Pelitapakeskustelu

[Nwoke]

Jos ja kun haetaan täydellisyyttä, niin ihan tyytyväinen ei Kivi voinut olla Teuvon alivoimapelaamiseen toisessakaan maalissa. Samankaltaista ylipelaamista. Ruotsin takakolmio jauhoi poikittaissyötön, jolloin Teuvo salmiakin timantin kärkenä tiputti aivan oikein hiukan alaspäin peittääkseen keskustaa, mutta samaan aikaan mies lähti häiritsemään myös kiekon saanutta alakolmion toista reunaa, vaikka sille kaverille olisi löytynyt Suomen timantista aivan oma häiritsijä/vedon blokkaaja. Höntyilyn seurauksena tärkein tehtävä unohtui ja vaikka kätisyydetkään eivät nopeuttaneet maalin johtanutta laukausta, niin Teuvon heikon sijoittumisen takia mies ei kerinnyt enää oman miehensä laukaisulinjalle.

Hyvin pieni sijoittumisvirhe, jonka Teuvo itsekin taatusti tajusi maalin synnyttyä, mutta annettakoon se miehella anteeksi. Kokonaisuudessaan mahtavat kisat ja toivotaan että asennetta löytyy jatkossa myös kotoiseen liigaan.

 

[Mänizeri]

Jep, minusta se on yksilötaitoa. Hyökkäyspelaaminen on muutakin kuin pelkkää maalintekoa, eikä jokainen hyökkäys edes välttämättä tähtää maalintekoon.

Ihailen pohjois-amerikkalaisten pelaajien kykyä pelata maalintekotilanteet, sitä taitoa on harjoiteltu ilmeisen paljon.

Hyökkäyspelaaminen on toki muutakin, mutta miksi sitten edes mennä kiekon kanssa hyökkäysalueelle, jos ei ole aikomustakaan tehdä maalia? Ymmärrän kyllä, jos esim. suojellaan johtoasemaa, pelataan pitkiä hyökkäyksiä ja se toimii puolustamisena... Mutta eikö lähtökohtaisesti pitäisi aina pyrkiä tekemään maali, jos kerran nähdään ensin vaivaa, että sinne hyökkäysalueelle päästään?

Jälkimmäisestä kappaleesta tasan samaa mieltä. TSN streemiä kun katseli ja kuunteli, niin se on niin erilaista, miten he ajattelevat hyökkäyspelaamisesta. Aina maalinteko mielessä, joka hyökkäys on maalintekomahdollisuus. Tämä näkyy mm. alivoimapeleissä. Kanada ja USA yrittävät aina alivoimallakin tehdä maalia ja jos ei onnistu, niin sitten vaihtoon. Eurooppalaiset lyövät heti kiekon pois ja vaihtoon.

Ja yhdellä erätauolla esiteltiin Kanadan Ekbladin laukaisuharjoittelua sivuttaisliikkeestä kahden maalin välistä, jotka olivat b-pisteiden kohdalla vastakkain muodostaen n. 40cm käytävän, josta piti kiekko saada lauottua täysillä...

Siellä kaikki toiminta tuntuu lähtevän maalinteosta ja olevan sille alisteisia. Tiedä sitten onko lähestymistapa oikea.

 

[J.Grönvall]

Siellä kaikki toiminta tuntuu lähtevän maalinteosta ja olevan sille alisteisia. Tiedä sitten onko lähestymistapa oikea.

Kyllä siitä varmasti vieläkin voisi oppia. Mutta muuten tämä koko kysymyksenasettelu on mielenkiintoinen sillä tuntuu olevan yleiseurooppalainen ilmiö pelata taktisemmin kuin Pohjois-Amerikassa. Tietenkään vertailua ei voi kovin hyvin suorittaa kuin kahdessa isommassa lajissa eli lätkässä ja koripallossa mutta molemmissa koulukuntaerot ovat selvät.

NBA ja myös NHL ovat kuitenkin ottaneet askeleita kohti eurooppalaista ajattelua, hitaasti toki mutta muutosta on tapahtunut. NHL taitaa nykyään olla vähän kahden kerroksen sarja, eli on noita perinteisiä pohjois-amerikkalaisia joukkueita ja eurooppalaisemmin pelaavia nippuja. Myös NBA:ssa uusi valmentajasukupolvi on tulossa ja mm. näitä "nörttivalmentajia" saatetaan nähdä siellä tulevaisuudessa enemmänkin.

Ainakin kanadalaisessa jääkiekkoajattelussa korostuu minun mielestäni tehokkuus. Kanadalainen pelitapa on kaikille tuttu ja pitkät perinteet auttavat asioiden opettamisessa. Ero tulee monesti yksityiskohdissa, juuri hyökkäysalueen toiminnan suhteen. Peliasennot, pelivalmius, tekninen taito, sota-alueiden hyödyntäminen, aloitukset jne. Siellä ne vahvuudet lepäävät.

Ennen kaikkea Kanadasta tulisi siis oppia yksityiskohtien merkitys, tekninen osaaminen ja ihan asenne, vaikka toki kanadalaiset junnut kasvavat kovaan kilpailuun sisään. Ja kun jääkiekko on Kanadassa siinä asemassa missä se on, niin he toki tuntevat lajin läpikotaisin ja suhtautuvat siihen samalla kunnioituksella millä jenkit lähestyvät jenkkifutista ja baseballia.

Suomessa sen saman intohimon ja "hulluuden" ovat kokeneet lähinnä hiihto, mäkihyppy ja keihäänheitto. Jääkiekosta ei tänä päivänäkään voi samalla pieteetillä kirjoittaa tai keskustella. Kansallispeli my ass.

 

[steepler]

Siellä kaikki toiminta tuntuu lähtevän maalinteosta ja olevan sille alisteisia. Tiedä sitten onko lähestymistapa oikea.

No varmasti osittain, mutta ihmettelen sitä että miksi Kanadassa ei hieman enemmän mietitä että miten sitä peliä kannattaa pelata (tarkoitan juurikin että miten eri maajoukkueiden kannattaisi pelata). Muutamien viime vuosien aikana Kanada on pelannut sekä miesten että nuorten kisoissa melko huonoa peliä ja mielestäni juuri hävinnyt puutteelliseen pelitapaan, tai tiedä sitten olisiko muutenkin hävinnyt mutta pelitapa ainakin ollut melko puutteellinen. Varsinkin 2012 miesten kisoissa Kanada pelasi aivan karmeata lätkää, siis pelitapa oli aivan höpöä, viime vuonna toki miesten kisoissa pelasi ihan kohtuullisesta. Nuorten kisoista en niin paljon pelejä ole nähnyt mutta mitä kahden viime vuoden aikana olen niin eipä mitään ihmeellistä peliä ole Kanada esittänyt. Kanadalainen perinteinen pelikirja on aika yksipuolinen, varsinkin nuorten kisoissa on pelattu usein aivan kategorista pystysunnan peliä. Suomea vastaan näissä kisoissa ei ehkä ihan pelkkää pystysuuntaa kiskottu, mutta silti pelin rytmitys on aika ihmeellistä eikä mielestäni mitenkään hyvin organisoitua.

Nämä kaikki yksityiskohtiin, laukauksiin jne paneutumiset ovat hyviä juttuja mutta kyllä sekin miten peliä pelataan on aika merkittävää. Jos Kanada pystyisi nämä perinteiset vahvuutensa yhdistämään esimerkiksi Jukka Jalosen pelikirjaan niin olisivat ihan pitelemättömiä.

 

[ufon_kaakao]

Maalinteko on huijausta

Mun mielestä tässä maalintekoasiassa tullaan tähän vanhaan, että voiko pelisilmää opettaa. Jossain määrin voi, ainakin saattamalla pelaaja jatkuvasti tilanteisiin, jotka haastavat tätä kehittymään.

Koska maalintekohan on teknisen toteutuksen ohella pelisilmää. Taito osata lukea maalivahdin liikkeitä ja hyväksikäyttää tätä tietoa on pelisilmää. Vaikka sulla on teknisesti tarkempi ja kovempi laukaus kuin kaverilla, mutta tämä tietää paremmin missä tilanteessa sen kiekon on lähdettävä lavasta, kaveri tekee luultavasti enemmän maaleja kuin sinä. Laukauksen teknistä osaa voi harjoitella yksinään, mutta pelitilanteissa siihen tulee se pelisilmäaspekti mukaan, eli tietoisuus siitä miten maalivahti ja puolustajat ajattelevat missäkin tilanteessa.

Jos valmentajat ohjaavat resursseja maalintekotilanteiden hahmottamiseen ja hyväksikäyttöön niin varmasti se kehittää sitä osa-aluetta. Toisaalta kuinka moni valmentaja tajuaa maalinteosta vittuakaan? Ei kovin moni, minun, johtavan maalintekijän lisäkseni.

 

[Cobol]

NHL taitaa nykyään olla vähän kahden kerroksen sarja, eli on noita perinteisiä pohjois-amerikkalaisia joukkueita ja eurooppalaisemmin pelaavia nippuja.

Kyllä. NHL:ssä on menossa iso muutos. Perinteinen kanadalaiskiekko jää ja joukkueet siirtyvät pelaamaan monipuolisempaa jääkiekkoa. Se vie vielä aikaa, mutta kehitys näkyy koko ajan.

Lisäksi NHL:ssä kiekkokontrollilla tarkoitetaan eri asioita kuin täällä. NHL:ssä mitataan ns. Corsi-lukuja jotka kertovat joukkueen hallinnasta kiekolllisena mitaten laukauksia ja laukauspaikkoja ja blokattuja laukauksia molemmissa päissä. Tähän löytyy jo paljon tilastodataa.

Ainakin kanadalaisessa jääkiekkoajattelussa korostuu minun mielestäni tehokkuus. Kanadalainen pelitapa on kaikille tuttu ja pitkät perinteet auttavat asioiden opettamisessa. Ero tulee monesti yksityiskohdissa, juuri hyökkäysalueen toiminnan suhteen. Peliasennot, pelivalmius, tekninen taito, sota-alueiden hyödyntäminen, aloitukset jne. Siellä ne vahvuudet lepäävät.

Ennen kaikkea Kanadasta tulisi siis oppia yksityiskohtien merkitys, tekninen osaaminen ja ihan asenne, vaikka toki kanadalaiset junnut kasvavat kovaan kilpailuun sisään. Ja kun jääkiekko on Kanadassa siinä asemassa missä se on, niin he toki tuntevat lajin läpikotaisin ja suhtautuvat siihen samalla kunnioituksella millä jenkit lähestyvät jenkkifutista ja baseballia.

Kyllä. Kanadassa kaikki lähtee luistelusta ja yksilötaidosta, kuten laukauksen hiomisesta käsittämättömällä määrällä toistoja. Tämä tie tuottaa maalintekijöitä. Jos kanadalaiset yhdistäisivät hyvän osaamisensa steeplerin mainitsemaan Jukka Jalosen tai joidenkin muiden johtavien eurooppalaisvalmentajien pelikirjaan harjoitteluineen, Kanada ottaisi seuraavan kehitysaskeleen. Uskon että näiden muutaman vuoden jo jatkuneiden U20 tappioiden jälkeen Kanadassa käydään yhä tarkemmin läpi se, mitä Euroopassa on tehty. Tämä voi avata jalosille ovet Kanadaan ja NHL:ään.

 

[Cobol]

Johan sen nyt maalisjärkikin sanoo, että kun kentällä on 4vs4 pelin myötä enemmän tilaa, niin silloin mahdollisuudet luoda laadukkaampia paikkoja paranevat selkeästi. Silmitön kiekon roiskiminen maalille nollakulmista johtaa helposti pelin hallinnan siirtymiseen vastustajalle.

En yhtään usko että Nurminenkaan tarkoitti kiekon silmitöntä roiskimista maalille. En ainakaan minä tarkoittanut. Kun pelataan jatkoajalla tarvittaessa täysi erä 4vs4, ollaan tiukassa turnauksessa isolla pelimäärällä per turnausaika aivan kestokyvn rajoilla mitä tulee hyvään suoritukseen. Se että pyrittäisiin horjuttamaan muutenkin jo horjuvaa vastustajan veskaria vetämällä kun on paikka ja ajoittamalla veto niin että liikkuva maski menee juuri veskarin edestä sopivaan aikaan, ei tarkoita sitä että vedetään silmittömästi. Kun kiekko toimitetaan maalille pitää katsoa että se ei johda vastahyökkäykseen ja että liikkuva matsi saadaan sopivasti eteen. Uskon että Nurminen tarkoitti tätä koska hän on pelannut NHL:ssä ja NHL:ssä pelataan näin. Ruotsihan pelkäsi pelaamista koko jatkoajan ja jo sitä ennen heidän maalivahti yritti sulloa sisään nollakulmasta tulleita kiekkoja.

Noin muuten en ymmärrä Nurmisen ivaamista kun siihen ei ole pelitapamielessä syytä. Nurminen vaati ääneen päästessään että (1. erä) Suomen tulee rauhoittaa ja hidastaa sopivasti peliään ja uskaltaa pelata lyhyin syötöin ja viedä peliä näin eteenpäin jotta päästään paineen alta pois. Hän oli täysin oikeassa. Nupelta ei tullut sanoja rytmittää ja kiekkokontrolli, mutta niistähän tuossa oli kysymys.

 

[Wäinö#16]

Samoin Nurminen oli täysin oikeassa puuttuessaan Suomen pelirohkeuden puutteeseen tietyissä tilanteissa, kun Suomi oli jyrän alla ottelun alkupuolella. Ei kyse ollut siitä, että pitäisi kiekkoa pelata jatkuvasti ylöspäin, vaan siitä, että kun tilaa on, silloin se kannattaa voittaa nostamalla jalalla, eikä roiskaisemalla ja luopumalla kiekosta, kuten siinä tilanteessa Mäenalanen teki. Myöskään palautus omiin ei tullut tuossa tilanteessa kyseeseen, kun Ruotsi paineisti niin korkealta.

 

[J.Grönvall]

Lisäksi NHL:ssä kiekkokontrollilla tarkoitetaan eri asioita kuin täällä. NHL:ssä mitataan ns. Corsi-lukuja jotka kertovat joukkueen hallinnasta kiekolllisena mitaten laukauksia ja laukauspaikkoja ja blokattuja laukauksia molemmissa päissä. Tähän löytyy jo paljon tilastodataa.

Eikös Corsi-lukuja käytetä nykyään enemmänkin yksittäisen pelaajien suorituksen arviointiin, eli mikä on laukausten suhde heidän ollessaan jäällä? Fenwick olisi sitten joukkuekohtainen tilasto.

Joka tapauksessa, kun noista etsin lisätietoa niin törmäsin yhteen hauskaan blogiin, joka oli hieman, krhm, kriittinen mainittua corsia kohtaan. Tässä on käsittääkseni tämän hetkisen corsi-tilaston kärkeä (otetaan nyt vain vaikka 40 ottelua tai enemmän pelanneet) (On-Ice Corsi):

[SIZE="2"]1. Justin Williams, Kings
2. Anze Kopitar, Kings
3. Patrice Bergeron, Bruins
4. Joe Thornton, Sharks
5. Jonathan Toews, Blackhawks
6. Dustin Brown, Kings
7. Vladimir Tarasenko, Blues
8. Marc-Edouard Vlasic, Sharks
9. Drew Doughty, Kings
10. Brad Marchand, Bruins[/SIZE]

Ja sitten siihen blogin kritiikkiin, niin tässä taas pistepörssin top 10 (NHL.com):

1. Sidney Crosby, Penguins
2. Patrick Kane, Blackhawks
3. John Tavares, Islanders
4. Ryan Getzlaf, Ducks
5. Chris Kunitz, Penguins
6. Joe Thornton, Sharks
7. Patrick Sharp, Blackhawks
8. Corey Perry, Ducks
9. Nicklas Bäckström, Capitals
10. Jonathan Toews, Blackhawks

Eli halusivat ottaa kantaa siihen, että kumpi nyt on nykyään tärkeämpi tilasto yksittäisen pelaajan kohdalla. Toki siinä oli ihan provoakin varmasti mukana, tai sitten Kanadassakin on samanlaisia kiekkopuritaaneja kuin Suomessa mutta ihan mielenkiintoinen pointti kylläkin.

Mietin Liigassakin tuota Corsia nyt viimeksi voittoputkessa olevan Ilveksen kohdalla. Jos otetaan ihan pieni otanta ja kaksi edellistä peliä niin Ilves on hävinnyt laukaukset 37-79, voittanut maalit 9-3 ja pisteet 6-0. Eli onko Ilves kovassa vireessä vai ei? Ja kuinka paljon tarvittaisiin dataa, että voitaisiin sanoa korreloiko Corsi joukkuetasolla voittamisen kanssa?

Ilveksen Corsi on siis -42 näiden kahden pelin osalta. Ja muistetaan, että Liigan tilastot ovat tällä hetkellä lähinnä kasa paskaa, niin ei tällainen perusjanari saa sieltä kuin torjuntamäärät :D

"(All of these impressions add up to a solid concept of) the fact that SHOTS are an indication of WHICH TEAM IS DRIVING PLAY. Whoever is shooting more, has the puck more, and the team with the puck more tends to score more often. This is how hockey games are won. It might not overcome bad luck every night, but over the course of a full season, it's pretty important." (Lähde: Intro To Advanced Hockey Statistics - Corsi)

 

[Satunnainen]

Eikös Corsi-lukuja käytetä nykyään enemmänkin yksittäisen pelaajien suorituksen arviointiin, eli mikä on laukausten suhde heidän ollessaan jäällä? Fenwick olisi sitten joukkuekohtainen tilasto.

Itse asiassa Fenwick on muuten sama kuin Corsi, mutta blokattuja laukauksia ei oteta lukuun. Molempia voidaan laskea niin yksittäisille pelaajille kuin joukkueillekin. En ole perehtynyt sen kumemmin asiaan, joten en osaa sanoa, kumpien arviointiin näiden katsotaan sopivan paremmin.

Mietin Liigassakin tuota Corsia nyt viimeksi voittoputkessa olevan Ilveksen kohdalla. Jos otetaan ihan pieni otanta ja kaksi edellistä peliä niin Ilves on hävinnyt laukaukset 37-79, voittanut maalit 9-3 ja pisteet 6-0. Eli onko Ilves kovassa vireessä vai ei? Ja kuinka paljon tarvittaisiin dataa, että voitaisiin sanoa korreloiko Corsi joukkuetasolla voittamisen kanssa?

Ilveksen Corsi on siis -42 näiden kahden pelin osalta. Ja muistetaan, että Liigan tilastot ovat tällä hetkellä lähinnä kasa paskaa, niin ei tällainen perusjanari saa sieltä kuin torjuntamäärät :D

Toki tuo "Corsi" olisi nyt siis kaikkiaan -36, koska laukaushan se on sellainenkin, joka ei onnistu osumaan maalivahtiin. Tietysti tästäkin puuttuvat blokatut ja ohi menneet laukaukset, koska Liiga ei noita kykene tarjoamaan. Jos oletetaan niiden jakauman olleen suhteessa sama, Ilveksen Corsi tosiaan painuu selvästi miinukselle. Koko joulunjälkeisen voittoputken viidestä ottelusta vain yhdessä (Ässät) tuo olisi ollut plussalla. Sikäli siis voisi ajatella, ettei se ole hyvä indikaattori tämän otoksen perusteella, mutta otos on kovin pieni, ja siten sattuma voi puutteellisen datan lisäksi olla suuressa roolissa.

Pelitapamielessä olisi hienoa, jos saatavilla olisi samanlaiset tilastot kuin NHL:n osalta on täällä. Tuolla muuten on keskitytty nimenomaan Corsi-lukuihin tasakentällisin, mikä onkin kiinnostavampaa sikäli, että erikoistilanteessa nuo menevät juuri siihen suuntaan kuin voi olettaakin.

Jos mietitään, mitä tuolta voitaisiin oppia ajatellen tuota Ilveksen parin pelin huonoa Corsia, niin pari selittävää tekijää voisivat olla toisaalta erikoistilanteet (Ilves molemmissa enemmmän av:lla), ja toisaalta se, että Ilves oli enemmän aikaa johtoasemassa. Tuolla tilastossahan 5 on 5 CF% on yli 50 vain muutama joukkueella, jos ovat johdossa ja vastaavasti vain muutamalla alle 50, jos ovat takaa-ajajina.

Noin yleensä tähän Corsiin taitaa päteä vahvasti sama kuin perinteikkääseen +/- lukemaan, eli parin pelin perusteella ei kannata päätellä paljoa mitään, mutta laajan aineiston pohjalta on mahdollista saada jotain hyödyllistä ulos.

 

[J.Grönvall]

Itse asiassa Fenwick on muuten sama kuin Corsi, mutta blokattuja laukauksia ei oteta lukuun. Molempia voidaan laskea niin yksittäisille pelaajille kuin joukkueillekin. En ole perehtynyt sen kumemmin asiaan, joten en osaa sanoa, kumpien arviointiin näiden katsotaan sopivan paremmin.

Juu, jostain vain luin, että Corsi olisi ajan saatossa muodostunut yksittäisten pelaajien arviointivälineeksi ja Fenwick sitten joukkueille. Täytyy kaivella jossain vaiheessa jos vielä löytyisi.

Toki tuo "Corsi" olisi nyt siis kaikkiaan -36, koska laukaushan se on sellainenkin, joka ei onnistu osumaan maalivahtiin.

Aivan, minun mokani. Samoin nuo erikoistilanteet pitäisi jollain keinolla saada pois. Kun täällä nyt on jos jonkinlaista tilastoijaa niin itse voisin koittaa laskea Tapparan Corsi-luvut loppukauden aikana.

 

[erku]

En yhtään usko että Nurminenkaan tarkoitti kiekon silmitöntä roiskimista maalille. En ainakaan minä tarkoittanut.

Tuossahan se ongelma onkin, että tässä joudutaan arvailemaan, mitä Nurmisen lausunto konkreettisesti tarkoittaa. Tuo "toimitetaan kiekkoa maalille" tosiaan minunkin arvioni mukaan tarkoittaa Pasi Nurmisen ajatusmaailmassa eri asiaa kuin vaikkapa Esa Tikkasen ajatusmaailmassa. Jälkimmäinen on sanonut, että kulmiin on turha mennä, koska ei sieltä maaleja tehdä. No siinä tapauksessa voisi ajatella, että niin miehen kuin kiekonkin olisi mentävä maalille vähän epätoivoisimmistakin tilanteista Tikin ajatusmaailmassa. Nurminen taas modernimman pelin ymmärtäjänä varmaan tiedostaa sen, että kiekon toimittaminen maalille ei aina suinkaan ole fiksua, vaan joskus on parempi mennä vaikka sinne kulmiin pörräämään ja väsyttämään pakkeja.

Ja onhan se ihan käytännön tasollakin nähty, että huippujoukkueidenkin kohdalla eroavaisuudet maalia kohti hyökkäämisessä on isoja. Jos verrataan vaikka Jukka Jalosen Suomea ja Pär Mårtsin Ruotsia, niin molempien koutsien silmissä varmastikin maalia kohti hyökkääminen oli ykkösprioriteetti, mutta käytännön tasolla Ruotsi pelasi kiekkoa maalille paljon ahkerammi, huonoistakin paikoista kuin Suomi ja myös miehiä meni maalille useampia, joskus ihan pakkeja myöden. Siitä voi sitten jokainen on olla omaa mieltään, että kumpaa noista pitää fiksumpana tapana.

Ymmärrän toki sen, että TV-studiossa asioita pitää välillä yksinkertaistaa ja kai se peruskiekkokliseiden viljeleminen on niin syvällä päässä, että ne tulee itsestään. Mutta kyllä sitä toivoisi, että ennen jatkoaikaa asiantuntijan ohje olisi jotain muutakin kuin se, minkä Pihtiputaan mummo tai Juha Mietokin osaisi sanoa. Ja ei siinä mitään, noin yleisellä tasolla pidän Nurmista ihan hyvänä studioasiantuntijana ja hän myös ihan kiitettävällä tavalla finaalinkin aikana avasi pelitapa-asioita. Esimerkiksi huomio Ville Pokan pelirohkeudesta oman pään avaamisessa ennen Suomen ekaa maalia oli erinomainen. Tuollaisia joltakin prinsiippi-Tammiselta on tänä päivänä turha odottaa.

 

[steepler]

Eilen oli erittäin mielenkiintoinen Jukka Jalosen haastattelu Urheiluruudussa. Jalonen kertoi että venäläisillä pelaajilla on suuria haasteita (tai vaatii hurjasti työtä heidän kanssaa) kiekollisen pelin huolellisuudessa, laadussa ja yhteistyön jääkiekon ymmärtämisessä. Ei siinä pelitapoihin menty sen kummemmin mutta Jalonen kuitenkin aika selkeästi identifioi missä venäläinen pelaaja on heikko.

Arvostan Jalosta suuresti siitä että hän puhuu asioista pääasiassa oikeilla nimillä (silloin kun on maajoukkueen valmentaja niin kävi aika tarkkaa pelitapaa läpi). Hän ei sorru läheskään niin usein kuin valmentajat normaalisti kliseisiin ynnä muuhun nollapuheeseen.

 

[Cobol]

Eikös Corsi-lukuja käytetä nykyään enemmänkin yksittäisen pelaajien suorituksen arviointiin, eli mikä on laukausten suhde heidän ollessaan jäällä? Fenwick olisi sitten joukkuekohtainen tilasto.

Pitää tavallaan paikkansa. Corsia voidaan kuitenkin käyttää myös joukkuekohtaisesti eivätkä Corsi ja Fenwick joukkuetasolla juuri eroa kaavan tuloksena toisistaan jos tarkastellaan esim. FF% = Fenwick For percentage = 100* FF / (FF + FA) ja Corsi For percentage = 100* CF / (CF + CA).

 

[siffa]

Pitää tavallaan paikkansa. Corsia voidaan kuitenkin käyttää myös joukkuekohtaisesti eivätkä Corsi ja Fenwick joukkuetasolla juuri eroa kaavan tuloksena toisistaan jos tarkastellaan esim. FF% = Fenwick For percentage = 100* FF / (FF + FA) ja Corsi For percentage = 100* CF / (CF + CA).

Voisitko cobol selittää yksinkertaisesti, mitä pelistä pitää tilastoida saadakseen joukkueen FF:n tai CF:n ja miten ne tilastoiduista luvuista lasketaan. Olen tilastoinut laukauksia kolmesta viimeisestä 4PRO:n tv-ottelusta. Pelaajien Corsi-luvut ovat liian työläitä selvittää yksittäisistä peleistä.

Tämän illan pelistä Ässät-Pelicans on taas todettava se, miten huonosti studioasiantuntijat rekisteröivät viivelähdöt pelistä. Ottelun 1. erässä oli molemmilla joukkueilla 5 selkeätä viivelähtöä. Ässät teki erän 1. maalin viivelähtöexpertti Ville Uusitalon käynnistämän viivelähdön jälkeisestä suorasta hyökkäyksestä. Studiossa joutui Mika Kortelainen toteamaan sen, että erän lähes ainoan hitaan lähdön jälkeen tehtiin 1. maali. Erässä oli kuitenkin yhteensä 10 kaiken sääntöjen mukaista viivelähtöä. Lisäksi siinä oli pakki-pakki-pakki-.. hidastuksia omista yhteensä kuusi ja palautuksiakin 15. Erässä oli siis hyvin rytmitettyä hyökkäyspeliä, jossa omista lähdettiin eniten nopeasti eli 37 kertaa ja puolinopeasti pakki-pakilla 7 kertaa. Pelicans teki erän molemmat maalit hyökkäyspään pitkähköjen pyörityspelien jälkeen. Toinen ja kolmas erä menivät sitten jäähyillessä ja tasakentällisin pelatut HVP-hyökkäyksiinlähdöt vähenivät, mutta jonkin verran niitä oli kummallakin joukkueella kahdessa viimeisessäkin erässä. 4PRO:n studiossa innostutaan aina kehumaan pelin tasoa, kun se on nopeaa, pystysuunnan flipperijääkiekkoa, jossa mennään päästä päähän ja usein kiekko on keskialueella flipperissä. Milloin sinne studioon 4PRO hankkii Meidän Pelin asiantuntijan, joka kertoisi erätauoilla peliä rytmittävistä kiekkokontrollilähdöistäkin, joita aina on kuitenkin vähemmän kuin nopeita lähtöjä?

 

[Cobol]

Voisitko cobol selittää yksinkertaisesti, mitä pelistä pitää tilastoida saadakseen joukkueen FF:n tai CF:n ja miten ne tilastoiduista luvuista lasketaan. Olen tilastoinut laukauksia kolmesta viimeisestä 4PRO:n tv-ottelusta. Pelaajien Corsi-luvut ovat liian työläitä selvittää yksittäisistä peleistä.

Itse en näitä juuri käytä apuna missään, mutta tutkin kyllä. Täytyy katsoa kauden lopulla onko syytä ottaa avuksi joukkuearviointiini...

Tässä on eräälle jenkkitilastosivulle linkki jossa on myös selitykset. Dataa löytyy kohtuullisen monipuolisesti jakaantuen joukkue- ja pelaajadataan. Valitse esimerkiksi Season 2013-14, Situation 5 on 5, Rerpot Individual, All Teams, All Skaters ja esim Minutes Played 100 pelaajista tai joukkuista Season 2013-14 Situation esim 5 on 5 ja sitten Get Team Stats.

Saat datan jota voit shorta otsikkorivin mukaan ja alla on selitykset mitä mikäkin tarkoittaa.

Stats.HockeyAnalysis.com

 

[siffa]

Itse en näitä juuri käytä apuna missään, mutta tutkin kyllä. Täytyy katsoa kauden lopulla onko syytä ottaa avuksi joukkuearviointiini...

Tässä on eräälle jenkkitilastosivulle linkki jossa on myös selitykset. Dataa löytyy kohtuullisen monipuolisesti jakaantuen joukkue- ja pelaajadataan. Valitse esimerkiksi Season 2013-14, Situation 5 on 5, Rerpot Individual, All Teams, All Skaters ja esim Minutes Played 100 pelaajista tai joukkuista Season 2013-14 Situation esim 5 on 5 ja sitten Get Team Stats.

Saat datan jota voit shorta otsikkorivin mukaan ja alla on selitykset mitä mikäkin tarkoittaa.

Stats.HockeyAnalysis.com

Kiitos tiedosta. Olen tilastoinut ihan oikein kolmesta ottelusta joukkueiden 5vs5 pelistä Corsi-luvun laskentaan tarvittavat laukaukset. Palaan asiaan, kun saan vähän lisää kokemuksia tilastoinnista.

 

[TJ MACKEY]

Olisi mukava kuulla arvon palstaveljiltä pelitavallista analyysiä eilisestä liiga huippu-ottelusta Tappara-Kärpät? Onko molemmat joukkueet edelleen Meidän pelin-tiellä, vai onko peliä nopeutettu pystysuunnan kiekon elementeillä?

 

[J.Grönvall]

Olisi mukava kuulla arvon palstaveljiltä pelitavallista analyysiä eilisestä liiga huippu-ottelusta Tappara-Kärpät? Onko molemmat joukkueet edelleen Meidän pelin-tiellä, vai onko peliä nopeutettu pystysuunnan kiekon elementeillä?

Joku muu saa kommentoida eilistä peliä tarkemmin mutta Tappara ei ole ollut aikapäiviin sellainen perinteinen Meidän pelin joukkue. Tosin, Jussi Tapola avasi radiossa hieman joukkueen filosofiaa ja sen mukaan edelleen haetaan oikeaa tasapainoa tilan tekemisen ja voittamisen suhteen. Tapparalla painotus on kuitenkin selkeästi jälkimmäiseen.

Kärpät lienee puhtaammin Meidän pelin oppeihin luottava joukkue ja on ihan erityyppinen kuin Tappara. Tapparan lähisukulaiset ovat SaiPa ja JYP.

Kauden alusta asti Jukka Rautakorpi ja esim. Ville Nieminen ovat korostaneet tunteen merkitystä, sekä termejä kuten hyökkäysnopeus ja puolustusnopeus. Tunnetta pyritään hakemaan nimenomaan tuon pelinopeuden kautta ja sitä pyritään tuottamaan taas tilaa voittamalla (eli pelaamalla pystysuuntaan).

Joukkue onkin aivan erilainen kuin viime keväänä myös tuon pelitapansa osalta. Oletettavaa on, että taktinen puoli korostuu playoffeissa mutta tilan voittaminen tulee olemaan Tapparan johtoajatus myös siellä. Paljon haetaan myös ihan perinteistä matchaamista tiettyjä ketjuja vastaan.

Tapparan haasteet näin katsomovalmentajien silmin ovatkin juuri tilan tekemisen tuomisessa peliin ja sitä kautta tuo tunteen ajoittainen rauhoittaminen, sekä mm. pitkien hyökkäysten tuottaminen. SaiPaa vastaan Tappara hävisi tuon pystysuunnan tappelun mikä herätti keskustelua siitä onko tilan voittaminen saanut jo liikaa valtaa pelitavassa.

PS. Viikonloppuna mm. Lightning-Sharks-peliä seurattuani tuli taas mieleen, että mitenköhän vaikkapa Sami Salo istuu ja ostaa Westerlundin pelikirjan Sotshissa. Ei paljon ollut rintamahyökkäyksistä tietoakaan Sharksin tiukkaa siniviivaa vastaan, varsinkaan ottelun lopussa.

Sitten taas hauskasti Valtteri Filppula pelaa minun mielestäni ihan jäätävää sentteripeliä ja ainakin hänen ketjunsa hakee usein alhaalta, ja tekee peliä nimenomaan Filppulan kautta.

Maple Leafs ja Canadiens pelasivat ihan perinteistä old school hockeya ja Torontohan voitti matsin maalilla joka tuli periaatteessa ihan pelitapahtumien vastaisesti. Tällainen rautakorpilainen "oho"-maali. On hyvin mielenkiintoista nähdä miten etenkin Kanada tulee Sotshiin pelaamaan ja kuinka nopeasti se sopeutuu isoon kaukaloon. Nikkarit kyllä osaavat ja ymmärtävät hyvin tuon tilan tekemisen ajatuksen mutta miten se sulautetaan pelikirjaan jää nähtäväksi.

Olen vähän mielessäni pohtinut, että eurooppalaiset, ja nimenomaan paljon Euroopassa pelaavia pelaajia omaavat, joukkueet voivat jälleen "yllättää" kaikki. Suomi, Tshekki ja Venäjä kannattaa siis merkata punaisella tussilla, jopa Slovakia voi olla paha rasti. Sitten on tietenkin Ruotsi jolla olisi perinteet olemassa mutta pelitapaa on muokattu pohjois-amerikkalaiseen suuntaa.

Ruotsista tekee mielenkiintoisen juuri tuo, että joukkuehan taas on täynnä kovan luokan NHL-miehiä ja se yhdistettynä tuohon (nyt jo isossa kaukalossa testattuun) pelitapaan voi olla tuhoisa yhdistelmä. Toisaalta Ruotsin kalustolla pelattaisiin helposti myös "Meidän peliä" tai Total Hockeyta. On se taitomäärä vaan aivan järjetön siinä joukkueessa.

 

[siffa]

Joukkue onkin aivan erilainen kuin viime keväänä myös tuon pelitapansa osalta. Oletettavaa on, että taktinen puoli korostuu playoffeissa mutta tilan voittaminen tulee olemaan Tapparan johtoajatus myös siellä. Paljon haetaan myös ihan perinteistä matchaamista tiettyjä ketjuja vastaan.

Eilistä Tappara-Kärpät peliä en katsonut. Siinä olet oikeassa, että tämän kauden on Tappara pelannut erilaista jääkiekkoa kuin viime keväänä finaaliotteluissa Ässiä vastaan. Näkemissäni tv-otteluissa Tappara on pelannut tilan voittamispeliä. Tappara on lähtenyt omista ylöspäin lähes pelkästään nopeasti. Puolinopeasti pakki-pakilla se on lähtenyt hyvin harvoin niinkuin myös pakki-pakki-pakki-kiekotteluilla. Jatkuva tilan voittamis-peli on pelaajille raskaampaa kuin välillä hyökkäysten rytmittäminen HVP-lähdöillä. Sen takia uskon, että pudotuspeleissä Tappara tulee lisäämään tilan tekemistä. Kävin viikonlopulla katsomassa Kärpät-Jokerit pelin. Molemmat pelasivat 1. erän rytmittämällä hyökkäyksiä tilaa tekemällä. Eilen Pelicans-Ilves pelissä Ilves pelasi puhdasta tilan voittamiskiekkoa. Pelicans lähti paljon (14 kertaa) viiveellä ja hallitsi peliä, mutta hävisi Ilvekselle 1-2. Mielenkiintoinen joukkue on SaiPa, jonka Tirkkonen panee pelaamaan ajoittain erän verran täydellistä Meidän Peliä tilan tekoineen.

 

[Väsyneet Kädet]

Muistaakseni Tappara on viime peleissä lähtenyt useimmiten nopeilla ja puolinopeilla. Hidas lähtö on erikoinen; muistan eiliseltä yhden tilanteen selvästi. Bailen ja Kankaanperä maalin sivuilla, siitä lähtö, pakki-pakki Bailenille, joka avaa suunnilleen b-pisteiden välistä sini- ja punaviivan väliin Järviselle, joka juuri oli koukannut siihen ylempää.

Muistelisin, että noita pidempiä avauksia Tappara haki muutamaan otteeseen. Toki usein myös nähtiin avaus laitaan omalle siniselle, josta haettiin jopa koko kentän halki syöttöä toiseen laitaan.

 

[steepler]

Sitten on tietenkin Ruotsi jolla olisi perinteet olemassa mutta pelitapaa on muokattu pohjois-amerikkalaiseen suuntaa.

En jaksa millään uskoa että Ruotsi tulisi pelaamaan Mårtsilaista prässiä, nähtiinhän se jo MM-kisoissa kun Sedinit tulivat niin prässi ja se ylisuoraviivainen hyökkääminen loppui kuin seinään, tai eivät Sedinit sitä ainakaan pelanneet. En jaksa uskoa että Mårts saa lyhyen turnauksen aikana peluutettua omaa prässiään. No nähtäväksi tietenkin jää.

Siinä olen samaa mieltä että eurooppalaiset voivat olla hyviä. Yhdysvaltojen suurin kysymysmerkki on Bylsma, jos hän peluuttaa samaa peliä kuin Pens on pelannut suurilla etäisyyksillä niin en jaksa uskoa menestykseen pätkääkää, toki siellä on Laviolette apuvalmentaja. Muutenhan junnuissa Yhdysvallat on pelannut selkeästi paremmin organisoidumpaa peliä kun esimerkiksi Kanada ja monella pelaajalla on kokemusta ikään kuin eurooppalaisesta pelaamisesta isossa kaukalossa tätä kautta, mutta että osaako Bylsma tätä niin sitä epäilen. Tosin sieltä puuttuu jossain määrin myös peliä kotrolloivat pakit, tai ainakaan ketään esimerkiksi Rafalskin tasoista tähän hommaan ei ole.

 

[MustatKortit]

Kait se tähän pelitapakeskusteluun liittyy, että tänä viikonloppuna YLEllä esitettävässä Vancouverin pronssia muistelevassa dokkarissa usea suomalaispelaaja ottaa rajusti kantaa Suomen tuolloiseen pelitapaan.

Yksi kärkkäimpiä arvostelijoita on Selänne: Siinä vaiheessa kun näki sitä taktiikkaa, niin meitä kaikkia kyllä vähän ihmetytti, kun se oli jotain Euro Hockey Tourin pelien taktiikoita. Kuitenkin menimme ihan erilaisiin olosuhteisiin: pieneen kaukaloon ja pelaamaan maailman parhaimpia pelaajia ja joukkueita vastaan (lainaus YLEn uutisesta)

Selänne myös toteaa, että hävityn Ruotsi-pelin jälkeen oli selvää, että kyseisellä taktiikalla ei kisoissa voinut pärjätä.

Mitään yllättäväähän näissä avautumisissa sinällään ei ole, asiaa on tälläkin palstalla käsitelty paljon.

Koko juttu YLEn sivuilla tämän linkin takana:Selänteeltä kova kannanotto Vancouverista: | Yle Urheilu | yle.fi

 

[ultras]

Yksi kärkkäimpiä arvostelijoita on Selänne: Siinä vaiheessa kun näki sitä taktiikkaa, niin meitä kaikkia kyllä vähän ihmetytti, kun se oli jotain Euro Hockey Tourin pelien taktiikoita. Kuitenkin menimme ihan erilaisiin olosuhteisiin: pieneen kaukaloon ja pelaamaan maailman parhaimpia pelaajia ja joukkueita vastaan (lainaus YLEn uutisesta)

Olisi mukava tietää pelitavan kriitikissä mistä on kyse. Oliko pelitapa tosissaan niin heiveröinen ettei pelaajat siihen uskonut vai oliko kyseessä enemmän henkilö Jalosesta. Eihän tuo turnaus pronssista huolimatta kovin ruusuisesti mennyt kaukalon ulkopuolella.

Jos tuo "EHT-pelitapa" ei myynyt pelaajille, niin olisiko Suomella pelaajien mielestä ollut paremmat mahdollisuudet pelata 1:1 samalla tavalla kuin esim. Kanada, USA ja Ruotsi?

Ja onhan sekin nähty nuorissa ja aikuisissa ettei pohjois-amerikkalainen pelityyli kanna eurooppalaisessa kaukalossa.

Tämähän nyt on tätä ikuista pyörittelemistä.

 

[Mänizeri]

Yksi kärkkäimpiä arvostelijoita on Selänne: Siinä vaiheessa kun näki sitä taktiikkaa, niin meitä kaikkia kyllä vähän ihmetytti, kun se oli jotain Euro Hockey Tourin pelien taktiikoita. Kuitenkin menimme ihan erilaisiin olosuhteisiin: pieneen kaukaloon ja pelaamaan maailman parhaimpia pelaajia ja joukkueita vastaan (lainaus YLEn uutisesta)

Selänne myös toteaa, että hävityn Ruotsi-pelin jälkeen oli selvää, että kyseisellä taktiikalla ei kisoissa voinut pärjätä.

Hmm... Lähtikö Suomi sitten Naganossa (Aravirta), Salt Lake Cityssä (Aravirta) tai Torinossa (Westerlund) jollain "NHL -taktiikalla" liikkeelle? Albertvillen aikaan ei EHT:Ta pelattu.

En itse ainakaan muista mitään "dump and chase" -kiekkoa tai vastaavaa nähneeni. Onko kyse puolustusalueen pelaamisesta vai mistä? Ilmeisesti Teemu olisi halunnut, että pelataan vanhan liiton vastaiskupeliä eikä oteta kiekkokontrollia mukaan ollenkaan? Vai mitä hän tarkoittaa?