Kun pari erää katsoi siten, että keskittyi pelkästään tutkimaan siniviivan ylittämistä hyökätessä, niin aika hyvin pystyi toteamaan, että kyse on osin enemmän yksilöstä kuin pelitavasta. Joku Kontiola ei tainnut kertaakaan heittää kiekkoa päätyyn, vaan aina pyrki "pelaamalla" hyökkäysalueelle, kun taas joku Sallinen on sitten toista ääripäätä, joka pelaa hyvin riskittömästi.
Tämä alkoi kiinnostamaan niin itse tein jopa pientä tilastointia aiheeseen liittyen. Eli omassa tilastoissani on kolme tapaa ylittää siniviiva. Vaihtoehdot ovat kuljettaminen, syöttäminen ja päätykiekko. Tilastoihin lasken vain ne kerrat, kun hyökätään tai ainakin pyritään hyökkäämään. Päätykiekko ja vaihtoon -tilanteet ja pitkät kiekot eivät ole tilastoissa laskettuina. Pelkästään viidellä viittä vastaan pelistä otin tilastot ylös, sillä yli- tai alivoimilla, tai jopa neljällä neljää vastaan peli muuttuu niin totaallisesti, että se vain loisi epäsuhtaisia tilastoja. Suomi-V-Venäjä ottelussa hallinta ainakin silmämääräisesti kääntyi Valko-Venäjälle ottelun edetessä ja myös 5 vs. 5 peli vähentyi mitä pidemmälle mentiin. Nämä asiat vähensivät omien tilastojeni siniviivan ylityksiä.
1. erä Kuljetus, Syöttäminen, Päätykiekko
Kontiolat: 3, 0, 3
Jokiset: 2, 2, 3
Immoset: 2, 3, 4
Salliset: 2, 2, 3
2. erä
Kontiolat: 2, 1, 0
Jokiset: 3, 0, 1
Immoset: 1, 1, 2
Salliset: 0, 0, 4
3. erä
Kontiolat: 3, 0, 3
Jokiset: 1, 0, 2
Immoset: 1, 1, 2
Salliset: 0, 1, 1
Eli siis Kontiolan ketju tuli siniviivan yli ns. pelaamalla yhteensä 9 kertaa pelin aikana. Jokisen ketju 8 kertaa. Immosen ketju 9 kertaa ja Tomi Sallisen johtama nelonen 5 kertaa. Ainakin näiden tilastojen valossa voi todeta, että sinisen ylittäminen "pelaamalla" on enemmänkin pelitapaan liittyvä asia, kuin taitotasoon.
Voin tässä vielä lomaillessa ottaa ylös tämän iltaisen Sveitsi pelin tilastot, jotta saataisiin vähän enemmän tukea näille havainnoille.