiden väliseltä sektorilta tullut hyvä laukaus, ohjaus tai laukaisupaikka, kakkoskategoriaa sitten tuon alueen ulkopuolelta tullet hyvät tilanteet. Pääasia olisi kuitenkin, että kriteerit olisi molemmille joukkueille samat, jolloin tulisi käsitys pelin hallinnasta. Oman lähdöillä olisi tällöin jo hivenen enemmän tulkinta-arvoa, kun pelin kulusta syntyy myös joku käsitys.
 
Ykkösluokan maalipaikka voisi olla esim. maalialueen ja B-pisteiden väliseltä sektorilta tullut hyvä laukaus, ohjaus tai laukaisupaikka, kakkoskategoriaa sitten tuon alueen ulkopuolelta tullet hyvät tilanteet. Pääasia olisi kuitenkin, että kriteerit olisi molemmille joukkueille samat, jolloin tulisi käsitys pelin hallinnasta.
Hyökkäysrytmien tilastossa hyvää on sen yksikäsitteisyys. Tuollainen "hyvä laukaus" ja "hyvät tilanteet" kuin yhtälailla "laukaisusektorikin" on paljon subjektiivisempi määre kuin viivelähtö, puolinopea tai nopea hyökkäys. Ihmisillä saattaa olla valtavat käsityserot siitä mikä lasketaan maalipaikaksi. Pääasian tulisi siis olla se, että mitä ikinä sitten tilastoidaankaan, tulee tilastoinnin kriteerit olla kaikille tilastoijilla ja tilaston tulkitsijoilla samat.

Ilmeisesti tuon tilasto sitten esitettäisiin taulukkona, jossa allekkain riveillä eri hyökkäysrytmit ja sarakkeissa ykkös- ja kakkoskategorian paikkojen lukumäärä?
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Ilmeisesti tuon tilasto sitten esitettäisiin taulukkona, jossa allekkain riveillä eri hyökkäysrytmit ja sarakkeissa ykkös- ja kakkoskategorian paikkojen lukumäärä?

Pääasia hommassa olisi saada käsitys kuinka pelin hallinta on jakaantunut ja kuinka se on realisoitunut maalipaikkoina. Jos tutkii pelkkiä lähtöjä, niin ei saa mitään käsitystä siitä millaista peli on keskialueen jälkeen ja kuinka se realisoituu tehokkuutena eli maalipaikkoina. Maalipaikkojen suhde kertoo jo aika hyvin joukkueiden tasosta suhteessa toisiinsa.
 
Pääasia hommassa olisi saada käsitys kuinka pelin hallinta on jakaantunut ja kuinka se on realisoitunut maalipaikkoina. Jos tutkii pelkkiä lähtöjä, niin ei saa mitään käsitystä siitä millaista peli on keskialueen jälkeen ja kuinka se realisoituu tehokkuutena eli maalipaikkoina. Maalipaikkojen suhde kertoo jo aika hyvin joukkueiden tasosta suhteessa toisiinsa.
Ymmärrän tämän kyllä.

Mutta jotta tilastolla olisi jotain arvoa tulkitsijalle, täytyy tulkitsijan tietää miten se on muodostettu. Lähdöt ovat yksikäsitteisiä, mutta sen jälkeinen kriteeristö tulisi olla myös. ESIM: Jos hyökätään dumpilla tavoitteena luoda maalipaikkoja kulmapelin kautta, niin kuinka nopeasti se kiekko on riistettävä takaisin jotta hyökkäys ja mahdollinen maalipaikka voidaan lukea hyökkäykseenlähdön seuraukseksi? ESIM2: Entä jos kiekko tuodaan alueelle ja maali syntyy pitkän hyökkäyksen jälkeen ihan eri ketjun toimesta joka on hienosti kiekon valitsemallaan hyökkäysrytmillään alueelle tuonut? ESIM3: Jos ollaan "hyvällä laukaisupaikalla", maalivahti poikittaisliikkeessä, mutta puolustaja pelaa tilanteen hyvin ja kiekko lentää vastustajan mailan kautta muikkuverkkoon, oliko maalipaikka ja jos oli niin ykkös- vai kakkoskategorian? Yms. yms. yms.

Pointtina se, että jos kaksi ihmistä tilastoi samasta pelistä lähtöjä ja niistä seuraavia maalipaikkoja ja saa täysin eri luvut, millainen arvo tilastolla silloin on? Kirjoitit, että maalipaikat ainakin on helppo laskea selkeillä kriteereillä. Olen edelleen sitä mieltä että asia on näin, kun peliä tarkastelee yksinään. Mutta siinä vaiheessa kun kaksi ihmistä puhuu samasta asiasta, täytyy määritelmien olla hyvin eksakteja jotta keskustelussa olisi mitään järkeä. Eksaktiuden taso, jossa tällä hetkellä ollaan "hyvä maalipaikka", "laukaisusektorista", jne, ei riitä sitten alkuunsakaan. Johan ristiriitoja meinaa erilaisten tulkintojen vuoksi syntyä niinkin yksinkertaisista asioista kun vaikkapa yhden suht selkeästi vakiintuneen termin, "meidän peli", sisällöstä, saati sitten jos asia olisi yhden termin sijaan taulukko jossa on 10 muuttujaa per joukkue.
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Ymmärrän tämän kyllä.

Mutta jotta tilastolla olisi jotain arvoa tulkitsijalle, täytyy tulkitsijan tietää miten se on muodostettu. Lähdöt ovat yksikäsitteisiä, mutta sen jälkeinen kriteeristö tulisi olla myös. ESIM: Jos hyökätään dumpilla tavoitteena luoda maalipaikkoja kulmapelin kautta, niin kuinka nopeasti se kiekko on riistettävä takaisin jotta hyökkäys ja mahdollinen maalipaikka voidaan lukea hyökkäykseenlähdön seuraukseksi?

Tarkoitin, että lähtötilastojen tukena olisi hyvä olla vaikkapa se maalipaikkatilasto, jotta tietää edes jollain tasolla minkä tyylisestä pelistä on ollut kyse, kumpi on peliä vienyt jne. Ei se välttämättä tarvitse olla suoraan linkitetty tiettyyn hyökkäyksenlähtöön, vaikka toki se niin voisi tarjota ehkä jotain mielenkiintoistakin. Tämä nyt oli vain yksi ehdotus siffalle, jolla selvästi on intoa hommaan. Corsi-tilasto olisi tietenkin loistava-asia, mutta niitä taitaa olla aika vähän saatavilla eurooppalaisista peleistä.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
...Erityisesti odotan mielenkiinnolla ehdotuksia TosiFanilta ja Wäinö#16:lta. Ennen kaikkea odotan omatoimista tilastointiin perustuvaa faktatietoutta näiltä kahdelta nimimerkiltä.

Olen jo useampaan kertaan sanonut, en tilastoi. En muutenkaan osallistu keskusteluun viikonloppuna koska verkot on Strömsön edessä meressä.
 

Mechalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, Idän ihme, Honka
Ihailtavasti tuo Suomen joulukuusikarvaus (kaksi-kaksi-yksi eli yksi mies kärkikarvaajana) sai pidettyä Valko-Venäjän viisikon ahtaalla. Näin Valko-Venäjän peli vaikeutui ja syötöt menivät sinne tänne. Onkohan Erkka harrastanut tuota aiemminkin vai onko se jokin uusi variaatio, mitäs siffa sanoo tähän?
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Tässä Suomen avauspelin dataa odotellessa pakko todeta, että tänään oli minkään sortin organisoitu avauspeli harvassa. Nähdäkseni Suomen peli toimi ihan ok avauserän jälkipuoliskolla ja osin toisessa erässä, mutta muuten hyökkäyspeli oli heikkoa.

Se jäi ihmetyttämään, että kolmannessa erässä oli suorastaan korostuneen vähän kiekkokontrollia, jopa paineettomissa tilanteissa vain dumppi päätyyn ja pidettiin vaihdot lyhyinä. Joukkoon mahtui myös erittäin huonoja henk.koht ratkaisuja, kuten Lajusen pitkä kiekko 5min ennen loppua.

Voittoa ei ainakaan saa laitettua lähtöjen ansioksi, Rinne pelasi hyvin, puolustettiin keskeltä ja Konna teki yhden näyttävän soolomaalin neljän vihulaisen keskeltä.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Tämän päivän peleistä laitan nyt ensin helpoimmin katsottavan asian. Eli tuliko viivelähdöistä maalipaikkoja? USA lähti viiveellä 9 kertaa ja sai niistä hyökkäyksistä yhden maalipaikan. Latvia lähti viiveellä 7 kertaa ja sai kaksi maalipaikkaa, joista toisesta Daugevins teki maalin. Suomi lähti viiveellä 12 kertaa ja sai niistä yhden maalipaikan. V-Venäjä lähti viiveellä 13 kertaa ja sai yhden maalipaikan.

Suomi pelasi tänään yhtenäisesti viisikkoina hyökkäys- ja puolustussuuntaan. Viivelähdöt kuuluivat olennaisina elementteinä Suomen pelisuunnitelmaan, kuten myös palauttaminen. Suomi vetäytyi keskialueen trap:iin huomattavan paljon, jolloin päätykarvausta oli normaalia vähemmän. Omaa maalinedustaa Suomi puolusti hyvin. V-Venäjän taiturit pyörivät Suomen puolustusmuodostelman ulkopuolella.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että Suomi pelasi/pelaa näissä kisoissa nopeaa pystysuunnan jääkiekkoa vain kisojen viisi ensimmäistä eräänsä. Kukaan tuskin kehottaa enää olemaan menemättä seisomaan maalin taakse, olemaan palauttelematta kiekkoa tai olemaan panematta kiekkoa myös poikittain omalla puolustusalueella. Omalta puolustusalueelta lähteviä hyökkäyksiä rytmitetään jatkossakin H+V+P kontrollilähdöillä.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Voittoa ei ainakaan saa laitettua lähtöjen ansioksi, Rinne pelasi hyvin, puolustettiin keskeltä ja Konna teki yhden näyttävän soolomaalin neljän vihulaisen keskeltä.

Mieksei voi laittaa lähtöjenkin ansioksi? Hyökkäyksiinlähdöt olivat Suomen voiton avaimena niinkuin puolustaminenkin. Seinäjoen poika Konna Kontiola teki voittomaalinsa palautuksesta (P).
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Ihailtavasti tuo Suomen joulukuusikarvaus (kaksi-kaksi-yksi eli yksi mies kärkikarvaajana) sai pidettyä Valko-Venäjän viisikon ahtaalla. Näin Valko-Venäjän peli vaikeutui ja syötöt menivät sinne tänne. Onkohan Erkka harrastanut tuota aiemminkin vai onko se jokin uusi variaatio, mitäs siffa sanoo tähän?

Ei ole uusi keskialueen trap-muoto. Kärkikarvaajan alla kaksi muuta hyökkääjää olivat leveällä ja puolustajat näiden alla kapeammalla. Minusta se ei ollut joulukuusikarvaus, koska "tyvi" oli kapeammalla kuin "keskikohta". Hyvin toimi joka tapauksessa. Lieneekä Hannu Virran ehdotus?
Marjamäen käden jälki näkyi hyökkäyspelaamisessa. Erkka tietysti oli hyväksynyt apuvalmentajien ehdotukset.
 
Suosikkijoukkue
KalPa
Meikäläinen ei pidä nykyisestä maajoukkueen pelitavasta ollenkaan. Paluu vanhaan jalat-jalat-punaiselta ränniin-hyökkääminen on hirveää katseltavaa. Ajoitukset on ihan pielessä ja harvoin ennätetään karvaamaan niitä rännikiekkoja.

Mahtaa esim Immosta ottaa kupoliin pelata tällä systeemillä kun taidot kuitenkin mahdollistaa paljon paremman kiekollisen pelin.

Konnan kenttä on ainoa, joka pelaa kiekon kanssa niinkuin pitäkin, lyhyillä syötöillä ja pienillä etäisyyksillä. Muut kentät on onnellisia kun pääsee punaisen yli heittämään ränniin ja pääsee vaihtoon.

OJ:sta huomaa, miten palautukset ei ollenkaan ole vaihtoehto, joka kerta mies viskaa kiekon vastustajalle ja lähtee vaihtoon, vaikka alaspäin pelaamalla olisi monta kertaa ollut mahdollista pitää kiekko omalla joukkueella vaikka vaihto pitäisikin tehdä.

Materiaalista tämä ei minun mielestä ole kiinni, J. Jalosen aikaan ei monesti ollut myöskään mitään huippunippuja kasassa, silti pidettiin kiekkoa.

Monet haukkui sitä kiekollista pelaamisa hitaaksi ja tylsäksi seisoskeluksi, mutta tämä kulmakiekkoja rätkiminen ja hirveä sumppu omassa päässä vasta kauheaa lätkää onkin katsoa. Esim taklaukset puuttuu kokonaan, kun yksinkertaisesti ei ennätetä vastustajan pakkiin kiinni huonosti ajoitettujen päätykiekkojen jälkeen.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Mieksei voi laittaa lähtöjenkin ansioksi? Hyökkäyksiinlähdöt olivat Suomen voiton avaimena niinkuin puolustaminenkin. Seinäjoen poika Konna Kontiola teki voittomaalinsa palautuksesta (P).

Ei nyt ollut tarkoitus arvostella avauspelaamisen merkitystä, mutta Konnan maalin näkeminen tuon palautuksen ansiosta syntyneeksi, se on mielestäni varsin kaukaa haettua analyysiä.

Konnahan hyökkäsi alivoimaisena (käytännössä yksin!) v-venäläisten keskelle ja ratkaisi ottelun huikealla yksilötaidolla ja hyvällä vedolla. Minun nähdäkseni edes kunnon syöttösuuntia ei ollut auki mihinkään suuntaan, vaihtoehdot olivat veto ja dumppi.

Tuo alivoimaisena hyökkääminen ei ymmärtääkseni kuulu MeidänPelin sapluunaan.
 

Ostoskassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet, Boston Bruins, suomalaiset
Kun pari erää katsoi siten, että keskittyi pelkästään tutkimaan siniviivan ylittämistä hyökätessä, niin aika hyvin pystyi toteamaan, että kyse on osin enemmän yksilöstä kuin pelitavasta. Joku Kontiola ei tainnut kertaakaan heittää kiekkoa päätyyn, vaan aina pyrki "pelaamalla" hyökkäysalueelle, kun taas joku Sallinen on sitten toista ääripäätä, joka pelaa hyvin riskittömästi.

Tämä alkoi kiinnostamaan niin itse tein jopa pientä tilastointia aiheeseen liittyen. Eli omassa tilastoissani on kolme tapaa ylittää siniviiva. Vaihtoehdot ovat kuljettaminen, syöttäminen ja päätykiekko. Tilastoihin lasken vain ne kerrat, kun hyökätään tai ainakin pyritään hyökkäämään. Päätykiekko ja vaihtoon -tilanteet ja pitkät kiekot eivät ole tilastoissa laskettuina. Pelkästään viidellä viittä vastaan pelistä otin tilastot ylös, sillä yli- tai alivoimilla, tai jopa neljällä neljää vastaan peli muuttuu niin totaallisesti, että se vain loisi epäsuhtaisia tilastoja. Suomi-V-Venäjä ottelussa hallinta ainakin silmämääräisesti kääntyi Valko-Venäjälle ottelun edetessä ja myös 5 vs. 5 peli vähentyi mitä pidemmälle mentiin. Nämä asiat vähensivät omien tilastojeni siniviivan ylityksiä.

1. erä Kuljetus, Syöttäminen, Päätykiekko

Kontiolat: 3, 0, 3
Jokiset: 2, 2, 3
Immoset: 2, 3, 4
Salliset: 2, 2, 3

2. erä

Kontiolat: 2, 1, 0
Jokiset: 3, 0, 1
Immoset: 1, 1, 2
Salliset: 0, 0, 4

3. erä

Kontiolat: 3, 0, 3
Jokiset: 1, 0, 2
Immoset: 1, 1, 2
Salliset: 0, 1, 1

Eli siis Kontiolan ketju tuli siniviivan yli ns. pelaamalla yhteensä 9 kertaa pelin aikana. Jokisen ketju 8 kertaa. Immosen ketju 9 kertaa ja Tomi Sallisen johtama nelonen 5 kertaa. Ainakin näiden tilastojen valossa voi todeta, että sinisen ylittäminen "pelaamalla" on enemmänkin pelitapaan liittyvä asia, kuin taitotasoon.

Voin tässä vielä lomaillessa ottaa ylös tämän iltaisen Sveitsi pelin tilastot, jotta saataisiin vähän enemmän tukea näille havainnoille.
 

Mänizeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, New York Rangers
Suomi vetäytyi keskialueen trap:iin huomattavan paljon, jolloin päätykarvausta oli normaalia vähemmän. Omaa maalinedustaa Suomi puolusti hyvin. V-Venäjän taiturit pyörivät Suomen puolustusmuodostelman ulkopuolella.

Aika lailla samaan tyyliin mielestäni Suomi pelasi myös Sothsissa. En tiedä onko kaikki tekeminen alisteista sille, että tavoitteena on pitää keskustassa ikään kuin 1 - 2 - 2 muodostelmassa (tai valmiudessa miehittyä) oleva miehitys, jonka ulkopuolelle kiekko ja vastustajan miehet pitää saada. Vastustajan ikään kuin annetaan määrätä pelin tahtia. Onko tämä johtopäätös tehty käytössä olevan materiaalin takia?

On harmi, ettei jääkiekossa (tai en ainakaan löydä) tehdä tilastoa siitä, paljonko eri alueilla on kiekonhallintaprosentit, kuten jalkapallossa pallonhallinta. Toki näistä pitäisi ottaa yv-minuutit ottaa pois. Eilisen perusteella tuntuu ainakin siltä, etteivät nämä prosentit ainakaan kovinkaan paljoa Valko-Venäjän vastaavia suuremmat olleet. Yllättävän monta kertaa Suomi eilen puski kiekkoa väkisin pois omalta alueelta vaikka olisi voinut esim. yrittää syötelläkin paineen alta pois ja sitten rauhoittaa maalin taakse vastustajan karatessa vaihtoon. Toki on vaikea syötellä, jos pelaajia ei ole ohjeistettu tarjoamaan paikkoja vaan varautumaan kiekon ulos pelaamiseen. (Tosin jääkin on näyttänyt välillä olevan varsinkin laidoissa erittäin huonossa kunnossa, vaikuttaako sekin sitten.)
 

Ostoskassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet, Boston Bruins, suomalaiset
Sveitsi ottelusta Suomen siniviivan ylitykset:

1. erä Kuljetus, Syöttäminen, Päätykiekko

Kontiolat: 5, 2, 1
Jokiset: 2, 2, 3
Immoset: 1, 1, 5
Salliset: 3, 1, 4

2. erä

Kontiolat: 3, 1, 0
Jokiset: 2, 1, 1
Immoset: 3, 0, 0
Salliset: 3, 1, 1

3. erä

Kontiolat: 3, 1, 2
Jokiset: 0, 3, 2
Immoset: 3, 2, 1
Salliset: 4, 0, 0​

Sallisen nelonen siis pelasi selkeästi kiekollisemmin siniviivan edelliseen otteluun verrattuna ja ainakin voidaan todeta, että siniviiva ylitetään suhteellisen samalla kaavalla olet sitten ykkösen tai nelosen hyökkääjä. Suomen vahva ensimmäinen erä on selkeästi nähtävissä tilastoissa. Toisessa ja kolmannessa erässä toki tultiin paljon kiekon kanssa sinisen yli, mutta syy siihen on selvä. Sveitsi lähti pelaamaan ensimmäisen erän jälkeen desperate hockeya, jonka ansiosta Sveitsin keskialueen puolustuspelaaminen hiukan levisi ja helpotti Suomen siniviivan ylityksiä, tämä on myös nähtävissä tilastoissa.

Kontiolat ylitti sinisen "pelaamalla" 15 kertaa, ja vain kolme kertaa kiekko dumpattiin päätyyn. Jokiset ylittivät sinisen kiekon kanssa 10 kertaa, samoin Immoset. Tomi Sallisen johtama nelonen tuli hyökkäysalueelle 12 kertaa kiekon kanssa. Muutoinkin Sallisilta peli oli hyvä, ainakin näiden lukemien perusteella.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Suomen avauspeli ja kiekkokontrolli oli varsin karmeaa jenkkejä vastaan. Iso määrä harhasyöttöjä keskialueella.

No, varmaan tästäkin on jollain tukkimiehen kirjanpidolla saatu jonkin sortin tilastoja aikaan...

Tosin pitää huomioida, että kaikesta sekaisuudesta huolimatta Leijonat oli pitkät pätkät kuskin paikalla. Se alun erikoinen sai lopulta vähän turhan suuren merkityksen koko matsin lopputulosta ajatellen.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Oli pelitapa tai pelityyli nyt mikä tahansa niin on huomattava, että Suomi on oikeasti vaarassa jäädä jo alkulohkoon jääkiekon MM-kisoissa. Se on aika kovaa kamaa ja sen pitäisi vähän soittaa kelloja. Ei puhuta kuitenkaan ihan normaalista asiasta siinä mielessä.

Leijonat ei tällä joukkueella pyri samanlaiseen kiekonhallintaan kuin aiemmin. Nyt pelataan luistelulätkää ja haetaan tunteen kautta pelin hallintaa. Ongelmia on noissa hyökkäyksiinlähdöissä kuten tänään nähtiin muutaman kerran aika räikeällä tavalla. Hyökkääjien haut eivät ole rytmissä ja peli seisoo omissa. Minusta pelistä puuttuu nyt se reagointielementti, pl. hyökkäysalueen pelaaminen. Hyökätään paljon alivoimaisena ja voitetaan tilaa.

Toisaalta tämänkin ottelun olisi voinut jopa voittaa mutta tietyllä tavalla se pelin yleisilme näkyy sitten myös maalipaikkojen hyödyntämisessä. Joka tapauksessa minusta ei ole ihan samantekevää, että Valko-Venäjä tai Sveitsi pyörittävät Suomea pitkät pätkät ja jopa Latvia hallitsi pelin virtausta.

Vähän tämä Westerlundin valinta yllättää ja jotenkin hänen puheensa viime aikoina ovat alkaneet olla vähän ihmeellisiä.

Toki ihan yksilötason tekemisetkin vaikuttavat eikä Suomella paljoa onnistujia ole. Joukkueessa on vähän kahden kerroksen väkeä eikä tällä materiaalilla nyt oikein saisi olla niin. Toisaalta jos Suomi pääsee puolivälieriin niin sitten on taas kaikki auki mutta eniten tuo "jos" tässä häiritseekin, ei tuolta lohkosta pitäisi olla ongelmia mennä selvästi jatkoon.

Ehkä tämä ennemminkin kuvaa Liigan kärkipelaajien tasoa suhteessa muihin sarjoihin. Pelitavan puolesta voi olla, että tämä on nyt ainoa tie eikä tämä kehitys nyt sinänsä yllätä, sitä saattoi ounastella jo Jalosen viimeisen kauden aikana. Tämähän on nyt ehkä sitä "pelaajien jääkiekkoa" enemmän kuin vaikkapa taktisemmin toteutettu kiekkokontrolli.

Pelaajia ei voi syyttää määräänsä enempää, kyllä nuo näyttäisivät pelaavat koko sielullaan mutta, kun ei riitä niin ei riitä. Minusta kuitenkin jopa Jere Karalahden tasoiselle pakille on tullut aika ihmeellisiä pelinlukuvirheitä omalla alueella.

Sinänsä isoista asioista ei ole ollut kiinni mutta onhan se täydellinen katastrofi suomalaiselle lätkälle, jos näistä kisoista ei jatkopaikkaa tule. Oli kuinka välikisat tahansa.
 
Suosikkijoukkue
Hihasta vedetyt Ässät, Dallasin Tähdet & Sport
Suomi lähti mukaan jenkkien haluamaan kaksinkamppailupeliin ja hävisi ne järjestään. Erkalta voi kysyä, että oliko leijonilla jokin erityinen kiire häviämään peliä USA:n haluamalla tavalla? Jokatapauksessa työkalupakista loisti poissaolollaan hyökkäyksien rytmitys ja pelin rauhoittaminen.Sen sijaan välillä antauduttiin melkoiseen coast to coast kiekkoon jota jenkit taktisesti halusikin. Kyllähän Suomellakin oli ylivoimilla paikat tehdä muutama maali, mutta viimeistely ontui. 5vs.5 pelissä Yhdysvallat pelasi puolustuksellisesti hyvän pelin ja riisui leijonat aseista voittamalla useasti jo edellämainitut kaksinkamppailut.
 

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Sensaatiomaista!

On sensaatiomaista, että tänään Leijonat hyökkäsi USA:ta vastaan ainoastaan 25 prosenttia hyökkäyksistään omalta alueelta kiekkokontrolliteoilla. Vastaavasti 75 prosenttia oli nopeaa tai puolinopeaa hyökkäämistä.

Tai oikeammin ilmaisten sensaatio ei ole edes noissa Leijonien lukemissa. Sensaatio on se, että pohjoisamerikkalaiseen pelitapaan kuuluu nykyään a'la USA voimakkaampi kiekkokontrollielementti kuin Meidän Pelin Leijonilla (jos enää edes voidaan puhua Meidän Pelistä) konsanaan.

USA:n PAHP:ssa oli peräti 38 prosenttia kiekkokontrollitekoja ja ainoastaan 62 prosenttia nopeaa tai puolinopeaa pelaamista.

Suomi: 75% / 25%
USA: 62% / 38%

Fakta: "Nopeuttamalla" Leijonien pelaamista Erkka Westerlund on tullut hidastaneeksi sitä suorastaan dramaattisella tavalla. "Nopeuttamalla" Leijonat on ollut alakynnessä Latviaa, Venäjää, Valko-Venäjää, Sveitsiä ja USA:ta vastaan. Saksaa vastaan Leijonat pelasi enemmän kiekkokontrollia, ja kas!, homma olikin paremmin hallussa.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
On sensaatiomaista, että tänään Leijonat hyökkäsi USA:ta vastaan ainoastaan 25 prosenttia hyökkäyksistään omalta alueelta kiekkokontrolliteoilla. Vastaavasti 75 prosenttia oli nopeaa tai puolinopeaa hyökkäämistä.

Tai oikeammin ilmaisten sensaatio ei ole edes noissa Leijonien lukemissa. Sensaatio on se, että pohjoisamerikkalaiseen pelitapaan kuuluu nykyään a'la USA voimakkaampi kiekkokontrollielementti kuin Meidän Pelin Leijonilla (jos enää edes voidaan puhua Meidän Pelistä) konsanaan.

Mikä on mielestäsi tärkein syy sille, että Westerlund peluuttaa nopeaa tai puolinopeaa aiempaa enemmän? Tätähän nähtiin EHT:ssa jossa Suomi tuloksellisesti pärjäsi hyvin. Näetkö niin että Minskin joukkueen yleinen taso ei riitä puolinopeaan ja nopeaan PAHP:een eli kyse on materiaalista vai onko kyse sittenkin enemmän pelitavan ongelmista PAHP:n osalta? Ja miksi Erkka ei tee korjausta pysyvämmin kuten hän on tehnyt usein aiemminkin?
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
On sensaatiomaista, että tänään Leijonat hyökkäsi USA:ta vastaan ainoastaan 25 prosenttia hyökkäyksistään omalta alueelta kiekkokontrolliteoilla. Vastaavasti 75 prosenttia oli nopeaa tai puolinopeaa hyökkäämistä.

Mutta eikös Erkan tavoitteena ole ollut joku 80/20-sääntö eli niin, että 80 prosenttia hyökkäyksistä on nopeaa tai puolinopeaa pelaamista ja 20 prossaa kontrollilähtöjä? Tässä mielessä Suomi kai pelasi tänään Erkan mielestä liian hitaasti ja pitäisi vielä enemmän kääntää pystyyn.

Sitä minä ihmettelen, että miten Lauri Marjamäki voi seisoa tämän Leijonien pelaamisen takana. Luulisi hänen monesti ajattelevan, että miksi ihmeessä me käännämme pystyyn, vaikka järkevämpää olisi rauhoittaa pelaamista.

Leijonien tuleva koutsi Kari Jalonen ehti tänään Tamin cornenissa piipahtaa ja taisi todeta, että aikoo peluuttaa pitkälti samanlaista kiekkoa kuin Erkan aikana on nähty. Hän kutsui pelitapaa aktiiviseksi ja aloitteelliseksi. Omaan silmääni Suomi on ollut kylläkin näissä MM-kisoissa passiivisempi joukkue kuin kutakuinkin koskaan ennen. En aiemmin muista, että leijonat olisi suosiolla antanut aloitteet Latvian tai Valko-Venäjän kaltaisille jääkiekkomaille.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Mutta eikös Erkan tavoitteena ole ollut joku 80/20-sääntö eli niin, että 80 prosenttia hyökkäyksistä on nopeaa tai puolinopeaa pelaamista ja 20 prossaa kontrollilähtöjä? Tässä mielessä Suomi kai pelasi tänään Erkan mielestä liian hitaasti ja pitäisi vielä enemmän kääntää pystyyn...

Vaikka itse olen pyrkinyt olemaan (ja aion olla kisojen loppuun asti) positiivisin mielin tämän kevään Leijona-ryhmän suhteen, niin pakkohan se on todeta: en tiedä kannattaako/voiko tämän kevään ryhmästä tehdä mitään pitkälle vietyjä pelitavallisia analyyseja, etenkään avauspelaamisen osalta.

Voi hyvin olla, että etenkään pakistomme ei yksinkertaisesti riitä toteuttamaan näissä kv.peleissä mitään pelisapluunaa säällisellä tasolla. Ylipäänsä on vähän harhaanjohtavaa tilastoida mitään säännöllistä nopeiden ja hitaiden hyökkäysten kaavaa näistä kisoista, nähdäkseni Suomen joka toinen hyökkäys on ollut tyylipuhdas roiskaisu keskialueelle, näin kärjistetysti sanottuna.

P.Sihvonen hehkutti aiemmin, että Saksaa vastaan homma pelitti. Sattuneesta syystä homma pelitti, Saksa ei käynyt yhtä ahnaasti päälle. Liki kaikkien asiantuntijoiden mukaan Saksa oli todella huono, huonoin Suomen kohtaamista joukkueista.

Toivottavasti Kari Jalonen saa ensi keväänä kokoon kilpailukykyisen ryhmän, joka pystyy toteuttamaan valmentajansa valitsemaa pelitapaa, oli se sitten mikä hyvänsä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös