Pelitapakeskustelu

[Jupa]

Henkinen puoli on tärkeä, se on aivan selvää. Ja toki siitä voi tehdä havaintoja. Mutta aina on kuitenkin kyse spekulaatiosta, jos henkisestä puolesta alkaa vaikkapa kirjoittaa tuossa kuvaamassasi katsannossa.

Henkinen puoli on tärkeä osa jääkiekkoilua, että kyllähän esimerkiksi minä siitä kirjoittaisin ehtimiseen, jos siitä voisi havainnoimalla saada pitävää tietoa.

Oikeastaan henkisestä puolesta voisi suhteellisen pitävästi kirjoittaa vain, jos saisi elää joka päivä joukkueen mukana ja vieläpä sisällä. Se ei ole mahdollista jääkiekkotoimittajille eikä -analyytikoille.

Tämä tekstisi avasi hyvin, että olen tulkinnut sinua analyyseissäsi joko väärin tai en ole vain nähnyt, että otat kunnolla kantaa henkisen puolen merkitykseen.

Jos nyt hieman haastetaan, niin voisitko joskus yrittää analysoida tätäkin puolta? Tai linkkaa toki, jos olen missannut yhden tai useamman tekstin, jossa olet paneutunut tähän puoleen. Kiitos ennakkoon!

Jupa

 

[P.Sihvonen]

Sovitaanko näin?

Tämä tekstisi avasi hyvin, että olen tulkinnut sinua analyyseissäsi joko väärin tai en ole vain nähnyt, että otat kunnolla kantaa henkisen puolen merkitykseen.

Jos nyt hieman haastetaan, niin voisitko joskus yrittää analysoida tätäkin puolta? Tai linkkaa toki, jos olen missannut yhden tai useamman tekstin, jossa olet paneutunut tähän puoleen. Kiitos ennakkoon!

Jupa

Nimimerkki Jupa, myönnän kernaasti, etten ole tuota puolta juurikaan pelistä analysoinut. En osaa sitä riittävästi, että tohtisin ryhtyä asiaan.

Sopiiko, jos annan esimerkin?

Kuvitellaan viisikko, joka pyrkii kiekkokontrolliin, syöttämään lavasta lapaan.

Ja analyysisapluunani osoittaa, ettei syöttöketju ole sittenkään riittävän pitkä. Huomaan, että se tyssää kyseisessä pelissä aina ja uudestaan pelaajaan X. Mitä minä voin analyytikkona tehdä ja sanoa?

Voinko täräyttää, että pelaaja X ei ole riittävästi latautunut kyseiseen peliin, eli henkinen puoli prakaa? Vai arvelenko, että pelaaja X on juuri nyt fyysisesti liian väsynyt? Mutta entä jos kyseessä onkin salattu käsivamma, jonka tähden X:n pelaaminen jää vajaaksi?

Mistä perkeleestä minä voin tietää!?

Peliä ymmärtävät, asiaan vihkiytyneet ja valistuneet palstaveljet ja -siskot tajuavat, että voin analyytikkona todeta vain ja ainoastaan, että syöttöketju tänään tässä pelissä katkesi pelaajaan X kohdalla. Syystä tai toisesta. Kuvitellaan, että hän on laituri. No, minä tarkastelen, että miten samantyylisissä pelitilanteissa kävi muille laitureille. (Tätä on pelitapa-analyysi syvimmillään.) Voin sulkea pois tai ottaa huomioon vastaavat muut syöttöketjujen katkeamiset, mutta minulla ei ole mitään perusteita tulkita, minkä tähden juuri X tuhosi syöttöketjun. Välttämättä hänen valmentajansakaan eivät tiedä syytä.

Pikkuisen, jos minun sallitaan valaista edes hieman aihetta, tahdon sanoa, että muuan Kärppien aivan ylikylän pelaaja kärsi tuonnottain eräästä puutteesta, jonka suhteen minua sattuneesta syystä informoitiin.

Tarkoitan, että ulkopuolisen oli tämän taiturin osalta aivan mahdoton päätellä, että oliko suorituksen vajaavaisuuteen syynä valmentajan pelikirja, vai pelaajan asenne ja henkinen puoli, vai tekninen taitamattomuus (tuskin!) vai juuri siinä ja siinä kohtaa ranteessa sijainnut pieni vamma.

Ehdotan rehdisti ja pyyteettömästi: pitäytykäämme jatkossa vain pelikirja-asioissa. Ne näyttäytyvät pelissä enemmän kuin muuta pelin ulottuvuudet. Sovitaanko näin?

 

[Powerplay]

Ehdotan rehdisti ja pyyteettömästi: pitäytykäämme jatkossa vain pelikirja-asioissa. Ne näyttäytyvät pelissä enemmän kuin muuta pelin ulottuvuudet. Sovitaanko näin?

Tuo sopii minun puolestani, mutta kun joukkueen pelitapaan saattaa kuulua juuri tuo henkiseen valmistautumiseen iskeminen, kuten Kanada on monesti osoittanut. Analyytikko saattaa laskea monella pelaajalla karvataan ja kuinka hanakasti ja missä tilanteessa, mutta ne pelin hienoudet henkisellä puolella saattaa olla paremmin hanskassa nimenomaan vastustajalla jotka saavat sinun pelikirjasi sekaisin omilla tekemisillään mitkä ovat näitä kaikille tuttuja ns. ihon alle menemisiä.

 

[Tarinankertoja]

kuten Kanada on monesti osoittanut.

No mutta... tämä on taas jo pelinulkopuolelle menevä asia, joka vaikuttaa myös tähän henkiseen valmiuteen. Kanadan kohdalla on kyse itseluottamuksesta itseensä, koska ympäröivä kulttuuri jossa eletään tukee sitä. Ruotsalaiset ovat myös itsevarmempia ja saavuttavat (tutkitusti) parhaampansa juuri arvokisoissa (urheilulajista riiippmatta vs. Suomi) suhtellisest useammin juuri yhteiskunnan kannustavuuden takia, "hyvä Calle" vs"mikä sääkin Pekka luulet olevasi".

Joten pointti Sihvoselle, eiköän pitäydytä pelikirjoissa tässä ketjussa, ja ihmisten käyttäytymisen jääkiekkoilijana keskustelu voidaan aloittaa yhteiskunta analyysistä jossain ketjussa...

 

[Andrius]

Kiitos kirjoittajille

Aivan mahtavaa seurata teidän keskustelua pelitavoista useita vuosia. Mahtavia pointteja, hienoja pistoja, mahtavia väistöjä, hyökkäyksiä, puolustuksia ym. kiitos Fordel, kiitos siffa, kiitos P.sihvonen, kiitos j.grönvall..
Mielestäni olette tehneet erittäin tärkeää työtä itse kukin Suomalaisen
Jääkiekon hyväksi.

Laadullisen analyysin (jota siffa ja P.sihvonen, ym. ovat ansiokkaasti tehneet) kuitenkin kuuluu määritelmä tilanteista, jotka määritellään kyseiseksi tilanteiksi.
(ja ymmärtääkseni tätä ei ole vielä tehty, tai ainakaan vielä julki tuotu esim. video-esimerkein.)
Eli mikä on hidaslähtö määritelmän mukaan
Mitä ei tulkita hitaaksi lähdöksi?
ym.

Olen myös ymmärtänyt että tästä aineistosta on tehty normatiivisiä päätelmiä? Eli toisin sanoen siitä mitä "on" ollaan tulkittu asioita siitä miten tulisi olla. Mihin nämä pätelmät perustuvat? Lisään vielä lopuun että kunnioitan suuresti p.sihvosta ja siffaa, he ovat edesauttaneet tämän keskustelun syntymistä, ilman heitä koko tämä keskustelu ei olisi ollut edes mahdollista

 

[Powerplay]

Joten pointti Sihvoselle, eiköän pitäydytä pelikirjoissa tässä ketjussa, ja ihmisten käyttäytymisen jääkiekkoilijana keskustelu voidaan aloittaa yhteiskunta analyysistä jossain ketjussa...

Tästä olen eri mieltä. Jos voit vaikuttaa vastustajan pelikirjaan omalla tekemiselläsi, niin se kuuluu todellakin peliin ja EI ole pelin ulkopuolinen asia. Kerroppas muuten miten Gillies kuului Hifkin pelikirjaan?

 

[P.Sihvonen]

Lisään vielä lopuun että kunnioitan suuresti p.sihvosta ja siffaa, he ovat edesauttaneet tämän keskustelun syntymistä, ilman heitä koko tämä keskustelu ei olisi ollut edes mahdollista

Suotta, ehkä, kiität. Minä joskus pelasin SM-liigaa ja pienesti myös valmensin Mestistä päävalmentajana, ynnä SM-liigaa ensin apuvalmentajana ja sittemmin pakosta hetken päävalmentajana.

Silti täällä kaiken maailman nimimerkit tietävät jääkiekkoilusta paljon enemmän kuin minä muka tiedän.

Jos en olisi itse näytellyt Suomi-filmissä (alle keskinkertaisesti) saatikka ohjannut yhtään (edes huonoa) elokuvaa, niin pitäisin turpani visusti kiinni.

Pelitapakeskustelussa kannattaa, ennen kuin on esitetty parempaa, turvata nimimerkki siffan tilastointiin: nopeat lähdöt, puolinopeat lähdöt, hidastukset, viivelähdöt, palautukset, päätykiekot, prässit ja kulmapelit.

Pointti on pelin virtaus!

 

[Powerplay]

Silti täällä kaiken maailman nimimerkit tietävät jääkiekkoilusta paljon enemmän kuin minä muka tiedän.

Tuosta on vaikea sanoa, kun ei muista tiedä ja vaikea sanoa kuinka paljon sinä muka tiedät. Jokainen tietää mitä tietää.

Jos en olisi itse näytellyt Suomi-filmissä (alle keskinkertaisesti) saatikka ohjannut yhtään (edes huonoa) elokuvaa, niin pitäisin turpani visusti kiinni.

OK

Pelitapakeskustelussa kannattaa, ennen kuin on esitetty parempaa, turvata nimimerkki siffan tilastointiin: nopeat lähdöt, puolinopeat lähdöt, hidastukset, viivelähdöt, palautukset, päätykiekot, prässit ja kulmapelit.

Pointti on pelin virtaus!

Tästä olen samaa mieltä, mutta valmentajat joka huomaavat pystyvänsä muuttamaan vastustajan taktiikkaa muillakin keinoilla, kuin nopeat lähdöt, puolinopeat lähdöt, hidastukset, viivelähdöt, palautukset, päätykiekot, prässit ja kulmapelit voivat muutta pelin virtausta ja silloin tuon vastustajan on otettava ns. fläppitaulu uudestaan käyttöön ja peli alkaa uudestaan.

 

[Jyrla]

Sopiiko, jos annan esimerkin?

Kuvitellaan viisikko, joka pyrkii kiekkokontrolliin, syöttämään lavasta lapaan.

Ja analyysisapluunani osoittaa, ettei syöttöketju ole sittenkään riittävän pitkä. Huomaan, että se tyssää kyseisessä pelissä aina ja uudestaan pelaajaan X. Mitä minä voin analyytikkona tehdä ja sanoa?

Voinko täräyttää, että pelaaja X ei ole riittävästi latautunut kyseiseen peliin, eli henkinen puoli prakaa? Vai arvelenko, että pelaaja X on juuri nyt fyysisesti liian väsynyt? Mutta entä jos kyseessä onkin salattu käsivamma, jonka tähden X:n pelaaminen jää vajaaksi?

Mistä perkeleestä minä voin tietää!?

Peliä ymmärtävät, asiaan vihkiytyneet ja valistuneet palstaveljet ja -siskot tajuavat, että voin analyytikkona todeta vain ja ainoastaan, että syöttöketju tänään tässä pelissä katkesi pelaajaan X kohdalla. Syystä tai toisesta.

Yritän alustaa ensin ja kysyä sitten.

Luin tänään kirjoituksesi UL:stä koskien Tapparan Palolan pelissä taiten ja säännöllisesti suorittamaa manööveriä, jolla hän hokemasi vastaisesti hankkii leikkaamalla kaistalta toiselle edun itselleen hyökkäyksessä.

Olet myös toistamasta päästyäsi kertonut että peli kertoo kaiken valmentajan tahdosta ja tavoitteesta pelikirjan suhteen. Et kuitenkaan UL:n artikkelissasi halunnut tai osannut sanoa onko Palolan toiminta Rautakorven Tapparan pelikirjan osa vaiko Palolan itse keksimä liike. Kerroit artikkelissa myös että muutkin Tapparan laiturit yrittävät ko. manööveriä, mutta heikommin tuloksin.

Kysymys kuuluu: Onko Palolan manööveri osa Rautakorven pelikirjaa vaiko Palolan omaa pelinäkemystä?

Riippumatta vastauksesta kysyn, miksei sitä voinut kertoa jos/kun tiesi?

Vielä yksi: Eikö pelitavallisesti ja taktisesti valveutunut Ville Nieminen osaisi ja suorittaisi näitä manöövereitä yhtenään, mikäli ne Rautakorven Tapparan pelikirjaan kuuluisivat?

 

[P.Sihvonen]

Puikkaus a la Palola

Kysymys kuuluu: Onko Palolan manööveri osa Rautakorven pelikirjaa vaiko Palolan omaa pelinäkemystä?

Riippumatta vastauksesta kysyn, miksei sitä voinut kertoa jos/kun tiesi?

Halusin tarkoituksella jättää vastaamatta, onko se osa pelitapaa vai ei. Sitä taas en voi kertoa, miksi toimin niin kuin toimin.

Vielä yksi: Eikö pelitavallisesti ja taktisesti valveutunut Ville Nieminen osaisi ja suorittaisi näitä manöövereitä yhtenään, mikäli ne Rautakorven Tapparan pelikirjaan kuuluisivat?

Ville Nieminen on hieno ja arvostamani pelaaja ja lätkäjätkä. Mutta mitä Villen pelaamiseen tulee, niin hän on jo vanha koira eikä opi määräänsä enempää uusia temppuja - olkoonkin, että hän on oppinut yhdessä ja puolessa kaudessa hämmästyttävän paljon uutta, luonut nahkansa liki kokonaan uusiksi. Se "puikkaus a la Palola" (eli siirtyminen määrätyllä hetkellä kaistalta viisi kaistalle neljä) on laitahyökkääjälle yksi vaikeimpia juttuja jääkiekkoilussa. Haaste on ajoitus. Ei saa ennakoida kahta sekunnin kymmenystä, ei saa myöhästyä kahta kymmenystä. - Ja nyt toivon hartaasti, ettei joku palstaveli tai -sisko ryntää tähän "tietämään", ettei se puikkaus niin vaikeaa ole. Sen verran olen itse laitahyökkääjänä pelannut, että voin vakuuttaa, että se on vaikeaa.

 

[Fordél]

Katsoin nyt Jokerit - HIFK -peliä uudestaan boksista ja tsekkasin etenkin tuota siffan esiinnostamaa havaintoa Jokereiden pelin nopeuttamisesta. Kyllähän se näin eittämättä oli eli siffa oli ihan oikeassa. Siinä oli ehkä haettu juuri Erkankin mainostamaa pelinnopeuttamista, mutta tässä ei kyllä onnistuttu.

Näiden uusien havaintojen perusteella muokkasin tuota tilastointi-viestiäni jonkin verran. Kiitokset siis siffalle havainnostasi!

 

[P.Sihvonen]

Katsoin nyt Jokerit - HIFK -peliä uudestaan boksista ja tsekkasin etenkin tuota siffan esiinnostamaa havaintoa Jokereiden pelin nopeuttamisesta. Kyllähän se näin eittämättä oli eli siffa oli ihan oikeassa. Siinä oli ehkä haettu juuri Erkankin mainostamaa pelinnopeuttamista, mutta tässä ei kyllä onnistuttu.

Tässä on nyt jokin paha sekaannus. Sillä, miten Jokerit pelasi eilen, ei ole mitään tekoa sen kanssa, miten Westerlundin Leijonat pelasi Karjalaturnauksessa. Venäjää ja Tshekkiä vastaanhan Leijonat pelasi tismalleen samoin kuin Jukka Jalosen Leijonat pelasi, ja samoin Ruotsia vastaan. Westerlund ei ollut tehnyt Karjalaturnaukseen käytännössä mitään muutoksia suhteessa Jaloseen. Molempien pyrkimyshän on tismalleen sama: maailman nopein jääkiekko taktisesti. Sitähän viivelähdöt tuottaa, kiihtyvää pelinopeutta. Mutta Jokereiden eilisen kanssa asialla ei ole mitään tekoa. Eilen Jokereiden pelisuunnitelma petti. Lämsä teki tyhmästi, kun oli käskenyt pakkiensa olla pysähtymättä oman maalin taakse odottamaan, että oma viisikko organisoituu. Vastassa oli kuitenkin Summasen ääri-organisoitunut viisikko. Eli Lämsä nopeuttamisen sijaan tuli hidastaneeksi Jokereiden pelaamista. Maksimaalisinta pelin hidastamistahan on se, kun menettää kiekon vastustajalle lyhyen syöttöketjun päätteeksi. Niin kävi Jokereille.

 

[P.Sihvonen]

Mielestäni tänään ei ollut mitään tarvetta esim. viivelähdöille. Mitään tarvetta ei ollut mennä maalin taakse pysäyttämään hyökkäys, kun pystyttiin kiekottelemaan oman maalin edellä kaikessa rauhassa. HIFK ei antanut painetta vaan antoi Jokereiden tulla aika rauhassa siihen punaiselle saakka. Jokerit pääsi lähtemään siis hyvin kontrolloidusti, mikä tuotti myös hyvin noita tilastoimiani kolmen kaistan hyökkäyksiä.

Tässä on nyt jokin hurja väärinymmärrys. Jokereiden olisi juurikin PITÄNYT pysähtyä oman maalin taakse ja koota viisikkonsa kasaan. Summasen trap suorastaan tarjosi ja pyysi Jokereilta viivelähtöjä. Ilman maalin taakse pysähtymistä kolmen kaistan hyökkäyksethän ovat yhtä tyhjän kanssa noin tiivistä trapia vastaan! Ajoituksia ja sitä mukaa syöttösuuntia on mahdoton saada kohdilleen, jos pakit eivät pysähdy oman maalin taakse ja ei oteta koko viisikon kanssa samanaikaista vauhtia oman maaliviivan takaa.

Etenkin kolmannen erän takaa-ajossa Jokerit pelasi maksimaalisen tyhmästi. Pakki nosti jalalla maalin takaa ja usein muu viisikko oli vasta vaihtamassa. Alan piireissä alkaa vakiintua sanonta, että tuollaisissa tilanteissa Jokerit hyökkäsi "kolmella ja puolella pelaajalla HIFK:n neljää ja puolta pelaajaa vastaan". Se tarkoittaa, että aina puolustava osapuoli ehtii vaihtotilanteissakin organisoitua paremmin sekä laadullisesti että määrällisesti.

Mutta siis sinun mielestäsi Jokereilla ei ollut mitään tarvetta esim. viivelähdöille, niinkö?

Olen aivan totaalisen päinvastaista mieltä.

 

[Fordél]

Tässä on nyt jokin paha sekaannus. Sillä, miten Jokerit pelasi eilen, ei ole mitään tekoa sen kanssa, miten Westerlundin Leijonat pelasi Karjalaturnauksessa.

Kyse oli yleisestä pelin nopeuttamisesta eikä siitä, että Lämsä olisi lähtenyt tarkasti imitoimaan Westerlundin pelitapaa.

Tässä on nyt jokin hurja väärinymmärrys. Jokereiden olisi juurikin PITÄNYT pysähtyä oman maalin taakse ja koota viisikkonsa kasaan. Summasen trap suorastaan tarjosi ja pyysi Jokereilta viivelähtöjä.

Mutta siis sinun mielestäsi Jokereilla ei ollut mitään tarvetta esim. viivelähdöille, niinkö?

Olen aivan totaalisen päinvastaista mieltä.

Ensinnäkin on syytä huomauttaa, että tuo lainaamasi kohta on kirjoitettu eilen. Kuten jo aikaisemmin tänään kirjoitin, katsoin tänään aamulla peliä uudestaan ja keskityin nyt hyökkäyksiinlähtöjen havainnointiin ja tarkastin mielipidettäni. Eilen kaikki huomio meni lähinnä hyökkäysalueelle tulemiseen ja niiden asioiden tilastointiin.

Tämä on kuitenkin erittäin hyvää pohdintaa sulta (kuten olettaa sopii kun ammattilainen keskittyy olennaiseen) ja kenties Lämsäkin lähtisi nyt peliin eri suunnitelmalla. Mutta mun pointti oli se, että HIFK antoi monesti Jokereiden kiekotella rauhassa oman maalin edustalla ja pysähtyäkin omalle puolustusalueelle, jolloin Jokereilla oli mahdollisuus kerätä viisikkonsa kasaan ja lähteä kontrolloidusti hyökkäyksiin. En tiedä olisiko ollut suuri ero siinä jos olisi menty oman maalin taakse ja lähdetty korostetusti viiveellä. Kenties se olisi tuonut viisikon vielä paremmin kasaan. Toki vaihtojen aikana viiveet olisivat olleet hyödyllisiä.

Mun mielestä viivelähtöjen puuttumista (toki ainakin yksi viivelähtö siellä oli) suurempi ongelma Jokereiden peleissä oli ylipäänsä se, että puskettiin liikaa ylöspäin ja liian nopeasti. Pelin kokonaisuuden kannalta viivelöhtöjen selkeän lisäämisen sijaan tärkeämpää olisi mielestäni olisi ollut palautuksien ja kiekottelun lisääminen.

 

[Tarinankertoja]

Tästä olen eri mieltä. Jos voit vaikuttaa vastustajan pelikirjaan omalla tekemiselläsi, niin se kuuluu todellakin peliin ja EI ole pelin ulkopuolinen asia. Kerroppas muuten miten Gillies kuului Hifkin pelikirjaan?

No jo, kyllä näinkin ja ihmistuntemus, vastustajan ja omien pelaajien, on tietysti tärkeää myös, siis että se "corso” ottaa kierroksia jos käy vähän koputtelemassa ym. taktisia henkilöään kohdistuva "iskuja" ovat totta kai osa pelitaktiikkaa, mutta voiko se kuulua varsinaisesti pelitapaan tai pelikirjaan… Ja jos puhutaan sitten laajemmin kansakuntien välisistä eroista, niin niiden ottaminen taas henkilötasolla pelikirjahuomioon on mahdotonta. Yksilöt kun ei toimi kuten joukko(kansa esim). Maajoukkueessa tietty voidaan ottaa lukuun se, että venäläinen turhaantuu helpommin kuin Kanadalainen, mutta sekin on lähinnä pelin sisällä elävää taktikointia, ei niinkään harjoiteltavaa pelikirjaa. Tai että pelikirjaan kuuluisi vastustajasta riippumatta koputella mailalla kainaloon (ja kukaan ei sitten ota esiin Kahvakorpea vuosituhannen alusta)

 

[P.Sihvonen]

Vinkki

Ensinnäkin on syytä huomauttaa, että tuo lainaamasi kohta on kirjoitettu eilen. Kuten jo aikaisemmin tänään kirjoitin, katsoin tänään aamulla peliä uudestaan ja keskityin nyt hyökkäyksiinlähtöjen havainnointiin ja tarkastin mielipidettäni. Eilen kaikki huomio meni lähinnä hyökkäysalueelle tulemiseen ja niiden asioiden tilastointiin.

Annan sen ystävällisen vinkin, että pelkkiä hyökkäysalueelle tulemisia ei juurikaan kannata katsella irrallisina siitä, millainen lähtö hyökkäyksen alla on omalta alueelta tahi keskialueelta.

Hyökkäysalueelle tulemisen rakenne on seuraus, syy löytyy siitä, miten kyseessä olevaan hyökkäykseen on aiemmin lähdetty.

Annan esimerkin.

Ei ole johtopäätös eikä mikään sanoa, ettei joukkue X käyttänyt rintamahyökkäyksiä. Täytyy tutkia asiaa kauempaa. Useimmiten rintamahyökkäyksen puute johtuu vaikkapa siitä, että peliä tehdään laiturin kautta - ja tämä laituri sitten myöhästyy rintamasta. Puute voi johtua myös siitä, että hyökkääjät ovat leikkailleet yli kaistojen lähdettäessä. Ja niin edelleen.

Sellaista valmentajaa ei olekaan, joka haluaa viisikkonsa hyökkäävän kahdella kolmea tai neljää vastaan. Eli ei voida oikein sanoa, ettei joukkue se ja se käytä rintamahyökkäyksiä. Täytyy katsoa syy sille, miksi rintamahyökkäyksiä ei synny.

Tai täytyy analysoida se, kuten eilen Jokerit vs. HIFK, miksi ajoittaisesta rintamarakenteesta huolimatta Jokerit joutui tyytymään päätykiekkoihin. Mikä oli se syy, miksi Jokerit ei saanut lyhytsyöttöpelillä voitettua HIFK:n yhtä pelaajaa, jonka jälkeen HIFK:n puolustuspaketti olisi enemmän auennut niin, että olisi voinut harrastaa enemmän suorahyökkäyspeliä ilman päätykiekkoa.

 

[Fordél]

Annan sen ystävällisen vinkin, että pelkkiä hyökkäysalueelle tulemisia ei juurikaan kannata katsella irrallisina siitä, millainen lähtö hyökkäyksen alla on omalta alueelta tahi keskialueelta.

Hyökkäysalueelle tulemisen rakenne on seuraus, syy löytyy siitä, miten kyseessä olevaan hyökkäykseen on aiemmin lähdetty.

Tällä kaudella olenkin tilastoinut juuri sitä mitä on tapahtunut omalta alueelta tultaessa keskialueelle ja mitä sitten tapahtuu. Nyt päätin kokeilla tilastoida hyökkäysalueelle tulemista ja mitä sitten tapahtuu. Yhden amatoorin aika kun ei riitä kuin yhden osa-alueen tilastointiin per ottelu. Olen luottanut siihen, että siffalta saan tarvittaessa hyökkäyksiinlähtöjen tilastot. Turha tehdä päällekkäistä työtä.

Ei ole johtopäätös eikä mikään sanoa, ettei joukkue X käyttänyt rintamahyökkäyksiä. Täytyy tutkia asiaa kauempaa. Useimmiten rintamahyökkäyksen puute johtuu vaikkapa siitä, että peliä tehdään laiturin kautta - ja tämä laituri sitten myöhästyy rintamasta. Puute voi johtua myös siitä, että hyökkääjät ovat leikkailleet yli kaistojen lähdettäessä. Ja niin edelleen.

No on se nyt jonkinlainen havainto tässä vallitsevassa pelitapakeskustelussa, jos voi todeta joukkueen X saaneen aikaan tämän verran rintamahyökkäyksiä ja niiden jälkeen seuranneen X määrän päätykiekkoja, X määrän suoria hyökkäyksiä, X määrän kulmapelejä jne. Kun päätykiekkojen määrä on suuri vaikka rintamahyökkäyksienkin määrä on suuri, herää kysymys, jonka itsekin juuri esitit eli:

Tai täytyy analysoida se, kuten eilen Jokerit vs. HIFK, miksi ajoittaisesta rintamarakenteesta huolimatta Jokerit joutui tyytymään päätykiekkoihin. Mikä oli se syy, miksi Jokerit ei saanut lyhytsyöttöpelillä voitettua HIFK:n yhtä pelaajaa, jonka jälkeen HIFK:n puolustuspaketti olisi enemmän auennut niin, että olisi voinut harrastaa enemmän suorahyökkäyspeliä ilman päätykiekkoa.

Tällaiselle amatoorille on hyvä olla erilaista tietoa ajattelutyön tueksi. Tuollaiselle kokeneelle valmentajalle ja analyytikolle havainnot ja niistä seuraavat kysymykset tulevat tottakai luonnollisemmin.

 

[siffa]

Tällä kaudella olenkin tilastoinut juuri sitä mitä on tapahtunut omalta alueelta tultaessa keskialueelle ja mitä sitten tapahtuu. Nyt päätin kokeilla tilastoida hyökkäysalueelle tulemista ja mitä sitten tapahtuu. Yhden amatoorin aika kun ei riitä kuin yhden osa-alueen tilastointiin per ottelu. Olen luottanut siihen, että siffalta saan tarvittaessa hyökkäyksiinlähtöjen tilastot. Turha tehdä päällekkäistä työtä.

Se on totta, että kertakatsomalla suoraan pelistä voi tilastoida vain määrätyn verran pelin tapahtumia. Hyvä, kun olet tehnyt arvokasta työtä osaltasi. Tilastoitavaa riittää vaikka kuinka paljon, mutta maailman nopeimmasta joukkuepelistä, jossa pelitapahtumat muuttuvat sekunnin murto-osissa, vaatii melkoisen totuttautumisen, että alkaa nähdä pelistä niitä asioita, joita kulloinkin haluaa tilastoida. Tilastointi on siinä mielessä kova sana, että ne pitävät paikkansa silloinkin, kun esim. tv-studioon hankitut lukemattomat entiset tai nykyiset huippupelaajat ja/tai huippuvalmentajat kertovat pelitapahtumista aivan päinvastoin kuin ne todellisuudessa tapahtuivat.

Tänään Pelicansin ottelusuunnitelma oli HIFK:iä vastaan erilainen kuin mikä oli eilen Jokereille. Lämsä peluutti eilen HIFK:n hyvin organisoitua koko viisikon puolustusmuodostelmaa vastaan tuhoon tuomittua nopeaa, pystysuunnan jääkiekkoa. Aravirta sen sijaan peluutti Meidän Pelin hyvin rytmitettyjä hyökkäyksiä ja Pelicans menikin 2. erän puolivälissä jo 4-1 johtoon. Kovavireinen HIFK voitti ottelun lopulta 6-4. Se, mikä pitäisi tutkia, olisi HIFK:n koko kentän koko viisikon puolustuspeli, koska Jokerit oli eilen täysin avuton sen edessä ja Pelicans tukehtui myös siihen ottelun puolivälistä alkaen. Hieno homma, kun Summanen on saanut HIFK:n pelin kulkemaan kauden tässä vaiheessa, koska IFK on mielestäni Kärppien lisäksi SM-liigan mielenkiintoisin joukkue, aina.

 

[Jupa]

Nimimerkki Jupa, myönnän kernaasti, etten ole tuota puolta juurikaan pelistä analysoinut. En osaa sitä riittävästi, että tohtisin ryhtyä asiaan.

Sopiiko, jos annan esimerkin?

Kiitos vastauksestasi ja pahoittelut, että kesti kommentoida. Elämä häiritsee välillä Jatkoajan seurantaa :)

On totta, että yksilötason henkisen tilan arviointi on haastavaa. Jos tyttöystävän kanssa on ollut tiukka vääntö edellisiltana jne.

Mutta mutta, joukkueista paistaa joskus läpi tiettyjä asioita, joista olisi mukavaa lukea nykyistä analyyttisempiä arvioita ammattilaisilta. Olen siitä samaa mieltä, että myös pelitapakeskustelu urheilutoimittajien osalta on melko lailla rivikansalaisen arviointikyvyn tasolla ja tämä on surullista. Kuitenkin vielä heikommalla tasolla on se keskustelu, mitä käydään psykologisten vaikuttimien puolella.

Miten Ilveksen pelaamiseen vaikuttivat taustalla vellovat omistus- ja johtamisväännöt? Miten TPS:n, Bluesin, KalPan jne. henkinen tila? Miten JYPin ja SaiPan kaltaisissa joukkueissa on onnistuttu siirtämään taustaharmonia voimavaraksi kentälle? Näihin haluaisin valistuneita arvauksia.

Usein puhutaan huonosta valmiudesta otteluun. Mistä komponenteista se muodostuu ja voisiko joukkue harjoitella "hyvää valmiutta"? Toisaalta tuntuu, että "voittajajoukkue" on psykologisesti niin vahva, että ei anna parin maalin tappion häiritä ja pystyy edelleen keskittymään pelaamiseen, uskoen nimenomaan joukkueena itseensä. Vastaavasti toisinaan joukkue ei osaa käsitellä edes yhden maalin tappioasemaa.

Kyllä tällä alueella olisi paljon puhuttavaa. Kuka urheilutoimittajista avaa pelin? Tuomas Grönman joo. Ei vaan ole vielä vakuuttanut allekirjoittanutta.

Jupa

Edit. Mielestäni ei ole pelkästään niin, että pelitapa tuottaa "hyvää fiilistä". Hyvä fiilis heijastuu samoin pelitapaan, mikä toki edelleen parantaa sitä fiilistä. Oravanpyörä pyörii toiseenkin suuntaan, luonnollisesti.

 

[steepler]

Olen siitä samaa mieltä, että myös pelitapakeskustelu urheilutoimittajien osalta on melko lailla rivikansalaisen arviointikyvyn tasolla ja tämä on surullista. Kuitenkin vielä heikommalla tasolla on se keskustelu, mitä käydään psykologisten vaikuttimien puolella.

No eiköhän tuohon ole aika luonnollinen syy kun harva urheilutoimittaja on psykologi, tai tuossa pitäisi kaiketi olla vielä jonkun tarkemmin määritellyn alan, ehkä käyttäytymispsykologian, asiantuntija jotta pystyisi jollain järkevällä tasolla tekemään arvioita. Siis sellaisia arvioita jolla olisi joku tieteellinen pohja eivätkä olisi jotain aivan keittiöpsykologian tasoa. Pelin tulkinta ei sinänsä ole mitään tiedettä mutta psykologia on, joten jos oikeasti haluaa arvioita niin niillä kaiketi pitäisi olla joku tieteellinen pohja tai mitä arvoa niillä muuten on.

Toisaalta Urheilusanomissahan joskun kyllä yritetään, muistan yhden Jukka Jaloselle esitetyn kysymyksen jossa kysyttiin että vaikuttaako se että lehdissä kirjoitetaan viivelähdöistä siihen että pelaajat valitsisivat virheellisesti viivelähdön nopean sijasta. Kun tuloksena on tämän tason kysymyksiä niin kaikki ymmärtävät että kannattaa pitäytyä pelistä puhumisessa.

Muutenkin urheilujournalismissa kuitenkin arvioita tehdessä yritetään löytää liittymiä tai yhtymäkohtia siihen miten joukkueet sitten lopulta urheilullisesti menestyvät. Jos vaikka saisikin jollain konstilla arvioitua millainen joukkue x:n henkinen tila on niin se on sitten vielä aivan oma taiteenlajinsa arvioida millaista menetystä se urheilullisesti tuottaa tai että mikä yhteys sillä tarkalleen on urheilullisiin tuloksiin.

Täällä kun oli puhetta aiemmin siitä että henkisestä tilasta on vaikea saada tietoa ja vaatii joukkueen seuraamista pidempään niin Amerikassahan tälläisiä kirjoja on jonkun verran kirjoitettu. Sam Smithin The Jordan Rules on mielestäni tälläisten kirjojen klassikko, siitä ehkä jonkun tason käsityksen saa Bullsin henkisestä tilasta/ilmapiiristä, en usko että se oli välttämättä mikään oppikirjamaisen hyvä mutta mestaruuksiahan tuli monta putkeen.

 

[P.Sihvonen]

Nopeuttaminen johti pelin hidastumiseen

Nyt Leijonat ei pelannut viivelähtöjä säällisesti mitä tulee määriin ja laatuun. Tukkaan tuli Tshekiltä. Peli oli kamalinta lätkää 2000-luvulla Tshekkiä vastaan. Kiekko oli koko ajan flipperissä ja jatkuvasti syntyi kaksinkamppailuja. Syöttöketjut olivat aivan olemattomia.

Varmaankin viivelähtöjen vastustajat nauttivat, kun peli oli "nopeaa".

Fakta on, ettei tämän hitaammin Leijonat ole pelannut ehkä kertaakaan 2000-luvulla. Totuushan on, että mitä nopeammin pelaat kategorisesti pystyyn, sen hitaammaksi peli käy. Nimittäin maksimaalisinhan pelin hidastuminen on se, kun kiekko päätyy vastustajalle nopeasti sen jälkeen, kun omat ovat sen ensin saaneet haltuunsa.

Toivon sydämestäni, ettei kyse ollut pelisuunnitelmasta vaan siitä, että pelaajat vetivät vihkoon.

Jos parempaansa vastaan luopuu kiekkokontrollista, tulee noutaja.

Ja ei kai Sotshissa ole päävastustajina muuta kuin parempia, mitä tulee pelaajamateriaaliin...

Luotan edelleen, että Westerlund ymmärtää asian. Nyt nähtiin pohjat.

 

[MustatKortit]

...
Varmaankin viivelähtöjen vastustajat nauttivat, kun peli oli "nopeaa".

Nautinnoista en tiedä, mutta eilisen pelin isoin harmituksen aihe ei suinkaan ollut pelitapa, vaan tehottomuus hyökkäyspäässä. Näin siis ainakin ensimmäisen kahden erän perusteella.

Tiukka vääntöä, jossa Suomi ei saanut sisään edes puolen metrin etäisyydeltä tyhjään maaliin ja omat ylivoimat eivät tällä kertaa tuottaneet tulosta.

Tshekkikään ei tehnyt kuin yhden erikoistilannemaalin, johon koko ottelu lopulta ratkesi.

Muutenhan Erkka Westerlundin Leijonat jatkavat EHT:n kärjessä, seitsemän ottelun saldon ollessa 5-0-1-1.

 

[TosiFani]

...Toivon sydämestäni, ettei kyse ollut pelisuunnitelmasta vaan siitä, että pelaajat vetivät vihkoon...

Väittäisin, että kysymys oli pelaajien heikkoudesta, tuskin tuollainen määrä harhasyöttöjä on Erkan tavoite. Peli oli kieltämättä kamalan näköistä, organisoituja hyökkäyksiä oli erittäin vähän.

 

[erku]

Mielestäni tuossa joukkueessa on liikaa pystysuunnan pelin pakkeja suhteessa Meidän Pelin puolustajiin. Nummelin, Salmela ja Jalasvaara ainakin ovat selkeästi pelaajia, jotka tykkäävät lyödä laattaa pystyyn selkeästi enemmän kuin vaikkapa nyt joukkueesta pois jääneet luottoleijonat Kukkonen, Hietanen tai Väänänen. Mäenpää ja Jaakola ovat aiemmin kyennyt hyvään kiekkokontrolliin, mutta Kojon johtamassa Lev Prahassa oman alueen hyökkäyspeli ei taida kovin tärkeä olla prioriteettilistalla. Näin ollen voi olla, että ei ne kiekkokontrolliteot eivät tule luonnostaan juuri nyt näiltä pakeilta. Oikeastaan Ohtamaa ja Karalahti ovat ainoita, jotka seurajoukkueessaan pelaavat selkeää Meidän Peliä.

Voi tietysti myös pohtia, että oliko tuo siirtyminen epämääräisempään pakkien peluutukseen peliä sotkeva asia. Nyt tuntui, että viisikkotasolla ei löytynyt yhteispeliä, kun pakkiparit pelasivat ihan miten sattuu hyökkäysvitjojen takana. Etenkin ekassa erässä pakit tekivät todella suuria henkilökohtaisia virheitä kiekollisena ja syynä näen pitkälti sen, että syöttösuuntaa ei oikein löytynyt ja sitten joutui tekemään toissijaisen ratkaisun. Tästä oivia esimerkkejä olivat Karalahden epämääräinen lättysyötön ja purun välimaastoon osuva ratkaisu, josta seurasi puolittainen läpiajo Tshekille tai toisena tapauksena Nummelinin hosuminen kiekollisena paineen alla ja purkukiekon lyöminen täysin väärään suuntaan, joka oli johtaa huippupaikkaan Tshekille, mutta onneksi vihellettiin juuri ja juuri paitsioksi.

 

[Cobol]

Nimimerkki erkulta hyvä analyysi. Juuri tuosta pääosin johtui Suomen pelin sekavuus. Toinen tekijä oli se, että Suomen nuorissa hyökkääjissä oli paljon pystykiekon/hybridin pelaajia eikä heiltä voinut odottaa tällä valmistautumisella kovinkaan paljon.

Heitän vielä kolmanneksi tekijäksi sen, että Erkka on kettu. Hän ei aiokaan näyttää mitään pelisuunnitelmastaan tässä turnauksessa. Olympialaiset pelataan eri joukkueella joten tässä on paljon sitäkin, että pelataan tämä turnaus alta pois kun on kalenteriin merkitty ja keskitytään sen jälkeen päätapahtuman pelisuunnitelmaan ja sen hiomiseen.