Pelitapakeskustelu

[Virveliä kainaloon]

Jatkoerä, jumalauta ihailkaa sitä!!!! Ruotsin pelaajat ihan paniikissa sooloilee ja tekee pitkiä kiekkoja ja paitsioita! Ruotsin maalivahti oli jo aiemmin menettänyt hermonsa kun kaatuili miten sattuu! Suomalaiset puolestaan pelasi jatkoerässä rennon tosissaan joukkueena, ilman riskejä, jopa hidastaen peliä ja palauttaen jos ei voinut riskittömästi puskea keskialueen yli. Jatkoerässä viiden minuutin pelin jälkeen olin aivan hymyssä suin varmana, että tämä voitetaan, ero kolmanteen erään oli valtava. Valtava!

Ruotsi suli jatkoerässä! Ei Suomen hyvyyteen, vaan omiin paineisiinsa! No tietenkin vähän myös Suomen hyvyyteen.

Joo joo, ilman taktiikkaa ja pelitapaa ei oltais päästy noin pitkälle ja täytyy kiittää montaa muutakin asiaa ja Teukkaa ja Ristolaista, mutta jatkoerä! Sen Suomi voitti hermokontrollilla! Ruotsin pelitapa oli sama kuin aiemmin, Suomen pelitapa oli sama kuin aiemmin, ja tilanne tasan. Mutta Ruotsi suli, ja Ruotsin pelikuri ja kaikki suli. Suomen kantti kesti.

Itse asiassa jatkoerässä tapahtui tietyiltä osin juuri noita asioita, joita mainitsit. Ottelun alussa Suomi oli vaikeuksissa hyökkäyksiinlähdön kanssa Ruotsin aggressiivisen karvauspelin johdosta. Minulla ei ole lukuja esittää, mutta mutulla sanoisin, että Suomi pyrki lähtemään hitaalla avauserässä. Vaarallisimmat tilanteet taisivat kuitenkin syntyä silloin, kun lähdettiin nopealla. No, 2. ja 3. erässä Suomella ei kauheasti hyökkäyspelaamista ollut, vaan peli oli taattua Kivi-laatua, tuttua jo viime keväältä.

Jatkoerässä olin pelko perseessä, että näinköhän Suomella on mitään palaa 4 vs.4 pelissä Ruotsia vastaan. Tiedä sitten alkoiko ruotsalaisia hapottaa, vai alettiinko pelkäämään tappiota, mutta Suomen pakeille ei tullut painetta alkuunkaan ja omassa päässä ruotsalaiset välttelivät jäähyjä. Suomella kesti viitisen minuuttia tajuta, että omista voi lähteä rauhassa, ja sen jälkeen hitailla lähdöillä ja palautuksilla vyörytettiin hyökkäyksiä jatkuvasti Ruotsin päähän. Aiemmin viljellyt puolinopeat lähdöt eivät sen sijaan tuottaneet lainkaan tulosta. Ja sanokaa, jos olen väärässä, mutta jatkoajalla Suomi lähti tasan kerran viiveellä, ja tuokin tilanne syntyi osin vahingossa.

Ps. Yllättävää, että Tami ei ottanut kantaa Suomen taktisiin muutoksiin lähemmäs meidän peliä.

 

[ultras]

Ps. Yllättävää, että Tami ei ottanut kantaa Suomen taktisiin muutoksiin lähemmäs meidän peliä.

Mitäs yllättävää siinä oli? Päinvastoin.

Olihan Nupella ja Tamilla "lääke" siihen kun peli oli paljon Suomen päässä. Neuvo oli pelirohkeus jonka kautta nopeasti pystyyn.

 

[TosiFani]

Mitäs yllättävää siinä oli? Päinvastoin.

Olihan Nupella ja Tamilla "lääke" siihen kun peli oli paljon Suomen päässä. Neuvo oli pelirohkeus jonka kautta nopeasti pystyyn.

Älä sotke Nupea samaan kastiin Tamin kanssa. Nurmisen ohje, pelirohkeus ja tätä kautta syötöt lavasta lapaan, on mielestäni varsin jalosmainen ohje.

 

[kalkkifredi]

Ps. Yllättävää, että Tami ei ottanut kantaa Suomen taktisiin muutoksiin lähemmäs meidän peliä.

Eikös Tami ulkoistanut itsensä tästä meidän pelin puolesta puhumisesta silloin samointein, kun Erkka astui takaisin ruoriin ja tehtiin yleinen johtopäätös ilman kummempia kaivantoja, että meidän peli on historiaa ja uusi otsikko on: pystysuunta ja reagointi?

 

[J.Grönvall]

Nurmisen ohje jatkoajalle oli nerokas ja klassinen, kiekkoa maalille ja äijää perään. Ellei mene sitten jo ensimmäisellä maaliin :)

Aukaisi kyllä minun silmäni ja nyt näen kaiken kirkkaammin, oi kuinka väärässä olen ollutkaan. Niin tietenkin, kiekkoa maalille ja äijää perään! Ja pelirohkeus, "uskalla pelata", en olisi koskaan osannut ajatellakaan moista.

Ihmettelinkin kun tuolla CBS:n ja Foxin lähetyksissä puhuivat jostain "pelistä" koko ajan. Olisin kaivannut enemmän sellaista "pitää juosta, että voi heittää" tai "palloa maalialueelle"-tyyppistä analyysia, mitäs tällainen tyhmä katsoja nyt mistään "pelistä" mitään tajuaisi. Hah, pelkkää ajanhukkaa.

Että pitäkäähän veljet pää ylhäällä!

PS. Kyllähän siinä näkyi selvästi miten Suomi halusi voittoa enemmän kuin Ruotsi.

 

[Nwoke]

Nurmisen puolustukseksi voisi kyllä todeta, että eilen jos koskaan oli ehkä tilausta noinkin yksinkertaisille ohjeille, sillä harvoin olen nähnyt että maalivahti jännittää maalillaan noin paljon. Ja en nyt puhu siitä yhdestä kompuroinnista maalintakana, vaan kaverin pelaaminen oli koko ottelun ajan todella pelokasta, jopa sääliksi hieman kävi.

Itse ottelu oli hyvä esimerkki siitä, miten numerot taululla vaikuttavat pelin kulkuun. Moni piti Ruotsia parempana, mutta kuten jatkoaika sen näytti, niin Suomelta löytyi ihan uusi vaihde ja pelirohkeus kun ei oltukaan enää johtoasemassa. Yhtäkkiä Ruotsi olikin se arka ja virheitä välttelevä, kun Suomi alkoi pelaamaan hyökkäyspeliin panostaen. Uskon, että Suomi olisi pystynyt aivan eri tapaan hallitsemaan kiekkoa ja ottelua, mikäli Ruotsi olisi ollut johtoasemassa ottelun aikana.

Suomelta joku vaati rohkeampaa kiekollista pelaamista jo varsinaisella peliajalla, mutta itse tykkäsin erittäin paljon tuosta, että tarpeeksi usein käytetään sitä riskitöntä vaihtoehtoa(purkua) mikäli kaveri painaa päälle yhtä kovaa, kuten rakas naapuri eilen teki. Iso ero oli tällä Meidän Pelillä Jalosen alkuaikoihin, jossa kiekollinen rohkeus meni välillä yli ja annettiin kaverille turhan hyviä riistomahdollisuuksia.

Oikea tasapaino on Meidän Pelin tärkein asia. Vastustajan kovuudesta riippuen osataan arvioida oikea riskitaso omaan pelaamiseen suhteessa sen aiheuttamiin riskeihin ja hyötyihin. Etenkin johtoasemassa tämä korostuu, koska silloin ollaan voittamassa ottelua, tappiotilanteessa riskit voivat ollakin taas paljon suurempia, kun "on vain voitettavaa".

 

[Sekera]

Hyvä kysymys. Minusta tuo on oleellista tehdä, eli rajata sitä hyökkäyspelaamiseen (= kiekollinen pelaaminen). Minusta transitiot, eli pelitilanteiden vaihtuminen puolustuksesta hyökkäykseen on taas pelin virtauksen alle kuuluva asia, ja taas pelinopeuttakin isompi kokonaisuus.

Transitiot menevät virtauksen alle joo, mutta itse puolustavat teot? Paineistus, karvaus, sijoittumisen edistyminen ja tilan estämisen tehokkuus, riistoaktiivisuus ym..? Niilläkin on joku nopeus luonnostaan ja kun oman joukkueen puolustavat teot ovat vastustajan hyökkääviä tekoja nopeampia, on omalla joukkueella suurempi todennäköisyys onnistua puolustamisessa.

Mielestäni ylipäätään, jos joku termi halutaan ottaa käyttöön, pitäisi sen käytön olla loogista. Jos on hyökkäyspelinopeus, pitää olla puolustuspelinopeus ja näiden termien osalle "-pelinopeus" pitäisi olla yhtenevä määritelmä. Mielestäni se, kuinka nopeasti oma joukkue reagoi pelitilanteisiin ja kuinka nopeasti sen reagoinnin tuloksena syntyvää pelaamista suoritetaan niin luistelun kuin mailapelin avulla, olisi ainakin hyvä lähtökohta määrittelylle. Meneekö tuolla määritelmällä pelinopeuden tulkinta sitten liian tulkitsijasta riippuvaiseksi?

Omalla joukkueella on aina joku nopeus hyökkäämisessä ja puolustamisessa, ja vastustajalla ne voivat olla erisuuria omaan joukkueeseen verrattuna. Heikommin sijoittuvaa vastustajaa vastaan hyökkääminen on helpompaa kuin tarkasti organisoitua, vastustajan aktiivinen karvaus ja puolustavan viisikon tehokas tilanestopeli tuottaa ongelmia tilaa voittavaa joukkuetta vastaan.

Puolustuspelinopeudestakin todella puhutaan ja siinähän keskeinen ero on, että toiminta tapahtuu ilman kiekkoa. Minä itse lasken tuon itse asiassa reagointinopeudeksi, sillä kiekoton joukkue on myös pelitapahtumiin reagoiva (vrt. aloitteellinen).

Se on kyllä totta, että hyvä puolustuspelinopeus auttaa lisäämään hyökkäyspelinopeutta ja sitä kautta siis pelinopeutta viisikkotasolla.

Niin, tässä se ongelma mielestäni on, että vaikka voitaisiin puhua puolustuspelinopeudesta, puhutaankin reagointinopeudesta. Onhan reagointinopeuskin ymmärrettävä termi, koska puolustaminen on reagointia aloitteellista hyökkäävää vastustajaa vastaan, mutta saavutetaanko tällä termistöllä haluttua vaikutusta keskusteluun, eli keskustelupohjan laajenemista ja helpompaa ymmärrettävyyttä? Kyllähän insinööri ymmärtää plus- ja miinuslaskut siinä missä derivaatat ja matriisinkäännöt, mutta kun niitä selittää historiantutkijalle, tehtävä on haastava, mutta yhteinen ja vakiintunut termistö (matematiikassa) auttaa tavoitteen saavuttamisessa.

 

[MustatKortit]

Nurmisen ohje jatkoajalle oli nerokas ja klassinen, kiekkoa maalille ja äijää perään. Ellei mene sitten jo ensimmäisellä maaliin :)

Aukaisi kyllä minun silmäni ja nyt näen kaiken kirkkaammin, oi kuinka väärässä olen ollutkaan. Niin tietenkin, kiekkoa maalille ja äijää perään! Ja pelirohkeus, "uskalla pelata", en olisi koskaan osannut ajatellakaan moista...

Sinä varmasti olisitkin kaivannut jotain monimutkaisempaa analyysiä, mutta ainakin omaan silmään Suomi pelasi jatkoajalla juuri noin.

Kiekkoa toimitettiin maalilla vähän huonommistakin kulmista ja yritettiin päästä ripareille.

Mielestäni Ruotsin veskari oli varsin epävarman oloinen muutamissa tilanteissa (siis torjumissaankin tilanteissa) ottelun aikana, joten mikäs siinä, hyvä, vanha ja toimiva plääni. NHL Networkin selostajat käyttivät ruotsalaisen pelistä useampaankin otteeseen termejä akward ja nervous.

 

[Cobol]

Kiekkoa toimitettiin maalilla vähän huonommistakin kulmista ja yritettiin päästä ripareille.

Mielestäni Ruotsin veskari oli varsin epävarman oloinen muutamissa tilanteissa (siis torjumissaankin tilanteissa) ottelun aikana, joten mikäs siinä, hyvä, vanha ja toimiva plääni. NHL Networkin selostajat käyttivät ruotsalaisen pelistä useampaankin otteeseen termejä akward ja nervous.

Jatkoajalla 4vs4 tilanteessa jossa vastustajan maalivahti pudottelee tuo on yksi parhaista toimintatavoista ja riittävän yksinkertainen väsyneenäkin toteuttaa.

 

[J.Grönvall]

Sinä varmasti olisitkin kaivannut jotain monimutkaisempaa analyysiä, mutta ainakin omaan silmään Suomi pelasi jatkoajalla juuri noin.

Kiekkoa toimitettiin maalilla vähän huonommistakin kulmista ja yritettiin päästä ripareille.

Mielestäni Ruotsin veskari oli varsin epävarman oloinen muutamissa tilanteissa (siis torjumissaankin tilanteissa) ottelun aikana, joten mikäs siinä, hyvä, vanha ja toimiva plääni. NHL Networkin selostajat käyttivät ruotsalaisen pelistä useampaankin otteeseen termejä akward ja nervous.

Niin aivan, jokainen Jatkoajan nimimerkki (ainakin tästä ketjusta) olisi osannut tehdä saman viiltävän analyysin. Kai mekin voimme sitten sanoa itseäamme asiantuntijoiksi ja jääkiekkoammattilaisiksi?

Mutta pitää sanoa, että seurasin ottelua vain sivusilmällä, nauratti vain taas nuo isänmaallisten miesten kommentit siinä varsinaisen peliajan jälkeen. Sivusilmällä näytti, että Ruotsi vei kuin litran mittaa pitkät pätkät, kunnes jatkoajalla Suomikin sai kiekkoa pidettyä.

 

[TosiFani]

...Mutta pitää sanoa, että seurasin ottelua vain sivusilmällä, nauratti vain taas nuo isänmaallisten miesten kommentit siinä varsinaisen peliajan jälkeen. Sivusilmällä näytti, että Ruotsi vei kuin litran mittaa pitkät pätkät, kunnes jatkoajalla Suomikin sai kiekkoa pidettyä.

Ruotsi hallitsi, mutta aika usein hallinta oli näennäistä kulmissa pyörimistä, keskusta oli tukossa. Vetojen edessä oli lähes aina vähintään kaksi suomalaista ja mailat pelattiin hyvin pois.

Kiekollisesti suurin ongelma syntyi, kun avauspelaamisessa kadotettiin rohkeus ja tähän Nurminen hyvin puuttuikin. Muutaman näytteen avulla hän osoitti miten Suomi pääsee parilla syötöllä paineen alta pois. Varsinkin Ville Pokka osoitti hienoa rohkeutta pelaamalla kiekon sentterille ja tätä kautta syntyi hyviä rintamahyökkäyksiä.

Jatkoajalla kentälle tuli enemmän tilaa, jolloin Ruotsin paineistus ei enää toiminut ja Suomen pelaajat pystyivät pelaamaan kiekollista peliä vähän huonommallakin itseluottamuksella.

 

[erku]

Sinä varmasti olisitkin kaivannut jotain monimutkaisempaa analyysiä, mutta ainakin omaan silmään Suomi pelasi jatkoajalla juuri noin.

Kiekkoa toimitettiin maalilla vähän huonommistakin kulmista ja yritettiin päästä ripareille.

Itse näin toisin. Varsinaisella peliajalla Suomen hyökkäykset nähdäkseni pyrittiin pelaamaan suoraviivaisemmin maalille kuin jatkoajalla. Jos esimerkiksi Ristolainen olisi ratkaisuhetkillä noudattanut Nurmisen ohjetta, niin hänhän olisi roiskaissut kiekon pienestä kulmasta maalille eikä lähtenyt haastamaan Ruotsin pakkia ja hakeutumaan laadukkaampaan maalintekopaikkaan. Arvelen, että sillä tavalla voittomaali olisi jäänyt syntymättä, ainakin tuossa kohdin.

Johan sen nyt maalisjärkikin sanoo, että kun kentällä on 4vs4 pelin myötä enemmän tilaa, niin silloin mahdollisuudet luoda laadukkaampia paikkoja paranevat selkeästi. Silmitön kiekon roiskiminen maalille nollakulmista johtaa helposti pelin hallinnan siirtymiseen vastustajalle.

 

[Mänizeri]

Johan sen nyt maalisjärkikin sanoo, että kun kentällä on 4vs4 pelin myötä enemmän tilaa, niin silloin mahdollisuudet luoda laadukkaampia paikkoja paranevat selkeästi. Silmitön kiekon roiskiminen maalille nollakulmista johtaa helposti pelin hallinnan siirtymiseen vastustajalle.

Boldasin sen, mistä olen samaa mieltä ja tätä kiekon heittelyä maalille, josta kaikki jauhavat, siitä pitäisi jo päästä ainakin valmentajien puheissa eroon. Se mikä toimi 80 -luvun maalivahdeille, ei toimi enää tänä päivänä. Ei roiskaisuilla saada aikaiseksi tänä päivänä yhtään kunnollista tilannetta ilman muiden asioiden myötävaikutuksia (maskipelaaminen, ajoitukset jne.) Ja jos saadaan, niin maalivahti ei pelaa oikealla sarjatasolla.

Mielestäni Tero Lehterä otti tähän kantaa hieman toisesta näkökulmasta EHT:n aikana. Sanoi jotakuinkin niin, että "meidän valmentajien syytä on se, että me hoetaan toimita kiekkoa maalille, mikä harvoin johtaa mihinkään." (Keskustelu taisi olla osa Venäjän tekemää ylivoimamaalia, jossa kiekko lauottiin tulisella lämärillä reppuun.)

Samaa sanoivat TSN:n selostajakaksikko finaalin jatkoajan alkaessa: 4-4 pelissä ei voi laukoa huolimattomasti, koska siitä seuraa heti vastahyökkäys. Totta kai pitää yrittää maalia, kun on paikka. Luulisin, että fiksut valmentajat tekevät nimenomaan päinvastoin, kuin Nurmisen ohje kuului. Jos ammutaan, niin laukauksen pitää olla tilanteen tuottava tai sellainen, että oma mies voi kiekolle päästä. Muuten käy helposti niin, että seiniltä kiertävä kiekko tai maalinedustalle pomppiva kiekko johtaa vastahyökkäykseen ja ylivoimaiseen sellaiseen.

Jotenkin tämä kiekon pelaaminen maalia kohti pitäisi saada Suomessa fiksummalle tolalle. Näyttäväähän se on tietysti, kun lauotaan joka paikasta ja tapellaan irtokiekosta... Mutta herkästi se on vain, kuten edellä on todettu, kiekon luovuttamista vastustajalle, ellei asioita tehdä sovitusti.

 

[TosiFani]

...Jotenkin tämä kiekon pelaaminen maalia kohti pitäisi saada Suomessa fiksummalle tolalle. Näyttäväähän se on tietysti, kun lauotaan joka paikasta ja tapellaan irtokiekosta... Mutta herkästi se on vain, kuten edellä on todettu, kiekon luovuttamista vastustajalle, ellei asioita tehdä sovitusti.

Tämä on hyvin ristiriitainen juttu, toisaalta ymmärrän laukomattomuuden, mutta jos vastustajan maalivahti on selkeästi hermostunut ymmärrän myös laukomisen.

Ässien valmentaja Virta sanoi jossain, että huono laukaus pitää vain vastustajan maalivahdin vireessä. Tämä on tietysti totta, mutta rajansa tälläkin. Jos joukkueen hyökkäys toimii oikein, huonon laukauksen jälkeiselle reboudille on tulossa oma pelaaja ja tästä huolimatta pysytään puolustusvalmiudessa. Kiekon toimittaminen maalille tai maalin läheisyyteen voi olla osa pelitapaa.

Tuskin Nurminen tarkoitti silmitöntä ampumista joka paikasta.

 

[Jack of Spades]

Sivusilmällä näytti, että Ruotsi vei kuin litran mittaa pitkät pätkät, kunnes jatkoajalla Suomikin sai kiekkoa pidettyä.

Suomen pelirohkeus oli jatkoajalla huomattavasti parempaa, kuin vielä täysin viisikoin pelatessa. Tuohon varmasti vaikutti, että kentällä oli enemmän tilaa ja Ruotsi oli luistellut energiavarastonsa hapoille kovalla liikkeellään. Suomi, joka ei pahimmillaan päässyt 7:ään minuuttiin Ruotsin paineen alta omista pois, sai tilaa ja aikaa toteuttaa omaa peliään. Ottelu ratkesi sitten Ristolaisen röyhkeään ajoon maalille, kun tilaa annettiin ja oli.

 

[Mänizeri]

Tuskin Nurminen tarkoitti silmitöntä ampumista joka paikasta.

Mutta suurin osa tuntui näin ymmärtävän. Siksi painotinkin sitä, että näistä olisi hyvä päästä eroon näistä heitoista, koska niistä tulee helposti mantroja, jotka kääntyvät pitkässä juoksussa käytännön toiminnaksi.

 

[Mänizeri]

Ässien valmentaja Virta sanoi jossain, että huono laukaus pitää vain vastustajan maalivahdin vireessä. Tämä on tietysti totta, mutta rajansa tälläkin. Jos joukkueen hyökkäys toimii oikein, huonon laukauksen jälkeiselle reboudille on tulossa oma pelaaja ja tästä huolimatta pysytään puolustusvalmiudessa. Kiekon toimittaminen maalille tai maalin läheisyyteen voi olla osa pelitapaa.

Juuri näin! Minun mielestäni pitäisi olla. Meillä käytetään uskomattoman vähän aikaa laukausten laadun ja hukattujen maalipaikkojen analysointiin suhteessa siihen, paljonko hierotaan viisikon liikkeitä kentällä. Eli tavallaan rakennetaan pirun laadukasta taloa, mutta projektin ollessa valmis huomataan vesikaton puuttuvan...

Maalinteko pitäisi ottaa nimenomaan pelitavalliseksi asiaksi ja jättää kaiken maailman synnynnäisyys puheet taka-alalle.

edit: joskus tuli höpistyä TPS:n foorumeilla seuraavia:
Jatkoajan keskustelupalsta - Yksittäisen viestin lukeminen - Kauden jälkipyykki

 

[J.Grönvall]

Maalinteko pitäisi ottaa nimenomaan pelitavalliseksi asiaksi ja jättää kaiken maailman synnynnäisyys puheet taka-alalle.

Eikö maalinteko ole enemmän taitoasia, ja maalipaikkojen tuottaminen taas pelitavallinen asia?

Kyllä nuo mahtuvat kulkemaan sulassa sovussa keskenään.

 

[Mänizeri]

Eikö maalinteko ole enemmän taitoasia, ja maalipaikkojen tuottaminen taas pelitavallinen asia?

Kyllä nuo mahtuvat kulkemaan sulassa sovussa keskenään.

Ilmeisesti tarkoitat taitoasialla sitä mitä pelaaja kiekolla tekee sen napsahtaessa lapaan esim. maalipaikassa? Kyllä, on oltava taitoa laukoa kiekkoa riittävän kovaa ja tarkasti, jos kiekon kohti maalia lähettää tavoitteenaan ohittaa maalivahti ko. laukauksella ja että se osuu vielä maalirautojen sisäpuolelle. Mielestäni maalinteko on kuitenkin maalintekopaikan tuottamisen, maalintekopaikan ja kiekon maaliin saattamisen välistä aikaa, hyökkäysalueella tapahtuvaa toimintaa. Ts. kun tullaan hyökkäysalueelle tai ollaan siellä, mitä sitten tehdään. Aika usein meillä näkee maalinteon tarkoittavan vain ja ainoastaan yksilön suoritusta, ilmeisesti sinäkin.

Maalinteko on mielestäni sellainen kokonaisuus, jota pitäisi tarkastella osana pelitapaa ja sinne mahtuu hyvin alakohdaksi yksilön taito. On aivan se ja sama, mikä on pelitapa, jos se ei johda maaleihin. Ja kyllä silloin kaiken järjen mukaan maalintekoa pitäisi analysoida jatkuvasti.

Maalintekopaikkojen laatuun pystyy vaikuttamaan pelitavallisilla asioilla erittäin paljon ja sillä saadaan kompensoitua heikkoa laukausten laatua, jos joukkueen yksilöt ovat tällä osa-alueella heikompia kuin vastustajilla. Ei tarvita niitä ns. snaippereita joka ketjuun, jos maalivahtia ei tarvitse ohittaa suoralla laukauksella, vaan pyritäänkin pelaamaan maalivahtia ulos tilanteista. On toki työläämpi lähestymistapa.

(Laukominen on henkilökohtaista taitoa, jolla joko tehdään suoraan maali tai saadaan maalivahti pois tasapainosta / ulos tilanteesta. Kyllähän melkein kaikki oppivat laukomisen sille tasolle, että kiekko maalille asti menee, riittääkö se sitten? Tehdään pirusti töitä viisikon pelitapa-asioiden kanssa ja lääpäistään kiekko maalille...)

 

[MustatKortit]

...Sivusilmällä näytti, että Ruotsi vei kuin litran mittaa pitkät pätkät, kunnes jatkoajalla Suomikin sai kiekkoa pidettyä.

En ole varma, mitä kautta katsoit peliä, mutta ainakin NHL Neworksin asiantuntijat näkivät asian siten, että kokonaisuutena Suomen pelisysteemi toimi juuri siten, kuin oli suunniteltu.

Sen muistan, että ekan erän vikat kymmenen minuuttia ja tokan erän ekat kymmenen minuuttia Suomi oli Networkin kommentaattorien mukaan sekaisin ja Ruotsi sai kunnon painetta, mutta tämän jälkeen tilanne korjaantui ja Ruotsin paine oli näennäistä.

Heidän mukaansa suurin osa tilanteista onnistuttiin pitämään parhaan sektorin ulkopuolella, kiekkoja blokkailtiin hyvin, pyrittiin iskemään nopeasti vastaan, ryhmittäytymään omalle siniselle neljälläkin äijällä + Saros hoiti muutaman pahan tilanteen..

Jatkoajallahan homma meni sitten niin, että ainakin itse yllätyin siitä, kuinka vaarallinen Suomi oli ja kuinka vaarattomalta Ruotsi vastaavasti tuntui.

 

[J.Grönvall]

Ilmeisesti tarkoitat taitoasialla sitä mitä pelaaja kiekolla tekee sen napsahtaessa lapaan esim. maalipaikassa? Kyllä, on oltava taitoa laukoa kiekkoa riittävän kovaa ja tarkasti, jos kiekon kohti maalia lähettää tavoitteenaan ohittaa maalivahti ko. laukauksella ja että se osuu vielä maalirautojen sisäpuolelle. Mielestäni maalinteko on kuitenkin maalintekopaikan tuottamisen, maalintekopaikan ja kiekon maaliin saattamisen välistä aikaa, hyökkäysalueella tapahtuvaa toimintaa. Ts. kun tullaan hyökkäysalueelle tai ollaan siellä, mitä sitten tehdään. Aika usein meillä näkee maalinteon tarkoittavan vain ja ainoastaan yksilön suoritusta, ilmeisesti sinäkin.

Jep, minusta se on yksilötaitoa. Hyökkäyspelaaminen on muutakin kuin pelkkää maalintekoa, eikä jokainen hyökkäys edes välttämättä tähtää maalintekoon.

Ihailen pohjois-amerikkalaisten pelaajien kykyä pelata maalintekotilanteet, sitä taitoa on harjoiteltu ilmeisen paljon.

 

[J.Grönvall]

En ole varma, mitä kautta katsoit peliä, mutta ainakin NHL Neworksin asiantuntijat näkivät asian siten, että kokonaisuutena Suomen pelisysteemi toimi juuri siten, kuin oli suunniteltu.

Kuten sanoin niin sivusilmällä, enkä tiedä miten Karri Kivi oli ajatellut pelisysteeminsä toimivan, joten mahdoton ottaa kantaa. Lopputulos oli kuitenkin hyvä.

 

[Toejoen Veikko]

Ruotsi "hallitsi" peliä niillä kentän alueilla, jotka Suomi vapaaehtoisesti luovutti. Suomi oli parempi niillä kentän alueilla, joilla halusi ja joilla peli ratkaistiin eli maalien edustoilla. Ruotsi teki kaksi maalia, molemmat ylivoimalla ja toinen vieläpä tuomarin pitkällisen avun myötä. Lisäksi Ruotsin molemmat maalit syntyivät melko kaukaa ammutuilla laukauksilla.

Suomi teki kaikki kolme maaliaan tasakentällisin ja kolmesta maalista kaksi tehtiin maalin edestä, yksi kauempaa.

 

[Väsyneet Kädet]

.. Ruotsi teki kaksi maalia, molemmat ylivoimalla ja toinen vieläpä tuomarin pitkällisen avun myötä. Lisäksi Ruotsin molemmat maalit syntyivät melko kaukaa ammutuilla laukauksilla.
...

Ja Teräväinen vielä hölmöili itsensä pihalle siinä ensimmäisessä maalissa. Se höntyilyhän käytiin studiossakin läpi.

 

[TosiFani]

Ja Teräväinen vielä hölmöili itsensä pihalle siinä ensimmäisessä maalissa. Se höntyilyhän käytiin studiossakin läpi.

Tuossa maalissa Wallmark otti kiekon haltuunsa, Pokka (?) ehti hyvin peittämään vetoa, mutta Wallmarkin veto ohitti hänet ja Saros oli maskissa eikä ehtinyt täydellisen laukauksen eteen. Teräväinen teki virheen, mutta Wallmarkin toiminnan takia tuo virhe ei mielestäni ollut ratkaiseva.