Pelitapakeskustelu

[Jone29]

Noniin, tilastointiurakka tehty.

Alkuun heti toteamus, että tarvitaan kyllä selkeästi tarkemmat määritelmät eri lähdöille. siffan antamilla määritelmillä (kaikki kunnia toki niille kunnes joku tekee paremmat ja vielä sen jälkeenkin) on erittäin mielipidekysymys, mihin lokeroon mikäkin lähtö laitetaan.

Itse tilastoin siis USA-Suomi -ottelusta omalta alueelta lähteneet hyökkäykset jakamalle ne nopeisiin, puolinopeisiin, hidastuksin, viiveisiin ja palautuksiin.

USA:n tilastot:

1. erä 13+5+2+3+0
2. erä 16+4+0+3+1
3. erä 12+11+1+1+0

Yhteensä 41+20+3+7+1

Suomen tilastot:

1. erä 15+3+2+8+1
2. erä 19+6+0+5+2
3. erä 15+7+2+7+1

Yhteensä 49+16+4+20+4

Selvyyden vuoksi lihavoin kiekkokontrolliteot.

Lisäksi mainittakoon, että en siffamaisesti laskenut lähtöihin tilanteita, joissa ei edes pyritty hyökkäämään, eli esim. alivoimalla heitetyt purkukiekot eivät tilastoissani olleet lähtöjä.

 

[siffa]

Lisäksi mainittakoon, että en siffamaisesti laskenut lähtöihin tilanteita, joissa ei edes pyritty hyökkäämään, eli esim. alivoimalla heitetyt purkukiekot eivät tilastoissani olleet lähtöjä.

Olen tilastoinut aina vain 5vs5 peliä. Minusta on erittäin helppoa nähdä 5vs5 pelistä nopeat, puolinopeat, hidastukset ja viiveet. Myös palautukset ovat täysin selviä. Mikä näistä vaatisi mielestäsi selvennystä?

Tilastoin tällä kertaa kaikki hyökkäyksiinlähdöt NpNHV ja laitetaan palautukset omaan ryhmäänsä. Palautukset on myös helppo huomata pelistä.

Omat lukemani erittäin olivat:
USA 13+6+2+5 ja 6 palautusta; 13+3+0+4 ja 4; 14+3+1+1 ja 6
Suomi 16+5+4+7 ja 11 palautusta; 10+5+3+3 ja 6; 12+5+2+8 ja 10

Se, että teen tilaston suorasta lähetyksestä, enkä tarkista jälkeenpäin videolta, aiheuttaa tietysti jonkin verran virheitä, mutta kyllä lukemat lähes oikeita ovat. Otetaan vaikka Venäjä-pelistä samat tilastot ja katsotaan sitten uudestaan tilannetta. Suurin erohan meillä on palautuksissa, joita et ollut tilastoinut. Ne voidaan esittää erillään NpNHV-paketista, mutta ovat olennaisia pelitekoja jäällä, kun tarkastellaan erilaisia pelitapoja.

Edit: Yllättävänkin samansuuntaiset lukemat saatiin, palautuksissa oli suurin ero, koska et niitä ollut tilastoinut.

 

[Gags]

Omat lukemani erittäin olivat:
USA 13+6+2+5 ja 6 palautusta; 13+3+0+4 ja 4; 14+3+1+1 ja 6
Suomi 16+5+4+7 ja 11 palautusta; 10+5+3+3 ja 6; 12+5+2+8 ja 10

Oleellisimmat lukemat kuitenkin 4-1?

 

[Aleksandros]

Oleellisimmat lukemat kuitenkin 4-1?

Haluaisiko Gags, että täällä kaikki analysointi olisi sitä, että katsotaan maalitaululle ja todetaan loppulukemat ja voittaneen joukkueen nimi? Kyllä olisi kerrassaan ratkiriemukasta. Ymmärrän viestisi vitsinomaisuuden, mutta ärsytti se silti.

 

[Gags]

Ymmärrän viestisi vitsinomaisuuden, mutta ärsytti se silti.

Tarkoitus ei ollut sen paremmin ärsyttää kuin naurattaakaan. Ainoastaan ns. laittamaan valot päälle näiden tilastointien suhteen ja nähdä myös välillä metsä puilta.

 

[msg]

Meidän maalinestopelitapa ei oikein eilen toiminut? Sen verran katsoin, että muutamassa maalissa kiekkokontrollista luovuttiin antamalla kiekko taitavammalle vastustajalle, joka sitten teki maalin. Mutta ilmeisesti eilen ei pelattukaan meidän peliä? Meidän pelissähän tehdään aina oikeita ratkaisuja ja kiekon antaminen pois esimerkiksi hyökkäyssiniviivalla ei taida olla meidän pelin mukainen oikea ratkaisu?

 

[J.Grönvall]

Niin no eikös täällä aina vinguta, että pelaajat siellä pelaa. Siellähän ne pelasivat ja tekivät pahoja virheitä, että valoja tosiaan päälle vaan.

Vai oliko tämä nyt kenties pelikirjan tappio tällä kertaa? Ai niin, valmentajat häviävät ja pelaajat voittavat. Pelaajien peli, eikun...

 

[erku]

Oleellisimmat lukemat kuitenkin 4-1?

Millähän tavalla tämä viestisi liittyy ketjun aiheeseen? Voit varmaan avata jonkin lopputulosketjun tai vastaavan jos haluat siitä noin kovasti keskustella.

Mutta itse asiaan, Suomen pelaaminen oli eilen pelitavallisesti kisojen parasta tähän mennessä. Nopean pelaamisen ja kiekkokontrollin suhde oli isossa kuvassa melko sopivassa balanssissa. Leijonat oli myös nähdäkseni hyvin valmistautunut otteluun ja oli valmiina nopeisiin syöttöihin paineen alla ja fyysiseen peliin. Pelillisestihän Suomi oli ottelussa niskan päällä, mutta lopputulos tuntuu nyt ohjaavan vähän yleistä keskustelua siihen suuntaan, että Suomi olisi jotenkin ollut jyrän alla.

Joka tapauksessa mielestäni nähtiin jälleen kerran, että Meidän Peli toimii myös pohjoisamerikkalaisia vastaan, sillä Suomi kykeni tuottamaan selkeästi enemmän maalipaikkoja kuin vastustaja. Sille nyt ei pelitavallisesti ole juurikaan tehtävissä, että Raanta häviää molarien taiston ihan pystyyn ja että jenkit laittaa paikasta kiekon maaliin siinä missä suomalaiset tuhrivat paikkansa. Eilen yksilöt ratkaisivat ottelun sille joukkueelle, joka pelin virtauksen osalta oli alakynnessä.

 

[Jone29]

Olen tilastoinut aina vain 5vs5 peliä. Minusta on erittäin helppoa nähdä 5vs5 pelistä nopeat, puolinopeat, hidastukset ja viiveet. Myös palautukset ovat täysin selviä. Mikä näistä vaatisi mielestäsi selvennystä?

Esimerkiksi, jos pakki-pakki tms. syöttö annetaan yläviistoon, on mielestäni epäselvää, onko kyseessä nopea vai puolinopea. Entäpä jos se annetaan suoraan eteenpäin?

Entä kulmaväännöt? Jos Suomi saa kulmassa kaksinkamppailutilanteessa roiskittua kiekkoa laitaa myöten muutaman metrin eteenpäin seuraavalle pelaajalle, joka taas ajautuu omaan laitavääntöönsä oman vastustajansa kanssa, merkitäänkö tästä nopea lähtö? Vai täyttyvätkö lähdön tunnusmerkit kun oma sininen on vasta ylitetty?

Eilen myös nähtiin tilanteita, missä pelaaja sai kiekon oman maalin edessä, kiersi nopeasti maalin ja lähti nostamaan peliä nopeasti ylöspäin. Onko tämä nopea? Mitä jos pelaaja seisahtuu hetkeksikin? Entäs jos pelaaja saa kiekon omalla alueellaan lähellä siniviivaa, käy kiertämässä maalin ja lähtee sitten nopeasti?

Tässä vain muutamia pikaisesti mieleen tulleita esimerkkejä.

 

[Rannari]

Joka tapauksessa mielestäni nähtiin jälleen kerran, että Meidän Peli toimii myös pohjoisamerikkalaisia vastaan, sillä Suomi kykeni tuottamaan selkeästi enemmän maalipaikkoja kuin vastustaja. Sille nyt ei pelitavallisesti ole juurikaan tehtävissä, että Raanta häviää molarien taiston ihan pystyyn ja että jenkit laittaa paikasta kiekon maaliin siinä missä suomalaiset tuhrivat paikkansa. Eilen yksilöt ratkaisivat ottelun sille joukkueelle, joka pelin virtauksen osalta oli alakynnessä.

Enemmän ja enemmän maalipaikkoja. Niiden paikkojen laatu oli kyllä luokkaa heikompia kuin vastustajan, joten en nyt niin sokaistuisi Meidän Pelistä. Se missä suomalaiset hävisivät 100-0 pelin oli hyökkääjien hyökkäysalueen palaamienen ja maalipaikkojen tuhlaaminen. Ei tätä peliä maalivahtiin hävitty, kuten tuossa sen itsekin sanoit, että suomalaiset tuhrivat paikkansa. Pleksit paukkuivat Pohjois-amerikkaan asti meikäläisten vedoista tai taas siihen ekaan mieheen, kun taas toisen vedot menivät kohtalaisella % kohti maalia. Siinä tämän pelin ero pähkinänkuoressa mukaan lukien karmeat henkilökohtaiset virheet.

Suomi ei ollut pelissä niskan päällä kuin ekassa erässä. Sen näytti peli meikäläiselle.

 

[siffa]

Hyviä kysymyksiä ja näihin voisi antaa mielipiteensä muutkin kuin minä. On totta, että monissa rajatilanteissa on vain valittava kahden vaihtoehdon väliltä.

Esimerkiksi, jos pakki-pakki tms. syöttö annetaan yläviistoon, on mielestäni epäselvää, onko kyseessä nopea vai puolinopea. Entäpä jos se annetaan suoraan eteenpäin?

Merkitsen puolinopeaksi, jos omalla puolustusalueella pakki antaa poikittain syötön toiselle pakille, joka on syötön vastaanottohetkellä omalla puolustusalueella eli yläviistoon annettu syöttö omalla puolustusalueella on puolinopea lähtö. Pakki-pakki suoraan eteenpäin on nopea lähtö.

Entä kulmaväännöt? Jos Suomi saa kulmassa kaksinkamppailutilanteessa roiskittua kiekkoa laitaa myöten muutaman metrin eteenpäin seuraavalle pelaajalle, joka taas ajautuu omaan laitavääntöönsä oman vastustajansa kanssa, merkitäänkö tästä nopea lähtö? Vai täyttyvätkö lähdön tunnusmerkit kun oma sininen on vasta ylitetty?

Nopea lähtö, kun kiekko on saatu haltuun ja käynnistetty oma hyökkäys ylöspäin. Sillä ei ole merkitystä, että vastustaja saa kiekon hyökkäävän joukkueen omalla puolustusalueella ja aloittaa taas hyökkäysalueen hyökkäyspelin. Kiekko on flipperissä, jossa hyökkäävä osapuoli vaihtuu ja yleensä molempien hyökkäykset ovat nopeita hyökkäyksiä.

Eilen myös nähtiin tilanteita, missä pelaaja sai kiekon oman maalin edessä, kiersi nopeasti maalin ja lähti nostamaan peliä nopeasti ylöspäin. Onko tämä nopea? Mitä jos pelaaja seisahtuu hetkeksikin? Entäs jos pelaaja saa kiekon omalla alueellaan lähellä siniviivaa, käy kiertämässä maalin ja lähtee sitten nopeasti?

Jos pelaaja kiertää nopeasti maalin ja jatkaa ylöspäin jalalla tai syöttäen, on se nopea lähtö. Jos kiekon liike seisahtuu maalin takana, merkkaan sen viivelähdöksi. Kun pelaaja luistelee omalta siniviivalta taaksepäin ja kiertää maalin, merkitsen palautuksen ja, kun pelaaja lähtee nopeasti ylöspäin on se nopea hyökkäys.

Maailman nopeimmassa pelissä tilanteet tulevat nopeasti ja tilastointi suorasta tv-lähetyksestä kertakatsomalla on haasteellista ja virheitä syntyy luonnollisesti jonkin verran.

 

[Jone29]

Kiitos siffa selvennyksistä.

Huomenna en lähtöjä voi laskea, mutta seuraan mielenkiinnolla Venäjän kontrollilähtöjä versus Suomen.

Luin jostain (Twitteristä?) Sihvosen sanoneen, että modernissa lätkässä ei hyökätä kovinkaan paljon puolinopeasti. Samaan kiinnitin eilen mielenkiinnolla huomiota, puolinopeita lähtöjä oli yllättävän vähän. Mistähän tämä voisi johtua? Tuntuisi suhteellisen luonnolliselle riiston jälkeen kääntää painottomalle puolelle ja sieltä pystyyn...

 

[Jone29]

Ja ainiin, pitipä vielä kehua Tammisen analyysejä tämän päivän Ruotsi-Kanada -pelissä. Timantinterävää analyysia 60 minuutin paineesta. Don Tami on superterävä kun pääsee ominta, rakastamaansa pelitapaansa analysoimaan ja demonstroimaan. Harmi vain, että Leijonien peleissä mies on itkenyt kaksi vuotta niiden fast breakkien perään ja ollut pihalla kuin lintulauta.

 

[siffa]

Ja ainiin, pitipä vielä kehua Tammisen analyysejä tämän päivän Ruotsi-Kanada -pelissä. Timantinterävää analyysia 60 minuutin paineesta. Don Tami on superterävä kun pääsee ominta, rakastamaansa pelitapaansa analysoimaan ja demonstroimaan. Harmi vain, että Leijonien peleissä mies on itkenyt kaksi vuotta niiden fast breakkien perään ja ollut pihalla kuin lintulauta.

Tami on arvostellut Jukka Jalosen Meidän Peliä ja erityisesti hyökkäyksiinlähtöjä omalta puolustusalueelta koko Jukka Jalosen päävalmentajuuden ajan. Per Mårtsin pelitapa on saanut Tamilta kiitosta. Samoin eilen Ruotsi-Kanada ottelun studiossa Tamin kehut sai Mårtsin lisäksi Kanadan päävalmentaja Lindy Ruffin pelitapa ja erityisesti se, miten tunnollisesti kanadalaiset NHL-pelaajat toteuttavat Ruffin pelitapaa. Tami kehui Mårtsin hyökkäyspään painepeliä. Studiossa toisena asiantuntijana ollut Pasi Nurminen näytti painepelin vaaran, jos puolustava joukkue saa kiekoteltua kiekon paineen alta pois. Kaksi ruotsalaista antoi kovan paineen hyökkäyskulmassa, Kanadan pakki sai kiekon ja työnsi sen ylöspäin laiturille, joka PALAUTTI kiekon pakille kulmaruuhkaan, pakki syötti kiekon painottoman puolen pakille, joka käynnisti nopean hyökkäyksen keskustaan ja Duchene pääsi läpi Ruotsin puolustuksen keskeltä, mutta ei onnistunut maalinteossa. Tilanteessa niin Ruotsin kuin Kanadankin pelaajat toteuttivat päävalmentajiensa pelitapoja ja Ruffin ohjeet purkaa Ruotsin kulmapaine oli tuottaa tulosta. Erityisen rohkeaa oli Kanadan laiturin kiekon palautus takaisin pakille kulmaruuhkaan, mistä sitten lähti käyntiin nopea vastahyökkäys vajaata Ruotsin viisikkoa vastaan. Mårtsin ja Ruffin pelikirjoihin kuuluvat järkevät palautukset, mitkä perinteisen 60 minuutin painepeliin eivät kuulu. Ruotsi palautti eilen 22 kertaa ja Kanada 21 kertaa. Pasi Nurminen toi esille myös sen, että Ruotsi ei jaksa pelata koko turnausta Mårtsin kovan karvauksen pelitavalla. Tami sen sijaan uskoi, että 8. ja ratkaisevan pelin Ruotsi jaksaa paineistaa, koska ennen Neljännesfinaaleja on lepopäivä.

Itse olin todistamassa Tamin 60 minuutin painepelin toimivuuden, kun Vaasan Sport oli nousta Tamin johdolla SM-liigaan. Siitä huolimatta en vaadi Suomen maajoukkueen pelaajilta Tamin peltavan vaan Jukka Jalosen pelitavan noudattamista. Tämä tulisi huomioida nyt Jukka Jalosen maajoukkuen päävalmentajauran kalkkiviivoilla siellä MTV3:n tuotantotiimissä.

Jukka Jalosen Meidän pelissä keskiarvoina lähdetään omista viiveellä erää kohti noin 6 kertaa ja nopeasti ja puolinopeasti noin 20 kertaa, joista nopeiden osuus on noin 15 ja puolinopeiden 5 kertaa. Eli, kyllä se Tamin esiin tuoma fast-break on Jukka Jalosen pelitavan ensisijainen hyökkäyksiinlähtö.

 

[Jone29]

Jukka Jalosen Meidän pelissä keskiarvoina lähdetään omista viiveellä erää kohti noin 6 kertaa ja nopeasti ja puolinopeasti noin 20 kertaa, joista nopeiden osuus on noin 15 ja puolinopeiden 5 kertaa. Eli, kyllä se Tamin esiin tuoma fast-break on Jukka Jalosen pelitavan ensisijainen hyökkäyksiinlähtö.

Tämähän ei tähän keskusteluun tuo mitään lisäarvoa, vaan alkaa viimein olla täälläkin jo itsestäänselvyys, että ensisijaisesti lähdetään nopeasti, joten sen toistaminen miljoonanteen kertaan on turhaa.

Kysymykset kuuluvatkin tähän tyyliin: Eikö Tami havaitse nopeita lähtöjä? Onko niitä Tamin mielestä liian vähän? Ovatko ne Tamin mielestä huonosti organisoituvia tai muutoin huonosti toimivia?

 

[siffa]

Tämähän ei tähän keskusteluun tuo mitään lisäarvoa, vaan alkaa viimein olla täälläkin jo itsestäänselvyys, että ensisijaisesti lähdetään nopeasti, joten sen toistaminen miljoonanteen kertaan on turhaa.

Minä en ole nähnyt täällä kenenkään esittäneen tuota sanallista Meidän Pelin sanomaa tilastoituina numeroina. Minusta numerot osoittavat vasta nopeiden, puolinopeiden, hitaiden ja viiveellä hyökkäysten todelliset suhteet. Toki ne vaihtelevat ottelukohtaisesti paljonkin. Tänään Suomi-Itävalta ottelun 1. erässä nuo Suomen luvut olivat 17 nopeaa, 8 puolinopeaa, 6 hidastamista ja 8 viivettä. Palautuksia oli Suomella 19. Minä näen todellisilla luvuilla suuren lisäarvon, jolloin Jukka Jalosen pelikirjaan kirjoitettu sanoma tulee todistetuksi.

 

[Jone29]

Minä en ole nähnyt täällä kenenkään esittäneen tuota sanallista Meidän Pelin sanomaa tilastoituina numeroina. Minusta numerot osoittavat vasta nopeiden, puolinopeiden, hitaiden ja viiveellä hyökkäysten todelliset suhteet. Toki ne vaihtelevat ottelukohtaisesti paljonkin. Tänään Suomi-Itävalta ottelun 1. erässä nuo Suomen luvut olivat 17 nopeaa, 8 puolinopeaa, 6 hidastamista ja 8 viivettä. Palautuksia oli Suomella 19. Minä näen todellisilla luvuilla suuren lisäarvon, jolloin Jukka Jalosen pelikirjaan kirjoitettu sanoma tulee todistetuksi.

Joo, sen verran otan takaisin, että noita lukuja ei varmasti ole mainittu. Tuo, että fast break pelikirjasta löytyy, on jo vanha juttu.

 

[MustatKortit]

Tämän todella väsyttävän ja samoja raiteita kulkevan pelitapa-keskustelun lomassa olisi todella virkistävää kuulla ja nähdä analyysia siitä, miten turnauksen paras joukkue, voitosta voittoon kulkeva Sveitsi on pelinsä organisoinut.

Sveitsin jättipommia odotellessa, ehkä sitten täällä Suomessakin "johtavat" heräävät.

 

[siffa]

Tämän todella väsyttävän ja samoja raiteita kulkevan pelitapa-keskustelun lomassa olisi todella virkistävää kuulla ja nähdä analyysia siitä, miten turnauksen paras joukkue, voitosta voittoon kulkeva Sveitsi on pelinsä organisoinut.

Miksi et tee itse virkistävää analyysia? Sveitsi pelaa nopeaa, pystysuunnan jääkiekkoa. Siitä erinomaisena esimerkkinä alkusarjan peli Sveitsi-Tshekki, jonka Sveitsi voitti 5-2. Sveitsin HVP-luvut pelissä olivat 0+1+5=6, 0+2+1=3 ja 1+0+0=1. Tshekin HVP:t olivat 4+8+6=18, 7+5+13=25 ja 1+5+5=11. Täällä (ja tv-selostuksissa) on väitetty virheellisesti, että vastustaja pakottaa joukkueen viivelähtöihin. Sveitsin pelitapa osoittaa, että viivelähtöjä voi olla erää kohti 0. Palautuksia ei myöskään yksikään vastustaja pakoita tekemään, sen Sveitsin pelit ovat osoittaneet.

Sveitsin jättipommia odotellessa, ehkä sitten täällä Suomessakin "johtavat" heräävät.

Minä olisikaan hienompaa kuin Sveitsin pääseminen mitaliotteluihin. Sinne päästäkseen sen on voitettava todennäköisin neljännesfinaalivastustaja Tshekki. Neljännesfinaalissa punnitaan Sveitsi kisoissa ensimmäistä kertaa tosissaan. Siitä voitto, niin tilastot sitten osoittavat sen, pelasiko Sveitsi omista pelkästään nopeasti ylöspäin vai rytmittikö se hyökkäyksiään HVP-lähdöillä. Mitä tarkoitat tuolla "johtavat" heräävät? Mihin Sveitsin mahdollisen yllätyksen aiheuttamaan heräämiseen viittaat? Jos tarkoitat juniorijärjestelmän tehokkuutta, niin siihen on herättävä vihdoin koko suomalaisen jääkiekkokentän. Nuori Suomen jäljiltä Suomi on ajautunut huippujuniorituotannon liian pitkään alamäkeen.

 

[MustatKortit]

Miksi et tee itse virkistävää analyysia?...

En ole pystynyt seuraamaan kunnolla Tukholman tapahtumia, kun ei ole Maikkarin kisapakettia. Toki olisin sen voinut hankkia ennen kisoja, mutta silloin en tiennyt, että Sveitsi vetää näin kovin panoksin tänä vuonna. Ylihehkutetut kanadalaiset taasen eivät kiinnostaneet ollenkaan edes ennen turnauksen alkua.

Olen nähnyt siis hyvin vähän Sveitsin otteita, pääsääntöisesti erittäin huonolaatuisten striimien kautta.

Mitä tarkoitat tuolla "johtavat" heräävät? Mihin Sveitsin mahdollisen yllätyksen aiheuttamaan heräämiseen viittaat?...

Ehkä käyttämäni ilmaisu "johtavat" oli tässä asiassa huono, sillä enemmänkin viittasin siihen, miten valtavasti mm-kisoista muuten uutisoiva suomalainen media on jättänyt kisojen toistaiseksi kovimman jengin paitsioon uutisoinnissaan.

Kanadan, Ruotsin ja Venäjän tähdistä kyllä löytyy juttua, mutta mielestäni aika olisi kypsä esitellä lukijakunnalle myös Sveitsi, joka on vihdoin tekemässä sen, mitä Suomi teki 80-90-lukujen taitteessa: nousemassa aidosti haastamaan maailman kärkeä.

On lukijakunnan aliarvioimista ajatella, että urheilumediaa seuraavia suomalaisia ei aihe kiinnostaisi. Ehkä oma profeettasi tarttuu asiaan seuraavassa Urheilulehdessä..?

 

[Askaisten Visa]

Täällä (ja tv-selostuksissa) on väitetty virheellisesti, että vastustaja pakottaa joukkueen viivelähtöihin. Sveitsin pelitapa osoittaa, että viivelähtöjä voi olla erää kohti 0. Palautuksia ei myöskään yksikään vastustaja pakoita tekemään, sen Sveitsin pelit ovat osoittaneet.

Jos hieman puutun taalta tahan, eli kasittaakseni kukaan ei ole vaittanyt, etta vastustaja pakottaa mihinkaan.
Vastustaja voi omalla taktiikallaan ohjata kiekollisen joukkueen pelia toivomaansa/haluamaansa suuntaan. Joskus se onnistuu ja joskus ei.
Vai kannattaisiko lahtea nopeasti pystyyn, mikali koko vastustajan viisikko luuraa trapissa punaisen ja oman sinisen valissa lapi ottelun (noin vertauskuvallisesti samoin kuin esim. Suomi futismatsissa Espanjaa vastaan)?

Sveitsin pelit osoittavat myos sen, etta vastustaja jos toinenkin, on ollut toistaiseksi hieman kusessa kakikellojen pelitavan kanssa. Ja hyva niin. Mukavan piristavaa.

 

[P.Sihvonen]

Puolinopeat ovat vähentyneet

Luin jostain (Twitteristä?) Sihvosen sanoneen, että modernissa lätkässä ei hyökätä kovinkaan paljon puolinopeasti. Samaan kiinnitin eilen mielenkiinnolla huomiota, puolinopeita lähtöjä oli yllättävän vähän. Mistähän tämä voisi johtua? Tuntuisi suhteellisen luonnolliselle riiston jälkeen kääntää painottomalle puolelle ja sieltä pystyyn...

Kyse on viisikoiden puolustuspelinopeuden kehittymisestä. Sen taustalla taas on kaksi asiaa, jotka kytkeytyvät ja kietoutuvat toisiinsa kiinteästi: puolustavilla viisikoilla on nykyään kenttätasapainoa - eli siellä painottomalla puolella odottaa jo valmiiksi pari puolustavaa pelaajaa, minne ennen peli levitettiin pakki-pakki -syötöllä menestyksekkäästi - ja tuo kenttätasapaino syntyy usein luonnollisesti, koska puolustava viisikko on itse edellisessä hyökkäyksessään hyökännyt kenttätasapainoisesti. Eli sekä hyökkäämisen että siitä seuraavan puolustamisen kenttätasapainot ovat johtaneet siihen, että puolinopea hyökkääminen on vähentynyt.

Puolinopea korvaatuu nykyään usein hidastamisella. Eli yhä näkee, että pelataan pakki-pakki, mutta syötön saanut pakki toteaa, että syöttölinjat ovat tukossa ylöspäin, joten hän pudottaa vielä kerran alaviistoon pakki-pakki -syötön.

Pakki-pakin (puolinopea) jälkeen ainakin keskusta (sentteri) on usein kiinni ja samoin painottomasta painolliseksi muuttuva laitahyökkääjä. Ainoana jonkin verran toimivana puolinopeana näkeekin nykyään sitä, että pelataan pakki-pakki ja siitä ristipisto lievästi etuviistoon yli kentän sinne alkuperäiselle painolliselle puolelle laitahyökkääjälle. (Tosin kaikki ristopistot ovat teoreettisessa keskustelussa sillä ja rajalla tulkitaanko ne tilavoittoteoiksi eli pystysuunnan toiminnaksi vai tilantekoteoiksi eli kiekkokontrollitoiminnaksi. Ristopistopalautuksista - laituri esim. palauttaa painottomalle pakille keskialueelta omalle alueelle - on selvä yksimielisyys, ne ovat tilantekotekoja.)

Ja selvyyden vuoksi: kuvaan tässä ylisummaan lähinnä sellaisia puolinopeita lähtöjä, jotka lähtevät omalta alueelta p-pisteen yläkaaren tienoilta. Mutta aivan samalla tavalla puolinopeat ovat vähentyneet dramaattisesti oman maalin takaa paineen alta lähdettäessä.

Johtava

PS. Siffan ansiokkaasti Suomen peleistä tekemät tilastot ovat osoittaneet (kaikki niitä ei ole julkaistu Jatkoajassa, vaan ne ovat muualla ammattikäytössä), että sekä Leijonat että kulloinenkin vastustaja pelaavat molemmat niin, että aina yhdessä erässä nopeiden ja puolinopeiden suhde on keskimäärin joko 3:1 tai useammin 4:1.

 

[Wäinö#16]

PS. Siffan ansiokkaasti Suomen peleistä tekemät tilastot ovat osoittaneet (kaikki niitä ei ole julkaistu Jatkoajassa, vaan ne ovat muualla ammattikäytössä), että sekä Leijonat että kulloinenkin vastustaja pelaavat molemmat niin, että aina yhdessä erässä nopeiden ja puolinopeiden suhde on keskimäärin joko 3:1 tai useammin 4:1.

Tätä ammattikäyttöä ei olekaan vaikea arvata. Ja ihan näin palautteena UL:n lukijalta olisi virkistävää, jos pikku hiljaa levy vaihtuisi jutuissasi. Esim. edellisen lehden Suomi-Venäjä -analyysi oli jälleen sitä vanhan levyn pyörittämistä jo ties kuinka monetta vuotta putkeen. Oikeasti pystyi jo etukäteen arvaamaan mitä juttu käsittelee. Onhan se toki jollain tavalla varmaan hienoakin, jos joku maksaa saman jutun uudelleen paketoimisesta vuosikausia palkkaa. Ammattianalyytikon tyytyminen HVP-tason analyysiin, kertoo kyllä karua kieltä riman tasosta suomalaisessa urheilujournalismissa.

On tainnut tylsästi käydä niin, että Jalonen-Sihvonen -symbioosi vienyt jutuiltasi terän ja mielenkiinnon. No, eiköhän Westerlundin astuminen puikkoihin saa taas vanhan paskamoottorin käyntiin pienimmästäkin yksityiskohdasta, joten siinä mielessä huoli on turha.

 

[J.Grönvall]

Ammattianalyytikon tyytyminen HVP-tason analyysiin, kertoo kyllä karua kieltä riman tasosta suomalaisessa urheilujournalismissa.

Minä taas en edelleenkään ymmärrä miksi niin moni näkee punaista tämä asian kohdalla ja miksi ylipäätään puhutaan jostain "HVP-tason analyysista". Johan tuo on niin arvolatautunut ilmaisu, että ei tästä asiasta voi koskaan syntyä säällistä keskustelua.

Kummasti tuolla MM-kisaketjussa jaksetaan päivitellä Suomen pelinavaamista mutta pelitapaketjussa se onkin yhtäkkiä joku kauhea mörkö, tai vedellään mutkia suoriksi niin, että niistä keskustelu on yhtä kuin niiden ratkaiseva osuus jääkiekossa.

Johan se Suomi näytti Venäjää vastaan, että pelaamalla lähdöt päin helvettiä (kolmas erä) voi silti voittaa yhden ottelun. Samalla se kuitenkin näytti jälleen vastaansanomattomasti sen mitä pelin virtaukselle tapahtuu, kun noin käy. Eli kumpi tekee aloitteet ja määrää pelin rytmin. Ei ollut Suomi.

No miksi näistä puhutaan? Johtava sen tuossa niputtaa:

Kyse on viisikoiden puolustuspelinopeuden kehittymisestä. Sen taustalla taas on kaksi asiaa, jotka kytkeytyvät ja kietoutuvat toisiinsa kiinteästi: puolustavilla viisikoilla on nykyään kenttätasapainoa - eli siellä painottomalla puolella odottaa jo valmiiksi pari puolustavaa pelaajaa, minne ennen peli levitettiin pakki-pakki -syötöllä menestyksekkäästi - ja tuo kenttätasapaino syntyy usein luonnollisesti, koska puolustava viisikko on itse edellisessä hyökkäyksessään hyökännyt kenttätasapainoisesti. Eli sekä hyökkäämisen että siitä seuraavan puolustamisen kenttätasapainot ovat johtaneet siihen, että puolinopea hyökkääminen on vähentynyt.

Kun puhutaan sarjamuotoisesta pelaamisesta niin tämä yksi osa-alue on äärettömän tärkeä ja vaikuttaa oleellisesti myös viime kädessä hyökkäyspeliin. Kuten todettu jo miljoonat kerrat, niin jääkiekko on jatkumoa eikä sarja yksittäisiä tilanteita.

 

[Wäinö#16]

Minä taas en edelleenkään ymmärrä miksi niin moni näkee punaista tämä asian kohdalla ja miksi ylipäätään puhutaan jostain "HVP-tason analyysista". Johan tuo on niin arvolatautunut ilmaisu, että ei tästä asiasta voi koskaan syntyä säällistä keskustelua.

Kuten siffa on täällä hyvin kertonut, HVP-tilastoinnin voi tehdä yksinkertaisesti suoraan telkkarilähetyksestä ruutupaperille ilman kovinkaan isoa eforttia. Henkilöltä joka kutsuu itseään jopa johtavaksi analyytikoksi odottaisin kuitenkin huomattavasti enemmän ja nimenomaan kattavampaa tilastollista dataa analyysien tueksi. Nykyaikana näitä tilastointityökaluja on kuitenkin jo todella hyviäkin tarjolla.

Tämä oli kuitenkin vain toive ja minkäs sille voi jos ei juttuihin voi panostaa yhtään sen enempää kuin mitä ollaan viime aikoina nähty, kai sitä analyytikon hommaakin hoidetaan osa-aikaisesti. Enemmän Petteri Sihvonen on ollut pelin poliitikko kuin analyytikko viime vuosina ja tämä levy on vain valitettavasti jäänyt päälle.