Pelitapakeskustelu

[J.Grönvall]

Hyvää pohdintaa mikä on syy ja mikä on seuraus. Kovasti ovat analyytkot korostaneet, että omalla pelitavalla hävitään ja omalla pelitavalla voitetaan ja pelin identiteetin pitää mennä tuloksen ohi. En sitten tiedä mitä analyytikko sitten vaatisi tehtäväksi, jos ja kun kuntopohja loppuu ja joukkue ei yksinkertaisesti jaksa toteuttaa omaa pelitapaansa. Nythän Sveitsi hävisi muulla kuin omalla peli-identiteetillään?.

Tiedätkö sitten faktana, että viivelähdöt eivät kuuluneet Sveitsin pelikirjaan? Nythän vähän vaikuttaisi, että ne olivat harjoiteltuna, koska joukkue ylipäätään moisen keinon pystyi ottamaan käyttöön kesken pelin.

Jos taas ei, niin olisi survottu sitä omaa pystysuuntaa väsyneillä pelaajilla.

Toisaalta voiko Sveitsin joukkue edes voittaa Ruotsia, jos molemmat pelaisivat "Ruotsin Meidän Peliä'? Toisilla on homma tuttua jo nappulaliigasta ja toiset ovat vetäneet havumetsäkiekkoa naperosta asti. Tähän vielä paremmat yksilöt(lue: suomalaiset kateellisina homoiksi haukkumat Sedinin huippukaksoset) niin tulos oli se mikä oli.

Ei voi ei, eikä Suomi voita Kanadaa pelaamalla kanadalaista jääkiekkoa. Siksi on oma peli-identiteetti.

 

[Wäinö#16]

Niin mutta kyllä se vähän niin on, että todellisen muutoksen aikaansaaminen edellyttää vanhojen "valtarakenteiden" hajottamista. Ja se taas vaatii välillä henkilökohtaisiakin hyökkäyksiä. Pelkkä pelistä kirjoittaminen olisi varmasti taannut enemmän hyväksyntää mutta ei muuta, ja voi olla, että ne jutut olisivat jääneet vain kuriositeetiksi, kun ensimmäinen Juha Pajuoja olisi tullut nauramaan, että eihän meidän mutsillakaan ole pelikirjaa.

Tietysti seassa voi olla vaikka mitä henkilöhistoriaa mistä ainakaan minä en tiedä mitään. Toisaalta huippuvalmentajan olettaisi olevan niin älykäs ihminen, että ymmärtää myös substanssin merkityksen työssään, eikä edes lähde politikoimaan.

En minäkään tiedä tästä historiasta juurikaan. Toisaalta voi ajatella niinkin, että siinä missä peli näyttää kaiken, niin kirjoituksetkin näyttävät, ainakin jonkin ajan kuluttua. Paras esimerkki tästä on Erkka W. Sihvonen oli tässä asiassa niin selkeästi Summasen leirissä, ilmeisesti jo alkaen WC04 selkkauksesta ja Erkka sai osakseen nimenomaan UL:ltä käsittämätöntä roskaa ties kuinka kauan. Tuloksena oli kuitenkin omasta mielestäni Suomen kaikkien aikojen saavutus Torinossa 2006 pelitavalla, joka oli jo hyvin lähellä sitä millä Jalonen tuli peluuttamaan Suomea.

Pointti on siinä, että väitteistä huolimatta peli ei näytäkään kaikkea, vaan kaiken takana on lopulta jotkut hämärät henkilökohtaiset syyt ja lopulta politikointi. Suomi hävisi 2010 välierässä yhden erän 6-0 ja sitten kehdataan tosissaan väittää, että tämä turnaus oli Suomen kaikkin aikojen saavutus, kun muutenkin peli suurimmaksi osaksi todella väkinäistä. Mitä olisikaan kirjoitettu, jos puikoissa olisi ollut vaikkapa Shedden tai Erkka? Petteri ei kyennyt millään tavalla puolueettomasti analysoimaan pelejä, koska oli liian lähellä sitä prosessia, joka valitsee kulloisenkin päävalmentajan ja niin selkeästi Jalosen kannattaja.

Itse olen ainakin menettänyt lopullisesti luottamukseni Petteri Sihvosen kykyyn toimia analyytikkona, jolle ainoastaan peli näyttää kaiken ja toistaiseksi ei ole sellaisia merkkejä näkynyt, että tällaista luottamusta koskaan edes syntyisi. Ei voi toimia samaan aikaan lobbarina ja ties minkä leirin äänitorvena ja uskottavana puolueettomana analyytikkona.

 

[Askaisten Visa]

Noinkin voidaan sanoa, tavallaanhan ne tekevät sitä. Milläs päästään niihin tilanteisiin?

Vai johtuuko hyva lahto sittenkin edellisen hyokkayksen ohilaukauksesta tai mv:n torjunnasta? Vai vastustajan puolustuksen toiminnasta? Aloitusvoitosta?

No, vitsi vitsina. Itse nain/koin E.W:n lausuman sellaisena, etta:
"Nyt kun on oma p-peli ja lahdot lapasessa, kannattaisiko keskittya vaikka hetkeksi siihen, mita tapahtuu punaisen jalkeen?"

 

[J.Grönvall]

Itse olen ainakin menettänyt lopullisesti luottamukseni Petteri Sihvosen kykyyn toimia analyytikkona, jolle ainoastaan peli näyttää kaiken ja toistaiseksi ei ole sellaisia merkkejä näkynyt, että tällaista luottamusta koskaan edes syntyisi. Ei voi toimia samaan aikaan lobbarina ja ties minkä leirin äänitorvena ja uskottavana puolueettomana analyytikkona.

Olen kanssasi samaa mieltä monista kohdista ja myös Torinosta. Kyllä Sihvonenkin virheitä on tehnyt, eihän siitä mihinkään pääse.

Mitä tulee luottamukseen niin oma tapani on yksinkertaisesti katsoa, lukea ja kuunnella esimerkiksi Sihvosen mielipiteet ja analyysit, vertailla niitä omiin ja tehdä siitä johtopäätökset. En jaksa roikkua kenenkään hameenhelmoissa, kun saa pohtia peliä kokonaisuutena.

Näin ollen on oikeastaan ihan sama mitä Sihvonen tekee tai sanoo, se on yhden henkilön näkemys asiaan ja hänen oma häpeänsä, jos julkisuuskuva on huono ja aiheuttaa sen ettei tekstejään lueta enää ajatuksella.

Halutessaan ja oikeanlaisella propellihatulla toki Summas-kuvionkin voi nähdä niin, että siinä edistettiin modernin jääkiekon sisäänajoa Leijoniin ja miksei laajemminkin suomalaiseen kiekkoon hyppäämällä aikansa moderneimman(?) suomalaiskoutsin kelkkaan. Sitten kun Summanen sai lähteä alkoi tämä Jääkiekkoliiton ja Westerlundin hiillostus. (Mikä toki jälkikäteen ajatellen oli epäonnistunut, koska Kal€ on edelleen suomalaisten kiekkoihmisten asialla liiton johdossa ja Westerlundista tuli taas päävalmentaja, vaikka Jokereissa suorittikin mahalaskun modernilla pelikirjalla)

 

[J.Grönvall]

Vai johtuuko hyva lahto sittenkin edellisen hyokkayksen ohilaukauksesta tai mv:n torjunnasta? Vai vastustajan puolustuksen toiminnasta? Aloitusvoitosta?

No, vitsi vitsina. Itse nain/koin E.W:n lausuman sellaisena, etta:
"Nyt kun on oma p-peli ja lahdot lapasessa, kannattaisiko keskittya vaikka hetkeksi siihen, mita tapahtuu punaisen jalkeen?"

Hyvä lähtö rippuu pelin virtauksesta ja oman pelin organisoinnista :)

Jälkimmäisestä on toivottu keskustelua täälläkin mutta aina vain päästään ainoastaan HVP-tilastoon asti ja alkaa valitus kun aina puhutaan samasta asiasta. Olen todennut turhaksi edes yrittää.

Tai no, Tapparan hyökkäämisestä kirjoittaminen oli kuulemma hehkutusta :D

 

[Tarinankertoja]

Nythän vähän vaikuttaisi, että ne olivat harjoiteltuna, koska joukkue ylipäätään moisen keinon pystyi ottamaan käyttöön kesken pelin.

No eihän niitä nyt kesken pelin käyttöön oteta harjottelematta. Ja eihän niitä nyt hirveästi viljelty. Osoitus vaan siitä, että pelitavat monipuolistuu ja mennään kohti korisjoukkueiden kykyä vaihtaa tyyliä aikalisällä.

Ei toki niin radikaalisti, mutta reagoimista on sekin, että keinoja löytyy myös valennettuina vaihtoehtoina.

 

[erku]

En minäkään tiedä tästä historiasta juurikaan. Toisaalta voi ajatella niinkin, että siinä missä peli näyttää kaiken, niin kirjoituksetkin näyttävät, ainakin jonkin ajan kuluttua. Paras esimerkki tästä on Erkka W. Sihvonen oli tässä asiassa niin selkeästi Summasen leirissä, ilmeisesti jo alkaen WC04 selkkauksesta ja Erkka sai osakseen nimenomaan UL:ltä käsittämätöntä roskaa ties kuinka kauan. Tuloksena oli kuitenkin omasta mielestäni Suomen kaikkien aikojen saavutus Torinossa 2006 pelitavalla, joka oli jo hyvin lähellä sitä millä Jalonen tuli peluuttamaan Suomea.

Jos en väärin muista, niin Sihvonenhan vuoden 2006 aikana kehui varsin vuolaasti Westerlundia. Tässä on esimerkiksi materiaalia, jossa Sihvonen hyvin voimakkaasti suitsuttaa Westerlundia: Jälkiviisaat - MM-kisat 2006 1/2 - YouTube

Noin yleisesti ottaen ajojahdin määritelmään ei mielestäni mitenkään voi sisältyä tuon kaltainen positiivinen hehkuttaminen.

 

[TosiFani]

...Noin yleisesti ottaen ajojahdin määritelmään ei mielestäni mitenkään voi sisältyä tuon kaltainen positiivinen hehkuttaminen.

Sihvosen mielipiteitä ohjailee Röngän markkinointisuunnitelma, takki kääntyy tarvittaessa.

 

[erku]

Sihvosen mielipiteitä ohjailee Röngän markkinointisuunnitelma, takki kääntyy tarvittaessa.

Totta. Mutta ei kai sellaista voi ajojahdiksi kutsua jos mielipide vaihtuu vähän väliä.

 

[Wäinö#16]

Totta. Mutta ei kai sellaista voi ajojahdiksi kutsua jos mielipide vaihtuu vähän väliä.

Kyllä tuo minusta ajojahdin piirteitä on täyttänyt aika ajoin ja onhan näihin Sihvosen kirjoituksiin Erkasta ottanut kantaa myös JSN. Sitä on sitten vaikea sanoa mikä menee Rongän ja mikä Sihvosen piikkiin. Lehdestä löytyy kuitenkin molempien nimet, joten turha erotusta on edes tehdä. Ja eihän Sihvonen tyhmä ole eli jos jotain uskottavuutta haluaa säilyttää onhan Erkan meriiteillä varustetusta valmentajasta pakko kirjoittaa positiivistakin. Ja onhan toki Jalosestakin jotain kritiikin kaapuunkin varustettua raapusteltu. Saa nähdä mikä tulee asenne olemaan Erkkaan kun uusi pesti alkaa. Puheet on tosiaan olleet aika positiivisia, mutta jotekut kirjoitukset taas sieltä vanhasta kaunamoottorista vielä ihan hiljattainkin.

Pointti kuitenkin on, että Sihvosen kohdalla "peli näyttää kaiken" on ihan pelkkää käsien heiluttelua. Mutta kuten J.Grönvallkin sanoi, täytyy pitää se suodatin päällä ja yrittää löytää niitä oleellisia asioita. Satunnaisen lukijan on kuitenkin vaikea ymmärtää välillä taustalta löytyviä agendoja ja kaunoja, joten melko vaikea sieltä on suodattaa kaikki asenteellinen paska pois, jos ei tunne koko tuotantoa ja historiaa.

 

[siffa]

Mielenkiintoista pelitapakeskustelua on päivän aikana täällä käyty:).

Katsoin viime öisen NY Rangers-Boston ottelun 1. erän juuri 4PRO2:lta uusintana. Tilastoin tällä kertaa hyökkäysalueelle etenemistä. Suoria hyökkäyksiä maalia kohti, niin että ne päättyivät maalilaukauksiin (myös ohimenneet laukaukset), oli 9 kpl. Päätykiekkoja lyötiin 27 kertaa ja niistä käynnistyi 12 pääty-/kulmapyöritystä. Päätykiekoista puolustava joukkue poimi 15 kpl ja käynnisti hyökkäyksen. Pitkiä kiekkoja oli 4 kpl. Em. luvut 5vs5 pelisssä, jota oli 14 min 1. erässä.

Jo pieni otos osoitti sen, mitä nähtiin MM-finaalissa Ruotsin NHl-tähtien toimesta. NHL:ssä päätarkoitus on lyödä tai kuljettaa kiekko päätyyn ja pyrkiä siellä pääty-/kulmapyörityksiin, näitä hyökkäyksiä on noin 75%. Suorien, maalia kohti menevien hyökkäysten osuus on noin 25%. Puolustava joukkue ottaa päätykiekoista 55% ja käynnistää hyökkäyksen, joten pääty-/kulmapyörityksiin pääsee hyökkäävä joukkue 45% päätykiekoista.

Ottelun 1. erä päättyi 0-0. Se kertoo puolustus- ja maalivahtipelien hyvyydestä verrattuna hyökkäyspelaamiseen. Tämän vuoksi puolustuspelaamisen tilastointi ja analyysi pelin lopputuloksen kannalta on vähintään yhtä tärkeää kuin hyökkäyspelin tilastointi ja analysointi.

 

[Rannari]

Mielenkiintoista pelitapakeskustelua on päivän aikana täällä käyty:).

Katsoin viime öisen NY Rangers-Boston ottelun 1. erän juuri 4PRO2:lta uusintana. Tilastoin tällä kertaa hyökkäysalueelle etenemistä. Suoria hyökkäyksiä maalia kohti, niin että ne päättyivät maalilaukauksiin (myös ohimenneet laukaukset), oli 9 kpl. Päätykiekkoja lyötiin 27 kertaa ja niistä käynnistyi 12 pääty-/kulmapyöritystä. Päätykiekoista puolustava joukkue poimi 15 kpl ja käynnisti hyökkäyksen. Pitkiä kiekkoja oli 4 kpl. Em. luvut 5vs5 pelisssä, jota oli 14 min 1. erässä.

Jo pieni otos osoitti sen, mitä nähtiin MM-finaalissa Ruotsin NHl-tähtien toimesta. NHL:ssä päätarkoitus on lyödä tai kuljettaa kiekko päätyyn ja pyrkiä siellä pääty-/kulmapyörityksiin, näitä hyökkäyksiä on noin 75%. Suorien, maalia kohti menevien hyökkäysten osuus on noin 25%. Puolustava joukkue ottaa päätykiekoista 55% ja käynnistää hyökkäyksen, joten pääty-/kulmapyörityksiin pääsee hyökkäävä joukkue 45% päätykiekoista.

Ottelun 1. erä päättyi 0-0. Se kertoo puolustus- ja maalivahtipelien hyvyydestä verrattuna hyökkäyspelaamiseen. Tämän vuoksi puolustuspelaamisen tilastointi ja analyysi pelin lopputuloksen kannalta on vähintään yhtä tärkeää kuin hyökkäyspelin tilastointi ja analysointi.

Aikas lailla on meikäläisen mielestä vedetty mutkia suoriksi.

Kyllä mä näkisin Siffan analyysistä ja tilastoinnista huolimatta jääkiekon edelleen sellaisena pelinä, että ensimmäisenä koitetaan sitä suoraa hyökkäystä kohti maalia ja jos sinä ei onnistuta, silloin peli ajautuu jonkintasoiseen pääty-/kulmapeliin tahtoen tai tahtomatta. Hyökkäävä joukkue joko onnistuu tai ei onnistu saamaan sitä kiekkoa päädystä ja tähän taasen vaikuttaa niin moni asia. Hyökkäävien pelaajien ajoitus suhteessa kiekolliseen ja siniviivaan, puolustavien pelaajien sijoittuminen, maalivahdin rännipelaaminen, miten kiekko toimitetaan päätyyn esim. ristikulmaan suoraan vai rännin kautta, suoraan päätyyn, maalivahdin torjunnasta jne jne...

Etukäteen valittuja taktiikoita ja sovittuja kuvioita, joita vastustaja taas pyrkii sekoittamaan. Väitän, että jokaisen joukkueen ensisijainen vaihtoehto/päätarkoitus on hyökätä suora hyökkäys kohti maalia. Jos tämä ei onnistu, niin sen jälkeen tulee kulmapelin/päätypelin vuoro ja ratkaisut sitä mukaa sovittujen harjoiteltujen kuvioiden/suunnitelmien mukaan.


Viimeiseen kappaleesta olen jotakuinkin samaa mieltä.
Hyökkäysten muodostaminen ja rakentaminen on tätä nykyä huomattavasti vaikeampaa kuin esimerkiksi 20 vuotta aikaisemmin tai vaikkapa 10 aikaisemmin. Pelin evoluutio on edennyt kohti puolustavampaa suuntaa nimenomaan joukkueena ja sitä tilaa sekä aikaa hyökkäämiseen on vähemmän kuin ennen. Tästä syystä on otettu käyttöön valikoimiin viivelähdöt ym variaatiot hidastamiseneen kaikkineen. Tämä kaikki on suhteessa puolustamiseen joukkueeena, jota on kehitetty ehkä kaikkein eniten viimeisen kymmenen vuoden aikana ja jonka seurauksena nautimme kohtalaisen vähämaalisista peleistä tätä nykyä. Seuraava askel onkin taas kehittää puolustuskuvioihin rikkovaa hyökkäyspeliä. Tähän mielestäni pyrki Sveitsi kisoissa ja lähes loppuun asti siinä onnistuikin. Se ei antanut puolustavalle joukkueelle aikaa ryhmittäytyä ja ottaa hyökkäyksiä vastaan koko joukkueella, joten sitä tilaa ja aikaa tehdä hyökkäys oli ratkaisevasti enemmän. Viimeisessä matsissa oli kutenkin eväät syöty, kun oma peli ei oikein kulkenut jouduttaessa pois mukavauusalueelta hyökkäysten suhteen.

Puolustaminen on kuitenkin pääsääntöisesti sitä helpompaa hommaa lähes pelissä kuin pelissä. Joukkueena kun puolustetaan jo hyökkäysalueelta asti tiiviinä pakettina se johtaa hyökkäävän joukkueen päätykiekkoihin. Rikkominen on aina helpompaa kuin rakentaminen, mutta miten siitä rikkomisesta sitten eteenpäin?

 

[Tarinankertoja]

NHL:ssä päätarkoitus on lyödä tai kuljettaa kiekko päätyyn ja pyrkiä siellä pääty-/kulmapyörityksiin, näitä hyökkäyksiä on noin 75%. Suorien, maalia kohti menevien hyökkäysten osuus on noin 25%.

NHL kapeus antaa erilaiset mahdollisuudet pelata kulmapeliä vs. suorahyökkäys, koska puolustusalueen leveys on kapeampi, ja hyökkäysalueen mittasuhteessa on myös se ero, että siniviivalle on 17m, kun meillä 15m. SM liigakaukalon hyökkäysalue on 15 x 30m, NHL:ssä 17 x 26m. Alueen muoto ja puolustuksen pelaaminen on näin erilaista. Esim keskustan puolustaminen ja kulmasta hyökkääminen on helpompaa NHL:ssä.

Sinänsä mielenkiintoista on, että SM –liigan kaikki maalit tilastoinnin mukaan 27% maaleista syntyy maalilaukauksesta joka tapahtuu hetikohta siniviivan ylityksen jälkeen (+ vielä 4,3% tämän jälkeisestä tokasta laukauksesta tai reboundista). Vähän vähemmän syntyy YV:llä (27%) ja kulmapelin jälkeen maaleista syntyi 20%.

Se, miten vastustaja pystyy mihinkin tapaan kontraamaan pitäisi tilastoida tämän lisäksi, jotta oikeasti tietäsi, miten kannattaa hyökätä. SM liigan maalinsyntytavan perustella kanttaa hyökätä rintamassa ja laukoa hetikohta hyökkäysalueelle päästyään, tosin jos näistä laukauksista vastustaja pääsee suuremmalla todenäksyydellä vastahyökkäykseen.. tilastointia kaivattas tästäKIN.

Harvinaisen vähän niitä maaleja Liigassa syntyi kiekonriistosta vastustajan pääss, ajatellen kuinka tehokkaasti Sveitsi tätä toteutti, vain 10%. Joukkuekohtaisia eroja toki oli, mutta millään joukkueella nämä eivät nousseet kolmea edellä mainittua isommaksi (tilastointi toissakaudelta, viimekaudella jäi kesken, eikä sisällä kaikki matsheja..)

 

[J.Grönvall]

Hyökkäysten muodostaminen ja rakentaminen on tätä nykyä huomattavasti vaikeampaa kuin esimerkiksi 20 vuotta aikaisemmin tai vaikkapa 10 aikaisemmin. Pelin evoluutio on edennyt kohti puolustavampaa suuntaa nimenomaan joukkueena ja sitä tilaa sekä aikaa hyökkäämiseen on vähemmän kuin ennen. Tästä syystä on otettu käyttöön valikoimiin viivelähdöt ym variaatiot hidastamiseneen kaikkineen.

Itse näen kiekkokontrollin mukaantulon osana nollatoleranssin aloittamaa muutosta, jossa yhtäkkiä yhdessä yössä olikin tärkeintä pystyä pelaamaan kiekolla ja luistelemaan hyvin. Tällöin etenkin materiaaliltaan huonompien joukkueiden kannattaa pitää kiekkoa mahdollisimman paljon.

Itse melkein väitän, että aikaa on jopa enemmän, koska keskialueet ovat nyt tukossa ja PAPPia pelataan myös paljon ihan alueena tai yhdistettynä. Tilaa tavallaan syntyy enemmän mutta nyt osataan kontrolloida sitä mihin se syntyy ja täten myös puolustaminen osaltaan helpottuu.

SM-Liigassa peli on parin viime kauden aikana muuttunut enemmän kaavamaiseksi, koska jokainen joukkue on viisikon rakenteeltaan hyvä. Jos miettii tämän kauden finaalisarjaa niin keskialue oli se missä mestaruus ratkaistiin, sanottiin veskareista mitä tahansa.

Trapit ovat ottaneet vallan kuten oli nähtävissä aiemmin ja nyt tosiaan odotellaan miten hyökkääminen muuttuu. Hidastetaanko entisestään, vai lähdetäänkö vuorostaan nopeuttamaan? Avain on nyt siinä keskialueella ja pienissä väleissä.

 

[siffa]

Aikas lailla on meikäläisen mielestä vedetty mutkia suoriksi.

Kyllä mä näkisin Siffan analyysistä ja tilastoinnista huolimatta jääkiekon edelleen sellaisena pelinä, että ensimmäisenä koitetaan sitä suoraa hyökkäystä kohti maalia ja jos sinä ei onnistuta, silloin peli ajautuu jonkintasoiseen pääty-/kulmapeliin tahtoen tai tahtomatta. Hyökkäävä joukkue joko onnistuu tai ei onnistu saamaan sitä kiekkoa päädystä ja tähän taasen vaikuttaa niin moni asia. Hyökkäävien pelaajien ajoitus suhteessa kiekolliseen ja siniviivaan, puolustavien pelaajien sijoittuminen, maalivahdin rännipelaaminen, miten kiekko toimitetaan päätyyn esim. ristikulmaan suoraan vai rännin kautta, suoraan päätyyn, maalivahdin torjunnasta jne jne...

Etukäteen valittuja taktiikoita ja sovittuja kuvioita, joita vastustaja taas pyrkii sekoittamaan. Väitän, että jokaisen joukkueen ensisijainen vaihtoehto/päätarkoitus on hyökätä suora hyökkäys kohti maalia. Jos tämä ei onnistu, niin sen jälkeen tulee kulmapelin/päätypelin vuoro ja ratkaisut sitä mukaa sovittujen harjoiteltujen kuvioiden/suunnitelmien mukaan.

Minähän esitin tilastoni NYR-Boston pelistä. Miten niistä voi vetää mutkia suoriksi?

Katsoin aamuyöstä suorana Los Angeles Kings-San Jose Sharks pelin. Tein tilastot nyt koko ottelusta siitä, miten edettiin hyökkäysalueelle suorin hyökkäyksin maalille tai lyötiin päätykiekko. Pudotuspelien 2. kierroksella pelataan vain voitosta ja se näkyi joukkueiden hyökkäyspelistä.

Ottelussa lyötiin keskialueelta tai hyökkäysalueen siniviivan alta kiekko päätyyn 78 kertaa. Näistä 60 poimi vastustajan puolustus käynnistäen oman hyökkäyksensä. Ainoastaan 18 kertaa hyökkäävä joukkue pääsi päätykiekkoon ja näistäkin pystyi aloittamaan kunnollista pääty/kulmapeliä vain muutaman kerran, koska vastustajan puolustus antoi välitöntä painetta riistäen kiekot itselleen.

Suoria, maalia kohti suunnattuja hyökkäyksiä oli ottelussa 33. Näistä siniviivan jälkeen ammuttuja helppoja kaukolaukauksia maalivahdille oli 15 ja suoria hyökkäyksiä maalille 18. Suorat hyökkäykset maalille nousivat ottelun 3. erässä, jossa niitä oli yhteensä 11. San Jose Sharks pelasi hyökkäyksistään maalille 1. erässä 0 ja 2. erässä 2 kertaa, 3. erässä se tappiotilanteessa hyökkäsi suoraan maalille 6 kertaa. San Jose Sharksin valitsemasta pelitavasta kertoo paljon se, että sillä oli ensimmäinen maalipaikka noin ajassa 30.00 ja toinen, vaarallinen, maalipaikka tuli sille noin 31.00.

Tilastointini osoitti tästäkin pelistä, että NHl:n pudotuspelivaiheessa hyökätään päätyyn/suoraan maalille pääosin lyömällä kiekko päätyyn (70%) ja suorien maalia kohti suunnattujen hyökkäysten määrä on pienempi (30%). Tämä on päävalmentajien tietoinen pelitapäätös nyt, kun pelataan konferenssifinaaliin pääsystä. Senkin kokeneet NHL-valmentajat tietävät varmasti, että päätyyn lyödyistä kiekoista suurin osa päätyy vastustajan puolustajille ja vastahyökkäys alkaa. Mielenkiintoista on nähdä, miten kiekkokontrollijoukkueet Chicago ja Detroit pelaavat hyökkäysalueelle.

 

[Wäinö#16]

Tilastointini osoitti tästäkin pelistä, että NHl:n pudotuspelivaiheessa hyökätään päätyyn/suoraan maalille pääosin lyömällä kiekko päätyyn (70%) ja suorien maalia kohti suunnattujen hyökkäysten määrä on pienempi (30%). Tämä on päävalmentajien tietoinen pelitapäätös nyt, kun pelataan konferenssifinaaliin pääsystä. Senkin kokeneet NHL-valmentajat tietävät varmasti, että päätyyn lyödyistä kiekoista suurin osa päätyy vastustajan puolustajille ja vastahyökkäys alkaa. Mielenkiintoista on nähdä, miten kiekkokontrollijoukkueet Chicago ja Detroit pelaavat hyökkäysalueelle.

Eihän tilastointisi osoita yhtään mitään siitä mikä on pelitavan ensisijainen tarkoitus. Jos vaikka kiekko lyödään päätyyn 100% ei se välttämättä ole ensi sijainen tarkoitus, vaikka niin tapahtuukin. Se on vain yksi pelitapavalinta tietyssä tilanteessa mikäli ensi sijainen vaihtoehto ei ole mahdollinen. Vedät koko ajan tilastoista todella kummallisia johtopäätöksiä ja tämä on yksi syy miksi keskustelu täällä ajutuu jatkuvasti sivuraiteelle ja sen takia tätä on varsin rasittava seurata.

 

[Rannari]

Minähän esitin tilastoni NYR-Boston pelistä. Miten niistä voi vetää mutkia suoriksi?

No siitä yhden pelin yhden erän tilastosta vedit heti johtopäätöksen mikä on NHL:n hyökkäysten päätarkoitus. Tämä on mun mielestä mutkien suoristamista melkeinpä puhtaimmillaan.

 

[P.Sihvonen]

N + PN + H + V + P + SH-m/kp + SV-m/kp + PK-m/kp

Tilastointini osoitti tästäkin pelistä, että NHl:n pudotuspelivaiheessa hyökätään päätyyn/suoraan maalille pääosin lyömällä kiekko päätyyn (70%) ja suorien maalia kohti suunnattujen hyökkäysten määrä on pienempi (30%). Tämä on päävalmentajien tietoinen pelitapäätös nyt, kun pelataan konferenssifinaaliin pääsystä. Senkin kokeneet NHL-valmentajat tietävät varmasti, että päätyyn lyödyistä kiekoista suurin osa päätyy vastustajan puolustajille ja vastahyökkäys alkaa. Mielenkiintoista on nähdä, miten kiekkokontrollijoukkueet Chicago ja Detroit pelaavat hyökkäysalueelle.

On jälleen kerran kiitettävä nimimerkin siffa pyyteetöntä työtä suomalaisen jääkiekkoilun eteen. Siinä, missä monet muut olettavat, siffa istuu alas ja maksaa hinnan tekemällä tilastot. Ja sitten on aina se osa tätäkin keskustelua, että siffaa aletaan arvostella sen sijaan, että tehtäisiin itse tilastoja saatikka vedettäisiin niistä sitten johtopäätökset. Siffan karavaani kulkee - ja koirat räksyttävät.

Toivon kuitenkin sinulta nimimerkki siffa, ettet hylkäisi kuitenkaan N + PN + H + V + P -tilastointiasi, vaikka olet selvästi nyt siirtymässä keskialueen ylittämisen jälkeisiin niihin tapahtumiin, miten kiekko viedään sisään hyökkäysalueelle. Onnistuisiko sinulta esimerkiksi N + P + H + V + P + SH-m/kp + AV-m/kp + PK-m/kp? Silloin alkaisi olla pelin hyökkäyksen virtauksesta kasassa melkoinen siivu.

Olen tulkinnut noita uusia tilastojasi niin, että sinulla nyt mukana SH-m/kp joka on (S)uora (H)yökkäys kera laukauksen tai maalille toimituksen ja sen jälkeen joko (m)enetys tai (k)ulma(p)eli.

Ja (A)lueelle (V)ienti ja siitä joko nopeahko (m)enetys tai (k)ulma(p)eli.

Ynnä (P)ääty(K)iekko ja siitä joko (m)enetys tai (k)ulma(p)eli.

Olenko ymmärtänyt oikein?

Ja jo nyt muutamista tilastoinneistasi pystyn tekemään aika kovia johtopäätöksiä. Kun panos on kova huippujoukkueilla NHL:ssä, niiden ykköspriorioriteetti ei ole ali- ja tasavoimaisissa hyökkäyksissä (joita moderni jääkiekko lähinnä on) suora hyökkäys (SH-m/kp). Ykkösprioriteetti ali- ja tasavoimaisissa hyökkäyksissä näkyy olevan päätykiekko (PK-m/kp) etenkin silloin, kun peli on vielä tasainen. Takaa-ajossa tietty riskitasoa nostetaan.

Ihan siihen en jaksa uskoa, että toistaiseksi saamasi lukema 70 prosenttia PK-m/kp -hyökkäyksiä ja vain 30 prosenttia SH-m/kp säilyisi jatkossa. Mutta turhahan minun on mitään olettaa, sillä vasta tilastointi sen osoittaa aukotta.

Voimia valitsemallasi tiellä, siffa!

Johtava

 

[Ribarista ylös!]

Isänsä poika, ei voi muuta sanoa.

 

[trivekku]

Pitänyt kirjoittaa aikaisemmin, ehkä menee off-topic, mutta ainakin Johtava on ohimennen analysoinyt miten sm-liigassa ja maajoukkuessa pelattiin 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alkupuolella. Seurannut pelitapakeskustelua Urheilulehden sivulla ja Jatkoajassa, niin jopa tälläinen puusilmä osaa nykyään katsoa miten eri joukkueet pelaavat, ainakin sm-liigassa ja miten Leijonat pelaa. Tarkemmat yksityiskohdat jää näkemättä, mutta kyllä tästä lätkäfanille hyötyä on, että osaavat analysoivat.

Pitkä alustus, mutta Jypin otteita tullut seurattua vuodesta 1986, ei tarvitse mennä muinaishistoriaan sm-liigassa, mutta muistan sellaisen arvion Jypistä, että Jyp pelasin 90-luvun puolivälin jälkeen ruotsalaistyyppistä pelia, puuduttavalla tavalla kontrolloi peliä ja kyttäili virheitä. Ei sanasta näin lehden teksti, enkä muista mikä lehti oli kyseessä.
2000-luvun alkupuolen Jypistä muistan, että pelattiin yksinkertaista peliä, omista purkukiekot heti pois, ei kiekollista peliä, paikat luotiin purkukiekoista ja kaksinkamppailuja voittamalla hyökkäyspäässä.

Matti Alatalo tuli 2002-2003 kaudelle valmentajaksi, ei pelattu yhtä passiivisesti, pidettiin kiekkoa enemmän ja hyvät kiekolliset pelaajat tulivat esiin. esim. Jari Korhonen ja Jarkko Immonen.
Alataloa on paljon parjattu, mutta mielestäni hän loi pohjan Jypin 2009 mestaruudelle.
Dufva tuli ja "pakotti" joukkueen voittamaan ja loi tappamisen meininkin pelaajiin. Pohjan monelle pelaajalle loi Alatalo, esim Jari Jääskeläinen ja JP-Hytönen olivat isossa roolissa mestaruudessa. Ja Jarkko Immonen löi itsensä läpi Alatalon Jypissä.

menee tajunnanvirraksi, mutta pointti se, että miten "pelikirjat" ja "pelisysteemit" ovat muuttunut 90-luvun lopusta ja 2000-luvun alusta.
Miten silloin pelattiin ja miten nyt pelataan modernisti?

 

[perunii]

Voimia valitsemallasi tiellä, siffa!

Johtava

Todella hienoa laskemista urpot, mutta lätkässä lasketaan vain maalit. Eihän siinä ehdi peliä seuraamaan ollenkaan kun kokoaika joutuu paperille raapustamaan merkintöjä.

SM-Liigan finaaleissakin siffa hehkutti Tapparan hallinneen jokaista peliä miten tahtoi, vaikka tilanne nimenomaan oli joka pelissä täysin Ässien hallinnassa. Toki jos laskee vain 16+34+17.

MM-kisoissa P.Sihvonen todella fiksusti twitteriin laittoi lähes kaikista peleistä eräkohtaiset 4+28+19 tilastot, kiitos vitusti tyhjästä ja teksti-tv:stä sai katsoa maalit ja torjunnat, joista edes vähän selviää pelin kulku.

 

[P.Sihvonen]

Missä moderaattorit nukkuvat!? Töihin sieltä!

Tämä on yksinkertaisen maisterisjärkeni mukaan keskustelupalstan "pelitapaketju". Pidän outona, että moderaattorit suuressa viisaudessaan sallivat ketjussa sen, että keskustellaan muun muassa allekirjoittaneesta. Eikö sille ole eri ketju!? Tai että huudellaan ihan mitä sattuu? Missä moderaattorit nukkuvat sillä hetkellä!? Paukkuuko kirjoituskieltoa?

Itse olisin edelleen kiinnnostunut kuulemaan monipuolisesti siitä, mitä tarkastelemme jatkossa pelitavan puolesta.

On tärkää keskustela PAPP:sta ja elimellisesti sen suhteen PAHP:sta. Eikä meidän pitäisi unohtaa myöskään KAPP:ta eikä etenkään KAHP:ta. Ja sikäli muun muassa nimimerkki siffa on kartalla, että hän tarkastelee KAHP:n siirtymistä HAHP:hen. Samaa on julkisuudessa alleviivannut muun muassa Erkka Westerlund.

P.Sihvonen, alias Johtava

 

[trivekku]

Itsellä oli tarkoitus keskustella retro-pelitavoista eikä kuittailla.
Ehkei se mitä sattuu tarkoittanut omaa tekstiäni?

 

[J.Grönvall]

Kiekkoa maalille ja äijää perään.

 

[P.Sihvonen]

Älä vaadi liikoja, J.Grönvall!

Kiekkoa maalille ja äijää perään.

Niinpä. :) Kaukaa alas, ja läheltä ylös. Se voittaa, joka tahtoo sitä enemmän. Sinun nimimerkkisi J.Grönvall kuuluu kerettiläisiin, koska olet vaatinut hieman enemmän.

Johtava