Mainos

Pelitapakeskustelu

  • 621 205
  • 4 198

Mänizeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, New York Rangers
Suokaa anteeksi jos kyselen tyhmiä, mutta minua kiinnostaisi tietää miten pelinopeus ylipäätään määritellään. Onko se viisikon jäsenten pystysuuntaisen sijoittumisen muutos ajan funktiona? Onko kiekkoa hallussa pitäneiden pelaajien määrä aikayksikössä yksi pelinopeuden tekijä? Ottaako pelinopeus kantaa kiekon kulkeneeseen matkaan aikayksikössä? Ottaako se kantaa pelaajien tai kiekon kulkemaan suuntaan? Onko se jonkinlainen yhdistelmä näitä edellisiä, vai jotain ihan muuta? Käyttääkö Siffa käsitettä pelinopeus samoin kuin Kölli ja Tiki? Entä P.Sihvonen joka jo aiemmin esitti allekirjoittaneelle toteuttamatta jääneen lupauksen käsitteen avaamisesta, J.Grönvall, Fordél, ja muut keskustelijat, mikä on teidän pelinopeutenne, vai saako käsite jopa eri tilanteissa eri merkityksiä?

Pelinopeuden kehittäminen - koulutuspäivät, Jussi Tapola, vuosi 2008, Yksilön taidot osana pelinopeutta

Pelinopeuden kehittäminen - koulutuspäivät, Kari Savolainen, vuosi 2008, Pelinopeus

Voisiko siis sanoa, että ovat virallisia näkemyksiä?
 
Suosikkijoukkue
Hihasta vedetyt Ässät, Dallasin Tähdet & Sport
Tilannehan on vaan se, että noissa studioissa on aina näitä vanhan kansan pelimiehiä, jotka ei tätä modernia lätkää ole koskaan pelanneet, eikä siis siitä mitään ymmärräkään.

Kyllähän mm. Tre Kronor pelasi jo 80- ja 90- luvulla menestyksekkäästi vittumaista kiekkokontrolliaan, "styrspeliä". Tommy Albelinin, Anders "Masken" Carlssonin, Matti Paunan, Håkan Loobin, Peter Lindmarkin etc. aikoihin.
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Kyllähän mm. Tre Kronor pelasi jo 80- ja 90- luvulla menestyksekkäästi vittumaista kiekkokontrolliaan, "styrspeliä". Tommy Albelinin, Anders "Masken" Carlssonin, Matti Paunan, Håkan Loobin, Peter Lindmarkin etc. aikoihin.

Itse asiassa varmaan ainakin 1950-luvulta saakka, sorry välihuuto. Tuo on Tre Kronorin ikiaikainen pelitapa.
 
Suosikkijoukkue
Hihasta vedetyt Ässät, Dallasin Tähdet & Sport
Itse asiassa varmaan ainakin 1950-luvulta saakka, sorry välihuuto. Tuo on Tre Kronorin ikiaikainen pelitapa.

Kyllä ovat pelanneet tuolla taktiikalla aiempina vuosikymmeninäkin, kirjoituksessani viittasin lähinnä aikaan, joka itsellä on koettu ja muistissa.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Se on tullut selväksi, että SM-liigapelien tv-studioissa puhutaan avoimesti nopean, pystysuunnan jääkiekon puolesta. Olipa studiossa entisiä NHL- tai SM-liigapelaajia, niin viesti on hyvin samaa: Meidän Peli hitaine lähtöineen on huonoa jääkiekkoa, mutta nopea, pystysuunnan jääkiekko on hyvää jääkiekkoa. Esimerkkeinä Kölli Kortelainen ja Esa Tikkanen, jotka innostuvat nopeasta jääkiekosta nopeine avauksineen, mutta vaikenevat, kun joukkueet palauttelevat, lähtevät viiveillä ja pakki-pakki-pakki.. hidastuksilla. Tiki ja Kölli muistelivat innolla viimeistä HIFK-Jokerit peliä, jossa Tomek Valtonen oli päävalmentajana. Tikin mukaan ei lähdetty ottelun aikana kertaakaan hitailla lähdöillä vaan pelattiin nopeasti ylöspäin ja karvattiin kovaa päätyyn. Kova päätykarvaus piti paikkaansa, mutta hitaita lähtöjä (H+V+P) oli ottelussa yllättävän paljon siihen nähden, että päätyihin karvattiin kovaa. Minusta esim. viivelähdöt on helppoa havainnoida, mutta ilmeisesti näin ei ole, koska menestyneet huippupelaajat eivät niitä pelistä pysty näkemään.

Hassuahan on, että tämä pystysuunnan kiekon ihannointi ei rajoitu pelkästään Nelonen Pron studioon, vaan se on osa vallitsevaa kulttuuria kutakuinkin mediasta riippuen. Juhani Tammisen mouhoamisen me kaikki tiedämmekin, mutta kyllähän Kojo Jalosen kommentointi MM-kisoissa on myös ollut vähän samaa kategoriaa. Muistan kevään 2012 kisoista Suomi-Sveitsi ottelun, jossa kiskottiin railakkaasti pystysuuntaan, niin Kojo oli ihan haltioitunut, kun nyt pelattiin vaistoilla, se oli Kojon mukaan oikeaa lätkää!

Samoin Yle Puheella Kimmo Kuhta tuli nolanneeksi itsensä taannoin, kun jonkun pelin ekan erän jälkeen hän totesi erän olleen hyvää lätkää, kun ei lähdetty tekeen mitään viivelähtöjä. No, tarinan mukaan viivelähtöjä erässä oli toistakymmentä, joten Kuhdan ymmärrys joutui melko kyseenalaiseksi. Myös Ylen vielä isännöidessä MM-kiekkoa raahattiin studioon Jukka Koivu kertomaan, kuinka jääkiekossa ei koskaan saa pelata taaksepäin.

Viasat Hockey Finalndin studiosta on toki paha sanoa, koska ainakin silloin ns. promoviikonloppuna studiossa ei puhuttu pelistä ollenkaan, vaan Jyrki Lumme, Mika Noronen, Antti Mäkinen, Esko Seppänen ja studioisäntä Juhani Henriksson aivan poikkeuksellisella tavalla välttelivät pelitaktisista asoista puhumista.

Toki joitakin sääntöjä vahvistavia poikkeuksiakin on. Lauri Marjamäki oli aivan huikea vuoden 2012 MM-kisoissa ollessaan asiantuntijan roolissa Tukholman peleissä. Se oli ehkä kaikkien aikojen laaadukkainta pelianalyysiä, mitä suomalainen kiekkomedia on koskaan tuottanut. Toki myös esimerkiksi Hannu Aravirralla tai Karri Kivellä ei tunnu olevan mitään pystysuunnan agendaa, vaan he kykenevät ihan asiallisesti analysoimaan peliä.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Tänään olisi ollut tilaisuus MTVMAX SPORT1:n studiossa seurata kahta eri pelitapaa ja antaa vaikka pari kommenttia niistä. Tami ja Tero Lehterä vaikenivat niistä täysin, vaikka molempien, ainakin Tamin, uskon pelitapaeron nähneen. Tsekki pelasi koko ottelun ajan nopeaa, pystysuunnan jääkiekkoa. Tsekin kiekkokontrollilähdöt omista olivat harvassa. Se lähti koko ottelun aikana omista 2 kertaa hitaasti (H) pakki-pakki-pakki-kiekottelulla, 2 kertaa viiveellä (V) ja palautteli (P) 7 kertaa koko ottelun aikana. Karri Kivi peluutti kärsivällisesti Meidän peliä alusta loppuun saakka. Erittäin Suomen H+V+P-luvut olivat 2+7+6, 4+5+4 ja 4+8+4. Viiveellä Suomi lähti koko ottelussa jukkajalosmaiset 20 kertaa. Suomi oli vaikeuksissa Tsekin nopean pelin kanssa kaksi erää, mutta Tsekin takki oli tyhjä 3. erässä ja Suomi jauhoi omilla peliä rytmittävillä hyökkäyksillä voiton ja eteni välieriin. Erityisesti kiinnitin huomioni siihen, miten hyvin viivelähdöt oli harjoiteltu ja ne päättyivät useasti suoriin hyökkäyksiin Tsekin maalille. Selostaja Mika Saukkonen totesi Suomen vetävän vähän happea, kun puolustaja Lindell seisahti maalin taakse ja odotti viisikon kasaan omalle puolustusalueelle. Lindell nosti jalalla ylöspäin ja antoi avaavan syötön ja neljän syötön jälkeen Saku Kinnunen iski hienon maalin, syöttäjinä Juha ikonen ja Kulmala. Maali olisi pitänyt näyttää siitä lähtien, kun Lindell reagoi laatuhyökkäyksen aloittamista viivelähdöllä. Saukkosen Mika ja muut suomalaiset jääkiekkoselostajat voisivat ottaa käyttöön termin laatuhyökkäys, kun joukkueet lähtevät viiveellä omista liikkeelle.
 
Hieman olen tässä odotellut johtavan analyytikkoperheen suunnalta luvattuja kannanottoja pelinopeuskysymykseen, mutta kai se on todettava ettei niitä ole tulossa, joten eiköhän jo pyöräytetä pyörää hieman eteenpäin.

Kyselin siis pelinopeuden määritelmää, ja vastauksena sain Mänizerin linkkaamat lajiliittojen ja vapaan sivistystyön oppilaitoksen yhteistyössä määritelmää avaavat kalvot sekä J. Grönvallin erittäin ansiokkaan aukikirjoituksen hänen käyttämästään pelinopeuden käsitteestä. Kiitoksia kovasti vastanneille! Näiden lisäksi myös siffan viimeisimmästä viestistä voidaan yrittää kaivaa epäsuoraa vastausta, koska siinä määritellään Tsekin U20-joukkueen tänään Suomea vastaan toteuttama pelitapa nopeaksi, ja näitä kolmea määritelmää voidaan sitten edelleen verrata vaikka Jani Hakkaraisen ja johtavan analyytikon akateemisen urheilublogin kirjoitukseen jossa Hakkarainen antaa oman vastauksensa samaan kysymykseen, niin saadaan pelinopeudelle neljä erilaista määritelmää.

Suomen Urheiluopiston ja lajiliittojen SJL & IIHF luentokalvoissa merkittävin tekijä pelinopeudessa näyttäisi olevan pelaajan kyky tehdä meidän pelin tavoitteita edistävä ratkaisu, oli pelaaja sitten kiekollinen tai kiekoton, hyökkäävä tai puolustava.
ESIM: Tämän määritelmän mukaan joukkue, joka reagoisi kiekonmenetyksiin ja vastustajan puolustusalueen ja keskialueen hyökkäyspeliin niin ylivertaisesti, että kykenisi pelkällä ohjauspelillään hyydyttämään vastustajan puolustus- ja keskialueen hyökkäyspelin täysin ja siten puolustaessaankin kontroilloimaan pelin virtausta, pelaisi silloin korkealla pelinopeudella vaikka syöttäisi suurimman osan koko ottelun syötöistään taaksepäin.

Nimim. J.Grönvallin mielestä merkittävin tekijä pelinopeudessa näyttäisi olevan kiekon nopeus, eli toisin kuin edellisessä määritelmässä, myös sellaiset syötöt jotka eivät edistä peliä tekevät pelistä nopeaa, mutta toisaalta J.Grönvallin pelinopeus ottaa kantaa vain kiekon nopeuteen eikä viisikon pelisuuntaan. Raa'asti yksinkertaistaen voitaisiin sanoa että pelinopeus on pitkälti kiekon keskinopeus sinä aikana kun se pysyy saman joukkueen hallussa.
ESIM: Tämän määritelmän mukaan NHL-joukkueen absurdi kuvitteellinen hyökkäysvariaatio, jossa kiekonriistoa seuraisi sellainen palautuskiekottelu omalla alueella jossa miehet palauttaisivat kiekon kahdella-kolmella-neljällä kovalla onetimersyötöllä maalin taa, josta pakki dumppaisi pitkän 60m 'juoksupallon' josta syntyneen hybridipitkän hyökkääjät kävisivät onnistuneesti purkamassa olisi nopeaa peliä, mutta toisaalta kahden täyttä höyryä täysillä eteen puskevan tilan voittamiseen pyrkivän joukkueen viihdyttävänä pidetty coast to coast -lätkä olisi hidasta peliä sillä kiekko liikkuisi suurin piirtein vain luisteluvauhdilla tai sitä vähän nopeammin hyökkäyksen kärjessä.

Kolmas näkemys on hieman vaikeammin tiivistettävä, ja siitä kopin saadakseen on luettava koko kirjoitus, mutta lyhyesti sanottuna Hakkaraisen pelinopeus on aikayksikössä luodun tyhjän tilan, siihen pääsemisen ja sen hyödyntämisen summa, siinä missä fysiikassa nopeus määritellään pelkän kuljetun matkan ja kuluneen ajan osamääränä. Siinä missä edellisen esimerkin huvittava hypoteettinen hyökkäyspeli on J.Grönvallin määritelmän mukaan nopeaa pelaamista, onkin Hakkaraisen määritelmän mukaan pystysyöttöön asti hidasta pelaamista osoittajan ollessa pieni, mutta pystysyöttö jolla tehtäisiin ja voitettaisiin 60m tilaa olisi nopeaa pelaamista.
ESIM: Tsekin ja Suomen välisessä U20-puolivälierässä pääosin nopeilla hyökkäysrytmeillä Suomen organisoitunutta viisikkoa vastaan puskenut Tsekki pelasi hitaammin kuin Suomi, sillä se ei nopean hyökkäysrytmin suosimisesta huolimatta luonut kiekollisilla teoillaan tilaa (no daa, jos tavoite on voittaa tilaa) eikä siten tietenkään myös päässyt siihen tai saanut sitä hyödynnettyä.

Sitten on vielä tämä siffan näkemys pelinopeuden määritelmästä, jonka mukaan Tsekki pelasi nopeaa peliä koska sillä ei ollut paljoakaan hitaita lähtöjä, ja Suomi taasen ei pelannut nopeaa peliä, koska sillä oli paljon hitaita lähtöjä. Tämähän on suurin piirtein täysin päinvastainen määritelmä edelliseen Hakkaraisen versioon nähden.

--

Yksi pelitapakeskustelun kannalta erittäin keskeinen termi, neljä vastaaajaa, neljä toistensa kanssa ristiriitaista määritelmää, vaikka kaikki vastaajat voidaan laskea samaan moderniin "meidän pelin leiriin". Varmasti näiltä Kölleiltä, Tikkasilta ja Valavuorilta saataisiin kysyttäessä vielä viides variaatio ja kenties Erkalta ja Selänteeltä kuudes.

Tämä minua on koko syksyn ajan askarruttanut. Jos puhutaan, niin kuin maajoukkueen ympärillä nyt ollaan puhuttu, että peliä haluttaisiin nopeuttaa tai oltaisiin nopeutettu, niin eihän siitä voi päätellä yhtään mitään ellei termin käyttäjä samalla määrittele mitä juuri hän pelinopeudella edes tarkoittaa, kun termi ei näytä olevan lainkaan vakiintunut.
 
Viimeksi muokattu:

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Tämä minua on koko syksyn ajan askarruttanut. Jos puhutaan, niin kuin maajoukkueen ympärillä nyt ollaan puhuttu, että peliä haluttaisiin nopeuttaa tai oltaisiin nopeutettu, niin eihän siitä voi päätellä yhtään mitään ellei termin käyttäjä samalla määrittele mitä juuri hän pelinopeudella edes tarkoittaa, kun termi ei näytä olevan lainkaan vakiintunut.

Hyvä kirjoitus! Jääkiekon pelitapakeskustelun yksi suurimmista ongelmista tällä hetkellä on se, että ei ole yhtenäistä terminologiaa. Tämä ei ymmärtääkseni koske ainoastaan Suomea ja suomen kieltä vaan ongelma on laajempi. Kannattaa huomata että päätoimiset valmentajatkin tarkoittavat esimerkiksi reagointipelillä ja pelin nopeuttamisella hyvinkin erilaisia asioita.

Tässä olisi hyvä haaste. Luoda joko suomalainen tai mieluummin kansainvälinen (engl.) jääkiekon pelitapaterminologia. Siihen saisi varmasti apua kaikilta koutseilta ja analyytikoilta ympäri maailmaa ja hyvin todennäköisesti myös apurahan hankkeeseen.
 

Mänizeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, New York Rangers
Tässä olisi hyvä haaste. Luoda joko suomalainen tai mieluummin kansainvälinen (engl.) jääkiekon pelitapaterminologia. Siihen saisi varmasti apua kaikilta koutseilta ja analyytikoilta ympäri maailmaa ja hyvin todennäköisesti myös apurahan hankkeeseen.

Jääkiekon osalta tämä kansainvälinen terminologia ei välttämättä olisi iso haaste, koska ns. huippumaita on vähän. Jos vertaa esim. jalkapalloon ja miten eri tavalla eri maissa puhutaan jalkapallosta pelinä ja ajatellaan pelinä. Ja sitten se tosiasia, että jääkiekossa on käytännössä aina 3 hyökkääjää, 2 puolustajaa ja maalivahti tasakentällisin pelatessa. Kenttäryhmitys on erittäin vakiintunut eikä poikkeavia ilmiöitä ole juurikaan syntynyt. Ehkä Torpedo-kiekko aikanaan oli jotain poikkeavaa 2-2-1 -ryhmityksellä. Oikeastaan vain tasakentin, 4 vs.4 ja 3 vs. 3 pelissä voidaan nähdä jotain "poikkeavaa", mutta silloinkin kentällä on melko usein kaksi puolustajaa per joukkue.

Koska Suomessa on vahva ja varoissaan oleva jääkiekkoa edustava liitto, niin aivan hyvin tämän työn voisi tehdä ensin omista lähtökohdista ja katsoa mihin se johtaa. Väittäisin, että ristivetoa on jo tässä maassa ihan riittävästi. Ei se silti estä ottamasta konsultaatiota ympäri "maailmaa".
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Nimim. J.Grönvallin mielestä merkittävin tekijä pelinopeudessa näyttäisi olevan kiekon nopeus, eli toisin kuin edellisessä määritelmässä, myös sellaiset syötöt jotka eivät edistä peliä tekevät pelistä nopeaa, mutta toisaalta J.Grönvallin pelinopeus ottaa kantaa vain kiekon nopeuteen eikä viisikon pelisuuntaan. Raa'asti yksinkertaistaen voitaisiin sanoa että pelinopeus on pitkälti kiekon keskinopeus sinä aikana kun se pysyy saman joukkueen hallussa.

Lihavoin tuon olennaisen, eli yksinkertaistaen tuosta on kysymys. Mutta toki pelinopeudessa on kyse ennen kaikkea juuri peliä edistävistä syötöistä, sillä muutoin peli jälleen hidastuu ja johtaa vääjäämättä myös tuon keskinopeuden laskuun (johtuu yksinkertaisesti siitä, että tulee "mietintätaukoja" tai vääriä pelitilannevalintoja). Tämän vuoksi minäkin kirjoitin synkronoidusta viisikosta.

Palaan jälleen Gert Remmelin huomioon siitä, että "kollektiivi" synnyttää pelinopeutta, siitä on kysymys. Tässä tapauksessa kollektiivi on kentällä oleva viisikko. Puhutaan hienosta termistä nimeltä emergenssi, jossa siis yksinkertaistettuna kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa (pelinopeus kasvaa koska viisikko tekee oikeita asioita oikeaan aikaan).

ESIM: Tämän määritelmän mukaan NHL-joukkueen absurdi kuvitteellinen hyökkäysvariaatio, jossa kiekonriistoa seuraisi sellainen palautuskiekottelu omalla alueella jossa miehet palauttaisivat kiekon kahdella-kolmella-neljällä kovalla onetimersyötöllä maalin taa, josta pakki dumppaisi pitkän 60m 'juoksupallon' josta syntyneen hybridipitkän hyökkääjät kävisivät onnistuneesti purkamassa olisi nopeaa peliä, mutta toisaalta kahden täyttä höyryä täysillä eteen puskevan tilan voittamiseen pyrkivän joukkueen viihdyttävänä pidetty coast to coast -lätkä olisi hidasta peliä sillä kiekko liikkuisi suurin piirtein vain luisteluvauhdilla tai sitä vähän nopeammin hyökkäyksen kärjessä.

No tavallaan kyllä, mutta tässäkin kannattaa miettiä onko 60 m syöttö nopeaa (tai pelinopeaa) peliä verrattuna siihen, että kerätään viivelähdöllä viisikko kasaan ja tullaan kiihtyvällä vauhdilla, lyhyillä etäisyyksillä ja lyhyillä syötöillä ylös. Eihän se ole. Siis jos puhutaan minun ajatuksestani pelinopeuden suhteen, ei se ole pelinopeutta nostava asia jos pelataan pitkä avaus joka joudutaan vielä kaivamaan itselle! Päinvastoin pelinopeus laskee.

Jalkapallossa esimerkiksi FC Barcelona ja Espanjan maajoukkue omasivat parhaillaan nimenomaan aivan huikean pelinopeuden, vaikka sinänsä pelin virtaus saattoi olla hidastakin (rytmitettiin välillä hidastaen peliä -> siirtyminen ensimmäiseltä kolmannekselta toiselle jne).
 
Viimeksi muokattu:

Ostoskassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet, Boston Bruins, suomalaiset
Tänään olisi ollut tilaisuus MTVMAX SPORT1:n studiossa seurata kahta eri pelitapaa ja antaa vaikka pari kommenttia niistä. Tami ja Tero Lehterä vaikenivat niistä täysin, vaikka molempien, ainakin Tamin, uskon pelitapaeron nähneen.

Asiaa koko teksti.

Tosin ihmettelen vain uskotko oikeasti, että Tami olisi sanonut ääneen sen että Suomi voitti Tsekin "meidän pelillä". Varmasti studiossa Suomen pelitapa huomattiin kun minäkin sen tavallisena pulliaisena huomasin. Tami on kuitenkin vannonut pystysuunnan jääkiekon nimeen koko valmentaja uransa ajan. Lehterältä olisi jotain voinut odottaakin, mutta ei kai sitten tullut sopivaa paikkaa valaista katsojia siitä mitä kentällä tapahtui.

Nyt kun Suomen turnausta on katsellut niin vaikuttaa siltä, että Suomella olisi kaksi-kolme eri pelitapa-variaatiota. Nyt kun vertaa Tsekki peliä vaikkapa Sveitsi peliin niin mielestäni ero on suhteellisen selkeäkin. Sveitsiä vastaan peliä käännettiin nopeasti ja pyrittiin siihen, että peli ei pysähtyisi oman maalin taakse. Kun taas Tsekkejä vastaan mentiin juuurikin täysin meidän pelimäisellä sapluunalla. Voisin kuvitella, että Kanadaa vastaan pelataan myös hyvinkin paljon meidän pelin aseilla. Pystysuunnan jääkiekkoa pelaamalla yritettäisiin voittaa Kanada heidän omassa pelissään, joka on vähintäänkin haastava tehtävä.

En seurannut Ässiä viime kaudella hirveän tarkasti, mutta ne jotka seurasivat voisivat kertoa siitä minkälaista peliä Kivi viime kaudella peluutti? Mitä nyt finaaleita ehti katselemaan niin ei se ainakaan "puhtaalta meidän peliltä" vaikuttanut.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Lihavoin tuon olennaisen, eli yksinkertaistaen tuosta on kysymys. Mutta toki pelinopeudessa on kyse ennen kaikkea juuri peliä edistävistä syötöistä, sillä muutoin peli jälleen hidastuu ja johtaa vääjäämättä myös tuon keskinopeuden laskuun (johtuu yksinkertaisesti siitä, että tulee "mietintätaukoja" tai vääriä pelitilannevalintoja). Tämän vuoksi minäkin kirjoitin synkronoidusta viisikosta.

Palaan jälleen Gert Remmelin huomioon siitä, että "kollektiivi" synnyttää pelinopeutta, siitä on kysymys. Tässä tapauksessa kollektiivi on kentällä oleva viisikko. Puhutaan hienosta termistä nimeltä emergenssi, jossa siis yksinkertaistettuna kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa (pelinopeus kasvaa koska viisikko tekee oikeita asioita oikeaan aikaan)...

Näin minä näen pelin nopeuden eli organisoitu hyökkäys, mistä syntyy myös hyvä puolustusvalmius.

Eilisessä pelissä Tsekin hyökkäyspelaaminen oli kahdessa ensimmäisessä erässä nopeaa, se pystyi haastamaan hyvin Suomen puolustuksen ja luomaan useita maalintekopaikkoja. Kolmannessa erässä polttoaine selvästi loppui ja Suomen tarkentunut viisikkopuolustus pystyi torjumaan hieman hidastuneet Tsekin hyökkäykset.

Siffan analyysiin taas sellainen huomio, että pelissä tuli useita viivelähtöjä vaihtojen yhteydessä.

Suomi pelasi hyvin Kivimäistä peliä, pelistä löytyi hyvää rytmitystä ja puolustamisessa pyrittiin sulkemaan keskusta (sori, J.Grönvall).

Asettaisin edelleen termin Meidän peli kyseenalaiseksi, mielestäni Jalosen luoma pelitapa on kokenut sellaisen evoluution, että kyseessä on jo uusi pelitapa.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Tässä vielä lainaus tuosta harton linkittämästä kirjoituksesta:

"Pelinopeus tulee kuitenkin erottaa vauhdista ja pelitemmosta. Pelinopeudesssa on nimittäin kysymys hyökkäyspelin edistymisestä, sen tavoitteiden saavuttamisesta, mikä voi tapahtua, vaikka vauhti tai tempo ei ole kovin korkea. Hyökkäyspelin tavoitteena voi olla vain pelivälineen pitäminen johtoasemassa, mitä itse asiassa kova vauhti ja tempo vain haittaavat. (Toki vauhdilla ja temmolla on tärkeä merkitys hyökkäyspelissä, koska ratkaisuiden tekeminen nopeasti vaikeuttaa puolustuspeliä.)" (Jani Hakkarainen http://avokatsomo.com/akateeminen/2012/05/miksi-meidan-peli)

Minusta Hakkarainen kiteyttää asian tuossa varsin osuvasti, ja riittävän yksinkertaisesti. Kaikkineen minusta mainio kirjoitus.

On hyvä, että näistä asioista käydään keskustelua, ainakin niin, että ymmärrettäisiin eri tulkinnat termeistä sillä kuten Cobol jo mainitsi niin yhtenäistä termistöä ei vielä kunnolla ole. Tai ainakaan konsensusta ei ole syntynyt siitä mitä kulloinenkin termi tarkoittaa ja milloin sitä voidaan käyttää.
 

Mänizeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, New York Rangers
Onko pelinopeus terminä sellainen, että se kuvaa parhaiten sitä, mitä eri osapuolet sillä tarkoittavat?

Tarkoitetaanko pelinopeudella näissä keskusteluissa itse asiassa tavoitetta, jossa sovituilla taktisilla elementeillä pyritään saamaan haluttu pelaajien sijainti kentällä joka hetki, josta seuraa haluttua nopeutta pelin virtaukseen? Onko järkevää määrittää edes koko termiä pelinopeus, ja sanalla nopeus? Ymmärretäänkö se herkästi väärin? Kun ei ole edes kunnollista yksiselitteistä näkemystä siitä, mikä on nopeaa pelaamista.

Olisiko järkevämpää määrittää ensin erilaiset pelilliset koulukunnat ja niiden alle sitten oma käsitys pelinopeudesta tai jokin siihen liittyvä termi. (Vähän samaan tyyliin, kuin eri uskonnoilla on käsite Jumala, mutta silti käsitys jumalasta ja jumaluudesta vaihtelee kovasti.) Samoin olisi ehkä helpompaa määrittää terminologiaa muutenkin näiden koulukuntien kautta. Silloin samalla termillä voi olla eri määritelmä ja se voi jopa tarkoittaa lähes täysin eri asiaa mutta tällöin on myös selvää, mistä näkökulmasta puhutaan.
 

Sekera

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, prosessit ja yrittäminen
Tässä vielä lainaus tuosta harton linkittämästä kirjoituksesta:

"Pelinopeus tulee kuitenkin erottaa vauhdista ja pelitemmosta. Pelinopeudesssa on nimittäin kysymys hyökkäyspelin edistymisestä, sen tavoitteiden saavuttamisesta, mikä voi tapahtua, vaikka vauhti tai tempo ei ole kovin korkea. Hyökkäyspelin tavoitteena voi olla vain pelivälineen pitäminen johtoasemassa, mitä itse asiassa kova vauhti ja tempo vain haittaavat. (Toki vauhdilla ja temmolla on tärkeä merkitys hyökkäyspelissä, koska ratkaisuiden tekeminen nopeasti vaikeuttaa puolustuspeliä.)" (Jani Hakkarainen http://avokatsomo.com/akateeminen/2012/05/miksi-meidan-peli)

Niin, voidaanko termi "pelinopeus" rajata koskemaan vain hyökkäyspeliä? Mielestäni ei, koska jääkiekko on sarja puolustuksellisia ja hyökkäyksellisiä tekoja, joista koostuvilla puolustuspelillä ja hyökkäyspelillä on molemmilla luonnostaan joku "nopeus". Esimerkiksi Jukka Rautakorpi on puhunut Tapparan ottelusuunnitelmien yhteydessä moneen kertaan "hyökkäyspelinopeudesta", viimeksi Tappara-Lukko-pelin yhteydessä 27.12. Tämä Rautakorven haastatteluissa esiintynyt termi hyökkäyspelinopeushan tuolla Hakkaraisen määritelmällä tarkoittaa samaa kuin pelinopeus. Rautakorpi erittelee vielä poikittaisen ja pitkittäisen hyökkäyspelinopeuden, luultavasti korostaen tilan tekemisen ja tilan voittamisen eroavaisuutta.

Kun on termi "hyökkäyspelinopeus", vastaavasti voisi olettaa myös termin "puolustuspelinopeus" olevan olemassa. Mitä puolustuspelinopeus sitten tarkoittaisi, jos pelinopeus määritellään kiekollisten tekojen avulla? Tuossa yhdyssanan toisella osalla "-pelinopeus" olisi hyvä olla sellainen yleismääritelmä, jota voitaisiin soveltaa niin hyökkäämiseen kuin puolustamiseenkin.

Täten mielestäni pelinopeudelle on tässä ketjussa esitelty hyvä määritelmä, joka löytyy Kari Savolaisen materiaalin kalvolta nro 11. Siinä on eritelty pelaajan puolustus- ja hyökkäysrooli, molempiin on mainittu samat tekijät:

- Reagointinopeus
- Liikenopeus
- Nopeustaitavuus
- Vauhtinopeus


Kaikissa em. tekijöissä on yhteisenä tekijänä "nopeus". Niissä korostetaan tarkemmin reagointia ja liikkumista sekä pelitaitoja. En ole ollut kuulemassa ko. luentoa, joten seuraavat ovat valistuneita arvauksia ja kehitelmiä: Reagointinopeus lienee selvä termi, miten nopeasti pelaaja reagoi pelitilanteisiin niin, että reaktio on oikea. Liikenopeus tarkoittanee pelaajan syklisen liikkumisen eri vaiheiden nopeutta, eli kiihdytyksen, varsinaisen luistelun ja hidastuksen nopeutta. Nopeustaitavuus tarkoittanee pelitaitojen soveltamiskykyä liikkeessä. Vauhtinopeus on terminä avattu Savolaisen materiaalin kalvolla 9, ja vauhtinopeus kuvaa pelkistettynä siis luistelunopeutta eteen ja taakse.

Eli mielestäni termi pelinopeus pitäisi määritellä laajemmin kuin pelkkien kiekollisten tekojen avulla, jotta voidaan käyttää alatermejä puolustuspelinopeus ja hyökkäyspelinopeus, jotka molemmat ovat eittämättä tärkeitä termejä pelin kannalta. Pelinopeus on jo itsessään aika kuvaava termi sille määritelmälle, kuin sen itse miellän, eli kuinka nopeasti joukkue reagoi pelitilanteisiin ja kuinka nopeasti joukkue suorittaa reagoinnin tuloksena syntyvää pelaamista niin luistelun kuin mailapelin avulla. Pelinopeuden alatermi hyökkäyspelinopeus sitten voidaankin jo mielestäni määritellä tarkemmin, esimerkiksi kuten J.Grönvall on tehnyt.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Onko pelinopeus terminä sellainen, että se kuvaa parhaiten sitä, mitä eri osapuolet sillä tarkoittavat?

En tiedä miten kysymyksiisi pitäisi vastata, en ymmärtänyt niitä. Mutta sanotaan näin, että minun logiikallani yksittäisen pelaajan yksittäinen teko ei ole pelinopeutta kuvastava asia muuta kuin siinä kontekstissa missä tarkastellaan yksittäisen pelaajan tekemisiä.

Minulle pelinopeus on isompi käsite ja sitä tuottaa nimenomaan viisikko, ei yksi pelaaja kerrallaan. Se on siis yhteistyön tulos.

Olisiko järkevämpää määrittää ensin erilaiset pelilliset koulukunnat ja niiden alle sitten oma käsitys pelinopeudesta tai jokin siihen liittyvä termi. (Vähän samaan tyyliin, kuin eri uskonnoilla on käsite Jumala, mutta silti käsitys jumalasta ja jumaluudesta vaihtelee kovasti.) Samoin olisi ehkä helpompaa määrittää terminologiaa muutenkin näiden koulukuntien kautta. Silloin samalla termillä voi olla eri määritelmä ja se voi jopa tarkoittaa lähes täysin eri asiaa mutta tällöin on myös selvää, mistä näkökulmasta puhutaan.

Jaa-a, itse en koe kuuluvani mihinkään koulukuntaan, vaan olen kiinnostunut pelistä. Ehkä tuo rajoittaisi liikaa keskustelua ja menisi lähinnä tappeluksi siitä kuka on kulloinkin oikeassa (mielestään).

Pikemminkin kai pitäisi määritellä puhutaanko viisikkotason toiminnasta (jääkiekossa) vai yksilötason tekemisestä. Eli vastaava erotus kuin reagoinnin kanssa, tarkoitetaanko viisikon kykyä reagoida pelitilanteeseen, yksittäisen pelaajan kykyä reagoida pelitilanteeseen vai yksittäisen pelaajan kykyä tehdä tekninen suoritus tietyssä ajassa (ns. pelin kutsuma suoritus).

Mitä on pelaajan pelinopeus verrattuna viisikon pelinopeuteen, ja onko sitä itse asiassa olemassa sellaisenaan?
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Niin, voidaanko termi "pelinopeus" rajata koskemaan vain hyökkäyspeliä? Mielestäni ei, koska jääkiekko on sarja puolustuksellisia ja hyökkäyksellisiä tekoja, joista koostuvilla puolustuspelillä ja hyökkäyspelillä on molemmilla luonnostaan joku "nopeus".

Hyvä kysymys. Minusta tuo on oleellista tehdä, eli rajata sitä hyökkäyspelaamiseen (= kiekollinen pelaaminen). Minusta transitiot, eli pelitilanteiden vaihtuminen puolustuksesta hyökkäykseen on taas pelin virtauksen alle kuuluva asia, ja taas pelinopeuttakin isompi kokonaisuus.

Esimerkiksi Jukka Rautakorpi on puhunut Tapparan ottelusuunnitelmien yhteydessä moneen kertaan "hyökkäyspelinopeudesta", viimeksi Tappara-Lukko-pelin yhteydessä 27.12. Tämä Rautakorven haastatteluissa esiintynyt termi hyökkäyspelinopeushan tuolla Hakkaraisen määritelmällä tarkoittaa samaa kuin pelinopeus. Rautakorpi erittelee vielä poikittaisen ja pitkittäisen hyökkäyspelinopeuden, luultavasti korostaen tilan tekemisen ja tilan voittamisen eroavaisuutta.

Näin on ja olen pohtinut pääni puhki mitä Rautakorpi sillä lopulta tarkoittaa. Tapparan pelejä katsellessani olen tullut siihen johtopäätökseen, että kyse on ehkä jostain pelinopeuden tyylilajista (jos sallitaan näin korkealentoinen ajattelu).

Tapparan peliinhän liittyy korkea intensiteetti ja tempo, joka omalla tavallaan tuottaa hyökkäysnopeutta ja se taas vastaavasti puolustusnopeutta.

Kun on termi "hyökkäyspelinopeus", vastaavasti voisi olettaa myös termin "puolustuspelinopeus" olevan olemassa. Mitä puolustuspelinopeus sitten tarkoittaisi, jos pelinopeus määritellään kiekollisten tekojen avulla? Tuossa yhdyssanan toisella osalla "-pelinopeus" olisi hyvä olla sellainen yleismääritelmä, jota voitaisiin soveltaa niin hyökkäämiseen kuin puolustamiseenkin.

Puolustuspelinopeudestakin todella puhutaan ja siinähän keskeinen ero on, että toiminta tapahtuu ilman kiekkoa. Minä itse lasken tuon itse asiassa reagointinopeudeksi, sillä kiekoton joukkue on myös pelitapahtumiin reagoiva (vrt. aloitteellinen).

Se on kyllä totta, että hyvä puolustuspelinopeus auttaa lisäämään hyökkäyspelinopeutta ja sitä kautta siis pelinopeutta viisikkotasolla.

Eli mielestäni termi pelinopeus pitäisi määritellä laajemmin kuin pelkkien kiekollisten tekojen avulla, jotta voidaan käyttää alatermejä puolustuspelinopeus ja hyökkäyspelinopeus, jotka molemmat ovat eittämättä tärkeitä termejä pelin kannalta. Pelinopeus on jo itsessään aika kuvaava termi sille määritelmälle, kuin sen itse miellän, eli kuinka nopeasti joukkue reagoi pelitilanteisiin ja kuinka nopeasti joukkue suorittaa reagoinnin tuloksena syntyvää pelaamista niin luistelun kuin mailapelin avulla. Pelinopeuden alatermi hyökkäyspelinopeus sitten voidaankin jo mielestäni määritellä tarkemmin, esimerkiksi kuten J.Grönvall on tehnyt.

Niin se on hankala ja välillä veteen piirretty viiva kun puhutaan pelinopeudesta ja pelin virtauksesta. Ehkä hyökkäys- ja puolustuspelinopeus keskittyvät enemmän spesifisesti HAHP:n ja PAPP:n toteutukseen.

En tiedä, hyviä kysymyksiä :)
 

Mänizeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, New York Rangers
En tiedä miten kysymyksiisi pitäisi vastata, en ymmärtänyt niitä. Mutta sanotaan näin, että minun logiikallani yksittäisen pelaajan yksittäinen teko ei ole pelinopeutta kuvastava asia muuta kuin siinä kontekstissa missä tarkastellaan yksittäisen pelaajan tekemisiä.

Minulle pelinopeus on isompi käsite ja sitä tuottaa nimenomaan viisikko, ei yksi pelaaja kerrallaan. Se on siis yhteistyön tulos.

Mutta onhan asia nyt kuitenkin niin, että viisikko koostuu yksilöistä. Ja jotta viisi pelaaja saadaan liikkumaan viisikkona, heidät pitää saadaa yksilöinä liikkumaan siten, että he osaavat olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Josta sitten voi seurata eism. pelinopeutta (mitä sillä sitten tarkoitetaankaan).

Jaa-a, itse en koe kuuluvani mihinkään koulukuntaan, vaan olen kiinnostunut pelistä. Ehkä tuo rajoittaisi liikaa keskustelua ja menisi lähinnä tappeluksi siitä kuka on kulloinkin oikeassa (mielestään).

En tarkoittanutkaan, että joku täällä palstalla kuuluisi koulukuntaan. Mutta on kai se nyt selvää, että joku johtoajatus pitää olla, jonka alle asioita kasataan. Esim. Juhani Tammisen 60 min paine sisältänee eri käsityksen pelinopeudesta kuin Jukka Jalosen, onkos se nyt sitten vaikka Total Hockeyta? Esimerkiksi jako nopeaan pystysuunnan jääkiekkoon ja Meidän peliin voisi olla testi. Ottaa terminologiat haltuun näiden alle ja perustelut termistölle. Voi olla, että molempien alle tulee täysin samoja asioita, jolloin raja-aidan voi kaataa.

Määrittelemällä asioita jonkinlaisen kehyksen avulla vältytään sellaiselta epämääräisyydeltä, mitä nyt on ilmassa, koska selvästikään ei ole yhteisiä näkemyksiä termeistä, esimerkiksi termistä pelinopeus.

Se miten asioista keskustellaan, siihen ei kai mitään sääntöjä ole enkä jaa huoltasi keskustelun rajoittumisesta (vaikka yksi nimimerkki onkin ollut sitä mieltä, että nimenomaan pitäisi rajoittaa). Ja olen kyllä ollut tulkitsevani, että tätä oikeassa olemisen tarvetta on esiintynyt näissäkin keskusteluissa. Ja miksei esiintyisi, se tuo keskusteluun otetta.

Pikemminkin kai pitäisi määritellä puhutaanko viisikkotason toiminnasta (jääkiekossa) vai yksilötason tekemisestä. Eli vastaava erotus kuin reagoinnin kanssa, tarkoitetaanko viisikon kykyä reagoida pelitilanteeseen, yksittäisen pelaajan kykyä reagoida pelitilanteeseen vai yksittäisen pelaajan kykyä tehdä tekninen suoritus tietyssä ajassa (ns. pelin kutsuma suoritus).

Mitä on pelaajan pelinopeus verrattuna viisikon pelinopeuteen, ja onko sitä itse asiassa olemassa sellaisenaan?

Miten tämä mainitsemasi kehys pysyy kasassa, jos ei ole ensin pelitavallista linjausta tehty, eli laitettu jotain yleisemmän tason rajoja viisikon toiminnalle? Teoriassa saadaan varmaan luotua vaikka mitä, mutta kai homman pitäisi toimia myös käytännön tasolla?
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Mutta onhan asia nyt kuitenkin niin, että viisikko koostuu yksilöistä. Ja jotta viisi pelaaja saadaan liikkumaan viisikkona, heidät pitää saadaa yksilöinä liikkumaan siten, että he osaavat olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Josta sitten voi seurata eism. pelinopeutta (mitä sillä sitten tarkoitetaankaan).

Tottakai, mutta pointti on juuri siinä, että nämä viisi tuottavat tuolla oikealla tekemisellään vielä jotain muuta. Ovat siis enemmän kuin osiensa summa.

En tarkoittanutkaan, että joku täällä palstalla kuuluisi koulukuntaan. Mutta on kai se nyt selvää, että joku johtoajatus pitää olla, jonka alle asioita kasataan. Esim. Juhani Tammisen 60 min paine sisältänee eri käsityksen pelinopeudesta kuin Jukka Jalosen, onkos se nyt sitten vaikka Total Hockeyta? Esimerkiksi jako nopeaan pystysuunnan jääkiekkoon ja Meidän peliin voisi olla testi. Ottaa terminologiat haltuun näiden alle ja perustelut termistölle. Voi olla, että molempien alle tulee täysin samoja asioita, jolloin raja-aidan voi kaataa.

Ei mutta minä ajan takaa juuri sitä, että tuota erittelyä ei pitäisi tehdä! Eli pelinopeus on pelinopeus huolimatta siitä mikä taktinen tai pelifilosofinen painotus joukkueen pelissä.

Eihän se peli itsessään mihinkään muutu, vaikka pelitavat ovat erilaisia. Siinä pätee edelleen samat lainalaisuudet, keinot ovat vain erilaiset. Minusta ainoa keino tarkastella pelitapojen eroja on juuri se, että olisi universaali käsite ja sitten tutkitaan miten se toteutuu eri pelitavoissa.

Määrittelemällä asioita jonkinlaisen kehyksen avulla vältytään sellaiselta epämääräisyydeltä, mitä nyt on ilmassa, koska selvästikään ei ole yhteisiä näkemyksiä termeistä, esimerkiksi termistä pelinopeus.

Se miten asioista keskustellaan, siihen ei kai mitään sääntöjä ole enkä jaa huoltasi keskustelun rajoittumisesta (vaikka yksi nimimerkki onkin ollut sitä mieltä, että nimenomaan pitäisi rajoittaa). Ja olen kyllä ollut tulkitsevani, että tätä oikeassa olemisen tarvetta on esiintynyt näissäkin keskusteluissa. Ja miksei esiintyisi, se tuo keskusteluun otetta.

Niin mutta en tiedä onko se koulukunta oikea kehys, mielestäni se ei kuulosta hyvältä. Vaarana on jonkinlainen polarisoituminen jossa se ryhmän "paine" ajaa sinut miettimään ja esittämään asiat juuri sillä tavalla millä se haluaa asiat esitettävän (tai sinä itse kuvittelet heidän haluavan). Kuten nytkin on jo havaittavissa ihan ammattilaisten julkisista puheenvuoroista aiheesta pystysuunnan jääkiekko vs. kiekkokontrolli (tai Meidän peli).

Oikeassa olemisen tarpeesta en tiedä sen paremmin, toki sitä esiintyy itse kullakin mutta henkilökohtaisesti olen pyrkinyt useasti tuomaan esiin sen etten tajua pelistä mitään, ja sillä tavalla rohkaisemaan kaikkia (toki kontekstissa pysyen) tuomaan uusia näkökulmia.

Ei kukaan hallitse peliä täydellisesti, joten kukaan ei ole koskaan täysin oikeassakaan.

Miten tämä mainitsemasi kehys pysyy kasassa, jos ei ole ensin pelitavallista linjausta tehty, eli laitettu jotain yleisemmän tason rajoja viisikon toiminnalle? Teoriassa saadaan varmaan luotua vaikka mitä, mutta kai homman pitäisi toimia myös käytännön tasolla?

Ei se pysykään mutta ei se myöskään tarkoita, että asiaa tulisi tarkastella vain tietystä näkökulmasta (koulukunnasta käsin). Tässähän on kyse nimenomaan teoreettisesta keskustelusta jossa pelinopeus on pelinopeutta, pelattiin millä pelitavalla tahansa.

Eli jos ajattelet vaikka minun määritelmääni pelinopeudesta niin sehän on sama, pelattiin millä tyylillä tahansa. Joko se kiekko liikkuu viisikon sisällä tai sitten se ei liiku. Sitten on eri keskustelu mitkä syyt johtavat kulloiseenkin lopputulokseen, tai onko joku pelitapa toista parempi esimerkiksi pelinopeuden synnyttämiseen.

Mitä käsitteiden määrittelyyn tulee niin juuri tällaista keskustelua kaivataan, vallitsevien näkemysten voimakastakin haastamista. Kuten sanottua niin kukaan ei "omista" peliä eikä tiedä siitä kaikkea, siksi kai valmentaminenkin on toisille niin koukuttavaa.

Mutta ehkä "pelinopeus"-termissä pelastaa se, että kaikki meistä ovat kuitenkin suurin piirtein samaa mieltä siitä mitä se tarkoittaa (nopeaa peliä tms.).
 

Mänizeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, New York Rangers
No tavallaan kyllä, mutta tässäkin kannattaa miettiä onko 60 m syöttö nopeaa (tai pelinopeaa) peliä verrattuna siihen, että kerätään viivelähdöllä viisikko kasaan ja tullaan kiihtyvällä vauhdilla, lyhyillä etäisyyksillä ja lyhyillä syötöillä ylös. Eihän se ole. Siis jos puhutaan minun ajatuksestani pelinopeuden suhteen, ei se ole pelinopeutta nostava asia jos pelataan pitkä avaus joka joudutaan vielä kaivamaan itselle! Päinvastoin pelinopeus laskee.

Jos tässä lainataan fysiikan käsitteitä Hakkaraisen tyliin, niin nopeuden muutoksia kuvataan kiihtyvyydellä... Onko aihetta lisätä termistöön "pelikiihtyvyys"?

(Itse asiassa Hakkaraisenkin määrittelemä nopeuden kaava on keskivauhdin määritelmä. Yleisemmin tasainen liike. Keskinonopeus voi fysikaalisen määritelmänsä mukaan olla nolla, jos palataan takaisin lähtöpisteeseen, eli paikan muutos on nolla. Siksi on olemassa käsite vauhti, joka on saadaan ottamalla kuljetuista matkoista itseisarvo ja laskemalla ne yhteen. Oikeastaan pitäisi kai puhua pelivauhdista :)... Vai miten on?)
 
(Itse asiassa Hakkaraisenkin määrittelemä nopeuden kaava on keskivauhdin määritelmä. Yleisemmin tasainen liike. Keskinonopeus voi fysikaalisen määritelmänsä mukaan olla nolla, jos palataan takaisin lähtöpisteeseen, eli paikan muutos on nolla. Siksi on olemassa käsite vauhti, joka on saadaan ottamalla kuljetuista matkoista itseisarvo ja laskemalla ne yhteen. Oikeastaan pitäisi kai puhua pelivauhdista :)... Vai miten on?)
Juuri näin, tämähän on hienosti oivallettu ja koko termistöstä tulisi hieman yksiselitteisempää, jos kaikki käyttäisivät pelinopeuden ja pelivauhdin käsitteitä noin. Nimim. J.Grönvallin määrittelemä pelinopeus olisikin pelivauhtia ja Hakkaraisen tilantekovaatimuksen sisältämä pelinopeus pelinopeutta. Nimim. Siffan erilaisten hyökkäysrytmien määrää (vai suhdeko se oli) ja pelitavan sijoittumista niiden mukaan akselilla kiekkokontrolli-pystysuunta ei tulisikaan kutsua pelinopeudeksi, vaan sekaannusten välttämiseksi ja loogisemmin vaikka hyökkäyksiinlähtönopeudeksi, lähtönopeudeksi, pelinkääntönopeudeksi tai kääntönopeudeksi. Sitten kun vielä joku kertoisi kuinka saamme nämä loistavat (ihan oikeasti!) termit vakiinnutettua vaikka nyt alkuun tässä threadissa.

Mitä pelikiihtyvyyteen tulee, en oikein keksi mitä hyötyä sellaisen tietämisestä olisi.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Teen tilastot nimenomaan hyökkäyksiinlähdöistä omalta puolustusalueelta. Tilastoin nopeat lähdöt (N), puolinopeat pakki-pakki lähdöt (pN), hidastukset pakki-pakki-pakki.. lähdöt (H), viivelähdöt (V) ja palauttelut puolustusalueella/puolustusalueelle.

On pelitapoja, joissa lähdetään aina, kun se pelitilanteen salliessa on mahdollista, nopeasti (N) ylöspäin syöttäen pystyyn tai nostaen jalalla ylöspäin. Silloin on kyse nopeimmasta avauspelaamisesta. Tämä on ehkä helpoin tapa pelaajan, usein puolustajan kannalta, koska se mahdollistaa myös laidan kautta kiekon lyönnin keskialueelle. Helpoin tapa sen takia, että siinä ei tarvitse reagoida kuin kolmella tavalla. Sitten on pelitapa, joka sallii nopean lähdön lisäksi syöttää kerran kiekko poikittain omalla puolustusalueella, jonka jälkeen lähdetään pystyyn kohti vastustajan puolustusaluetta. Tämä on toiseksi nopein avaustapa, jota Jääkiekkoliiton tekemissä pelikirjoissa 1980-luvulla kutsuttiin hitaaksi lähdöksi. Sitten ovat hidastukset, kun pakit kiekottelevat keskenään vähintään kolme kertaa ennen varsinaista avaussyöttöä ylöspäin. Viivelähdöissä pakki seisahtuu maalin taakse, sivuille tai eteen niin kauaksi aikaa, että viisikko on kokoontunut tiiviiksi omalle puolustusalueelle. Viiveen jälkeen voidaan lähteä hyökkäykseen em. kolmella eri tavalla. Palauttelut määrittelin jo edellä. Jukka Jalosen ja Timo Lehkosen kehittämä Meidän Peli mahdollistaa kaikki avaustavat, joten se vaatii puolustuspään avauksissa eniten reagointikykyä koko viisikolta. Karri Kiven peluuttamassa U20-pelissä 2.1.2014 olivat N+pN+H+V+P luvut 5vs5 pelissä erittäin: 7+6+2+7+6, 20+7+4+5+4 ja 11+6+4+8+4. Kokemuksesta voin kertoa Karri Kiven peluuttaneen jukkajalosmaista Meidän Peliä oman alueen hyökkäysten suhteen. Peli sisälsi nopeita lähtöjä (N+pN) sekä hitaampia kiekkokontrollilähtöjä (H+V+P) koko ottelun ajan tasapainoiset määrät.

Erityisen hyvin onnistuivat tuossa ottelussa viivelähdöt. Hyökkääjät olivat kaistoillaan ja syötettävissä, pakit tukivat hyökkäyksiä pitäen viisikon tiiviinä. Parilla-kolmella syötöllä viisikko eteni kiihdyttäen kohti vastustajan maalia. Hyökkäyksen alku oli hidas viivelähtö, mutta kiihtyvällä vauhdilla etenevän viisikon nopeus nousi maksimiinsa.

Tämä on ollut jo jonkin aikaa minun osuuteni pelikirjakeskusteuun. Pystyn kertakatsomalla tilastoimaan vain omalta puolustusalueelta lähteneet hyökkäykset. Pelinopeudesta on nyt paljon teorioita, mutta jääkiekkopelien studioiden entiset ja nykyiset huippupelaajat ja valmentajat määrittelevät pelinopeuden aina sen mukaa, miten lähdetään omista ylöspäin. Mikäli joskus löytyy yhteinen terminologia pelinopeudelle, niin sittenkin tarvitaan riittävä asiantuntevuus tunnistaa pelistä nopeat ja hitaat hyökkäys- ja polustuspelin eri tilanteiden nopeudet. Se on osoittautunut yllättävän vaikeaksi tv-studioissa varsinkin NHL-pelaajille, mutta myös kokeneille SM-liigapelaajille. Meidän Pelin yhtä peruselemennttiä eli viivelähtöä eivät monet pelin asiantuntijat kertakatsomalla havaitse kiihkeästä pelistä, jolloin tottakai kertovat katsojille, että nyt mentiin nopeasti päästä päähän ja pelattiin hienoa lätkää, jossa ei ollut viivilähtöjä yhtään. Todellisuudessa pelattiin ko. peleissä paljon viiveitä.
 

Mänizeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, New York Rangers
Mitä pelikiihtyvyyteen tulee, en oikein keksi mitä hyötyä sellaisen tietämisestä olisi.

Positiivinen pelikiihtyvyys = Pelinopeus lisääntyy
Negatiivinen pelikiihtyvyys = Pelinopeus vähenee

Näin niitä itse käyttäisin. Mutta en ole oikein vieläkään vakuuttunut onko termi pelinopeus ylipäätään oikea kuvaamaan sitä, mitä sillä tarkoitetaan koska ajan yli asioiden tarkastelu jääkiekossa voi olla aika vaikeaa ja mielipideasia. Sinänsä termi kyllä on ok, jos se tosiaan antaa mahdollisuuden sille, että asiat tapahtuvat välillä pienemmällä nopeudella, eli nopeus vaihtelee... Mutta silloin puhutaan (jos fysiikan termistöä lainataan) pelikiihtyvyydestä, ellei nopeus ole (aikavälillä) vakio. Hakkarainenkin myönsi, että pelinopeus on hankala termi ja oli sitä mieltä, että pelinopeus pitää erottaa vauhdista ja temmosta, jotka liittyvät lyhyessä ajassa tapahtuvaan pelivälineen nopeaan liikuttamiseen ja ylipäätään asioiden tapahtumiseen lyhyessä ajassa.

Hakkarainen päätyi tekstissään siihen että (hyökkäys)pelinopeus on tyhjän tilan luomista, tyhjään tilaan pääsemistä ja tyhjän tilan hyödyntämistä per aika. Ja keino korkeaan pelinopeuteen olisi lyhytsyöttöpeli. Se tuottaa eniten edellä mainittuja nopeasti.

Onko pelinopeus siis oikeastaan tyhjän tilan luomisen, sinne pääsemisen ja sen hyödyntämisen nopeutta, jos Hakkaraiseen on uskominen? Olisiko tämä asia koottava jonkin toisen käsitteen alle, kuin pelinopeus?
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Jos tässä lainataan fysiikan käsitteitä Hakkaraisen tyliin, niin nopeuden muutoksia kuvataan kiihtyvyydellä... Onko aihetta lisätä termistöön "pelikiihtyvyys"?

Mielestäni ei ole, pelinopeus riittää terminä varsin hyvin. Tuon pienempi pilkkominen menee jo saivarteluksi, mutta sehän on vain minun mielipiteeni. Tai voisihan tuo olla pelinopeuden alaluokka.

Mänizeri kirjoitti:
Onko pelinopeus siis oikeastaan tyhjän tilan luomisen, sinne pääsemisen ja sen hyödyntämisen nopeutta, jos Hakkaraiseen on uskominen? Olisiko tämä asia koottava jonkin toisen käsitteen alle, kuin pelinopeus?

Siitähän kiekollisessa pelaamisessa on juuri kyse ja juuri noihin vastaa se viisikon yhtenäinen pelaaminen (synkronoitu viisikko), mitä parempi automaatio viisikon pelaamisessa on, niin sen nopeammin kiekko liikkuu -> pelinopeus kasvaa. Ja tästä on jo helppo päätellä miksi lyhytsyöttöpeli on tehokas tapa pitää yllä korkeaa pelinopeutta ja jopa tuottaa tuota "pelikiihtyvyyttä" vaikkapa keskialueen ylityksessä.

Tänään kannattaa katsoa HIFK-Kärpät-ottelu, siinä saa hyvän käsityksen pelinopeudesta kun vastakkain ovat kiekkokontrollijoukkue Kärpät ja pystysuunnan HIFK.

harto kirjoitti:
Nimim. Siffan erilaisten hyökkäysrytmien määrää (vai suhdeko se oli) ja pelitavan sijoittumista niiden mukaan akselilla kiekkokontrolli-pystysuunta ei tulisikaan kutsua pelinopeudeksi, vaan sekaannusten välttämiseksi ja loogisemmin vaikka hyökkäyksiinlähtönopeudeksi, lähtönopeudeksi, pelinkääntönopeudeksi tai kääntönopeudeksi. Sitten kun vielä joku kertoisi kuinka saamme nämä loistavat (ihan oikeasti!) termit vakiinnutettua vaikka nyt alkuun tässä threadissa.

Ei sitä kutsutakaan pelinopeudeksi, vaan kyse on pelin rytmittämisestä. Nuo ovat rytmejä (nopea, puolinopea, hidas, viive ja palautus). Toki pelin rytmittäminen ja pelinopeus ovat keskenään vähän kuin symbioosissa, rytmittämällä säädellään ensisijaisesti pelin virtausta (tempoa, vauhtia, transtiota jne.) ja välillisesti sillä voidaan vaikuttaa myös pelinopeuteen.

Mutta enemmänhän pelinopeuteen vaikuttaa ihan jo syöttöjen kovuus ja pelaajien asema syöttöä vastaanottaessa, eli onko hän liikkeessä vai ei. Eikö?
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Leijonat, Jokerit
Aivan sama mitä kukaan on koskaan sanonut henkisen voiman merkityksestä tai siitä, että "se voitti kuka tahtoi voittaa enemmän" olisi muka paskapuhetta!

Jatkoerä, jumalauta ihailkaa sitä!!!! Ruotsin pelaajat ihan paniikissa sooloilee ja tekee pitkiä kiekkoja ja paitsioita! Ruotsin maalivahti oli jo aiemmin menettänyt hermonsa kun kaatuili miten sattuu! Suomalaiset puolestaan pelasi jatkoerässä rennon tosissaan joukkueena, ilman riskejä, jopa hidastaen peliä ja palauttaen jos ei voinut riskittömästi puskea keskialueen yli. Jatkoerässä viiden minuutin pelin jälkeen olin aivan hymyssä suin varmana, että tämä voitetaan, ero kolmanteen erään oli valtava. Valtava!

Ruotsi suli jatkoerässä! Ei Suomen hyvyyteen, vaan omiin paineisiinsa! No tietenkin vähän myös Suomen hyvyyteen.

Joo joo, ilman taktiikkaa ja pelitapaa ei oltais päästy noin pitkälle ja täytyy kiittää montaa muutakin asiaa ja Teukkaa ja Ristolaista, mutta jatkoerä! Sen Suomi voitti hermokontrollilla! Ruotsin pelitapa oli sama kuin aiemmin, Suomen pelitapa oli sama kuin aiemmin, ja tilanne tasan. Mutta Ruotsi suli, ja Ruotsin pelikuri ja kaikki suli. Suomen kantti kesti.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös