Pelitapakeskustelu

[TosiFani]

Kyllä Meidän Peli on tässä ketjussa moneen otteeseen määritelty. Jos ajatellaan Jalonsen peliä, tai hänen tulkintaansa Meidän Pelistä, niin yksinkertaisuudessa takoitetaan sitä että pelitilanteen mukaan reagoidaan ja valitaan paras/järkevin vaihtoehto joihin kuuluu nopeat, puolinopeat, hitaat jne. hyökkäykset. Eli ei ole mitään lähtökohtaisesti määriteltyä tapaa pelata (paitsi toki joku viivelähtö voi olla organisoitu tietyllä tavalla) vaan valitaan pelitilanteeseen paras vaihtoehto.

Teoriassa voi pelata Meidän Pelin mukaisesti vaikka koko ajan hyökkäisi nopeasti pystyyn, tosin käytännössä on hyvin epätodennäköistä että sellainen peli toteutuisi jossa koko ajan paras vaihtoehto olisi pelata nopeasti pystyyn. Vastustajan pitäisi olla todella heikkoa tasoa tai pelata erikoisesti. Siinä mielessä ei voi suoraan tulkita nopeiden/hitaiden hyökkästen suhteesta mitä on pelattu vaan pitäisi katsoa jokainen pelitilanne erikseen ja arvioida mikä vaihtoehto oli paras jne. Käytännön tasolla toki voidaan, varsinkin laajemmasta otannasta, tehdä johtopäätöksiä lähtöjen suhteesta tai tavasta lähteä koska kuitenkin käytännössä peliä pelataan niin, tai vastustajat keskimäärin pelaavat, että tietty määrä hitaita lähtöjä tulee jos pelataan Meidän Peliä.

Meidän Peli on enemmänkin pelifilosofia kuin kentällä tunnistettava pelitapa. Tästä syystä tuo termi saisi jäädä pois ja tilalle voitaisiin ottaa vaikka kontrolli ja pystysuunnan jääkiekko. Näitä pelitapoja pystyttäisiin määrittelemään selkeästi esim. kiekkokontrollin perusteella, mikä helpottoisi keskustelua.

 

[kahden suunnan sentteri]

Siffan tilastot eivät todista boldattua väitettä, koska Venäjä pelin ensimmäisen erän alku oli puhdasta selviytymiskamppailua. Koska avausten kokonaismäärä on yhdessä erässä varsin pieni, muutama Venäjän karvauksen pakottama nopea avaus jo vääristää tilaston ja näyttää siltä, että Suomen pelisuunnitelma olisi ollut pystysuunnan kiekko.

Voit katsoa Venäjä-pelin ensimmäiset minuutit uudelleen ja todeta, että ensimmäisen kolmen minuutin aikana Suomi sai kolme kertaa riistettyä kiekon oman maaliviivansa takana, eikä kertaakaan edes yrittänyt pelata kontrolloidusti pakki-pakeilla karvauksen alta pois, vaan kiekko dumpattiin kolme kertaa kolmesta muutaman metrin löysällä näpyllä ränniin, josta Venäjä riisti sen saman tien takaisin eikä paine purkautunut kuin vasta avausmaalin jälkeen.

Ei suomen nopeasti pystyyn puskeminen oman maaliviivan takaa ollut mikään Venäjän karvauksen pakottama vaihtoehto, vaan tiedostettu valinta joka toimi huonosti.

Venäjälle kävi tismalleen samoin oman avauspelinsä kanssa 6-8 minuutin kohdalla, kun Kontiolan kenttä piti painetta, eikä Venäjä kulmassa riistettyään pyrkinyt kontrolloimaan kiekkoa, vaan roiskaisi siniviivan yli josta Suomi sai käännettyä ennen kuin Venäjä ehti vaihtaa, pakotti väsyneen puolustusviisikon jäähyyn ja rankaisi yv:llä.

 

[Mänizeri]

Sapluunanani keskimääräiselle Meidän Pelille oman puolustusalueen hyökkäyksiinlähdöille N+pN+nK+H+V+P on 40%+10%+10%+10%+10%+20%. Nopeasti (N+pN+nK) lähdetään 60% ja kontrollilla (H+V+P) 40%.

Täytyy antaa tunnustusta silloin kun sen paikka on. Vuosien työ on johtanut päätelmään ja äkkiseltään ajateltuna ei ollenkaan huono nyrkkisääntö nimenomaan oman puolustusalueen hyökkäyksiinlähdöille Meidän Pelissä, tai pitäisikö puhua paremminkin kiekkokontrolliin pyrkivästä pelitavasta?

(Toivottavasti työ jatkuu meistä viisastelijoista huolimatta.)

 

[steepler]

Meidän Peli on enemmänkin pelifilosofia kuin kentällä tunnistettava pelitapa.

Kyllä Meidän Pelin (tarkoitan sitä versiota mitä Jalonen peluutti) voi pelistä tunnistaa, tai ainakin minä pystyin Jalosen pelin tunnistamaan ja esimerkiksi olympialaisissa pystyi tunnistamaan että Westerlund ei peluuttanut täyson samalla pelitavalla. Juurikin oman alueen hyökkäyksiinlähdöissä oli eroja, erityisesti siinä missä tilanteessa lähdettiin viivellä ja missä ei.

Jalosen peliin liittyy myös lyhytsyöttöpelaaminen olennaisena osana, viivelähdöt pelataan niin että hyökkääjät tulevat alas asti hakemaan kierron. Jos viivelähdöt pelataan niin että hyökkääjät kärkkyvät vastustajan sinisellä ja sinne kiskotaan pitkiä syöttöjä niin se ei ole ainakaan Jalosen meidän peliä.

Kyllä mielestäni myös pelifilosofia (kun puhutaan filosofiasta joka liittyy siihen miten pelataan, se on eri asia jos puhutaan vain esimerkiksi kasvatuksellisesta filosofiasta) voidaan lopulta määritellä vain ja ainoastaan sitä kautta mitä kentällä tapahtuu. Mitä merkitystä jollakin pelifilosofialla on jos kentällä voi kuitenkin toteuttaa mitä peliä tahansa? Kyllä jollain Guardiolallakin on oma filosofiansa mutta ei sitäkään mistään muualta saa luettua kuin siitä mitä kentällä tapahtuu.

 

[erku]

Jalosen peliin liittyy myös lyhytsyöttöpelaaminen olennaisena osana, viivelähdöt pelataan niin että hyökkääjät tulevat alas asti hakemaan kierron. Jos viivelähdöt pelataan niin että hyökkääjät kärkkyvät vastustajan sinisellä ja sinne kiskotaan pitkiä syöttöjä niin se ei ole ainakaan Jalosen meidän peliä.

Tämä on olennainen asia. Paitsi että viivelähtöjen määrä on keskimäärin pienempää Erkan aikana, myös tavassa tehdä ne on tapahtunut selvä muutos. Enää ei koko viisikko kaarra hakemaan vauhtia täsmällisestieikä pyritä samalla tapaa rintamana tulemaan kuin Jalosen aikana. Nyt viivelähdöt varioituvat enemmän ja hyökkääjät ovat enemmän eri tasoissa, kun pakit lähtevät nostamaan. Erkka Westerlund ei ole aivan yhtä täsmällinen pelitapavalmentaja oman alueen hyökkäyspelaamisen suhteen kuin Jukka Jalonen.

 

[Keltainen Jaffa]

Kyllä Meidän Peli on tässä ketjussa moneen otteeseen määritelty...

Tarkennettakoon, että yritin kuukausi sitten saada tarkempaa tietoa Sihvosten määritelmästä Meidän Pelille, kun tuntui heidän hurjasteluaan seuratessa että heille pelkät hyökkäyksiinlähdöt riittävät pelitavan täydelliseen määrittämiseen. Tunne tykyttää takaraivossa edelleen, mutta ainakin viimein saatiin jotain konkreettista tietoa. Mittari jo tiedettiin, mutta nyt on viimein asteikkokin kokonaan selvillä.

Niin ja minunkin mielestäni Meidän Pelin tilalle pitäisi keksiä toinen termi, vanha on jo menettänyt alkuperäisen merkityksensä.

 

[siffa]

Venäjä-Kazastan ottelusta seuraan sitä, miten Venäjä hyökkää keskialueen yli viiveellä maalin takaa lähteneet hyökkäyksensä. Kuvio on toistuva. Toinen pakki seisoo maalin takana, syöttää oikealle pakille tai nostaa itse jalalla omalle siniviivalle. Molemmissa tapauksissa syöttöä haetaan yli keskiviivan edenneelle sentterille. Sentteri joko lyö päätykiekon ja karvaajat perään tai sentteri syöttää laiturille, joka syöttää maalille edenneelle toiselle laiturille.

Kazakstanin viivelähdöt tukehtuvat Venäjän keskialueen trap:iin tai keskiviikon ylityksen jälkeen lyödään päätykiekko. Kazakstan pelaa siis myös viivelähtöjä rytmittäen hyökkäyspeliään niillä.

 

[MustatKortit]

Minun mielestäni Venäjä nosti älyttömän paljon jalalla, niin pakit kuin alempaa hakemaan tulleet hyökkääjätkin.

Hurjalla vauhdilla keskialueen ylitys ja dumppi päätyyn tai veto kohti maalia tai sitten tilanteen salliessa syöttö ketjukaverille.

Venäjän keskialueen ylitys on suorastaan korostuneen nopeaa. Jalat käyvät pojilla.

 

[siffa]

Tarkennettakoon, että yritin kuukausi sitten saada tarkempaa tietoa Sihvosten määritelmästä Meidän Pelille, kun tuntui heidän hurjasteluaan seuratessa että heille pelkät hyökkäyksiinlähdöt riittävät pelitavan täydelliseen määrittämiseen. Tunne tykyttää takaraivossa edelleen, mutta ainakin viimein saatiin jotain konkreettista tietoa. Mittari jo tiedettiin, mutta nyt on viimein asteikkokin kokonaan selvillä.

Hyvä, kun kirjoitat, että sinusta tuntui. Ongelma on ollut sinulla, kun et ole perehtynyt siihen, mitä täällä on kirjoitettu Meidän Pelistä. Vuosien pelitapa- ja Meidän Peliin liittyvän keskustelun jälkeen tulit kertomaan kertomaan tänne omista tunteistasi. Meidän Pelistä on kirjoitettu täällä sivutolkulla, niinkuin steepler jo sinulle selvitti.

Meidän Peli on Jääkiekkoliiton termi suomalaisen identiteetin omaavalle pelitavalle. Jukka Jalonen kirjoitti Meidän Pelin pelikirjan. Tuon pelikirjan yksi osa on hyökkääminen omalta puolustusalueelta. Tilastointini on koskenut tuota yhtä tärkeää Meidän Pelin osaa. Sen olen tuonut täällä vuosien mittaan toistuvasti esille väärinkäsitysten välttämiseksi.

Jääkiekkoliitto vei Meidän Pelin sisältöä ja termistöä Jukka Rautakorven johdolla seuroihin. Meidän Pelin termit tilan voittaminen ja tilan tekeminen eivät ole rantautuneet jääkiekkoväen jokapäiväiseen puheeseen. Ainoastaan Jukka Rautakorven kuulin kuluneella kaudella puhuvan tilan voittamisesta ja tilan tekemisestä. Omassa tilastoinnissani oman puolustusalueen hyökkäyksiinlähdöistä N+pN+nK ovat tilan voittamista (nopeasti ja puolinopeasti ylöspäin) ja H+V+P tilan tekemistä (hitaita kontrollilähtöjä).

Kun olen kirjoittanut tilastointini perusteella, että pelattiin Meidän Peliä, olen tarkoittanut silloin aina oman puolustusalueen hyökkäyksiinlähtöjen tilan voittamista ja tilan tekemistä.

Niin ja minunkin mielestäni Meidän Pelin tilalle pitäisi keksiä toinen termi, vanha on jo menettänyt alkuperäisen merkityksensä.

Meidän Peli on Jääkiekkoliiton virallinen termi ja Meidän Pelin pelikirjan on suunnitellut ja kirjoittanut Jukka Jalonen. Sille ei voi eikä tarvitse tarvitse keksiä uutta termiä, tuntui miltä tuntui. Jääkiekkoliitto on avainasemassa uuden suomalaisen pelitavan ja sen termistön suunnittelemisesta ja toteuttamisesta. Erkka Westerlund on sanonut, että pelikirja on päivitettävä säännöllisesti. Näin tulee käymään myös Jääkiekkoliiton Meidän Pelille, mutta prosessi on paljon aikaa ja resursseja vaativa.

 

[TosiFani]

...Meidän Peli on Jääkiekkoliiton virallinen termi ja Meidän Pelin pelikirjan on suunnitellut ja kirjoittanut Jukka Jalonen. Sille ei voi eikä tarvitse tarvitse keksiä uutta termiä, tuntui miltä tuntui. Jääkiekkoliitto on avainasemassa uuden suomalaisen pelitavan ja sen termistön suunnittelemisesta ja toteuttamisesta. Erkka Westerlund on sanonut, että pelikirja on päivitettävä säännöllisesti. Näin tulee käymään myös Jääkiekkoliiton Meidän Pelille, mutta prosessi on paljon aikaa ja resursseja vaativa.

Steepler kertoi pari viestiä sitten, että nopea pelaaminen kuuluu myös Meidän Peliin eli Westerlundin Suomi on pelannut optimaalista Meidän Peliä koko kisojen ajan, panotukset vaan ovat vaihdelleet.

Minusta olisi tämän keskustelun kannalta järkevämpää puhua esim. kontrolli pelaamisesta (tilan tekeminen) ja nopeasta pelaamisesta (tilan voittaminen) kun analysoidaan yksittäistä peliä. Nämä molemmat ilmeisesti kuuluvat Meidän Peliin, mutta esimerkiksi sinun viestiesi johtopäätökset vaihtelevat kovasti pelin tuloksen mukaan. Voiton kohdalla Westerlundin Meidän Peli toimii hienosti ja häviön tullessa Westerlundin pystysuunnan peli ei toiminut. Vaikka nämä molemmat ovat Meidän peliä.

Meidän Peli -termi on pahasti "saastunut" tässä keskustelussa, toisilla on kova tarve puolustella sitä joka paikassa ja toisilla taas arvostella. Keskustelun kannalta termin hylkääminen olisi järkevää.

 

[kahden suunnan sentteri]

Steepler kertoi pari viestiä sitten, että nopea pelaaminen kuuluu myös Meidän Peliin eli Westerlundin Suomi on pelannut optimaalista Meidän Peliä koko kisojen ajan, panotukset vaan ovat vaihdelleet.

Meidän peliin kuuluu nopea pelaaminen pystyyn silloin kun se on mahdollista niin ettei se todennäköisesti pääty kiekosta luopumiseen, ja kiekon pitäminen itsellä silloin kun se ei ole mahdollista. Meidän peliin ei kuulu alivoimaisena organisoitua puolustusta vastaan hyökkääminen, eikä NHL-tyylinen laitojen kautta roiskiminen omalla puolustusalueella. Latvia-ottelu ja suurin osa Venäjä-ottelusta ei ollut meidän peliä. Sen voit lukea myös siffan tilastoista joita olet kritisoinut ja jonka vastakritiikin olet jättänyt huomioimatta.

 

[Cobol]

esimerkiksi sinun viestiesi johtopäätökset vaihtelevat kovasti pelin tuloksen mukaan. Voiton kohdalla Westerlundin Meidän Peli toimii hienosti ja häviön tullessa Westerlundin pystysuunnan peli ei toiminut. Vaikka nämä molemmat ovat Meidän peliä.

Vaikka tämä oli siffalle suunnattu, en malta olla kommentoimatta. Kun haetaan nopeaa pystyavausta kyse on siitä, haetaanko se NHL:n tapaan hyökkäyssiniviivalle leikkaavalle hyökkääjälle vai haetaanko se siniviivalla seisovalle hyökkääjälle. Ensin mainitulla tavalla saadaan 1vs1 tai 1vs0 tilanne, mutta jälkimmäiselle saadaan ihan jotain muuta. Usein alivoimainen hyökkäys kiekon menetyksellä ilman laukaisupaikkaa. Jos "kelataan" tilannetta näissä molemmissa eteenpäin, tuo ensimmäinen takaa paitsi hyvän maalintekomahdollisuuden, myös optimin tai lähes optimin kenttätasapainon ja viisikon etäisyydet sitä seuraavaan puolustuspelaamiseen. Kuten todettua, jälkimmäinen ei yleensä tuota maalintekopaikkaa mutta sen ongelma myös on siinä, että se ei mahdollista hyvää puolustuspelaamista kiekon menetyksen jälkeen.

Kyse ei siis ole siitä, että ns. meidän pelissä pystyavaukset kuuluisivat mielivaltaisesti mukaan vaan kyllä niillä on ihan pelillinen kriteeri.

 

[TosiFani]

Meidän peliin kuuluu nopea pelaaminen pystyyn silloin kun se on mahdollista niin ettei se todennäköisesti pääty kiekosta luopumiseen, ja kiekon pitäminen itsellä silloin kun se ei ole mahdollista. Meidän peliin ei kuulu alivoimaisena organisoitua puolustusta vastaan hyökkääminen, eikä NHL-tyylinen laitojen kautta roiskiminen omalla puolustusalueella. Latvia-ottelu ja suurin osa Venäjä-ottelusta ei ollut meidän peliä. Sen voit lukea myös siffan tilastoista joita olet kritisoinut ja jonka vastakritiikin olet jättänyt huomioimatta.

Boldatusta osuudesta olen täysin samaa mieltä, tosin väittäisin että tuo on lähes kaikkien valmentajien tavoite, ei pelkästään ns. Meidän Peli -valmentajien. En katsele NHL pelejä käytännössä lainkaan, joten en pysty kommentoimaan väitettäsi NHL-tyylistä. Tämän ketjun perusteella väittäisin kuitenkin, että osa joukkueista pelaa kiekkokontrollia myös NHL:ssä eikä vain roiski laitojen kautta omalla puolustusalueella.

Latvia peli oli Suomelta huonoa pelaamista, peliä olisi pitänyt rauhoittaa ja pelata jonkin verran enemmän hitaita lähtöjä. Tuolloin pelistä olisi luultavasti tullut hyvin pitkälti Saksa pelin kaltainen, jota Suomi pääosin hallitsi kiekkokontrollilla. Venäjä pelin ongelmat taas johtuivat pääosin vastustajan hyvyydestä varsinkin pelin alussa. Tuon pelin ensimmäisen erän tilastoinnista ei voi vetää pelitavallisia johtopäätöksiä, koska se oli pääosin puolustustaistelua.

Minusta Suomen pelaamista pitäisi tarkastella viisikon yhteistoiminnan ja tilanteiden tasapainon kautta.

Kontiolan kenttä ylittää usein keskialueen useampaa lyhyttä sivulle annettavaa syöttöä käyttäen ja tilanne näyttää monesti johtavan paitsioon. Hyökkäys on tuolloin varsin hidasta, keskialue ei kiihdyi, mutta kerta toisen jälkeen Kontiolat luovat maalitilanteen. Näissä tilanteissa hyökkäys on yleensä tasavoimainen ja ylivoimatilanne muodostuu usein yksittäisen yksilön suorituksella tai kulmapelin kautta.

Muut Suomen kentälliset käyttävät pääosin päätykiekkoa, mistä en pidä. Varsinkin Jokinen menee hukkaan tämän tyylisessä pelissä, hänen laiturinsa eivät ole ehtineet päätykiekkohin ja kiekko on useimmiten menetetty. Toinen vaihtoehto on ollut pyrkimys keskialueen poikkikentän syöttöön oikealta vasemmalle ja vasemman laiturin sisäänvienti. Näistä tilanteista ollaan päästy paremmin kulmapeliin ja jonkin näkösille maalipaikoille.

Westerlundin filosofia poikkeaa kiekkokontrollin osalta selkeästi Jalosesta. Erkan pelitavassa kiekosta voidaan luopua selvästi helpommin ja hakea riiston kautta ylivoima/ maalintekotilanteita. Uskoisin, että Westerlundilla on tälle tilastolliset perusteet, en jaksa uskoa että hän tekisi jotain pelkällä mutu-perusteella.

 

[Wäinö#16]

Meidän peliin kuuluu nopea pelaaminen pystyyn silloin kun se on mahdollista niin ettei se todennäköisesti pääty kiekosta luopumiseen, ja kiekon pitäminen itsellä silloin kun se ei ole mahdollista. Meidän peliin ei kuulu alivoimaisena organisoitua puolustusta vastaan hyökkääminen, eikä NHL-tyylinen laitojen kautta roiskiminen omalla puolustusalueella.

Tähän määritelmään minäkin yhdyn, mutta toisaalta tämä määritelmä johtaa myös siihen, että silloin kuin pelataan hyvin, pelataan meidän peliä ja silloin kun pelataan huonosti pelataan jonkun toisen peliä. Meidän peli on sitä, että pelataan fiksusti ja pyritään pitämään oma joukkue kiekossa. Silloin kun pelataan huonosti ja tehdään liikaa huonoja ratkaisuja, eipä se peli enää meidän peliltä näytäkään.

Mitä tulee NHL:ään, niin tyyli ei useinkaan ole kategorista, vaan riippuu paljon pelaajien taitotasosta ja vaikkapa luistelunopeudesta. NHL-kaukalo on niin pieni ja toisaalta pelaajat niin nopeita, että monesti paras ratkaisu varsinkin vähän huonommilla pakeilla on pyrkiä purkamaan kiekko nopeasti ja turvallisesti. Sitten jos pelaajan itseluottamus ja taitotaso riittää, pyritään kiekko pitämään kontrollissa.

Latvia-ottelu ja suurin osa Venäjä-ottelusta ei ollut meidän peliä. Sen voit lukea myös siffan tilastoista joita olet kritisoinut ja jonka vastakritiikin olet jättänyt huomioimatta.

Olen sitä mieltä, että jos tarkastellaan pelkästään siffan tilastoja, niin ei niistä pysty päättelemään lopulta oikein mitään, eikä ainakaan sitä kuinka hyvin joukkue on pelannut. Kaikki on riippuvaista vastustajasta ja joka tilanteeseen pitäisi määritellä oikea ratkaisu. Kuten on monta kertaa osoitettu, niin peli voi olla täyttä meidän peliä, vaikka hyökättäisiin pelkästään nopeasti, jos vastustaja siihen kutsuu. Jotain keskiarvoja tilastoista voi toki laskeskella. Mutta mitä nekin lopulta kertoo?

 

[kahden suunnan sentteri]

Venäjä pelin ongelmat taas johtuivat pääosin vastustajan hyvyydestä varsinkin pelin alussa. Tuon pelin ensimmäisen erän tilastoinnista ei voi vetää pelitavallisia johtopäätöksiä, koska se oli pääosin puolustustaistelua.

Jatkoajan keskustelupalsta - Yksittäisen viestin lukeminen - Pelitapakeskustelu

Westerlundin filosofia poikkeaa kiekkokontrollin osalta selkeästi Jalosesta. Erkan pelitavassa kiekosta voidaan luopua selvästi helpommin ja hakea riiston kautta ylivoima/ maalintekotilanteita. Uskoisin, että Westerlundilla on tälle tilastolliset perusteet, en jaksa uskoa että hän tekisi jotain pelkällä mutu-perusteella.

Tähän on helppo yhtyä täysin.

 

[TosiFani]

Voit katsoa Venäjä-pelin ensimmäiset minuutit uudelleen ja todeta, että ensimmäisen kolmen minuutin aikana Suomi sai kolme kertaa riistettyä kiekon oman maaliviivansa takana, eikä kertaakaan edes yrittänyt pelata kontrolloidusti pakki-pakeilla karvauksen alta pois, vaan kiekko dumpattiin kolme kertaa kolmesta muutaman metrin löysällä näpyllä ränniin, josta Venäjä riisti sen saman tien takaisin eikä paine purkautunut kuin vasta avausmaalin jälkeen.

Ei suomen nopeasti pystyyn puskeminen oman maaliviivan takaa ollut mikään Venäjän karvauksen pakottama vaihtoehto, vaan tiedostettu valinta joka toimi huonosti.

Venäjälle kävi tismalleen samoin oman avauspelinsä kanssa 6-8 minuutin kohdalla, kun Kontiolan kenttä piti painetta, eikä Venäjä kulmassa riistettyään pyrkinyt kontrolloimaan kiekkoa, vaan roiskaisi siniviivan yli josta Suomi sai käännettyä ennen kuin Venäjä ehti vaihtaa, pakotti väsyneen puolustusviisikon jäähyyn ja rankaisi yv:llä.

Kun puhutaan tiedostetusta valinnasta, tämä tarkoittaa suunnitelmallisuutta. En usko, että Suomen suunniteltuun pelitapaan kuuluivat ensimmäisen kolmen minuutin aikana tapahtuneen paniikkiratkaisut. Nämä suoritukset tulivat Venäjän pärssin seurauksena, koska pelaajat eivät uskaltaneet pelata muulla tavalla paineen alla.

Kun puhutaan pelitavasta, pitää etsiä toistuvia suorituksia ja ottaa huomioon vastustajan pelaaminen.

 

[siffa]

Tänään on kaksi mielenkiintoista Suomen lohkon ottelua. Ensin on USA-Latvia päivällä ja Suomi-V-Venäjä illalla. Teen taas N+nP+nK+H+V+P-tilastointini 5vs5-pelistä molemmista otteluista ja esitän ne sitten prosenttimuodossa täällä.

Vuodesta toiseen jatkuvista määrättyjen nimimerkkien väitteistä huolimatta tilastoni kertovat taas vääjäämättä sen, miten joukkueet lähtevät hyökkäyksiin omalta puolustusalueelta. Jos näin yksinkertaista asiaa ei ymmärrä, niin sitten sille ei voi mitään.

MustatKortit on kysellyt USA:n pelitapaa, joten oman puolustusalueen hyökkäyksiinlähdöt selviävät tämän päivän pelistä. Suomea vastaan USA voi muuttaa hivenen tai peräti vaihtaa pelitapaa, niinkuin Erkka vaihtoi pelitavan Suomen osalta Saksa-peliin. Muut pelin osa-alueiden tarkkailun jätän muille.

Erkulle kysymys. Kun tilastoit niitä hyökkäysten päättämisiä, niin teitkö sen vain 5vs5 pelistä vai myös erikoistilanteiden (yv/av/tv) aikana?

 

[erku]

Erkulle kysymys. Kun tilastoit niitä hyökkäysten päättämisiä, niin teitkö sen vain 5vs5 pelistä vai myös erikoistilanteiden (yv/av/tv) aikana?

Ainoastaan 5vs5 pelistä. Vajaalla miehityksellä pelin luonne muuttuu niin oleellisesti, että en nähnyt fiksuksi niitä laskea mukaan. Toki erikseenhän ne olisi voinut tilastoida.

Kun pari erää katsoi siten, että keskittyi pelkästään tutkimaan siniviivan ylittämistä hyökätessä, niin aika hyvin pystyi toteamaan, että kyse on osin enemmän yksilöstä kuin pelitavasta. Joku Kontiola ei tainnut kertaakaan heittää kiekkoa päätyyn, vaan aina pyrki "pelaamalla" hyökkäysalueelle, kun taas joku Sallinen on sitten toista ääripäätä, joka pelaa hyvin riskittömästi.

Tavallaan yksi mielenkiintoinen seikka olisi tutkia tilastoimalla vaikkapa Suomen osalta, että onko pakkien pelin avaamisessa eroa. Eli, että valitseeko vaikkapa Mäntylä useammin kontrollilähdön ja Kivistö tilan voittamisen vai toisin päin. Näin näppituntumalta väittäisin esimerkiksi, että Jalosen maajoukkueessa pakkipari Jaakola-Kukkonen pelasi enemmän kontrollin kautta, kun taas esimerkiksi 2012 MM-kisoissa pakkipari Niskala-Salmela pelasi selvästi voimakkaammin pystyyn.

 

[TosiFani]

...Vuodesta toiseen jatkuvista määrättyjen nimimerkkien väitteistä huolimatta tilastoni kertovat taas vääjäämättä sen, miten joukkueet lähtevät hyökkäyksiin omalta puolustusalueelta. Jos näin yksinkertaista asiaa ei ymmärrä, niin sitten sille ei voi mitään...

Varmasti kertovat, mutta ne eivät välttämättä kerro joukkueen pelisuunnitelmasta totuutta. Suomen Venäjä pelin ensimmäinen erä on tästä hyvä esimerkki, tilastot vääristyivät ensimmäisessä erässä vastustajan hyvän pelaamisen takia. Nuo tilastot kertoivat, mitä erässä tapahtui, mutta ei välttämättä sitä miten Suomen oli tarkoitus pelata.

 

[Wäinö#16]

Vuodesta toiseen jatkuvista määrättyjen nimimerkkien väitteistä huolimatta tilastoni kertovat taas vääjäämättä sen, miten joukkueet lähtevät hyökkäyksiin omalta puolustusalueelta.

Ei kukaan tätä olekaan koskaan kiistänyt. Varmasti näistä saa faktaa kirjattua ylös ja keskiarvoja laskettua yms. Mutta pitää myös muistaa tieteellinen lähestymistapa koskien pelitapoja ja varoa tekemästä tilastoista sellaisia johtopäätöksiä, mitä ne eivät voi kertoa. Esimerkiksi vaikka luvut muuttuisivat radikaalistikin, niin ei valmentaja ole välttämättä ohjeistanut pelaajiaan yhtään eri lailla kuin aiemminkaan.

Selvyyden vuoksi olisi ehkä hyvä vielä kirkastaa se motiivi miksi yhä jaksat tilastoida lähtöjä? Vai huviksesiko vain teet tilastoja ja muut saa sitten niitä tulkita?

 

[kahden suunnan sentteri]

Kun puhutaan tiedostetusta valinnasta, tämä tarkoittaa suunnitelmallisuutta. En usko, että Suomen suunniteltuun pelitapaan kuuluivat ensimmäisen kolmen minuutin aikana tapahtuneen paniikkiratkaisut. Nämä suoritukset tulivat Venäjän pärssin seurauksena, koska pelaajat eivät uskaltaneet pelata muulla tavalla paineen alla.

Alla kuvalliset selitykset ensimmäisen kolmen minuutin aikana tapahtuneista kiekonriistoista ja kiekollisista ratkaisuista Suomen päässä. Mielestäni kuvat osoittavat selvästi, ettei kyse ollut uskalluksen puutteesta, vaan pelitaktisesta valinnasta pelata nopeasti pystyyn.

Ensimmäinen tilanne:
Kiekko on oikean puolustajan lavassa. Venäjällä on yksi karvaaja ajamassa päätyyn ja kaksi karvaajaa sulkemassa rännejä (Kuva 1). Jalosen aikana Suomi olisi kiekotellut yksinäisen koulupoikaprässääjän ulos tilanteesta, mutta nyt kiekollinen puolustaja lähti prässääjän ajamana nostamaan jalalla ylöspäin (Kuva 2) ja antoi kahden metrin kaverisyötön laitaan juuri sinne sumppuun missä Venäjän ränniä sulkeva karvaaja oli odottamassa (Kuva 3). Venäjä riisti kiekon.

Toinen tilanne:
Kiekko on keskushyökkääjän lavassa (Kuva 4). Venäjällä on kaksi karvaajaa ajamassa kovaa päätyyn. Jalosen aikana keskushyökkääjä olisi yhdellä kosketuksella siirtänyt kiekon viereiselle puolustajalle, joka olisi ollut valmiina pelaamaan kasvot kentälle päin. Nyt keskusyhökkääjä kuitenkin kääntää ensin kämmenelle ja roiskaisee sitten ränniin (Kuva 5), jossa vähemmän yllättäen seisovin jaloin ränniroiskaisua selkä kentälle päin vastaanottavalla laitahyökkääjällä ei ole mitään mahdollisuuksia, vaan Venäjä saa taas helpon riiston (Kuva 6).

Kolmas tilanne:
Kiekko on kulmassa ja vasen puolustaja on ehtimässä siihen ensin (kuva 7). Jalosen aikana hän olisi antanut yhden kosketuksen rystysyötön maalin taakse. Mutta ei liene enää yllättävää mikä oli ratkaisu tällä kertaa? Niinpä niin, laitetaan kiekko sinne painollisen puolen ränniin jossa laituri on seisovin jaloin kaksi venäläistä kimpussaan (Kuva 8). Tällä kertaa kiekko kuitenkin lipui kolmikon ohi aina Venäjän päätyyn asti, josta venäjä lähti viiveellä, avaus laiturille, dumppi ristikulmaan, kaksinkamppailun seurauksena pomppukiekko vetosektoriin ja avausmaali.

Kun puhutaan pelitavasta, pitää etsiä toistuvia suorituksia ja ottaa huomioon vastustajan pelaaminen.

Toistuvat suoritukset olivat tässä tätä esiteltyä Suomen kategorista pystyyn puskemista. Vastustajan pelaamisesta voidaan sanoa, että 1) hyvin oli scoutattu suomen 90-lukulainen avauspeli, joka saatiin hyydytettyä sulkemalla rännit, sekä 2) hyvin lähdettiin viiveellä ensin keskialoituksesta ja sitten edellä mainitussa tilanteessa, joista ensin mainittu johti kahden minuutin pyöritykseen ja viimeksi mainittu Venäjän avausmaaliin.

 

[TosiFani]

...Toistuvat suoritukset olivat tässä tätä esiteltyä Suomen kategorista pystyyn puskemista. Vastustajan pelaamisesta voidaan sanoa, että 1) hyvin oli scoutattu suomen 90-lukulainen avauspeli, joka saatiin hyydytettyä sulkemalla rännit, sekä 2) hyvin lähdettiin viiveellä ensin keskialoituksesta ja sitten edellä mainitussa tilanteessa, joista ensin mainittu johti kahden minuutin pyöritykseen ja viimeksi mainittu Venäjän avausmaaliin.

Ensimmäisen ja kahdeksannen kuvan välillä on 43 sekuntia ja sinä teit tästä jotain päätelmiä Suomen pelitavasta?

Tuossa on kyse yhdestä vaihdosta, jossa tapahtui virheitä, vastustaja pääsi kiinni, pakki ei uskaltanut antaa helppoa syöttöä tai kiekko pomppasi jne. jne. Eihän yksittäisen tilanteen pohjalta pysty mitään johtopäätöksiä tekemään.

 

[Keltainen Jaffa]

...Kun olen kirjoittanut tilastointini perusteella, että pelattiin Meidän Peliä, olen tarkoittanut silloin aina oman puolustusalueen hyökkäyksiinlähtöjen tilan voittamista ja tilan tekemistä...

Ahaa, eli silloin kun kirjoitat "Meidän Pelin joukkue" ja Meidän Pelin valmentaja", se tarkoittaakin että "ainakin yhdeltä pelin osa-alueeltaan Meidän Pelin joukkue tai valmentaja". Vähän niin kuin Petteri tässä näkemättä peliä, pelkkien hyökkäyksiinlähtölukujen perusteella:

Oho! Ihan jo noiden lukemien perusteella ammattisilmäni sanoo, että molemmat ovat pelanneet varsin täysiveristä Meidän Peliä, vaikka muutama uninen nimimerkki on Jatkoajassa väittänyt ihan muuta.

Peli näyttää kaiken.

Jos te kirjoitatte asiat auki eri tavalla kuin mitä tarkoitatte, on ihan turha jälkeenpäin esittää että lukijoilla on ongelma.

 

[siffa]

Selvyyden vuoksi kerron, että N+pN+nK+H+V+P- tilastointini on otettu vastaan erittäin myönteisesti Suomessa mahdollisimman korkealla jääkiekon asiantuntijatasolla. Siksi en viitsi näille vuodesta toiseen jatkuneisiin arvosteluihin edes vastata, mikä lienee huomattu myös siellä arvostelijoiden taholla?

Suunnitelmissa on kehittää uusia tilastoitavia asioita pelistä, joten tämä on vasta alkutaipaletta.

Otan mielelläni vastaan tarkkoja ehdotuksia siitä, mitä dataa halutaan tilastoitavaksi jatkossa. On otettava huomioon se, että teen tilastoni kertakatsomalla, mikä rajoittaa kulloisenkin tilastoinnin datamäärän määrätylle tasolle. Erityisesti odotan mielenkiinnolla ehdotuksia TosiFanilta ja Wäinö#16:lta. Ennen kaikkea odotan omatoimista tilastointiin perustuvaa faktatietoutta näiltä kahdelta nimimerkiltä.

 

[kahden suunnan sentteri]

Tuossa on kyse yhdestä vaihdosta, jossa tapahtui virheitä, vastustaja pääsi kiinni, pakki ei uskaltanut antaa helppoa syöttöä tai kiekko pomppasi jne. jne. Eihän yksittäisen tilanteen pohjalta pysty mitään johtopäätöksiä tekemään.

Ensin väitit ettei Siffan tilastoista voi päätellä pelin onnistumista. Kun kerroin, ettei kukaan tällaista johtopäätöstä esittänytkään, vaikenit.

Kun toisen ja kolmannen kerran väitit siffan vetävän liian hätäisiä johtopäätöksiä avauspelin seurauksista, pyysin sinua listaamaan keskeisimmät esitetyt johtopäätökset avauspelin seurauksista (koska tiesin ettei sellaisia ole esitetty). Poimit johtopäätöksen, jossa ei kuitenkaan puhuttu seurauksista, vaan todettiin Suomen pelaavan Westerlundin alaisuudessa nopeaa pystysuunnan jääkiekkoa. Lisäksi olit tietenkin eri mieltä (vaikka alkuperäinen aihe, eli seuraukset, jo hukkuikin) ja perustelit sen sillä ettei siffan tilastoista voi päätellä Suomen pelitapaa, koska ne eivät ota huomioon vastustajan pelaamista.

Kun sitten käytän aikaani näyttääkseni kuvilla oikein kädestä pitäen, ettei vastustajan pelaaminen pakottanut Suomea kyseisiin pelitapavalintoihin, niin sitten otanta olikin mukamas liian pieni.

Haista kuule vittu.