Hyvää pohdintaa mikä on syy ja mikä on seuraus. Kovasti ovat analyytkot korostaneet, että omalla pelitavalla hävitään ja omalla pelitavalla voitetaan ja pelin identiteetin pitää mennä tuloksen ohi. En sitten tiedä mitä analyytikko sitten vaatisi tehtäväksi, jos ja kun kuntopohja loppuu ja joukkue ei yksinkertaisesti jaksa toteuttaa omaa pelitapaansa. Nythän Sveitsi hävisi muulla kuin omalla peli-identiteetillään?.
Toisaalta voiko Sveitsin joukkue edes voittaa Ruotsia, jos molemmat pelaisivat "Ruotsin Meidän Peliä'? Toisilla on homma tuttua jo nappulaliigasta ja toiset ovat vetäneet havumetsäkiekkoa naperosta asti. Tähän vielä paremmat yksilöt(lue: suomalaiset kateellisina homoiksi haukkumat Sedinin huippukaksoset) niin tulos oli se mikä oli.
Niin mutta kyllä se vähän niin on, että todellisen muutoksen aikaansaaminen edellyttää vanhojen "valtarakenteiden" hajottamista. Ja se taas vaatii välillä henkilökohtaisiakin hyökkäyksiä. Pelkkä pelistä kirjoittaminen olisi varmasti taannut enemmän hyväksyntää mutta ei muuta, ja voi olla, että ne jutut olisivat jääneet vain kuriositeetiksi, kun ensimmäinen Juha Pajuoja olisi tullut nauramaan, että eihän meidän mutsillakaan ole pelikirjaa.
Tietysti seassa voi olla vaikka mitä henkilöhistoriaa mistä ainakaan minä en tiedä mitään. Toisaalta huippuvalmentajan olettaisi olevan niin älykäs ihminen, että ymmärtää myös substanssin merkityksen työssään, eikä edes lähde politikoimaan.
Noinkin voidaan sanoa, tavallaanhan ne tekevät sitä. Milläs päästään niihin tilanteisiin?
Itse olen ainakin menettänyt lopullisesti luottamukseni Petteri Sihvosen kykyyn toimia analyytikkona, jolle ainoastaan peli näyttää kaiken ja toistaiseksi ei ole sellaisia merkkejä näkynyt, että tällaista luottamusta koskaan edes syntyisi. Ei voi toimia samaan aikaan lobbarina ja ties minkä leirin äänitorvena ja uskottavana puolueettomana analyytikkona.
Vai johtuuko hyva lahto sittenkin edellisen hyokkayksen ohilaukauksesta tai mv:n torjunnasta? Vai vastustajan puolustuksen toiminnasta? Aloitusvoitosta?
No, vitsi vitsina. Itse nain/koin E.W:n lausuman sellaisena, etta:
"Nyt kun on oma p-peli ja lahdot lapasessa, kannattaisiko keskittya vaikka hetkeksi siihen, mita tapahtuu punaisen jalkeen?"
Nythän vähän vaikuttaisi, että ne olivat harjoiteltuna, koska joukkue ylipäätään moisen keinon pystyi ottamaan käyttöön kesken pelin.
En minäkään tiedä tästä historiasta juurikaan. Toisaalta voi ajatella niinkin, että siinä missä peli näyttää kaiken, niin kirjoituksetkin näyttävät, ainakin jonkin ajan kuluttua. Paras esimerkki tästä on Erkka W. Sihvonen oli tässä asiassa niin selkeästi Summasen leirissä, ilmeisesti jo alkaen WC04 selkkauksesta ja Erkka sai osakseen nimenomaan UL:ltä käsittämätöntä roskaa ties kuinka kauan. Tuloksena oli kuitenkin omasta mielestäni Suomen kaikkien aikojen saavutus Torinossa 2006 pelitavalla, joka oli jo hyvin lähellä sitä millä Jalonen tuli peluuttamaan Suomea.
...Noin yleisesti ottaen ajojahdin määritelmään ei mielestäni mitenkään voi sisältyä tuon kaltainen positiivinen hehkuttaminen.
Sihvosen mielipiteitä ohjailee Röngän markkinointisuunnitelma, takki kääntyy tarvittaessa.
Totta. Mutta ei kai sellaista voi ajojahdiksi kutsua jos mielipide vaihtuu vähän väliä.
Mielenkiintoista pelitapakeskustelua on päivän aikana täällä käyty:).
Katsoin viime öisen NY Rangers-Boston ottelun 1. erän juuri 4PRO2:lta uusintana. Tilastoin tällä kertaa hyökkäysalueelle etenemistä. Suoria hyökkäyksiä maalia kohti, niin että ne päättyivät maalilaukauksiin (myös ohimenneet laukaukset), oli 9 kpl. Päätykiekkoja lyötiin 27 kertaa ja niistä käynnistyi 12 pääty-/kulmapyöritystä. Päätykiekoista puolustava joukkue poimi 15 kpl ja käynnisti hyökkäyksen. Pitkiä kiekkoja oli 4 kpl. Em. luvut 5vs5 pelisssä, jota oli 14 min 1. erässä.
Jo pieni otos osoitti sen, mitä nähtiin MM-finaalissa Ruotsin NHl-tähtien toimesta. NHL:ssä päätarkoitus on lyödä tai kuljettaa kiekko päätyyn ja pyrkiä siellä pääty-/kulmapyörityksiin, näitä hyökkäyksiä on noin 75%. Suorien, maalia kohti menevien hyökkäysten osuus on noin 25%. Puolustava joukkue ottaa päätykiekoista 55% ja käynnistää hyökkäyksen, joten pääty-/kulmapyörityksiin pääsee hyökkäävä joukkue 45% päätykiekoista.
Ottelun 1. erä päättyi 0-0. Se kertoo puolustus- ja maalivahtipelien hyvyydestä verrattuna hyökkäyspelaamiseen. Tämän vuoksi puolustuspelaamisen tilastointi ja analyysi pelin lopputuloksen kannalta on vähintään yhtä tärkeää kuin hyökkäyspelin tilastointi ja analysointi.
NHL:ssä päätarkoitus on lyödä tai kuljettaa kiekko päätyyn ja pyrkiä siellä pääty-/kulmapyörityksiin, näitä hyökkäyksiä on noin 75%. Suorien, maalia kohti menevien hyökkäysten osuus on noin 25%.
Hyökkäysten muodostaminen ja rakentaminen on tätä nykyä huomattavasti vaikeampaa kuin esimerkiksi 20 vuotta aikaisemmin tai vaikkapa 10 aikaisemmin. Pelin evoluutio on edennyt kohti puolustavampaa suuntaa nimenomaan joukkueena ja sitä tilaa sekä aikaa hyökkäämiseen on vähemmän kuin ennen. Tästä syystä on otettu käyttöön valikoimiin viivelähdöt ym variaatiot hidastamiseneen kaikkineen.
Aikas lailla on meikäläisen mielestä vedetty mutkia suoriksi.
Kyllä mä näkisin Siffan analyysistä ja tilastoinnista huolimatta jääkiekon edelleen sellaisena pelinä, että ensimmäisenä koitetaan sitä suoraa hyökkäystä kohti maalia ja jos sinä ei onnistuta, silloin peli ajautuu jonkintasoiseen pääty-/kulmapeliin tahtoen tai tahtomatta. Hyökkäävä joukkue joko onnistuu tai ei onnistu saamaan sitä kiekkoa päädystä ja tähän taasen vaikuttaa niin moni asia. Hyökkäävien pelaajien ajoitus suhteessa kiekolliseen ja siniviivaan, puolustavien pelaajien sijoittuminen, maalivahdin rännipelaaminen, miten kiekko toimitetaan päätyyn esim. ristikulmaan suoraan vai rännin kautta, suoraan päätyyn, maalivahdin torjunnasta jne jne...
Etukäteen valittuja taktiikoita ja sovittuja kuvioita, joita vastustaja taas pyrkii sekoittamaan. Väitän, että jokaisen joukkueen ensisijainen vaihtoehto/päätarkoitus on hyökätä suora hyökkäys kohti maalia. Jos tämä ei onnistu, niin sen jälkeen tulee kulmapelin/päätypelin vuoro ja ratkaisut sitä mukaa sovittujen harjoiteltujen kuvioiden/suunnitelmien mukaan.
Tilastointini osoitti tästäkin pelistä, että NHl:n pudotuspelivaiheessa hyökätään päätyyn/suoraan maalille pääosin lyömällä kiekko päätyyn (70%) ja suorien maalia kohti suunnattujen hyökkäysten määrä on pienempi (30%). Tämä on päävalmentajien tietoinen pelitapäätös nyt, kun pelataan konferenssifinaaliin pääsystä. Senkin kokeneet NHL-valmentajat tietävät varmasti, että päätyyn lyödyistä kiekoista suurin osa päätyy vastustajan puolustajille ja vastahyökkäys alkaa. Mielenkiintoista on nähdä, miten kiekkokontrollijoukkueet Chicago ja Detroit pelaavat hyökkäysalueelle.
Minähän esitin tilastoni NYR-Boston pelistä. Miten niistä voi vetää mutkia suoriksi?
Tilastointini osoitti tästäkin pelistä, että NHl:n pudotuspelivaiheessa hyökätään päätyyn/suoraan maalille pääosin lyömällä kiekko päätyyn (70%) ja suorien maalia kohti suunnattujen hyökkäysten määrä on pienempi (30%). Tämä on päävalmentajien tietoinen pelitapäätös nyt, kun pelataan konferenssifinaaliin pääsystä. Senkin kokeneet NHL-valmentajat tietävät varmasti, että päätyyn lyödyistä kiekoista suurin osa päätyy vastustajan puolustajille ja vastahyökkäys alkaa. Mielenkiintoista on nähdä, miten kiekkokontrollijoukkueet Chicago ja Detroit pelaavat hyökkäysalueelle.
Voimia valitsemallasi tiellä, siffa!
Johtava
Kiekkoa maalille ja äijää perään.
