Pelitapakeskustelu

[Ribarista ylös!]

Yhteenvedon paikka

Era Jalonen on siis nyt piakkoin ohi ja on oikeastaan olisi hyvä kerrata ja vetää yhteen mitä Jalonen sai aikaan(jos sai) Meidän Peli-filosofialla. Mitaleita ei ropissut, EuroHockey Tour meni vuosi vuoden jälkeen miten meni(meni muillakin) ja poruakin on riittänyt kuten eripurajoukkueurheiluun kuuluukin. Mitenkään tai mitään mullistavaa ei Jalosen valmennus ole tuottanut ja loppuvaiheessa todelliset pelimiehet ovatkin jo kaikonneet Jalosen ulottumattomiin. Siffahan on tilastoinut (parin muun kanssa) ja tilastojen kautta vahvistanut että meidän peliä on pelattu mutta voidaanko tilastojen kautta yksiselitteisesti vetää se johtopäätös että Meidän peli ei ole voittavaa kiekkoa? Alkusarjathan ovat vai asetelmien hakua mutta kun oikeat pelit alkaa niin liian usein Suomi on kyykyssä. Tulosurheilussa ei kauneus ole missään roolissa.

 

[Osmo Rapeli]

Mitaleita ei ropissut, EuroHockey Tour meni vuosi vuoden jälkeen miten meni(meni muillakin) ja poruakin on riittänyt kuten eripurajoukkueurheiluun kuuluukin.

Mitaleita ei ropissut? Mitäs Vancouverille ja Slovakialle tapahtui?

 

[erku]

Era Jalonen on siis nyt piakkoin ohi ja on oikeastaan olisi hyvä kerrata ja vetää yhteen mitä Jalonen sai aikaan(jos sai) Meidän Peli-filosofialla. Mitaleita ei ropissut, EuroHockey Tour meni vuosi vuoden jälkeen miten meni(meni muillakin) ja poruakin on riittänyt kuten eripurajoukkueurheiluun kuuluukin. Mitenkään tai mitään mullistavaa ei Jalosen valmennus ole tuottanut ja loppuvaiheessa todelliset pelimiehet ovatkin jo kaikonneet Jalosen ulottumattomiin. Siffahan on tilastoinut (parin muun kanssa) ja tilastojen kautta vahvistanut että meidän peliä on pelattu mutta voidaanko tilastojen kautta yksiselitteisesti vetää se johtopäätös että Meidän peli ei ole voittavaa kiekkoa? Alkusarjathan ovat vai asetelmien hakua mutta kun oikeat pelit alkaa niin liian usein Suomi on kyykyssä. Tulosurheilussa ei kauneus ole missään roolissa.

Jalosen aikana Suomi on pelannut arvokisoissa kuusi puolivälierämatsia ja voittanut niistä neljä. Vertailun vuoksi samana aikana Kanadan saldo kaksi voitttoa ja neljä tappiota, Jenkeillä kolme voittoa ja kolme häviötä, Tshekillä kolme voittoa ja kolme häviötä. Jos huomenna tulee voitto, on Suomi napannut Jukan aikakaudella 50 % varmuudella mitalin arvokisoista. Mielestäni se on aika hieno suoritus ottaen huomioon ikäluokkien 85-90 surkeuden ja sen, että kokeneempi väki kieltäytyy MM-kisoista hämmentävän suurella volyymillä.

Ja ei nyt unohdeta sitä faktaa, että Jukka Jalonen on ensimmäinen suomalainen jääkiekkovalmentaja, joka on joukkueensa maailmanmestaruuteen johdattanut. Mielestäni aika kassalla täytyy olla jos Jalosta ei voittavana valmentajana pidä.

 

[Ikävänkantaja]

Jalosen aikana Suomi on pelannut arvokisoissa kuusi puolivälierämatsia ja voittanut niistä neljä. Vertailun vuoksi samana aikana Kanadan saldo kaksi voitttoa ja neljä tappiota, Jenkeillä kolme voittoa ja kolme häviötä, Tshekillä kolme voittoa ja kolme häviötä. Jos huomenna tulee voitto, on Suomi napannut Jukan aikakaudella 50 % varmuudella mitalin arvokisoista. Mielestäni se on aika hieno suoritus ottaen huomioon ikäluokkien 85-90 surkeuden ja sen, että kokeneempi väki kieltäytyy MM-kisoista hämmentävän suurella volyymillä.

Ja ei nyt unohdeta sitä faktaa, että Jukka Jalonen on ensimmäinen suomalainen jääkiekkovalmentaja, joka on joukkueensa maailmanmestaruuteen johdattanut. Mielestäni aika kassalla täytyy olla jos Jalosta ei voittavana valmentajana pidä.

Hyviä pointteja. Jos - ja toivottavasti kun - pronssi huomenna tulee, saavutus on lähtökohtiin, odotuksiin ja ennakkoarvioihin nähden todella kova ja ehdottomasti hatunnoston arvoinen. Sinänsä hauska ja hieman ironinen sattuma (tai esimerkiksi pelitapasidonnainen yksityiskohta) onkin, että Jaloselta nähtiin samansuuntainen rekordi samanlaisilla jälkipuheilla oikeastaan tämän jokaisella HPK-kaudella (2001-07).

Kannattaa myös muistaa, että Jalonen on paitsi ensimmäinen Suomen A-maajoukkueen maailmanmestariksi johtanut suomalainen päävalmentaja, myös koutsi, joka teki ko. tempun vain kymmenen vuotta sen jälkeen, kun oli jäänyt Englannin jääkiekkoliigassa pelaneen seurajoukkueen päävalmentajan tehtävistä työttömäksi ja ns. tyhjän päälle. Kun huomioidaan vielä, että tuohon kymmenen vuoden jaksoon mahtuvat Suomen mestaruus, neljä pronssia ja välieräpaikka jokaisella päävalmentajakaudella SM-liigassa sekä olympiapronssi, kyseessä on kiistatta suomalaisittain poikkeuksellisen hieno menestystarina ja kehityskertomus.

 

[Jack of Spades]

Tätä en ymmärrä, sillä mielestäni maalivahdin liikuttaminen toistuvasti tolpalta toiselle maalintakana on erittäin järkevää. Maalintaussyötöllä saadaan aikaan selvästi suurin ja kiireisin liike aikaan maalivahdin kohdalla. Tämä tuo happoa pohkeisiin ja lisää selkeästi virhemahdollisuuksia.

Eikä tarvitse välttämättä edes maalivahdin liikuttamista syötöillä maalintauspelaamisessa. Taitava syöttäjä voi rauhoittaa pelin maalin taakse ja katsoa rauhassa vapaan syöttölinjan. Maalivahdille on aina paha kun syöttö lähtee yllättäen selän takaa. Ruotsin yv-maali 2-0:aan oli tästä kouluesimerkki. Henrik Sedin parkkeeraa itsensä rauhassa maalin taakse, jäädyttää pelin ja odottaa kunnes Loui Eriksson siirtää itsensä parilla luistimen potkulla vapaaseen syöttöasemaan, tarkka syöttö lapaan ja pum! Eriksson pistää pehmeillä käsillään laatan pussiin. Youtube: IIHF Top Goals, Semifinals Toki tilanteessa suomen puolustajatkin nukkuvat ruususen unta, eivätkä pelaa syöttölinjaa tai miestä pois.

Edellämainitusta päästäänkin aasinsiltana siihen kysymykseen, mihin Suomi hävisi välieränsä Ruotsia vastaan? Tuo asia oli maailmanluokan ykköshyökkäyskolmikko Sedinit & Eriksson vs huippuluokan kolmikko Pesonen-Kontiola-Aaltonen. Yv:llä tuo Ruotsin tähtikolmikko näytti sen, minkä vuoksi he pelaavat NHL:ssä. Suomellakin oli kyllä ottelussa ne paikat, mistä maalit olisi pitänyt tehdä, Jalosen mukaan 15-6 menivät leijonille nuo maalipaikat, mutta olivatko nuo paikat laadukkaita Suomella? Omasta mielestäni jellonilla oli ottelussa suunnilleen 5 todellista huippupaikkaa, josta maali olisi pitänyt pystyä tekemään. mm. Hagmanilla oli tilanne, jossa maalivahti oli täysin ulkona tilanteesta. Suurin osa kyllä noista 15 lasketusta "maalipaikasta" tuli maalintekosektorien ulkopuolelta kun ruotsalaispakit pelasivat keskustasta ajan ja tilan pois, lopun hoiti Enroth maalinsuulla.

Aiheesta näytti olevan ihan osuva kirjoitus YLE:n sivustolla. Näkökulma: Puulaakijengille tuli seinä vastaan Eli voidaanko pelistä johtopäätöksenä vetää, että näennäisistä Meidän Pelillä luoduista "maalipaikoista" huolimatta leijonat hävisi maalintekemisen ja ykkökentänsä taidossa vastustajalle, jonka tähdet rankaisivat armotta ylivoimalla? No, tuolla hetkellä ja tuossa pelissä leijonien taso ei riittänyt parempaan, seuraavassa pelissä noilla samoilla joukkueilla tulos kenties olisi ollut eri. Tappio ei kuitenkaan muuta tosiasiaa, että Suomen joukkue on pelannut kelpo turnauksen ja toivottavasti jaksavat syttyä sen verran pronssiotteluun, että jotain kotiintuomistakin riippuisi kaulassa, tuon joukkueen pelaajista kun usealta mitali vielä puuttuu.

 

[obi-wan]

Tuossa Ylen tekstissä oli mainittu yksi asia jonka minäkin huomasin. Suomi pääsi paikoille muttei päässyt kuitenkaan. Eli Jalosen laskemat 15 paikkaa on kyllä otettu aika löysällä laskentatavalla.

 

[siffa]

Viivelähdöillä lähdetään hyökkäämään myös NHL:ssä. Ei niistä päästy eroon MM-kisojen loppumisen myötä. Mielenkiintoista MM-finaalissa oli se, kun Sveitsi yllättäen lähti omista hyökkäyksiin koko ottelun aikana 10 kertaa viiveellä. Näin tapahtui, vaikka Tami 1. erätauolla kehui peliä häikäiseväksi kiekoksi, jossa ei tarvitse laskea viivelähtöjä. Kuitenkin kaikkien silmien alla Sveitsi oli yllättäen lähtenyt viiveellä 1. erässä 4 kertaa ja Ruotsi ei kertaakaan. Aiemmissa otteluissaan Sveitsi ei ollut juurikaan viiveellä hyökännyt.

NHL:n ottelussa Ottawa-Pittsburgh Ottawa hyökkäsi paljon viiveellä 3. erässä, kun se oli 0-1 tappiolla. Viivelähtöjä Ottawalta organisoi 3. erässä eniten Erik Kartlsson. Liekö oppi noita avauksia Jokereissa vai oliko jo jo aiempinakin vuosina pelannut niitä? NHL:ssä myös palautellaan paljon ja avataan puolinopeasti (pakki-pakki) sekä hidastaen (pakki-pakki-pakki..) nopeiden hyökkäysten lisäksi.

 

[Tarinankertoja]

Mielenkiintoista MM-finaalissa oli se, kun Sveitsi yllättäen lähti omista hyökkäyksiin koko ottelun aikana 10 kertaa viiveellä.

Samaa ihmettelin. Miksi pelin ollessa 2-1 Sveitsi luopui osittain sen tavaramerkistä, järjettömästä karvauksesta ja temmosta ja turvautui viivelähtöihin? Väsymyksestä?

Toki Ruotsi pelasi erinomaisesti keskialuetta, mutta syvältä karvaava Sveitsi aiheutti silti Ruotsille todella isoja ongelmia ja kiekonmenetyksiä. Kuten välierässäkin, Sveitsi olisi tarvinnut enemmän viimeistelytaitoa, sillä kiekonriistoja vasutstajan puolustusalueella oli semmonen määrä, että noista pitäisi pystyä isompia maalimääriä iskemään.

Jokatapauksessa Sveitsi pelasi viivelähtöjä (muutenkin kuin vaihtaakseen) paljon enemmän finaalissa, kuin väli tai puoliväli tai runkkarin Kanada matsissa.

 

[msg]

Jokatapauksessa Sveitsi pelasi viivelähtöjä (muutenkin kuin vaihtaakseen) paljon enemmän finaalissa, kuin väli tai puoliväli tai runkkarin Kanada matsissa.

Mielenkiintoista on, että Sveitsi hävisi yhden pelin ja juuri tässä pelissä havumetsäkiekko sai antaa tilaa parkkipaikkalätkälle.

 

[siffa]

Samaa ihmettelin. Miksi pelin ollessa 2-1 Sveitsi luopui osittain sen tavaramerkistä, järjettömästä karvauksesta ja temmosta ja turvautui viivelähtöihin? Väsymyksestä?

Sedinin veljekset toivat tämän päivän NHL:stä tutun, vanhan ruotsalaisen pelitavan Ruotsin pelaamiseen. Sedinit, Eriksson, Landeskog ja Hjalmarsson pyörittivät Sveitsin päädyssä pitkiä hyökkäyksiä eivätkä pyrkineetkään suoriin hyökkäyksiin maalia kohti. Eli pelasivat tämän päivän NHL-kiekkoa, kun taas Sveitsi pelasi vanhaa, suoraviivaista NHL-kiekkoa, johon myös Per Mårts on viime vuosina pyrkinyt. Tulos oli minun mielestäni se, että Sveitsi väsyi Ruotsin pyörityksessä ja Ruotsin NHL-pelaajat ratkaisivat ottelun lopulta turhan suurin numeroin 5-1. Sveitsi oli MM-kisojen sensaatiojoukkue, jonka pelitavallisen historian MM-studiossa kertoi Antti Törmänen hyvin: "Sveitsin pelaamisessa oli Sveitsissä pitkään vaikuttaneiden kanadalaisten valmentajien ja pelaajien tuomaa helppoa jääkiekkoa, lähdetään nopeasti, ja pistetään kiekko päätyyn, pelataan laitojen kautta suoraviivaista jääkiekkoa". Törmäselle Sveitsin hyvyys ja kokonaisvaltainen peli olivat kisojen kohokohta. Tamin mielestä Sveitsi oli kisojen suoritustasoltaan paras joukkue ja Sveitsin menestys oli Tamin mukaan jääkiekon voitto.

Ara ja yllättäen myös Kari Jalonen puhuivat paljon Jukan Meidän Pelin puolesta. Näinköhän Kari Jalonen ilmoittautui mukaan maajoukkueen päävalmentajan tehtäviin Erkan jälkeen. Uskon, että Suomen päävalmentajat tulevat jatkossakin peluuttamaan päivitettyä Meidän Peliä, jolloin nopean, suoraviivaisen jääkiekon valmentajat olisivat ulkona päävalmentajaspekulaatioista.

 

[J.Grönvall]

Ara ja yllättäen myös Kari Jalonen puhuivat paljon Jukan Meidän Pelin puolesta. Näinköhän Kari Jalonen ilmoittautui mukaan maajoukkueen päävalmentajan tehtäviin Erkan jälkeen. Uskon, että Suomen päävalmentajat tulevat jatkossakin peluuttamaan päivitettyä Meidän Peliä, jolloin nopean, suoraviivaisen jääkiekon valmentajat olisivat ulkona päävalmentajaspekulaatioista.

Aravirta puhui Ruotsin hyökkäyspelin kohdalla "totaalijääkiekosta", mistä lienee Per Mårts moisen keksinyt. No mutta kuitenkin, Ruotsi käytti hienosti pakkeja hyökkäyksissä ja otti taas pienen askeleen eteenpäin modernissa pelissä. Epäilemättä tuota tullaan näkemään jo ensi kauden SM-Liigassa jonkun tai joidenkin joukkueiden toimesta.

Sveitsi tosiaan aloitti räväkästi ja pääsi johtoon ja yhtä räväkästi Ruotsi löi jauhot suuhun paljon laadukkaammilla pelaajilla. Sveitsin taktiseen muutokseen saattoi olla syynä mahdollisen väsymyksen lisäksi siis ymmärrys siitä, että samanlaisella pelitavalla pelattaessa Ruotsi murjoo Sveitsin jään rakoon.

Minä en tätä ottelua kuitenkaan enää sen tarkemmin avauserän jälkeen seurannut, sillä mielestäni voittaja näytti selvältä jo siinä. Olisi toki ollut hienoa jos Sveitsi olisi tullut laventamaan tätä huippukiekon (tai no, eurooppalaisen kiekon) kenttää. Tavallaan se toki onnistui siinä nytkin.

Sotshissa nähtäneen Leijonien osalta kaikkien aikojen pelikirjajääkiekkoa, yhteistyön jääkiekkoa. Tämä sen vuoksi, että pelaajamateriaali lienee suhteessa samantasoinen päävastustajiin nähden kuin se oli näissä MM-kisoissa, ellei jopa pykälän heikompi.

Suomelta yksinkertaisesti puuttuu laatu, ainakin siinä merkityksessä kuin se yleensä täällä koetaan. Meidän tähtipelaajamme ovat edelleen joukkuepelaajia ja työn kautta tulosta tekeviä kakkossenttereitä ja kolmos-nelosketjun laitureita.

Mutta vaikea vastustaja Suomi tulee jatkossakin olemaan. Jotenkin olen silti taipuvainen uskomaan, että kiekkokontrolli saattaa jopa vähentyä ja näemme paluuta vanhaan menestysreseptiin. Tämä koskee alkuun enemmänkin yksittäisiä otteluita mutta pelaajamateriaalin edelleen heikentyessä lienee väistämättä edessä. Nytkin oltiin jo aivan rajoilla siinä riittävätkö pelaajien kyvyt pelata tarpeeksi monipuolista kiekkokontrollia. Mielestäni ei riittänyt.

 

[siffa]

Aravirta puhui Ruotsin hyökkäyspelin kohdalla "totaalijääkiekosta", mistä lienee Per Mårts moisen keksinyt. No mutta kuitenkin, Ruotsi käytti hienosti pakkeja hyökkäyksissä ja otti taas pienen askeleen eteenpäin modernissa pelissä. Epäilemättä tuota tullaan näkemään jo ensi kauden SM-Liigassa jonkun tai joidenkin joukkueiden toimesta.

Tarkoitin Aran ja Kari Jalosen puheilla Suomen peleistä koko kisojen ajalta. Erityisesti Kari Jalosen "takin käännön" Jukan Meidän Pelin puolesta puhujaksi panin merkille ja arvelin, että hän puheillaan ilmoittautui maajoukkueen päävalmentajaehdokkaaksi. Arahan on ainoana studioasiantuntijana puhunut Meidän Pelistä myönteisesti jo vuosia. Lauri Marjamäki on myös tuonut hyvin näkemyksensä Meidän Pelistä esille, mutta hänen roolinsa ei ole ollut tv-lähetyksissä niin iso kuin esim. Tamin ja Aran.

 

[J.Grönvall]

Tarkoitin Aran ja Kari Jalosen puheilla Suomen peleistä koko kisojen ajalta. Erityisesti Kari Jalosen "takin käännön" Jukan Meidän Pelin puolesta puhujaksi panin merkille ja arvelin, että hän puheillaan ilmoittautui maajoukkueen päävalmentajaehdokkaaksi. Arahan on ainoana studioasiantuntijana puhunut Meidän Pelistä myönteisesti jo vuosia. Lauri Marjamäki on myös tuonut hyvin näkemyksensä Meidän Pelistä esille, mutta hänen roolinsa ei ole ollut tv-lähetyksissä niin iso kuin esim. Tamin ja Aran.

Kojo Jalonen tosiaan oli ihan eri mies vuoden takaiseen. Jotenkin sitä pieni mieli yhdistelee näitä Jukka Jalosen kyllästyneitä medialausuntoja, SKA Pietarin menestystä, Kari Jalosen takinkääntöä yms keskenään.

Muistan vuoden 2012 kisoista, kun Kari Jalonen hehkutti Suomi-Sveitsi-ottelua ja Suomen upeaa peliä, ottelussa jossa Sveitsi oli pitkät ajat niskan päällä. Nyt ei ollut tietoakaan pystysuunnan leirissä seisomisesta, vaan tosiaan kehuttiin vähän kaikkea.

Jukka Jalosta lainattiin Aamulehdessä, kun hän kommentoi, että ikävintä pestin aikana oli nimenomaan kollegoiden selkäänpuukotukset, toimittajien mielipiteistä hän ei ollut välittänyt. On helppo kuvitella, että Leijonapesti on sellainen jossa paskaa sataa taivaalta jokaisen tappion jälkeen ja oven takana on kymmenen kaveria kertomassa mitä olisi pitänyt tehdä.

Toisaalta, Jukka Jalonen on iskenyt tiskiin sellaiset näytöt omalla pelikirjallaan, että olisi sulaa hulluutta olla hyväksymättä faktoja. Jos esimerkiksi Kari Jalonen on älykäs ihminen, niin hän on myöntänyt virheensä ja kääntänyt takkinsa, ainakin osittain.

Jatkoajan keskustelussa ja ehkä hivenen printtimediassakin Meidän peli ja Jalosen pelikirja ovat saaneet negatiivisen sävyn. On ollut helppoa olla "porukoissa" ja nostaa omaa häntää aina tilaisuuden tullen. Kiistaton tosiasia kuitenkin on, että SM-kulta ja maailmanmestaruus ovat aika ainutlaatuisia näyttöjä tässä maassa. Joku irvileuka nostaa sitten heti esiin Vancouverin, joka kiistatta oli rimanalitus. Se olikin jollain tavalla vielä vanhan kaartin viimeinen marssi.

Jokainen fiksu kiekkoihminen tietää, että Suomella ei ole tulevaisuudessa muuta mahdollisuutta kuin olla maailman paras pelikirjajoukkue. Sen vuoksi en olisi yllättynyt jos tätä takkien kahinaa kuullaan enemmänkin. Lisäksi olen huomannut, että julkinen keskustelu pelistä on muuttunut, enää ei ole järkevää naureskella pelikirjoille jos haluaa olla uskottava.

Tämänhetkinen kirosana on edelleen viivelähtö, jota esitellään usein myös negatiivisessa valossa. Ajan saatossa sekin tullaan hyväksymään osaksi peliä ja dinosaurukset vuorostaan leimataan vanhoiksi höperöiksi. Älykkäät valmentajat ja älykkäät pelaajat seuraavat aikaansa ja mukautuvat, sopeutuvat uuteen.

SM-Liigaan kiekkokontrolli ja Meidän peli ovat juurtuneet jo erittäin vahvasti. Kaukana ovat ne päivät, kun Pekka Virralle naureskeltiin ja Juha Pajuojan kommentit olivat jonkun mielestä esittämisen arvoisia. Viimeiset linnakkeet Jyväskylä ja Lappeenranta vielä potkivat mutta muuten on muutoksen tuuli puhaltanut.

Tapparan Jukka Rautakorpi, Ässien Pekka Virta, Jokereiden Tomi Lämsä, HIFK:n Raimo Summanen, Ilveksen Tuomas Tuokkola, KalPan Jari Laukkanen, Pelicansin Hannu Aravirta, Kärppien Lauri Marjamäki ja HPK:n Ari-Pekka Selin ovat jo selvästi tunnistettavissa ns. modernin leirin valmentajiksi.

Jopa Risto Dufva on flirttailut aiheen kanssa ja Kai Suikkanen lähestyy tavallaan samaa asiaa vähän eri kulmasta.

Saapa nähdä mitä "oikean" jääkiekon kannattajat keksivät seuraavaksi.

 

[TosiFani]

...Jatkoajan keskustelussa ja ehkä hivenen printtimediassakin Meidän peli ja Jalosen pelikirja ovat saaneet negatiivisen sävyn. On ollut helppoa olla "porukoissa" ja nostaa omaa häntää aina tilaisuuden tullen. Kiistaton tosiasia kuitenkin on, että SM-kulta ja maailmanmestaruus ovat aika ainutlaatuisia näyttöjä tässä maassa...

Syy ei ole Jalosen vaan Urheilulehden ja toimittaja Sihvosen, joka pilasi meidän pelin brändin itsekkäällä kirjoittelullaan.

Edit: sijamuoto korjattu.

 

[J.Grönvall]

Syy ei ole Jalosessa vaan Urheilulehden ja toimittaja Sihvosessa, joka pilasi meidän pelin brändin itsekkäällä kirjoittelullaan.

Toki, mutta moista pikkusieluisuutta en osaa itse ymmärtää. Koittaisivat aikuiset ihmiset päästä jo asian yli.

 

[TosiFani]

Toki, mutta moista pikkusieluisuutta en osaa itse ymmärtää. Koittaisivat aikuiset ihmiset päästä jo asian yli.

Samaa mieltä, mutta jääkiekon parissa työskentelevät aikuiset ihmiset eivät välttämättä ole meidän kaltaisia, anteeksi antavia yksilöitä. Valmentajat ovat monesti varsin omanarvontuntoisia ja Sihvosen kärjekkäät, monesti varsin loukkaavat, kirjoitukset eivät helposti unohdu.

 

[Wäinö#16]

Syy ei ole Jalosessa vaan Urheilulehden ja toimittaja Sihvosessa, joka pilasi meidän pelin brändin itsekkäällä kirjoittelullaan.

Tämä on aivan totta. Sihvonen tekee tyylillään oikeastaan vain hallaa jääkiekolle ja esim. Jaloselle. Sinänsä syvällisempi keskustelu pelitavoista on täysin tervetullutta, mutta kun se tehdään Urheilulehden metodein raha ja julkisuus päällimmäisenä mielessä, polarisoi se täysin turhaan koko keskustelua. Tiedän lukuisia jääkiekkoihmisiä, jotka ovat täysin kyllästyneitä tähän mustavalkoiseen asetelmaan. Keskustelu on oikeastaan sitä, että muut mediat pyrkivät nokittamaan Urheilulehteä ja päinvastoin. Ei ihme, että myös Jalonen alkoi selkeästi kyllästymään asetelmaan. Westerlundia kohtaan Sihvosella oli puolestaan täysin järjetön ajojahti käynnissä aikoinaan ja sekin oli varmasti yksi syy Erkan kyllästymiseen hommaan.

Nyt puolestaan on ollut käynnissä Jalosen hehkuttaminen ties kuinka monta vuotta putkeen ja luulen, että todella moni jääkiekkofani on ollut puolestaan erittäin kyllästynyt tähän. Pelkkää meidän peliä hamaan tappiin saakka, osa varmaan toivoi Suomen tappiota ihan vain sen takia, ettei vaan jaksa.

Näkisin, että ongelma on Suomen pienuudessa ja sama koskee Suomen mediakenttää, jolloin yksi media saa halutessaan suhteettoman suuren julkisuuden. Lajin kannalta olisi mielestäni vain hyväksi, jos keskustelu olisi vähemmän polarisoitunutta, syvällisempää, vähemmän henkilöihin käyvää ja ilman sen suurempia poliittisia agendoja. Esim. salibandyssä lajikeskustelu on mielestäni juurikin tällaista ja pelitavallisesti erittäin syvällistä. Ehkä se johtuu siitä, että lajin piirissä ei puhuta niin suurista rahoista, eikä mediatkaan pyri tekemään lajin suosiolla rahaa samalla tavalla kuin jääkiekossa.

 

[msg]

Samaa mieltä, mutta jääkiekon parissa työskentelevät aikuiset ihmiset eivät välttämättä ole meidän kaltaisia, anteeksi antavia yksilöitä. Valmentajat ovat monesti varsin omanarvontuntoisia ja Sihvosen kärjekkäät, monesti varsin loukkaavat, kirjoitukset eivät helposti unohdu.

Ja konfliktit myyvät lehtiä ja kanavapakettejä. Ihanko sattumalta nämä muutamat mediatalot ovat luoneet näitä fiktiivisiä hahmoja, jotka sitten eri mediastrategioillaan hämmentävät niin printissä, nettiversioissa, maksukanavilla ja perskärpäset vielä marginaalisilla keskustelupalstoilla. Porukka kuuntelee esimerkiksi Don Tamia tai Johtavaa käsittämättä, että molemmat ovat keinotekoisesti luotuja fiktiivisiä hahmoja.

Ja Jaloselle voisi sanoa, että niin vittuilu ja selkään puukotus kuin nuoleskelu ja jalustalle nostaminen kuuluvat karjalaleijonien päävalmentajan hommaan eli ihan puhdas ammatinvalinta kysymys. Saahan tuota toki kritisoida, mutta niin kauan karjalaleijonat ovat Suomen ykkösmaajoukkue kiinnostavuudeltaan, niin en usko tilanteen muuttuvan.
Ja eihän edes peli näyttää kaiken -porukkakaan malta pysyä pelin analsoinnissa vaan sortuvat kaupallisuuden edessä halpahintaiseen lukijoiden kalasteluun ja pikkupolitikointiin.

 

[Askaisten Visa]

Erkka Westerlund totesi eilen YLE:n haastattelussa (netista katsottuna), että maalinteko ja hyokkayksien paatokset rytmittävät pelia.
Onkohan Erkka koskaan kuullut olevansa vaarassa. Lahdothan pelia rytmittavat!

 

[Tarinankertoja]

Mielenkiintoista on, että Sveitsi hävisi yhden pelin ja juuri tässä pelissä havumetsäkiekko sai antaa tilaa parkkipaikkalätkälle.

Mutta vaihdon syy, eli muna vai kana?

Sveitsin pelityyli oli fyysisesti todella vaativa, siltä näytti, että väsyttiin. No kuitenkin ottelussa tulee pelata voitosta, ja jos simahdat täysin, häviät varmasti. On siis tehtävä taktisia muutoksia pysyäkseen pelissä mukana. Sveitsi mitä ilmeisemmin säästi voimiaan ottamalla viivelähdöt käyttöön. Paremmalla maalintekotaidolla Sveitsin alkurynnistys olisi voinut tuottaa enemmän maaleja, mutta tehottomuus vaivasi (tuttua Suomen pelille 90-luvulla. Liike oli lähes aina parempaa kuin kaverilla, laitakamppailuja voitettiin, kiekkoja saatiin riistetyksi mutta maalipaikasta ammuttiin logoon tai yli).

Eli tuskin _Sveitsi hävisi siksi että se otti viivelähdötKIN mukaan pelisapluunaan, vaan siksi että vastassa oli parempi joukkue jolla oli paremmat yksilöt. Mukana rimpuilemiseen sitten oli löydettävä keinoja kun porukka alkoi puuskuttamaan. Kuten niin usein, pelitaktiikka muokkaantuu vastustajan pelin mukaan, kuten hyvällä joukkueella tuleekin tapahtua.

 

[J.Grönvall]

Tämä on aivan totta. Sihvonen tekee tyylillään oikeastaan vain hallaa jääkiekolle ja esim. Jaloselle. Sinänsä syvällisempi keskustelu pelitavoista on täysin tervetullutta, mutta kun se tehdään Urheilulehden metodein raha ja julkisuus päällimmäisenä mielessä, polarisoi se täysin turhaan koko keskustelua. Tiedän lukuisia jääkiekkoihmisiä, jotka ovat täysin kyllästyneitä tähän mustavalkoiseen asetelmaan. Keskustelu on oikeastaan sitä, että muut mediat pyrkivät nokittamaan Urheilulehteä ja päinvastoin. Ei ihme, että myös Jalonen alkoi selkeästi kyllästymään asetelmaan. Westerlundia kohtaan Sihvosella oli puolestaan täysin järjetön ajojahti käynnissä aikoinaan ja sekin oli varmasti yksi syy Erkan kyllästymiseen hommaan.

Itse näen sen niin, että kovakin kritiikki on aina paikka kasvaa ja kehittyä, ennemmin kuin lähteä hyökkäämään takaisin. Jos Sihvonen, Johtava, Urheilulehti jne. on "vain" media niin vielä vähemmän käy järkeen nokittelun tarve. Tuohan nyt kielisi lähinnä heikosta itsetunnosta tai siitä, että se on muutakin kuin "vain" media.

Tietenkin voidaan keskustella niistä vaikuttamisen keinoista mediassa. Tai jopa siitä onko jääkiekko edes sellainen asia mistä kannattaa tai pitää ylipäätään moista vääntöä käydä. Mutta niinhän voidaan sanoa melkeinpä mistä vaan asiasta.

Johtavan motiiviksi on ilmoitettu suomalaisen jääkiekon "pelastaminen" ja silloin se tarkoittaa välillä myös häkkien kalisuttelua. Kärkäs media kuitenkin pakottaa arvostelun kohteen kiinnittämään huomiota sisältöön, jos ei ole mahdollista hiljentää tai mustamaalata mediaa.

Nyt tuntuu käyneen niin, että osa on ymmärtänyt alkaa tutkimaan asioita ja toinen puolisko on pudonnut kuin eno veneestä keskittyessään henkilön arvosteluun.

Näkisin, että ongelma on Suomen pienuudessa ja sama koskee Suomen mediakenttää, jolloin yksi media saa halutessaan suhteettoman suuren julkisuuden. Lajin kannalta olisi mielestäni vain hyväksi, jos keskustelu olisi vähemmän polarisoitunutta, syvällisempää, vähemmän henkilöihin käyvää ja ilman sen suurempia poliittisia agendoja. Esim. salibandyssä lajikeskustelu on mielestäni juurikin tällaista ja pelitavallisesti erittäin syvällistä. Ehkä se johtuu siitä, että lajin piirissä ei puhuta niin suurista rahoista, eikä mediatkaan pyri tekemään lajin suosiolla rahaa samalla tavalla kuin jääkiekossa.

Salibandya on kuitenkin luonnehdittu taustaltaan akateemiseksi, kun taas jääkiekko on perinteinen jokamiehen peli. Mielestäni se tekee jo eron keskustelun välille, kuten se tekee joka työpaikalla jossa kuuntelet duunareiden ja ylempien toimihenkilöiden kahvikeskusteluja. Ymmärryksen (ja haluamisen) taso on aivan eri. Tästä johtuen voisi kuvitella, että pelikirjakeskustelu istuu salibandyyn kuin nenä päähän, se vain kuuluu siihen, kuten se kuuluu futikseenkin.

Tämä Urheilulehden Johtava on tainnut olla nyt kohta kymmenen vuotta olemassa ja onhan se tuhahtelun määrä suorastaan maaginen. Ja se koskee koko kiekkoperhettä karjalalippiksestä huippukoutseihin.

Ensin haukuttiin pelikirjat ja kun ne hiljaksiin ja punastellen hyväksyttiin, niin käytiin kiekkokontrollin kimppuun ja nyt on enää viivelähtö viimeisenä oljenkortena. Ja samaan aikaan käytäntö osoittaa, että suomalainen jääkiekko on ottanut askeleita kohti mm. Urheilulehden vaalimia teemoja. Sattumaako?

Erkka Westerlund totesi eilen YLE:n haastattelussa (netista katsottuna), että maalinteko ja hyokkayksien paatokset rytmittävät pelia.
Onkohan Erkka koskaan kuullut olevansa vaarassa. Lahdothan pelia rytmittavat!

Noinkin voidaan sanoa, tavallaanhan ne tekevät sitä. Milläs päästään niihin tilanteisiin?

 

[J.Grönvall]

Ja Jaloselle voisi sanoa, että niin vittuilu ja selkään puukotus kuin nuoleskelu ja jalustalle nostaminen kuuluvat karjalaleijonien päävalmentajan hommaan eli ihan puhdas ammatinvalinta kysymys. Saahan tuota toki kritisoida, mutta niin kauan karjalaleijonat ovat Suomen ykkösmaajoukkue kiinnostavuudeltaan, niin en usko tilanteen muuttuvan.
Ja eihän edes peli näyttää kaiken -porukkakaan malta pysyä pelin analsoinnissa vaan sortuvat kaupallisuuden edessä halpahintaiseen lukijoiden kalasteluun ja pikkupolitikointiin.

Vittuilu tulee aina luonnollisena osana työnkuvaa, kun asema on riittävän korkea. Sen sijaan ammattilaisten puolivillainen sisältökritiikki on naurettavaa populismia.

Mutta toki, haluttu paikka ja mitäpä sitä ei tekisi saadakseen vedettyä mattoa jalkojen alta.

PS. Erkka Westerlund antoi myös hienon tunnustuksen mm. Jaloselle lausumalla, että suomalaispelaajien pelirohkeus on parantunut ja tämän myötä myös hyökkäyspeli kehittynyt.

Minulle itselleni vuoden 2011 maailmanmestaruus on tässä asiassa käännekohta, se oli pelirohkeuden voitto.

 

[Wäinö#16]

Ensin haukuttiin pelikirjat ja kun ne hiljaksiin ja punastellen hyväksyttiin, niin käytiin kiekkokontrollin kimppuun ja nyt on enää viivelähtö viimeisenä oljenkortena. Ja samaan aikaan käytäntö osoittaa, että suomalainen jääkiekko on ottanut askeleita kohti mm. Urheilulehden vaalimia teemoja. Sattumaako?

Onhan siellä seassa varmasti hyviä ja asiallisia pointteja koskien mm. pelitapoja, mutta jos homman ytimessä on kuitenkin politikointi, henkilökohtaiset agendat, mustamaalukset jne., niin lapsi menee ikään kuin pesuveden mukana ja keskustelu menee väkisinkin polarisoituneeksi ja kaunaiseksi. Toisaalta tämä on ihan ymmärrettävää, koska lehti tarvitsee julkisuutta, lukijoita jne. Jos keskityttäisiin pelkkää asiasisältöön ja oikeasti elettäisiin todeksi mantraa "peli näyttää kaiken", niin eihän se kiinnostaisi ihmisiä kuin marginaalisesti. Ehkä joku osaa arvostaakin Sihvosen nykyistä tapaa toimia, itse en.

 

[J.Grönvall]

Onhan siellä seassa varmasti hyviä ja asiallisia pointteja koskien mm. pelitapoja, mutta jos homman ytimessä on kuitenkin politikointi, henkilökohtaiset agendat, mustamaalukset jne., niin lapsi menee ikään kuin pesuveden mukana ja keskustelu menee väkisinkin polarisoituneeksi ja kaunaiseksi. Toisaalta tämä on ihan ymmärrettävää, koska lehti tarvitsee julkisuutta, lukijoita jne. Jos keskityttäisiin pelkkää asiasisältöön ja oikeasti elettäisiin todeksi mantraa "peli näyttää kaiken", niin eihän se kiinnostaisi ihmisiä kuin marginaalisesti. Ehkä joku osaa arvostaakin Sihvosen nykyistä tapaa toimia, itse en.

Niin mutta kyllä se vähän niin on, että todellisen muutoksen aikaansaaminen edellyttää vanhojen "valtarakenteiden" hajottamista. Ja se taas vaatii välillä henkilökohtaisiakin hyökkäyksiä. Pelkkä pelistä kirjoittaminen olisi varmasti taannut enemmän hyväksyntää mutta ei muuta, ja voi olla, että ne jutut olisivat jääneet vain kuriositeetiksi, kun ensimmäinen Juha Pajuoja olisi tullut nauramaan, että eihän meidän mutsillakaan ole pelikirjaa.

Tietysti seassa voi olla vaikka mitä henkilöhistoriaa mistä ainakaan minä en tiedä mitään. Toisaalta huippuvalmentajan olettaisi olevan niin älykäs ihminen, että ymmärtää myös substanssin merkityksen työssään, eikä edes lähde politikoimaan.

On kai tässä vähän samoja piirteitä kuin ihan poliittisessa keskustelussakin, eli harvoin oikeasti puhutaan itse asioista, vaan henkilöistä. Ja useimmiten lienee myös niin, että päälinjoista ovat kaikki samaa mieltä, jolloin yksityiskohdista tuleekin yhtäkkiä keskustelun keskipiste, mikä taasen on omiaan harhauttamaan asiaan vähemmän vihkiytyneitä.

Ammatillinen kritiikki usein koetaan henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi oman kokemukseni mukaan ja vastareaktio onkin yleensä persoonaan kohdistuva hyökkäys, ei niinkään akateeminen keskustelu.

Ja onhan se totta, ettei sillä (akateemisella keskustelulla) myydä lehden lehteä mutta tässä valossa vasta outoa onkin, etteivät fiksut ihmiset osaa ottaa sitä osana tämänkaltaista dialogia tai prosessia. Politiikassa se retoriikka on arkipäivää ja kuuluu asiaan.

Minusta kuitenkin lähtökohta on huvittava, kun halutaan puhua pelistä (mukamas) ja silti on vain oikea ja väärä. Pelin kohdalla näin ei ole koskaan. Sitten vielä henkilöidään se väärä yhteen, todelliseen tai keksittyyn, ihmiseen ja ikäänkuin tällä perustellaan jonkun asian oikeellisuutta.

Esimerkiksi tämä käsillä oleva pelitapaketju on käytännössä Petteri Sihvonen sitä ja tätä-ketju, vaikka kuinka haluaisi sen olevan pelitapaketju. On tietenkin kirjoittajia jotka mielellään käyvät dialogia pelistä mutta löytyy myös niitä joilla ei ole mitään aikomustakaan aloittaa, vaan lähinnä käydä kirjoittelemassa mielestään hauskoja ja osuvia piikkejä milloin minnekin.

 

[msg]

Mutta vaihdon syy, eli muna vai kana?

Hyvää pohdintaa mikä on syy ja mikä on seuraus. Kovasti ovat analyytkot korostaneet, että omalla pelitavalla hävitään ja omalla pelitavalla voitetaan ja pelin identiteetin pitää mennä tuloksen ohi. En sitten tiedä mitä analyytikko sitten vaatisi tehtäväksi, jos ja kun kuntopohja loppuu ja joukkue ei yksinkertaisesti jaksa toteuttaa omaa pelitapaansa. Nythän Sveitsi hävisi muulla kuin omalla peli-identiteetillään?

Toisaalta voiko Sveitsin joukkue edes voittaa Ruotsia, jos molemmat pelaisivat "Ruotsin Meidän Peliä'? Toisilla on homma tuttua jo nappulaliigasta ja toiset ovat vetäneet havumetsäkiekkoa naperosta asti. Tähän vielä paremmat yksilöt(lue: suomalaiset kateellisina homoiksi haukkumat Sedinin huippukaksoset) niin tulos oli se mikä oli.